| Aihe: Ylä-äänet trumpetilla.. | |
|---|
|
Moi. Olen ihan totaalisen uusi tällä palstalla, kuten varmaan jostakin voitte nähdä. Olen soittanut sen kuutisen vuotta trumpettia. Tämän topicin perustamisen idean jokaisen voi nähdä jo otsikosta: Miten saada ylä-äänet soimaan paremmin?
Alarekisteri soi mielestäni todella pehmeästi ja kauniisti, mutta jo kaksiviivaisen e:n jälkeen olevat äänet tuntuvat melkoiselta vingutukselta. Olen ensinnäkin todella turhautunut tästä asiasta, ja siksi treenannut paljon.. Ja tiedän itsekin että liikaa. Nyt olen alkanut löysätä tahtia hieman, mutta joo. Sekava kirjoitus kuin mikä, jotenk kiteytetäänpä vielä: Mitä harjoituksia kannattaa tehdä, että ylä-äänet saisi soimaan mahdollisimman kauniisti ilman, että naama täytyy rutistaa ruttuun? | |
Tässä melkoisen uusi tapaus, en ole trumpettia soittanut kuin viime joulukuun alusta saakka.
Ylärekisteri on nimensäkin mukaisesti se mikä se on: äänet ovat suhteellisen korkeita ja kaistanleveys on pieni. Huomaat siitä, että alarekisterin äänet (pienestä g:stä 1-viivaiseen e:hen) taipuvat helposti huuliotetta muuttamalla ja vireeseen saa suuriakin vivahteita. Keskirekisterillä aina tuonne 2-viivaiseen d:hen onnistuu sama mutta mitä ylemmäs mennään sitä kapeammaksi kaista käy ääni muuttuu kireäksi.
Äänet ovat korkeita ja vinkuvat. Trumpetin mukavimpana äänialana pidän skaalaa pienestä h:sta 2-viivaiseen e:hen.
2-viivaisella "ähvällä" ollaankin sitten jo viivaston ylimmällä viivalla ja muistaakseni kokenut trumpetisti "El Condor" toteaakin tuossa osiossa "trumpettiasiaa sovittajille ym ym" että flyygelitorven ääni muuttuu kireäksi tuossa vaiheessa ja sille ei tulisi kirjoittaa viivaston päälle. Flyygari lisäksi muuttuu "vaeltavaksi" ylärekkarissa eli äänet eivät "lukkiudu" paikalleen siinäkään määrin kuin Bb-trumpetilla.
Itselläni avaimena ylärekisterin toimintaan on suuontelon tilavuuden pienentämisellä aikaansaatava vastus, jolloin kielen ja kitalaen väliin jäävä ilmatila kutistuu pieneksi. Samalla "naamanjännityksellä" suu venyy enemmän hymyilevään asentoon ja huulet kiristyvät suukappaleessa, mahdollistaen korkeamman värähtelytaajuuden.
Suukappaleen aiheuttaman vastapaineen lisääminen (prässääminen) on luontainen reaktio jota mielestäni tulisi kuitenkin välttää.
Soittaessa kappaleita en tykkää mennä tuosta trumpetin 2-viivaisesta g:stä (soiva 2-viivainen f) ylemmäs: torvi alkaa muistuttamaan vihellyspilliä. Lisäksi soitto rupeaa myös rasittamaan, syynä nousseen paineen aiheuttama puhallusvastus.
Muutama tahti ylhäällä, sitten taukoa, tai keski-/alaäänille meno.
Väsyneellä naamavärkillä tuloksena kamala soundi.
Harjoitustapa: kokeile viheltämistä. Aseta huulet "suppuun" MUTTA VAIN tämän AINOAN kerran! Ei siis torvea puhallettaessa!
Vihellä tämän reiän läpi, ja muuta vihellyksen korkeutta suuontelon tilavuutta vaihtelemalla kielen avulla. Pidä huoli siitä että ilmareikä pysyy samankokoisena. Kokeile kuinka ylös pääset.
