Kitarat: kitarakamat ›

Alkaa pikkuhiljaa olla tarvetta uudelle kepille niin kaveri ehdotti PRS:ää. Olisinki täältä kysynyt hieman suosituksia kun haulla löytyneistä PRS-ketjuista en ihan etsimääni tietoa löytänyt:
 
Tällä hetkellä mulla on Fender 1960s Classic Telecaster (MIM), josta olen kyllä tykänny, kaula on leveähkö, mutta aika ohut ja korkeimmillekin nauhoille pääsee hyvin. Soundi ei ole liian terävä, sopivan kirkas kuitenkin. Miinuksena lievä monipuolisuuden puute (jonka olen korjannut oikeilla pedaaleilla). Lähinnä alkaisi olla tarvetta vähän monipuolisemmalle kitaralle, mutta jonka pitäisi myös kestää yhtä hyvin kuin Tele (ajoittain moshpitit tulee lavalle asti enkä muutenkaan uskaltaisi hirveän hajoavaisen kitaran kanssa keikkailla).
 
Eli mitä kitaraltani etsin:
 
-monipuolisuus (soitan bändin kanssa kaikkea funkista ihan pörinädöödikseen, suurimman osan ajasta itseasiassa hypitään näiden kahden genren välillä, silloin tällöin pitäisi pystyä edes välttävästi simuloimaan akustisenmaista, paksumpaa, clean-soundia). Olen nyt innostunu aiemmin vieroksumastani tappingistä ja Tele tosiaan vaati aika mureat säröt, että suostu mun taidoilla soundaamaan hyvältä täpätessä, vaati säröpedaalin vaihdon.
-laatu (eli pysyy vireessä hyvin ja kestää vähän kolhujakin)
-hyvä kaula (minulle tämä tarkoittaa leveähköä ja kapeaa, PRS:llä näköjään jokin wide thin-luokittelu joissain kitaroissa)
 
Sitten mitä kitaralta toivoisin:
 
-tremolotalla (kun sellaista olen telessä aina jäänyt kaipaamaan)
-double cutaway ihan näön vuoksi
-hinta samaa luokkaa kuin tuo Classic Tele, eli n.750e (enköhän tonnin saisi myös uppoamaan uuteen peliin).
 
Niin ja mieluusti ostaisin kitaran uutena. Katselin jotain PRS:n hintoja Thomannilla ja aika monta 700e+ mallia siellä näkyi olevan. Mitä niistä suosittelisitte?
Onko esim. PRS SE CUSTOM 24 wide thinillä mistään kotoisin?

PRS:n SE-sarjalaista saa reippaasti halvemmalla Briteistä. SE Custom 24, 480e: http://www.dv247.com/invt/57106/

Estranged: PRS:n SE-sarjalaista saa reippaasti halvemmalla Briteistä. SE Custom 24, 480e: http://www.dv247.com/invt/57106/
 
Cool. Vihdoinkin ne on saaneet noihin SE-malleihin Wide Thin -profiileja. Tommostahan vois melkein harkita joskus leluksi.

Mun kokemus PRS-merkistä oli seuraava: Upeita kitaroita, joissa ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta.. En saanut hyvää soundia kitarasta oikein millään. Tuli hyvin pian ikävä stratoa, teleä ja les paul-tyylistä kitaraa. Luultavasti (ja toivottavasti) syynä oli PRS:n mikit (tarkkaa mallia en nyt muista). Tuli sellainen fiilis, että siitä ei löydy hyvää soundia muuhun kuin fuusiojazziin ja linkin parkiin. Eli rouheaa rokkisäröä (les paul, strato) ei kuulunut. Perinnemallit taipuu loppujen lopuksi mihin vain.
 
Ikävä on komeaa kitaraa, mutta ei sitä soundia. Kyseisen skeban jälkeen päätin, etten hommaa enää muuta kuin stratoa, teleä tai lespaa. Siinä ne nyt vaan tuntuu kaikki hyvä olevan, ei uutta ole auringon alla keksitty. Minun PRS:ni oli siis kahden tonnin peli kymppikansilla ja linnuilla. SE-malleista ei kokemusta, jospa ne on tehty yksikertaisemmin ja soundikin olisi parempi, tiedä siitä sitten. :) Tästä siis tällainen kyseenalaistava kommentti väliin, ettei mene valinta liian helpoksi. :D

PRS Single cutista on mielestäni yksi parhaita mahdollisia les paul-tyyppsisä keppejä. Ei se tunnu lepakolta mutta se soundi on niissä järjestäen kaikissa hyvä. Hieman erottelevampi G-Pajan tuotteita ja viimeistely on eri planeelta.
 
