Media ja viihde ›

Eraserhead
 
Visuaalisesti ja äänimaailmaltaan hieno elokuva, mutta sellaista Lynchmäistä intensiteettiä jäin kaipaamaan. En oikein missään vaiheessa päässyt samalla tavalla tunnelmaan sisään kuin muissa leffoissa. Ehkä se johtui siitä että tarinan uskottavuus oli vähän ontuva johtuen sen abstraktimmasta lähetysmistavasta. Huomaa kyllä mistä Adam Jones on inspiraationsa saanut. Ehkä tämä toimii toisella kerralla paremmin. jää nähtäväksi.
8/10

The Departed
 
Martin Scorsesen jännäridraama lunasti kovat odotukset reippaasti. Jäätävällä ammattitaidolla tehty elokuva imaisi mukaansa ensisekunneista lähtien. Jack Nicholsonista ei vaan oikein enää tiedä, näytteleekö hän rooliaan vai näytteleekö hän Jack Nicholsonia. Joka tapauksessa miehen hommaa on aina ilo seurata. Leonardo vetää hyvin vaikka ei hän koskaan minun silmissäni pääse pullaposki-imagostaan täysin eroon. Muutenkin näyttelijäkaarti vetää ammattitaidolla homman läpi, varsinkin yleensä niin kökkö Mark Wahlberg valloitti vittumaisen poliisin roolissaan. Lopussa hieman lässähdettiin kun rauhallinen tarinankerronta väistyi lähes Tarantinomaisen pelleilyn edestä, liikaa "yllättäviä" juonitwistailuita. Vaan joo.
 
9/10

Clockwork Orange
 
Ensimmäistä kertaa tuli tämäkin katsottua. Taattua Kubrickia.
 
9/10
 
---
 
Laputa: Castle In The Sky
 
Miyazaki ei ole pettänyt kertaakaan eikä niin käy tälläkään kertaa. Mukaansatempaava, jännittävä ja hauska elokuva vuodelta 1986. Yleensä katson nämä pätkät japanilaisella ääniraidalla, mutta tällä kertaa englanniksi ja ääninäyttelijät suoriutuivat hommastaan oikein malliikkasti. Japsipuhetta ei jäänyt edes kaipaamaan. Muutenkin laadukasta työtä mutta eipä Miyazakilta muuta odotakaan. Suosittelen tsekkaamaan jos anime putoaa.
 
9/10

Raw Deal
 
Action-pläjäys suoraan 80-luvun keskivaiheilta, Schwarzeneggerin kulta-ajalta täynnä kliseisiä juonikuvioita, verta ja räjähdyksiä. Ei Arnoldin paras hetki, mutta silti erinomaista katsottavaa. Toimintakohtaukset ovat tiukkoja, erityisesti lopun uskomaton tulitaistelu. Eeppisten kasarisoundien kyllästämä soundtrack vain plussaa.
 
4/5

Wrestler
 
Pitipä toikin katsoa kun niin paljon hypetettiin ennakkoon. Petyin kyllä pahasti. Aika keskinkertaista draamaa mun mielestä ja tarina muutenkin hiukan tylsä. Hiukan etäisesti tuli mieleen Cinderella man, joka tosin oli loistava leffa. Itse en ymmärrä Wrestlerin suosiota.
 
1,5/5

Meadow: Raw Deal
4/5
 
Tässä oli jokin ihan käsittämättömän loistava kommentti, tai tilanne ennemminkin. Semmonen ravintolakohtaus, missä Arska pelastaa sen naisen kunnian. Harmi ku en oikeen muista.

Thet: Wrestler
 
Pitipä toikin katsoa kun niin paljon hypetettiin ennakkoon. Petyin kyllä pahasti. Aika keskinkertaista draamaa mun mielestä ja tarina muutenkin hiukan tylsä. Hiukan etäisesti tuli mieleen Cinderella man, joka tosin oli loistava leffa.
 
No noissa on kyllä tosi vähän mitään samaa. Ihan eri lähtökohdat ja aivan erilainen tunnelma. Molemmat on kehässä, siihen ne yhteneväisyydet loppuukin. Hyviä leffoja kumpainenkin. Toinen on dokkarimaisempi ja toinen taas tyypillinen Hollywood-siirappi.