Muuta huuliote torven kanssa käytettävään "pidätellyn hymyn" kaltaiseen luonnolliseen asentoon, jolloin huulet ovat vastakkain. Tee tämä sama nyt torven kanssa. Nenän ja kulmien kurtistaminen ei auta, poskipäät väkisinkin nousevat alaluomia kohti, ja niin tulee käydäkin.
Ammattilaiset korjatkaa ja oikokaa siltä osin kuin tarpeen. Nämä konstit olen itse havainnut toimiviksi ja varmoiksi. | |
En oo trumpetisti, mut torvisti kuitenki.
Korkeissa äänissä pitää aina muistaa, et ne ei ikinä voikaan soida yhtä muhevasti ja mehevästi ku matalat äänet (asia on selitettävissä ihan fysiikan lakien avullakin joo).
Korkealta soittaessa väsyy nopeasti ja siks pitää musitaa pitää paljon taukoja ja soittaa matalalta myös. Kun se naama kerran pääsee kunnolla väsähtämään koko loppupäivä voi olla piloilla, eikä mistään reenistä välttämättä oo enää apua.
Eli sen sijaan että reenaat ylä-ääniä, reenaakin niitä matalia. Ja lisää, ja lisää ja vielä matalempia ja sit vielä vähän pedaaliääniä.
Sit liruta hetki ylhäältä ja takas alas. ja uudestaa ja vielä alempaa jne. Äläkä missään nimessä runttaa väkisin.
Ääniala ei kasva päivässä eikä viikossa eikä välttämättä kuukausissakaan ja mitä ylemmäs mennään, sitä hitaammaksi äänialan kasvatus muuttuu.
Näin mulle aikanaan opetettiin ja aika hyvin on tähän asti toiminu. Eli ylärekkaria reenatessa pitää reenata kaksin verroin alarekkaria.
Aluks hei, väliin hei, loppuun hei hei... | |
Jaa-has, niin ... enpä yhtään haluaisi laittaa kauhaani tähän soppaan mukaan lisää hämmentämään, niin paljon erilaisia, ristiriitaisia, hyviä/huonoja jne. näkökulmia tähän aiheeseen olen vuosikymmenien myötä saanut kuulla/nähdä/kokeilla, ja ennenkaikkea kokea ... mutta, ihan pakosti pitää jotain sanoa.
1. Jokainen aloitteleva trumpetisti on fysiologialtaan niin monimuotoisesti yksilöllinen, että ansatsin yksityiskohtia ei voida alussa vielä kovin tarkoin yrittää pakottaa juuri johonkin tiettyyn tyyliin/muottiin, mutta tietysti perusasiat hengityksen ja puhaltamisen sekä kurkun, kielen, leuan, huulien asennon ja suukappaleen aseman osalta tulee tuoda esiin ja niitä sitten seurata, ja antaa luonnon osin hoitaa seuraavaa vaihetta, sopivin suht. kevein harjoituksin (so. tavallaan piilevää kehon kokonaiskoordinatioharjoitusta tätä tarkoitusta varten)
2. Myös soittimella ja varsinkin suukappaleen mittasuhteilla on omat merkityksensä jo alkuvaiheessa, mutta ennenkaikkea enemmän sitten myöhemmin
3. Kun on saavutettu kohtuullinen soittimen yleishallinta voi mennä eteenpäin erikoistumalla jonkin tyylisuunnan erikoisuuksiin tai trumpetinsoiton muihin erikoispiirteisiin, ennenkaikkea hyvä ääni tarvittavassa rekisterissä, nopeus ja notkeus, kestävyys jne.