CU24 ei minulle ollutkaan se oikea malli. Toisenlaiselle soittajalle se taas sopii, kuin nenä päähän. Kitaroissa sinänsä ei ole mitään vikaa. Pitää vain miettiä, mitä kitaralta etsii ja valita sen mukaan.

DZN: Hieman erottelevampi G-Pajan tuotteita ja viimeistely on eri planeelta.
 
Kyllä, aika lailla avaruudessa ruiskutettu maali oli itämaan PRS:ssa. ;)

spedu ray: Tuli sellainen fiilis, että siitä ei löydy hyvää soundia muuhun kuin fuusiojazziin ja linkin parkiin.
 
Tästä siis tällainen kyseenalaistava kommentti väliin, ettei mene valinta liian helpoksi. :D
 
No, ei tässä vielä budjetti veny uuteen kitaraan niin on aikaa miettiä. :)
 
Anyway, meinaatko noilla kuvailemillasi soundeilla, että kitarasta lähtee hyvät, modernit metallisäröt helpolla ja fuusiojazz-soundi...? Cleani vai millainen?
 
Mites muuten, kuinka hyvin nuo PRS:t pysyvät vireessä jos leikkii sillä tremolo-kepillä? Meinaan siskon jenkki-Strato ei tykkää hyvää lainkaan (ei ole lukkoja missään kohtaa) eikä Ibanezin Artcore (muista sarjanumeroa) anna tehdä edes yhtä dive bombia ilman, että menee totaalisen epävireeseen. Vaan surffibendejä suvaitsee. Mitenkä on PRS:n laita? Esim. juuri tuo budjettiversio, PRS SE Custom 24.

oiva tumpeloinen: Cool. Vihdoinkin ne on saaneet noihin SE-malleihin Wide Thin -profiileja. Tommostahan vois melkein harkita joskus leluksi.
 
Ahaa, aiemmin ne oli... niin mitä?
 
Nimittäin tuollaista SE Customia kävin joskus ehkä pari vuotta takaperin testaamassa, mutta siinä oli nimenomaan liian paksu kaula mun käpälään...
 
JuSu
 
E: No niin, Google on kaveri... Eli SE Custom 22 -mallissa on wide fat -profiili, mutta 24 nauhaisessa on wide thin. Selevä.

Jinxed: No, ei tässä vielä budjetti veny uuteen kitaraan niin on aikaa miettiä. :)
 
Anyway, meinaatko noilla kuvailemillasi soundeilla, että kitarasta lähtee hyvät, modernit metallisäröt helpolla ja fuusiojazz-soundi...? Cleani vai millainen?
 
Mites muuten, kuinka hyvin nuo PRS:t pysyvät vireessä jos leikkii sillä tremolo-kepillä? Meinaan siskon jenkki-Strato ei tykkää hyvää lainkaan (ei ole lukkoja missään kohtaa) eikä Ibanezin Artcore (muista sarjanumeroa) anna tehdä edes yhtä dive bombia ilman, että menee totaalisen epävireeseen. Vaan surffibendejä suvaitsee. Mitenkä on PRS:n laita? Esim. juuri tuo budjettiversio, PRS SE Custom 24.
 
SE:stä en osaa sanoa, mutta Jenkki-PRS pitää kyllä vireen todella hyvin kammetessakin. Eiköhän nuo SE:tkin kestä kampeamista ihan ok, kunhan vain säädöt on kohdillaan. Sama koskee noita stratojakin. Kyllä niillekin voi ihan hyvin kampea näyttää, jos on säädöt kuosissa. Mikäänhän ei tosin loputtomasti virettä pidä, jos jatkuvasti dive bombeja haluaa viljellä. Ei edes lukkotalla, vaikka moinen sellaiseen paras vaihtoehto onkin.

