Rock, pop, alternative ›

Hittihakuisuuden vähentyminen ja Magenta Skycode -viitteet alkavat vaikuttaa kyllä sen verta hyvältä, että joskohan sitä marssisi ostamaan ensimmäisen oman PMMP-äänitteensä heti tällä viikolla.

Levy löytyi muuten jo tänä aamuna Spotifystä. Kertakuuntelun perusteella kokemus oli aika hämmentävä.. Ei oikein tiedä vielä mitä tuosta sanoisi.

Humanoid: Levy löytyi muuten jo tänä aamuna Spotifystä. Kertakuuntelun perusteella kokemus oli aika hämmentävä.. Ei oikein tiedä vielä mitä tuosta sanoisi.
 
Edellinen sivu.
 
Itse levystä: tykkään. Tykkään todella paljon. Muutaman kerran olen kuunnellut läpi ja paranee koko ajan. Taitaa olla pimpin paras levy tähän mennessä. Kuvia, Lautturi, Viimeinen valitusvirsi ja Se vaikenee joka pelkää kolisee parhaiten tällä hetkellä.

Valitusvirren ja Merimiehen vaimon tilalle olisi niin pitänyt saada jotain negailua, niin oltaisiin lähellä vuoden levyä. Myöskään vika biisi ei oo niin kova kuin voisi. Lautturi, Pariterapiaa ja San Francisco puhdasta neroutta.

Ozzyneito: Valitusvirren ja Merimiehen vaimon tilalle olisi niin pitänyt saada jotain negailua, niin oltaisiin lähellä vuoden levyä. Myöskään vika biisi ei oo niin kova kuin voisi. Lautturi, Pariterapiaa ja San Francisco puhdasta neroutta.
 
Ei liity asiaan, mutta itseäni huvittaa se kun joku julistetaan vuoden levyksi jo maaliskuussa :D

Ozzyneito: Valitusvirren ja Merimiehen vaimon tilalle olisi niin pitänyt saada jotain negailua, niin oltaisiin lähellä vuoden levyä.
 
Oon samaa mieltä että juuri nämä kaksi biisiä rikkovat muuten todella yhtenäisen kokonaisuuden. Tosin kyseessä on levyn kaksi parasta perinteistä radiohittiä, joten kyllähän ne periaatteessa rikastuttavat levyä tyyliin 'Maxwell's silver hammer" Abbey Roadilla. En osaa oikein vielä päättää onko tuo kompromissi hittien ja kokonaisuuden suhteen hyvä vai huono juttu. Nyt kyllä kelepaa.

meitu: Ei liity asiaan, mutta itseäni huvittaa se kun joku julistetaan vuoden levyksi jo maaliskuussa :D
 
Olisi varmaan pitänyt selventää, että levy olisi niin kova, että sillä olisi hyvät mahdollisuudet olla vuoden levy.
 
Eli vuoden levy oli adjektiivi.

No olipa vaisu levy. Ei jatkoon.

Kitaranraiskaaja: No olipa vaisu levy. Ei jatkoon.
 
Samaa mieltä.

Kitaranraiskaaja: No olipa vaisu levy. Ei jatkoon.
 
Kun julkaisupäivänä näkee tällaisia kommentteja niin mielenkiinto herää huomattavasti. Harvat kuuntelua pitkään kestävät ja oikeasti hyvät levyt ovat täyttä terästä jo ekan kuuntelun jälkeen. Tuo eka sinkku ei nimittäin herättänyt juuri minkäänlaisia intohimoja, lähinnä tuli mieleen että tällainen normaali PMMP-rokkaus taas.

aivokuolio: Kun julkaisupäivänä näkee tällaisia kommentteja niin mielenkiinto herää huomattavasti. Harvat kuuntelua pitkään kestävät ja oikeasti hyvät levyt ovat täyttä terästä jo ekan kuuntelun jälkeen. Tuo eka sinkku ei nimittäin herättänyt juuri minkäänlaisia intohimoja, lähinnä tuli mieleen että tällainen normaali PMMP-rokkaus taas.
 
Rokkausta oliskin saanut olla enemmän. Suurin osa biiseistä tasapaksua itkuvirttä.

Kitaranraiskaaja: Rokkausta oliskin saanut olla enemmän. Suurin osa biiseistä tasapaksua itkuvirttä.
 
Näin oon kuullu ja siksi tämä levy alkoki kiinnostaan!

Hyvä on. Tulva on ainoa vähän tylsempi veto, ehkäpä se aukenee myöhemmin. Pariterapiaa taas kuulostaa nyt hyvältä, mutta vähän epäilyttää että saattaa alkaa ärsyttämään. Lautturi on helmi.

Parasta PMMP:tä, imo. Ensimmäistä kertaa näiltä levy josta innostun oikein kunnolla.

Okei, pariterapiaa on ärsyttävä biisi.
 
Hoo! Levyn parhaita biisejä!!

Jeps, jeps...hyvä levy. Ehkä kuitenkin vaikeiten avautuva PMMP:n levyistä, mikä ei sinänsä ole negatiivinen asia. San Francisco on mielenkiintoinen kappale jo senkin takia ettei siinä ole kertosäettä, mikä on suhteellisen virkistävä ratkaisu verrattuna nykyiseen joka tuutista tulevaan pop/rock-hittihuttuun. Lautturi-biisissä päästään mielestäni lähelle Joutsenet-kappaleen koskettavuutta ja Pariterapiaa taas jossain mielessä vie PMMP:n Eleanoora Rosenholmista tuttuihin tunnelmiin, tosin kukaan ei kuole tms. :-D Lapsuus loppui -kappaleesta sanoituksen osalta tulee mieleen vain toteamus "Näinhän se on". Tunnelmaltaan levy on myöskin bändin yhtenäisin. Todella hyvä kokonaisuus.

Kahden kuuntelun jälkeen pettymys, mutta enpä sano vielä mitään. Se laivamies on ihan kamala köyhän miehen versio Matkalaulusta/Kesäkavereista ja Parisuhdeterapiaa on susipaska, tämän levyn "Taiteilia", tosin edeltäjänsä osui minusta siinä, missä tässä mennään hutí.
 
Pari hienoa biisiä muistaakseni oli joukossa, sekä ikävä kyllä sitä keskinkertaisuuttakin. Annetaan nyt vielä senssejä, koska sanoituksiin en ole tutustunut vielä tarkemmin, ja nehän ovat hyvin suuri asia tämän bändin kohdalla. Tosin pikatuomion perusteella nekään eivät enää oikein osu kuin ennen.

Kerran on läpi kuunneltu ja ei auennut ei, toisin kuin edelliset joissa oli useita tarttuvia kappaleita. Pitänee pistää tehosoitto päälle niin mahdollisesti sitten ymmärtää miten hieno levy on kyseessä.

miscage: Parisuhdeterapiaa on susipaska,
 
Itselle melkeinpä suosikki levyltä. Koko ajan pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan. Saa hyvin kummallisen fiiliksen aikaan tämä biisi.
 
tämän levyn "Taiteilia"
 
Itse en löydä minkäänlaista samankaltaisuutta näistä biiseistä.