4. Kaikki trumpetistit ovat varmaan joutuneet kokemaan saman, ja tietävät, että koko soittotaidon saavuttaminen jo on aikamoinen puuha ja vaatii vielä edelleen vuosien jatkuvan lähes päivittäisen harjoittelun ja ylläpidon, keikkojen lisäksi
5. Jos sitten kyseeseen tulee vielä kestävyyden selvä lisääminen ja rekisterin laajentaminen "pitkälle" ylöspäin, niin mielestäni ainoana vaihtoehtona on hyvin säntillinen pitkäaikainen "kehonrakennus trumpetilla", so. "body-building" voimaharjoittelua trumpetinsoiton vaatimien herkkien (ja myös vahvojen) lihasten vahvistamiseksi ja keskinäiseksi koordinaatioksi, tähän löytyy hyviä harjoituskirjoja esim. Carmine Caruso, Claude Gordon ja kotimaisista Esko Heikkinen
VAROITUS: Voimaharjoittelu ei välttämättä sovi keikkajaksolle eikä edes lähipäiville ennen, koska se aiheuttaa väistämättä ansatsin "sekoamista" aika ajoin, joskus ehkä pidempäänkin ...
Tässä tuli muutamia näkökulmia asiaan, paljon yksityiskohtia on vielä käymättä läpi, mutta katsotaan ensin mihin mielenkiinto tässä kohdistuu.
Nyt loppui aika kirjoitteluun tältä erää, palailen jossain vaiheessa. |  ewq
25.03.2009 21:36:01 (muokattu 25.03.2009 21:38:26) | |
|
Itse voin suositella kyllä tuota Heikkisen Eskon kirjaa. Siellä on harjotusta moneen lähtöön, ja valinnanvaraa sen verran, että voi poimia sieltä itselleen sopivia juttuja.
Se tässä on tullut räpeltäessä todistettua, että lepo on ehdottoman tärkeä. Jos noita treenejä tiristelee taukoja pitelemättä, on vähän sama kuin, noh, ööh, kuin no millanen loppu ahneella on?
Jos siulla sattuu olemaan suht samalla tasolla olevaa kaveria joka kanssa trumpettia soittelee, kannattaa treenata tollasia juttuja kahdestaan ainakin silloin tällöin. Kaverin kanssa sitä tuppaa skarppaamaan ja jos vuorotellen vaikka soittaa aina osan treenistä, taukojakin tulee pidettyä saman verran kuin soittoa. Toimii!
Tämä siulle varmaan olikin jo itsestään selvyys, mutta sanotaan nyt silti:
Miun mielestä tuota bodybuilding-meininkiä tärkeämpää on pitää yllä joku tietty rutiini. Perus ansatsitreenejä aina tietty määrä päivässä. Taisi juuri tuossa Eskon kirjassa olla joku "annostelutaulukko" minä päivinä soittaa mitäkin treeniä jne.
Hiljaa hyvä tulee.
Lopputiivistys:
Mie kun en mikkää pedakooki oo nnii voin vaan suositella ottamaan soittotunteja. ERILAISILTA trumpetisteilta (ja miksei tietty myös muilta vaskisoittajilta). Kummasti tulee ristiriitaista näkökulmaa ja ihan vastakkaisia neuvoja, mutta tollaset kokemukset on ainakin pistäny miut ite miettimään ja tutkimaan ja poimimaan sieltä opettajilta ne itselleen sopivat jutut.
Mutta siitä tosiasiasta ei kait pääse, että treenata pitää (niin tosiaan, ansatsi ja ansatsi, mutta entäs se musiikki?)..
Edit:
Pete V.: 5. Jos sitten kyseeseen tulee vielä kestävyyden selvä lisääminen ja rekisterin laajentaminen "pitkälle" ylöspäin, niin mielestäni ainoana vaihtoehtona on hyvin säntillinen pitkäaikainen "kehonrakennus trumpetilla", so. "body-building" voimaharjoittelua trumpetinsoiton vaatimien herkkien (ja myös vahvojen) lihasten vahvistamiseksi ja keskinäiseksi koordinaatioksi, tähän löytyy hyviä harjoituskirjoja esim. Carmine Caruso, Claude Gordon ja kotimaisista Esko Heikkinen.