Ok, mitä säädöissä pitäisi ottaa huomioon? Tai siis, mitä pitäisi säätää? Näin Tele-soittajana vähän vieraita nuo kampeamiset sun muut :P

Jinxed: Ok, mitä säädöissä pitäisi ottaa huomioon? Tai siis, mitä pitäisi säätää? Näin Tele-soittajana vähän vieraita nuo kampeamiset sun muut :P
 
Suurimmat ongelmat tulee yleensä satulasta. Jos se ahistaa kieltä, niin voi olla varma, ettei vire pidä. Muita ongelmia on tietenkin talla ja virikoneet/mahdolliset kielten ohjurit. Mut tuolta säätö-faqista saa aika hyvät ohjeet kitaran säätämiseen.

oiva tumpeloinen: Suurimmat ongelmat tulee yleensä satulasta. Jos se ahistaa kieltä, niin voi olla varma, ettei vire pidä. Muita ongelmia on tietenkin talla ja virikoneet/mahdolliset kielten ohjurit. Mut tuolta säätö-faqista saa aika hyvät ohjeet kitaran säätämiseen.
 
Ok, kiitos infosta!

spedu ray: Mun kokemus PRS-merkistä oli seuraava: Upeita kitaroita, joissa ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta.. En saanut hyvää soundia kitarasta oikein millään. Tuli hyvin pian ikävä stratoa, teleä ja les paul-tyylistä kitaraa. Luultavasti (ja toivottavasti) syynä oli PRS:n mikit (tarkkaa mallia en nyt muista). Tuli sellainen fiilis, että siitä ei löydy hyvää soundia muuhun kuin fuusiojazziin ja linkin parkiin. Eli rouheaa rokkisäröä (les paul, strato) ei kuulunut. Perinnemallit taipuu loppujen lopuksi mihin vain.
 
Ikävä on komeaa kitaraa, mutta ei sitä soundia. Kyseisen skeban jälkeen päätin, etten hommaa enää muuta kuin stratoa, teleä tai lespaa. Siinä ne nyt vaan tuntuu kaikki hyvä olevan, ei uutta ole auringon alla keksitty. Minun PRS:ni oli siis kahden tonnin peli kymppikansilla ja linnuilla. SE-malleista ei kokemusta, jospa ne on tehty yksikertaisemmin ja soundikin olisi parempi, tiedä siitä sitten. :) Tästä siis tällainen kyseenalaistava kommentti väliin, ettei mene valinta liian helpoksi. :D
 
Juuri näin! Mulla ollut kaksikin PRS:ää (CE Bolt-on ja EG Bolt-on). Hienoja kitaroita ulkonäöllisesti ja hyvin viimeisteltyjä, mutta se tärkein puuttuu. Klassikot tunnistaa soundistaan heti (strato, tele, les paul jne.), mutta PRS ei oikein kuulosta miltään. Se ei ole strato eikä les paul, eikä oikeen mikään. No se on PRS. Tykkää ken tykkää.

Virhe! Liian lyhyt tai tyhjä kirjoitus!

fox: Kyllä, aika lailla avaruudessa ruiskutettu maali oli itämaan PRS:ssa. ;)
 
Ei tässä itämaanihmeistä puhuttukaan.
 
No, ei se telluksessa ruiskutettu maali ole niin hieno niissä Nashvillen kitaroissakaan. Custom Shopeissa viimeistely on yleensä vähän kivempaa mutta ei nuo perusversiot ole PRS:n perusversioihin verrattuna kauhean kaksisia.
 
Tässäkin tosin on kyllä kyseessä kaksi erilaisella ajattelutavalla olevaa valmistajaa ja perusajatukseltaan aikas eri lähtökohdista lähtevää kitaraa, joten vertalu lienee turhaa.
 
Tässä tosin puhuttiin SE malliesta. Sanoisin itse, että kannattaisi yrittää päästä kiinni halpaan/käytettyyn CE, McCarthyyn tai standardiin. Niissä on paljon potenttiaalia ja rahallensa saa paremmin vastinetta. Kannattaa kokeilla noita kaikkia, sillä se soundi ja fiilis vaihtelee aika paljon eri mallien välillä. SE:t eivät mielestäni maksa vaivaa.

DZN: Ei tässä itämaanihmeistä puhuttukaan.
 
Aloittaja kaiketi sellasesta puhui, joten... ;)
 
No, ei se telluksessa ruiskutettu maali ole niin hieno niissä Nashvillen kitaroissakaan. Custom Shopeissa viimeistely on yleensä vähän kivempaa mutta ei nuo perusversiot ole PRS:n perusversioihin verrattuna kauhean kaksisia.
 
