Kitarat: soittaminen ›

-RaT-: ...Ja sitten jos haluaa ottaa "parhaat palat" em. asteikoista on lopputuloksena lähes kromaattinen asteikko, ilman suurta septimiä. Eipä tuokaan ole molliseiskan päällä ennenkuulumatonta. Mark Levinen sanoin: If it sounds right, then it is.
 
Ei se M7 m7:n päällä tosiaankaan pahalta kuullosta. II-V:een saa maukkaan kuuloisia juttuja sen II:n jazz-mollin pohjilta. Just se M7 IIm7:n päällä tekee hienon dissonassin, sitten varsinkin kun sen purkaa niin ettei se kuullosta väärin soittamiselta.

Ymmärrän, mitä haluat sanoa, mutta musta tuntuu, että Guthrie ihan oikeasti ei ajattele tossa kohtaaa, että "soitanpa tähän tahdille Gm7-Cm7-Gm7-Ab6-sointukulun". Tokihan melodialinja on purettavissa pieniin paloihin, mutta suurin osa tuon tahdin melodiasta (itse asiassa käytännössä kaikki lukuunottamatta loppupuolen paria kromaattista Gb-säveltä, jotka nyt muutenkin jokainen opistojatsari soittaisi G:stä F:ään mentäessä) on säveliä suoraan taustalla olevasta Cm7-soinnusta (tosin laajennettuna 9. ja 11. sävelillä), jota vasten ainakin itse peilaan tuota melodialinjaa kuulematta siinä sen kummempaa syvällistä "sointuja soinnun päälle" -ajattelua - edes useamman kuuntelukerran jälkeen.
 
Pointti onkin siinä, että ajattelee se sitä tai ei, niin kuitenkin tapahtuu! Ja idea onkin siinä, että ajattelemalla tällä tavalla ei opettele likkejä tai fraaseja sinällään, vaan laajemman musiikillisen idean, jota on paljon helpompi soveltaa ja muodostaa siitä omanlaisensa versio, kuin opetella jotain yksittäistä Guthrie-fraasia ja yrittää tunkea sitä johonkin väliin.
 
Ensinnäkin, pianistit ja fonistit ajattelee just tällä tavalla pohjimmiltaan, kun olen jutellut aiheesta. Ne ei vaan tiedosta sitä sinänsä, koska tätä asiaa ei ole niin paljon teoretisoitu. Ja itse asiassa Parkerin omnibook ja vastaavat tapaukset on reaalisoinnutettu siten, miten oletetaan Parkerin ajatelleen. Bändi saattaa tosiasiassa levytyksessä ja muuten soittaa ihan perusfunktioita.
Kyse on samanlaisesta ilmiöstä, kuin että 12 tahdin bluesia soitettaessa usein 4. tahdin dominanttisointu, jolla siinä kohdassa on ihan oikea dominanttinen funktio, merkataan usein kakkosvitoseksi, tai pelkästään dominantti #5 -soinnuksi. Riippumatta siitä, soittaako muu bändi kakkosvitosta tai muunnettua dominanttia, molemmat toimivat joka tapauksessa melodialinjassa yksinäänkin. Mikä estää ajattelemasta samalla tavalla jotain erilaista kadenssia ja kehittämästä sen pohjalta uudenlaisia, yhtä melodisesti loogisia fraaseja? Esmes niin kuin nyt tossa Guthrien tapauksessa. Otin kyseisen kohdan esimerkiksi siksi, että se on heti soolon alussa ja linjasta on sairaan helppo kuulla noi soinnut.
 
Eli suomeksi: mun mielestä tuo nelostahti on "vain" hetkellisesti 11:een laajennettua Cm7-soinnun alleviivausta parilla Gb-sävelellä, joiden kautta mennään nätisti F-molliin. Hyvältähän se kuulostaa, ei siinä mitään. Itse vaan ajattelen vaan "harmonisesti yksinkertaisemmin" tuon kohdan.
 
Mun mielestä on älyttömän paljon monimutkaisempaa ja oudompaa ajatella, että on äärimmilleen laajennettu Cm-sointu, josta poimitaan satunnaisia säveliä, jotka sattuvat muodostamaan loogisen kokonaisuuden, kuin kolmisointufunktioita, jotka johtavat naiivin selvästi kohdesointuun.
 