Ymmärsin tämän vähän väärin aluksi. Mutta tätä samaa asiaa ajoin takaa :). | |
Suosittelen tutkimaan noita Caruson juttuja. Todennäköisesti kaikkien aikojen suurin vaskiguru, vaikka fonisti itte olikin.
Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää. | |
javirta: Tässä melkoisen uusi tapaus, en ole trumpettia soittanut kuin viime joulukuun alusta saakka
Ehkä tällä kokemuksella kannattaa jättää neuvominen muille.
Samalla "naamanjännityksellä" suu venyy enemmän hymyilevään asentoon ja huulet kiristyvät suukappaleessa, mahdollistaen korkeamman värähtelytaajuuden.
Hymyilevä asento on myrkkyä, sitä pitää välttää. Huulet eivät kiristy. Niiden välinen aukko pienenee ja ne puristuavt ylä-ala suunnassa enemmän toisiaan vasten.
Harjoitustapa: kokeile viheltämistä. Aseta huulet "suppuun" MUTTA VAIN tämän AINOAN kerran! Ei siis torvea puhallettaessa!
Päinvastoin, ylhäällä torvea puhallettaessa pitää huulia nimenomaan suipistaa, ei levittää hymyyn. Englanninkieliset neuvovat "keep he corners firm"
Muuta huuliote torven kanssa käytettävään "pidätellyn hymyn" kaltaiseen luonnolliseen asentoon, jolloin huulet ovat vastakkain.
Sanaa hymy ei saa käyttää ohjeena. Se voi johtaa suupielien levittämiseen, mikä pakottaa prässäämään ja tappaa kestävyyden ja ylä-äänet totaalisesti. Mahdollisesti tarkoitat "hymyllä" jotain muuta kuin suupielten vetoa kauemmas toisistaan.
Sanon tämä noin 12 vuoden kokemuksella. En ole ylä-äänihirmu, mutta kuitenkin 3-viivainen e löytyy kun välttää hymyilyä ja toimii päinvastoin eli muikistaa huulia eteenpäin kohti suukappaletta. Aluksi korkeita ääniä pitää harjoitella hiljaa. Ajan myötä voima lisääntyy ja äänen täyteläisyys tulee kireän vinkunan tilalle. Näissä asioissa Esko Heikkisen Turvat kuntoon on mainio treeniopas, mutta ei vielä harrastuksen ensi vuosina. | |
Pasuunapuolella noista hymyilyn opettajista pannaan aika rankkaa tekstiä. Älkää tod vaan ruvetko siihen systeemiin.
Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää. | |
kuismat: Ehkä tällä kokemuksella kannattaa jättää neuvominen muille. Hymyilevä asento on myrkkyä, sitä pitää välttää. Huulet eivät kiristy. Niiden välinen aukko pienenee ja ne puristuavt ylä-ala suunnassa enemmän toisiaan vasten. Päinvastoin, ylhäällä torvea puhallettaessa pitää huulia nimenomaan suipistaa, ei levittää hymyyn. Englanninkieliset neuvovat "keep he corners firm". Sanaa hymy ei saa käyttää ohjeena. Se voi johtaa suupielien levittämiseen, mikä pakottaa prässäämään ja tappaa kestävyyden ja ylä-äänet totaalisesti. Mahdollisesti tarkoitat "hymyllä" jotain muuta kuin suupielten vetoa kauemmas toisistaan.
Sanon tämä noin 12 vuoden kokemuksella. En ole ylä-äänihirmu, mutta kuitenkin 3-viivainen e löytyy kun välttää hymyilyä ja toimii päinvastoin eli muikistaa huulia eteenpäin kohti suukappaletta. Aluksi korkeita ääniä pitää harjoitella hiljaa. Ajan myötä voima lisääntyy ja äänen täyteläisyys tulee kireän vinkunan tilalle. Näissä asioissa Esko Heikkisen Turvat kuntoon on mainio treeniopas, mutta ei vielä harrastuksen ensi vuosina.