Juu, olen kyllä nähny muutaman hintavankin PRS-kitaran, enkä tykännyt siitä kaulaliitoksesta. Enkä tallaviritelmästä liiemmin. Eikä ne mikitkään kummosia olleet. On tuolla viel hyllyssä joku Dragoni tämän kitaran omistajan skebasta. Hän halus EMG:t siihen, että soundi paranisi...
 
Tässäkin tosin on kyllä kyseessä kaksi erilaisella ajattelutavalla olevaa valmistajaa ja perusajatukseltaan aikas eri lähtökohdista lähtevää kitaraa, joten vertalu lienee turhaa.
 
Itsehän sitä vertailua koko ajan teet, sorry vaan.. tosin eri valmistajien välillä.. =)
 
Tässä tosin puhuttiin SE malliesta.
 
Olinkin huomoovinani..

Ja off topicicsi meni tämäkin. Anteeksi etukäteen.
 
fox: Aloittaja kaiketi sellasesta puhui, joten... ;)
 
Huomenta Fox. Jatketaan peitsen taittamista mutta jos oltaisiin vähän rakentavampia tässä keskustelussa, ettei tämä menisi ihan huutamiseksi. ;)
 
Pitääkö näistä aina tulla Gibson vs muumaailma keskusteljua? =)
Jos joku kehtaa sanoa jotakin negatiivista tuosta Iso G merkistä niin voidaan olla täysin varmoja, että vastauksia tulee, jotka ovat ihan yhtä tunnepitoisia ja epätarkkoja, kuin muutkin. Palstoilla jaksetaan itkeä, kuinka kaikki haukkuvat Gibsonia ja kuinka tuo merkki saa epäoikeudenmukaista kritiikkiä osakseen. Tuon merkin puollustajatkin, sinä etunenässä, syyllistyvät aivan samoihin temppuihin.
 
Juu, olen kyllä nähny muutaman hintavankin PRS-kitaran, enkä tykännyt siitä kaulaliitoksesta. Enkä tallaviritelmästä liiemmin. Eikä ne mikitkään kummosia olleet. On tuolla viel hyllyssä joku Dragoni tämän kitaran omistajan skebasta. Hän halus EMG:t siihen, että soundi paranisi...
 
Tarkennusta? Itse en ole pitänyt Gibsonin 400-sarjan mikeistä ollenkaan, ei ne 80-luvun piirilevylle tehdytkään mitään hyviä olleet. En ole itse edes pitänyt Burstbuckereista. 57 classic ja varsinkin 57 classic plus on ollut mielestäni hyvä. Tiedän myös muutaman Custom Shop Les paulin, joiden soundi on parantunut EMG vaihdolla. Ei se siis niin harvinaista ole. Mikä mikki ei siis ole ollut mieleesi ja missä kitarassa? =)
 
Itsehän sitä vertailua koko ajan teet, sorry vaan.. tosin eri valmistajien välillä.. =)
 
Lällällää, sä aloitit, tiks lukkoon ja avain taivaaseen. Voi kiesus. =)
 
Mistä tallaviritelmästä et siis pidä? En minäkään pidä siitä stop barista, jossa ei ole intonaatiosäätöjä. En kyllä pidä les pauleista, joissa ei ole tune maticia ja aivan samasta syystä. Etkö pidä kiinteätallaisista PRS:stä vai tremoloista? Onko vihasi kohde Mill com tallat vai myöhemmät? Et vamaan pidä myöskään Stratocasterin vintagetallasta vai onko Gibson kahlerilla se oikea yhdistelmä? =)
 
Mikä siinä kaulaliitoksessa on? Pitääkö sen olla lyhyellä neck tennonilla oleva huonosti istuva yksilö vai onko firebird neck thru se ainoa oikea? PRS:n ja Gibsonin kaulaliitos eroaa kuitenkin aika vähän. Vertaatko nyt Les paul specialia tai junioria CU22/CU24/McCarthy malleihin vai Single Cuttia Les Paul Standardiin? Onko tuo kaulaliitosmenetelmä jotenkin olennaisesti Gibsonin set neckiä huonompi/parempi ja miksi? =)
 
Laitetaan vielä pari faktaa, joita sinäkään et voi kiistää, Single cutissa on parempi pääsy ylänauhoille, kuin Les paul standardissa. PRS:t ovat paremmin viimeisteltyjä, kuin Gibsonit. Mikä näiden myöntämisessä on niin hankalaa? Minä myönnän aivan täysin rehellisesti pitäväni 59 reissue Les paulia hyvänä ja laadukkaana kitarana. Pidän myös suurinta osaa PRS kitaroita hyvinä ja laadukkaina kitaroina. Se, mikä kitara sopii soittajalle itselleen ja tiettyyn tilanteeseen, onkin sitten jokaisen itsensä päätettävissä.
 