Analysoida voi vaikka loputtomiin, mutta mun mielestä tuossa ei ainakaan ollut kauhean ihmeellistä ulossoittoa, jota olisin edes noin "opistomuusikkomaisin" termein lähtenyt ruotimaan. Myöhemmin samassa pätkässä tapahtuu kyllä vähän kiinnostavampia asioita.
 
Joo, voidaan puhua mistä tahansa kohdasta sooloa jos jokin tietty asia sopii sun mielestä hyvin esimerkiksi. Toi kohtahan on ihan varsin yksinkertainen, mutta sopi mun mielestä hyvin esimerkiksi, koska jokainen tajuaa mikä funktio C-mollissa on soinnuilla Gm ja Ab.
Mun ajatusmalli on oikeastaan se, että ei ole varsinaisesti olemassa ulossoittoa, on olemassa vaan enemmän ja vähemmän sofistikoituneita tapoja soittaa sisällä, joista osaa kutsutaan ulossoittamiseksi kun suuri osa ihmisistä ei enää tajua mitä tapahtuu. Todellinen ulossoittaminen on sitä kun vedetään päin helvettiä eikä osata tulla takaisin. :D Kun ymmärtää edes perusprinsiipit, joilla asioita voidaan tehdä, on mahdollisuus laajentaa tietämystään.

Onpas syvällistä kamaa kavereilla! Ei tosin:D Hyvää syvällistä teoreettista tekstiä! Mä kyl kelasin et täs kaivataan helppoa ja mukavaa keinoa päästä jatsimaiseen soundiin, eikä tarttis treenata kaikkia jazz-mollin moodeja yms. miljoonaa muuta skaalaa(ketä oikeesti kiinnostaa ja kuka ne oikeesti haldaa?) ennenkuin pääsee soittaa sooloa Autumn Leavesin päälle. Mä kyl luulen, että pelkästään duurin moodeilla, muutamalla harmonisen mollin ja melodisen mollin moodeilla pärjää lopun elämäänsä perussoitossa..tietenkin nälkä kasvaa syödessä;)
 
Sori jucciz kakkos-virheestä! Yleensähän se on se m13. Oon itse vaan huomannut, että kakkosasteelle kun petaa sen #11 vaikka vain kuljetusäänenä (kromaattisena sivuäänenä tai vahvana tritonuspinona pohjaäänen kanssa tai what ever...) niin se petaa oikein kivasti tulevan dominantin b9 äänen. Eikä silloin esimerkiksi dominanttisoinnulle tuleva harmonisen mollin V-aste kuulosta niin yllätykseltä. Roomalaisin numeroin se voisi vaikka olla silloin I-II-bIII-IV-#IV-V-IV-bVII ...en tiedä onko se teoreettisesti oikein eikä kyl mua se kiinnostakaan.

Nää kaikki Titorin, Kimurantin ja Jucciksen esittämät teoreettiset jatsin lähtökohdat ovat kaikki oikeessa. Ei soittamiseen ole yhtä ja ainoata teoreettista selitystä olemassa. Kaiken kyllä voi perustella teorian kautta. Kaikkein vaikeinta on saada ne kaikki asiat toteutumaan soittaessa...siinä samassa hetkessä kun pohjassa vaihtuu sointu. Mun mielestä näitä asioita kannattaa lähteä treenaamaan todella perusasioista. Eli eka yrittää soittaa nelisoinnun säveliä rytmin vahvalle iskulle. Yrittää sen jälkeen lisätä sointuihin lennosta automaattisesti 9 ja miettiä onko se b9, 9 vai #9. Sen jälkeen voi alkaa hakemaan sijaisharmonisaatiota yms.muuta skeidaa ja hämmentää soppaa lisää. Noitten vanhojen mestareiden sooloja kannattaa tietenkin plokkailla ja ottaa niistä mallia, muttei niitä kannata liikaa yrittää analysoida. Ne on vedetty suurimmalta osaltaan niin piri-ja koksupäissä, ettei soittajakaan itse tiedä, mitä niihin on tullu soitettua. Plokkaa ne parhaammalta kuulostavat jutut ja yrittää selvittää, mitä niissä tapahtuu, jotta voi apinoida sitä omassa soitossaa.

