Rock, pop, alternative ›

BigPapa: Tuåta, onhan Purplen Perihelionissakin ja Montreaux livessä hyvänlaatuinen äänihommeli, enkä minä sitä pahaksi asiaksi koe, aika monissakin nykyään, vaikkapa Cläbän Crossroads live DVD:t ja monta muuta.
 
mut esim. tossa Montreuxissa on ihan kamallaa laulua, mikä toisaalta on jees, että jos ei lähe, niin jätetään sit sellasenaan
 
Highway Star, esim.
 
Ja toi Snaken DVD on sitä kammottavinta korjailua, mitä voi olla. Mä myös uskon, että siel ei kovin montaa livetilanteesta poimittua lauluariataa ole.
 
Esim. Burn on laulultaan ihan eri soundinen ku muut biisit, ihme ohenteella menee.
 
Mut DVD:nähän toi on ihan viihdyttävä, ja toisaalta, jos haluaa musalta itoutta ja semmosta, niin soitehan vois olla mieluummin joku muu kuin semmoinen, missä lukaa ekana Whitesnake tai David Coverdale.
 
Ja hienoa on, että on olemassa toi '97 vuoden Starkers in Tokyo, siinä on ihan oikeesti semmosta ihan A1 laulua, tunteella ja sydämellä, ja tossa kohtaa on ihan sama et onko laulanu ne vaik kokonaan uusiks studiossa, äijä vetää vaan helvetin hyvän kuulosesti, eikä toi kuulosta miltään superkorjailtulta skeidalta.
 
David vois tehä vielä Plantit ja tehä semmosen herkistelylevyn ku Plantin ja Kraussin duolevy, eli vetäis sitä, mikä vanhan maestron arvolle sopii.
 
David ei enää nykyään osaa laulaa, vaan on aika vaivaannuttava kehäraakki, mutta suodaan se hänelle, se on sen äijän duuni, eihän tuo muutakaan varmaan osaa. Ja taivaspaikka on lunastettu jo moneen kertaan, ihan ekan Purple-albuminsa ensimmäiseistä laineista lähtien, ja etnkin niistä.