Olinkin huomoovinani..
 
Etpä oikein ottanut. =)

Pienoinen Atlas-mainos tähän väliin taas, mutta tuollaisen perus PRS-kopion saanee Atlasilta tuhannen euron pintaan, jos ei tarvitse yleetöntä silmäkarkkia. Laadullisesti kuitenkin tuollainen pyyhkii PRS SE:tä varmasti miten päin vain. Uskallan sanoa, vaikka olen testannut vain tasan yhtä PRS SE:tä ja yhtä Atlasta. Hyvällä tuurilla tuollainen tremolotallalla varustettu PRS-kopsu löytyy Atlasilta suoraan varastosta eikä tarvitse liiemmin odotellakaan. Euroopan diilerin sivut löytyvät täältä : http://www.atlas.dymani.com/
 
Kalliimmaksihan tuo tulee, kuin PRS SE, mutta ei lopulta kovin paljoa. Mielestäni jos on 700-800e laittamassa kitaraan, niin kannattaa lisätä siihen vielä pari saturaista ja ostaa oikein laadukas käytetty tai jokin halvempi versio laatuskitoista uutena. Esim torilta irtoaa tuohon tonnin pintaan käytettynä erittäin kovatasoisia kitaroita.
 
Sitten ihan yhtenä tulee mieleen vain Gibson SG Standard. Sopii imagoltaan hyvin tuohon menoon, eikä ole sellainen timanttikitara, jota ei voisi vähän keikalla kolhiakin. Itse tykkään SG:n soittotuntumasta erittäin paljon, mutta itsehän se kaula täytyy kokeilla että tietää. Rokkiräimeet ja döödiksetkin irtoavat tuosta varmasti, kunhan muu laitepuoli on kunnossa.

Nacher: Pienoinen Atlas-mainos tähän väliin taas, mutta tuollaisen perus PRS-kopion saanee Atlasilta tuhannen euron pintaan, jos ei tarvitse yleetöntä silmäkarkkia. Laadullisesti kuitenkin tuollainen pyyhkii PRS SE:tä varmasti miten päin vain. Uskallan sanoa, vaikka olen testannut vain tasan yhtä PRS SE:tä ja yhtä Atlasta. Hyvällä tuurilla tuollainen tremolotallalla varustettu PRS-kopsu löytyy Atlasilta suoraan varastosta eikä tarvitse liiemmin odotellakaan. Euroopan diilerin sivut löytyvät täältä : http://www.atlas.dymani.com/
 
Kalliimmaksihan tuo tulee, kuin PRS SE, mutta ei lopulta kovin paljoa. Mielestäni jos on 700-800e laittamassa kitaraan, niin kannattaa lisätä siihen vielä pari saturaista ja ostaa oikein laadukas käytetty tai jokin halvempi versio laatuskitoista uutena. Esim torilta irtoaa tuohon tonnin pintaan käytettynä erittäin kovatasoisia kitaroita.
 
Eipä maksa SE:t 700-800, kuten tuolta aiemmin selvisi jo. Tuommoinen tonnin keppi tuplaisi budjetin.
 
Sitten ihan yhtenä tulee mieleen vain Gibson SG Standard. Sopii imagoltaan hyvin tuohon menoon, eikä ole sellainen timanttikitara, jota ei voisi vähän keikalla kolhiakin. Itse tykkään SG:n soittotuntumasta erittäin paljon, mutta itsehän se kaula täytyy kokeilla että tietää. Rokkiräimeet ja döödiksetkin irtoavat tuosta varmasti, kunhan muu laitepuoli on kunnossa.
 
Kaivattiin kuitenkin nimenomaan kammettavaa mallia. Sinänsä SG:t on out.