Diary of a Dead. George A Romeron uusi yritys lypsää elävää/kuollutta lehmää. Ei vain toimi ollenkaan. Ensin leffa koittaa alleviivata zombipätkien kliseitä, mutta itse silti on niin perushuttua, kun vain ikinä voi. Viimeisin silaus oli se sotaveteraani-professori, joka kertoi niitä c-luokan mantrojaan. Koko käsikirjoitus oli täynnä myötähäpeää aiheuttavia repliikkejä, eikä soppaa paranna surkeat näyttelijät. Huumoripalana tuo nyt menee, sillä ainakin itse nauroin kovaan ääneen useaan otteeseen:) Ei näin Romero! Uudet tekijät pyyhkivät vanhalla mestarilla jo lattiaa.

author: No noissa on kyllä tosi vähän mitään samaa. Ihan eri lähtökohdat ja aivan erilainen tunnelma. Molemmat on kehässä, siihen ne yhteneväisyydet loppuukin. Hyviä leffoja kumpainenkin. Toinen on dokkarimaisempi ja toinen taas tyypillinen Hollywood-siirappi.
 
Juu eipä niissä niinkään yhtäläisyyksiä, mutta leffa vaan toi väkisinkin mieleen Cinderella manin. Ehkä se vielä, että kummassakaan se kehässä oleminen ei ollu se main point.

Poliisiopisto
 
Tätä ei tarvitse katsoa edes loppuun seitsemättäkymmentä kertaa, kun voi jo mielipiteensä luoda. Uskottavaa henkilöhahmojen kehitystä; mukavaa romanssia; tissejä; hienovaraista, mutta hersyvää huumoria; keskustelua herättäviä käänteitä.
 
Aikamme elokuvataiteen kivijalka, todellinen merkkipaalu länsimaisessa sivistyksessä. Jos tätä ei ole nähnyt, ei voi sanoa olevansa intellektuelli kulttuuri-ihminen.
 
Täysi kymppi, viisi tähteä, ylisanoja.

Toveri: Poliisiopisto
 
Tätä ei tarvitse katsoa edes loppuun seitsemättäkymmentä kertaa
 
Voi kuule olet vasta puolimatkassa tajutaksesi kaikki Poliisiopiston moninaiset tasot. Olen aina ihaillut suuresti suosikki-luonnenäyttelijäni, Steve Guttenbergin suorituksia elokuvasarjassa - etenkin ensimmäisessä ja kolmannessa osassa mies on kovassa vedossa. Bubba Smithin venyvyyttä ei varmaan kukaan voi kyseenalaistaa ja miehen riittoisuus juuri tämän kaltaisissa rooleissa on käsittämätön; todellinen isähahmo ja tukijalka jatkuvasti kommeltavalle poliisialokasryhmälle. G. W. Bailey taas näyttelee ensimmäisessä elokuvassa itsensä elokuvahistoriaan pahiksena, joka keljuilullaan aiheuttaa päänvaivaa kaikille muille ja etenkin Lance Kinseyn esittämälle Proctorille tämän joutuessa kärsimään esimiehensä päähänpistoksista. Tähän kun lisätään vielä Leslie Easterbrookin avut naisrintamalla, saadaan tulokseksi varmasti paras elokuvasarja joka on koskaan tehty. Se naurattaa, se itkettää, se saa muistelemaan menneitä. Se on Poliisiopisto, jota ei vaan voi näyttää televisiossa liian montaa kertaa! Ei voi!
 
* * * * * kaikille Poliisiopisto-elokuville, näiden näyttelijöille ja tekijöille. Kahdeksannellekin, tulevalle osalle * * * * 1/2 - ja vain sen takia ei täysiä pisteitä, koska David Graf poistui liian aikaisin keskuudestamme ja suomalaissyntyinen George Gaynes on edelleen elossa. Tai laitetaan nyt se * * * * * - noin! Michael Winslow'n alias Jonesin äänitehostevaraston suuruiset onnittelut Poliisiopistolle ja Mtv3:lle, joka ei meitä elokuvasarjan ystäviä unohda ikinä. Ikinä!