(Omalta osaltani asiakokonaisuuden kasassa pitämiseksi numeroin myös nämä vastaukseni)
6. Hymy-ansatsi oli yksi 1960-luvun alun opetusaihe joillakin opettajilla, se saattoi joillekin sopivilla fysiologisilla elementeillä varustetuille antaa kauniin ohuen äänen, mutta johti pääsääntöisesti vaatimattomaan kestävyyteen, rekisteriä saattoi tulla hetkeksi viivaston yläpuolelle, mutta sittenpä jatkettiinkin vain viivastolla, jos silläkään ...
7. Em. aikoihin lueskelin/harjoittelin ahkerasti myös erilaisia Suomessa harvemmin käytettyjä englanninkielisiä/amerikkalaisia materiaaleja, joista eräs mieliinpainuvin oli ... (sorry, juuri tämän "gurun" nimeä en nyt muista, palailen, jos keksin sen) ... perusohje ansatsille oli koko huulien alueen voiman suuntaaminen suukappaleen keskiötä kohti! ja asian selventämiseksi vieressä piirroskuva edestäpäin, jossa suukappale oli huulilla huulet hieman muikistettuna (say: mmmmm) suukappaletta kohti ja asia vielä vahvistettuna vieressä kirjaimilla mmmmm ja piirrosnuolillla suukappaleen ympärillä nuolen kärjet kaikki suukappaletta kohti, tulikohan asia tällä havainnollistamisella riittävän selväksi silloin ... ja, nyt ...
Tästäkin voi vielä jatkaa neuvontaa ja pohdintaa pitkälle eteenpäin, mutta nyt taas enää aikaa rajallisesti ennenkuin pitää lähteä "keikalle", mutta yksi referaatti vielä
8. Suurinpiirtein samaa asiaa neuvoi Esko Heikkinen 1970-luvulla käytännön esimerkillä, että huulien pitäisi pystyä muodostamaan suukappaleen ja hampaiden väliin polkupyörän kumia muistuttava vahva välipehmike joka ei "lyö vanteille" ja siten huulien aukko pystyy värähtelemään tarvittavat Herzit varsinkin 880Hz:sta pitkälle ylöspäin, vaikkapa tuonne 2000+Hz saakka ... Tässä tullaankin sitten taas muutamiin seuraaviin asioihin, eli, palleatuki, ilmanpaine, kurkun ja kielen asennot, torven/suukappaleen prässäys tukikädellä, no-press ansatsi jne. jne. | |
Mukava huomata, että aloitukseni kirvoitti tämänkin verran viestejä. Kiitos kaikille niistä! Seuraavaksi kirjoitan selaimeni osoiteriville google.fi ja kokeilen ainakin Esko Heikkistä.
Olen viimeinkin sisäistänyt lopullisesti sen, että trumpetin (ynnä muidenkin vaskisoittimien) soitossa vain hiljainen eteneminen tuottaa hyvää tulosta.
Edelleen olen kiitollinen, jos tähän keskusteluun tulee lisää vastauksia - lisätkää vain jos jotain mieleen tulee! | |
...ja trumpetin ylä-äänistä puheen ollen, kaikki huomenna Kouvolaan puhkupäiville kuuntelemaan Eskon dream teamin Chase-tribuuttikonserttia. Siellä piisaa korkeita ääniä erittäin upeasti kirjoitetun matskun ja historian tiukimman jazz-rock-legendan muiston kunnioittamisen merkeissä. House of Rock klo 21. Fonin neliviivaista oktaavia kuulee puolestaan jo klo 17 Metallifonian konsertissa. | |
On tällä forumilla enenkin puhuttu tästä aihepiiristä. Katso vaikka http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ts.php?c=46&t=124060&o=0&#p5731675. Siinä Baryton-B nimimerkin kirjoitukset vastaavat aika paljon omia kokemuksiani. | ewq
28.03.2009 15:18:22 | |
|
Olli-Pekka: ...ja trumpetin ylä-äänistä puheen ollen, kaikki huomenna Kouvolaan puhkupäiville kuuntelemaan Eskon dream teamin Chase-tribuuttikonserttia. Siellä piisaa korkeita ääniä erittäin upeasti kirjoitetun matskun ja historian tiukimman jazz-rock-legendan muiston kunnioittamisen merkeissä. House of Rock klo 21. Fonin neliviivaista oktaavia kuulee puolestaan jo klo 17 Metallifonian konsertissa.