Veksu: Voi kuule olet vasta puolimatkassa tajutaksesi kaikki Poliisiopiston moninaiset tasot. Olen aina ihaillut suuresti suosikki-luonnenäyttelijäni, Steve Guttenbergin suorituksia elokuvasarjassa - etenkin ensimmäisessä ja kolmannessa osassa mies on kovassa vedossa. Bubba Smithin venyvyyttä ei varmaan kukaan voi kyseenalaistaa ja miehen riittoisuus juuri tämän kaltaisissa rooleissa on käsittämätön; todellinen isähahmo ja tukijalka jatkuvasti kommeltavalle poliisialokasryhmälle. G. W. Bailey taas näyttelee ensimmäisessä elokuvassa itsensä elokuvahistoriaan pahiksena, joka keljuilullaan aiheuttaa päänvaivaa kaikille muille ja etenkin Lance Kinseyn esittämälle Proctorille tämän joutuessa kärsimään esimiehensä päähänpistoksista. Tähän kun lisätään vielä Leslie Easterbrookin avut naisrintamalla, saadaan tulokseksi varmasti paras elokuvasarja joka on koskaan tehty. Se naurattaa, se itkettää, se saa muistelemaan menneitä. Se on Poliisiopisto, jota ei vaan voi näyttää televisiossa liian montaa kertaa! Ei voi!
 
* * * * * kaikille Poliisiopisto-elokuville, näiden näyttelijöille ja tekijöille. Kahdeksannellekin, tulevalle osalle * * * * 1/2 - ja vain sen takia ei täysiä pisteitä, koska David Graf poistui liian aikaisin keskuudestamme ja suomalaissyntyinen George Gaynes on edelleen elossa. Tai laitetaan nyt se * * * * * - noin! Michael Winslow'n alias Jonesin äänitehostevaraston suuruiset onnittelut Poliisiopistolle ja Mtv3:lle, joka ei meitä elokuvasarjan ystäviä unohda ikinä. Ikinä!
 
Puit sanoiksi tämän tunteen sisälläni.

Veksu: Voi kuule olet vasta puolimatkassa tajutaksesi kaikki Poliisiopiston moninaiset tasot. Olen aina ihaillut suuresti suosikki-luonnenäyttelijäni, Steve Guttenbergin suorituksia elokuvasarjassa - etenkin ensimmäisessä ja kolmannessa osassa mies on kovassa vedossa. Bubba Smithin venyvyyttä ei varmaan kukaan voi kyseenalaistaa ja miehen riittoisuus juuri tämän kaltaisissa rooleissa on käsittämätön; todellinen isähahmo ja tukijalka jatkuvasti kommeltavalle poliisialokasryhmälle. G. W. Bailey taas näyttelee ensimmäisessä elokuvassa itsensä elokuvahistoriaan pahiksena, joka keljuilullaan aiheuttaa päänvaivaa kaikille muille ja etenkin Lance Kinseyn esittämälle Proctorille tämän joutuessa kärsimään esimiehensä päähänpistoksista. Tähän kun lisätään vielä Leslie Easterbrookin avut naisrintamalla, saadaan tulokseksi varmasti paras elokuvasarja joka on koskaan tehty. Se naurattaa, se itkettää, se saa muistelemaan menneitä. Se on Poliisiopisto, jota ei vaan voi näyttää televisiossa liian montaa kertaa! Ei voi!
 
* * * * * kaikille Poliisiopisto-elokuville, näiden näyttelijöille ja tekijöille. Kahdeksannellekin, tulevalle osalle * * * * 1/2 - ja vain sen takia ei täysiä pisteitä, koska David Graf poistui liian aikaisin keskuudestamme ja suomalaissyntyinen George Gaynes on edelleen elossa. Tai laitetaan nyt se * * * * * - noin! Michael Winslow'n alias Jonesin äänitehostevaraston suuruiset onnittelut Poliisiopistolle ja Mtv3:lle, joka ei meitä elokuvasarjan ystäviä unohda ikinä. Ikinä!
 
Nyt sait pitkän linjan Poliisiopisto-vihaajankin herkistymään!

Toveri: Poliisiopisto
 
.
 
Efektimies ja Harrisin monenlainen nöyryyttäminen: *röhönaurua*
 
Mutta juu.
Katsoimme eilen myös leffan Grimm Love.
 
Perustuu tositapahtumiin, kaverista joka haluaa syödä ihmisen ja toisesta, joka haluaa tulla syödyksi.
 
Kieltämättä ei niitä hyvän mielen elokuvia ollenkaan, paikoin hyvinkin ahdistava tapaus. Kasipuokin elokuva. Kovasti paljon kuljetettiin rinnakkain vanhaa ja nykyistä tapahtumaa, mikä teki ehkä vähän sekavan tästä.

Veksu: Voi kuule olet vasta puolimatkassa tajutaksesi kaikki Poliisiopiston moninaiset tasot. Olen aina ihaillut suuresti suosikki-luonnenäyttelijäni, Steve Guttenbergin suorituksia elokuvasarjassa - etenkin ensimmäisessä ja kolmannessa osassa mies on kovassa vedossa. Bubba Smithin venyvyyttä ei varmaan kukaan voi kyseenalaistaa ja miehen riittoisuus juuri tämän kaltaisissa rooleissa on käsittämätön; todellinen isähahmo ja tukijalka jatkuvasti kommeltavalle poliisialokasryhmälle. G. W. Bailey taas näyttelee ensimmäisessä elokuvassa itsensä elokuvahistoriaan pahiksena, joka keljuilullaan aiheuttaa päänvaivaa kaikille muille ja etenkin Lance Kinseyn esittämälle Proctorille tämän joutuessa kärsimään esimiehensä päähänpistoksista. Tähän kun lisätään vielä Leslie Easterbrookin avut naisrintamalla, saadaan tulokseksi varmasti paras elokuvasarja joka on koskaan tehty. Se naurattaa, se itkettää, se saa muistelemaan menneitä. Se on Poliisiopisto, jota ei vaan voi näyttää televisiossa liian montaa kertaa! Ei voi!
 
* * * * * kaikille Poliisiopisto-elokuville, näiden näyttelijöille ja tekijöille. Kahdeksannellekin, tulevalle osalle * * * * 1/2 - ja vain sen takia ei täysiä pisteitä, koska David Graf poistui liian aikaisin keskuudestamme ja suomalaissyntyinen George Gaynes on edelleen elossa. Tai laitetaan nyt se * * * * * - noin! Michael Winslow'n alias Jonesin äänitehostevaraston suuruiset onnittelut Poliisiopistolle ja Mtv3:lle, joka ei meitä elokuvasarjan ystäviä unohda ikinä. Ikinä!
 
Bobcat Goldthwait!

Meadow: Nyt sait pitkän linjan Poliisiopisto-vihaajankin herkistymään!
 
Eipä voi olla kun samaa mieltä.

Niin joo, Deathracekin tuli kateltua. Siitä oli karsittu kaikki, mikä siitä alkuperäisestä filmatisoinista teki niin rankan. Kaikki naisten, lasten ja vanhusten päälleajamisesta saatavat pisteet, ja paljon muuta moraalisesti arveluttavaa. Tilalle oli tullut jotain videopeleistä tuttuja aseiden aktivointeja. Ei niillä ollu sit munaa tehä sitä oikein.

Henko: Tuli kateltua Watchmen. Pidin kovasti, mutta lopussa olisivat voineet vähän allekirjata, kuten sarjakuvassa, miten paljon siinä kuoli tai loppuiäkseen traumatisoitui ihmisiä. Se juttu vähän ohitettiin.
 
Joo, sitä raatokasaa vähän toivoin. Myöskin Veidtin omat fiilikset jäivät hieman ontoiksi. Sarjakuvassahan se itki + keskustelu Jonin kanssa lopussa.
 
Eivät nämä seikat kuitenkaan hyvää leffaa pilanneet. Director's Cutia odotan.

Hipelius:
Eivät nämä seikat kuitenkaan hyvää leffaa pilanneet. Director's Cutia odotan.
 
Sama. Soundtrack oli myös positiivinen yllätys, jotenkin oisin odottanut tähän enemmän jotain perinteisempää leffamusaa, rokit toimi. Sit oisin kironnu, jos ois ollu jotain pomppuheviä, niinku aika monessa rainassa nykyään.