Siellä taitaa olla Eskolan Jukka ja Louhivuoren Kalevi ainakin trumppasektiossa? | |
kuismat: On tällä forumilla enenkin puhuttu tästä aihepiiristä. Katso vaikka http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ts.php?c=46&t=124060&o=0&#p5731675. Siinä Baryton-B nimimerkin kirjoitukset vastaavat aika paljon omia kokemuksiani.
Ooo-koo, tultuani juuri kotiin "monen tunnin monimuotoiselta" keikalta, eikä ansatsi vielä ehtinyt ikävästi edes muistuttaa olemassaolostaan, niin, kiitokset vaan vinkistä luin tämän mainitun hienon v. 2006 keskusteluthreadin/säikeen ko. mieliä askarruttavasta aiheesta, kaikki jutut tyynni ihan asiaa, ja paljonnnnn olisi kommentoitavaa, mutta palailen vasta sitten joskus lähipäivinä, kun taas jaksan syventyä kirjoittelemaan tästä aiheesta ... |  Pete V.
29.03.2009 07:54:14 (muokattu 29.03.2009 07:55:00) | |
|
Olli-Pekka: ...ja trumpetin ylä-äänistä puheen ollen, kaikki huomenna Kouvolaan puhkupäiville kuuntelemaan Eskon dream teamin Chase-tribuuttikonserttia. Siellä piisaa korkeita ääniä erittäin upeasti kirjoitetun matskun ja historian tiukimman jazz-rock-legendan muiston kunnioittamisen merkeissä. House of Rock klo 21.
OK, olin kuullut ko. hienosta konsertista, ja olisinpa saattanut mennä paikallekin, mutta kun oma keikka kutsui lähempänäkin ...
Uskon, oletan, toivon jne., että konsertti toistuu lähiviikkoina pääkaupunkiseudullakin! | |
Oli niin hieno ja autenttinen Chase-tribuutti, että ikiaikaiselta friikiltä tuli kyyneleet silmiin. Kyllä vaan, Heikkinen, Lindberg, Eskola ja Louhivuori olivat paras mahdollinen sektio tohon settiin. Open up wide, Swanee river, Get it on, Woman of the dark, Cronus, Close up tight, Run back to mama, Livin in heat. Tällä elää pitkään hymy huulilla! | |
Olen hissukseen jatkanut ansatsin tutkimista ja nimenomaan korkean rekisterin haltuun ottoa (Barytonilla).
YouTubesta löysin muutamia videoita, joita kannattaa katsoa ja miettiä hymyilläänkö vai supistellaanko. Minä sain noista videoista parhaat vinkit ko. aiheesta mitä mistään muualta.
http://www.youtube.com/watch?v=_z4eRuDeIKs&feature=related
No pressure ansatsista:
http://www.youtube.com/watch?v=G_D5g1DfgRg&feature=related
Nakariakov päristelee näin. Kelaa päristely kohtaa edestakaisin ja mieti hymyilläänkö? Katso alahuulen paikka ylähuuleen nähden. Videolla näytetään myös kun Nakariakov kiertoilmahengittää.
http://www.youtube.com/watch?v=6iHHJSC55Zk
Tästäkin saa vinkkejä miten huulet muuttuu ylä-ääniin mennessä. Tieysti korostetusti, koska kyseessä on Tuuba:
http://www.youtube.com/watch?v=J9RAMDYyTVo&feature=related
Olis noita videoita muistakin mutta tuo ensimmäinen on havainnollisin. Itse asiassa kielitaidotomana olisi kiva kuulla mitä kaveri siinä juttelee? Yhteistä noille ja monelle mullekin videolle on se, että alahuuli puskee ylähuulta hieman ylähuulen takaosaan. Ja huomaa, että suupielet kaartuvat alaspäin (Nakariakov). Mielestäni tämä kuvaa suurempaa huulien välistä puristusvoimaa?
"EWI4000s ei tarvitse anasatsia" | |
Baryton-B: Olen hissukseen jatkanut ansatsin tutkimista ja nimenomaan korkean rekisterin haltuun ottoa (Barytonilla).
YouTubesta löysin muutamia videoita, joita kannattaa katsoa ja miettiä hymyilläänkö vai supistellaanko.
OK, kaikissa varmaan ihan asiaa, joillakin pienillä henk.koht. yksityiskohdilla sovellettuna.
(Nyt junassa Helsingistä hieman pohjoiseen, jossa 3G kannettavassa on ihan teoriaa, hyvä että GPRS:kään toimii edes jonkun sekunnin kerrallaan ... palailen, kun olen ehtinyt perehtyä tarkemmin videoiden antiin nopealla linjalla ...) | |
Pete V.: Suurinpiirtein samaa asiaa neuvoi Esko Heikkinen 1970-luvulla käytännön esimerkillä, että huulien pitäisi pystyä muodostamaan suukappaleen ja hampaiden väliin polkupyörän kumia muistuttava vahva välipehmike joka ei "lyö vanteille" ja siten huulien aukko pystyy värähtelemään tarvittavat Herzit varsinkin 880Hz:sta pitkälle ylöspäin, vaikkapa tuonne 2000+Hz saakka ... Tässä tullaankin sitten taas muutamiin seuraaviin asioihin, eli, palleatuki, ilmanpaine, kurkun ja kielen asennot, torven/suukappaleen prässäys tukikädellä, no-press ansatsi jne. jne.
Juu, mielikuva on mielestäni oikea. Trumpetti opettajat puhuvat nykyään "pucker" ansatsisita ja siitä että prässätä voi jos pystyy työntämään huulillaan "vastaan".
Myös 1/3 ansatsi tai juutuupissa oleva "balanced embrouchure" on asiaa.
Ja se ilmatuki. Ostin sellaisen keuhkojen ilmamäärän mittarin ja imeskelen sellaista 4,5-5 litran tilavuutta mutta sekään ei onnistu ilman treeniä. Fonistit muuten ei tyypillisesti saa edes 2,5 litraa rikki joka on aika outoa. Pasunistit ei myöskään yllättävästi ole tässä hyviä. tehokkuus taitaa olla tärkeämpää.
Lasse lindgerg (EBB) myös painotti että kaikki lihakset - hartiat, kyljet - osallistuu vastapaineen tekemiseen ja näistä pallea on tehtävään huonoin koska pallean päätehtävä on ilman sisäänveto. Kaikenlainen kiemurtelu auttaa..
Toisaalta kun on jonkin tavan soittaa kehittänyt niin ei kukaan tule vaatimaan että sitä muutat. Hyvin yksilöllistä.
Katsokaa muuten Teemu Mattsonia kun soittaa korkealle - mitä tapahtuu? | |
Laitan tuohon vielä yhden lyhyen videon, kun ei heti eilen tullut eteen. Kyllä minulle kelpaisi tuo keveys ylärekisterissä ;-)
Trumpet Lesson 2- Upper Register
http://www.youtube.com/watch?v=2m-J7T4ljxo&feature=related
"EWI4000s ei tarvitse anasatsia" | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