John Titor: Mun mielestä on älyttömän paljon monimutkaisempaa ja oudompaa ajatella, että on äärimmilleen laajennettu Cm-sointu, josta poimitaan satunnaisia säveliä, jotka sattuvat muodostamaan loogisen kokonaisuuden, kuin kolmisointufunktioita, jotka johtavat naiivin selvästi kohdesointuun.
 
Meillä on vaan eri tapa kuulla asiat. Eiväthän nuo kovin satunnaisia säveliä ole: edellä mainitun pätkän alun Gm7-nelisointuarpeggion sävelet muodostavat Cm7-soinnun päälle mun korvissa ihan selkeän kvintistä lähtevän Cm11-arpeggion, mistä syystä mun korvissa "solistin ajattelema" sointu ei funktionaalisesti muutu miksikään, otetaan vaan pari lisäsäveltä kehiin. "C-mollia yhtä kaikki", tapaan ajatella. Mut se olen vain minä, ja kenties muutama muu.
 
Mun ajatusmalli on oikeastaan se, että ei ole varsinaisesti olemassa ulossoittoa, on olemassa vaan enemmän ja vähemmän sofistikoituneita tapoja soittaa sisällä, joista osaa kutsutaan ulossoittamiseksi kun suuri osa ihmisistä ei enää tajua mitä tapahtuu. Todellinen ulossoittaminen on sitä kun vedetään päin helvettiä eikä osata tulla takaisin. :D Kun ymmärtää edes perusprinsiipit, joilla asioita voidaan tehdä, on mahdollisuus laajentaa tietämystään.
 
Voisin kyllä nyökytellä: tää on kyllä just näin. Ulossoitto on terminä luultavasti semmoisen ihmisen keksimä, joka ei ymmärrä, miksi henkilö x on soittanut johonkin kohtaan biisiä sen, mitä soitti.
 
Ambitus:Noitten vanhojen mestareiden sooloja kannattaa tietenkin plokkailla ja ottaa niistä mallia, muttei niitä kannata liikaa yrittää analysoida. Ne on vedetty suurimmalta osaltaan niin piri-ja koksupäissä, ettei soittajakaan itse tiedä, mitä niihin on tullu soitettua. Plokkaa ne parhaammalta kuulostavat jutut ja yrittää selvittää, mitä niissä tapahtuu, jotta voi apinoida sitä omassa soitossaa.
 
Eli sit kun perusteet alkaa olla hanskassa, voikin jatkaa täällä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=162375

Tänne on tullut nyt paljon asiaa josta osa ei minulle ole vielä ajankohtaista, täytyy yrittää saada perusteita ensin haltuun. Toivottavasti joku muukin hyötyy ketjusta, ja tännehän voin palata sitten kun saan perusasioita kuntoon. Kiitoksia kaikille. Keskustelua voi toki jatkaakin, mutta juttu on sen verran korkealentoista että tyydyn seurailemaan sivusta tässä vaiheessa.

Ambitus: Onpas syvällistä kamaa kavereilla! Ei tosin:D Hyvää syvällistä teoreettista tekstiä! Mä kyl kelasin et täs kaivataan helppoa ja mukavaa keinoa päästä jatsimaiseen soundiin, eikä tarttis treenata kaikkia jazz-mollin moodeja yms. miljoonaa muuta skaalaa(ketä oikeesti kiinnostaa ja kuka ne oikeesti haldaa?) ennenkuin pääsee soittaa sooloa Autumn Leavesin päälle. Mä kyl luulen, että pelkästään duurin moodeilla, muutamalla harmonisen mollin ja melodisen mollin moodeilla pärjää lopun elämäänsä perussoitossa..tietenkin nälkä kasvaa syödessä;)
 
Skaalat onki pyllystä.
 
Lähinnä idea siihen, miksi kirjoitin mitä kirjoitin, lähti siitä, että muistan ainakin omalla kohdallani mitä pidin, ja pidän oikeastaan edelleen justiinsa sinä "jazzin saundina". Se nelisointujen pimputtelu, mistä aina opettavaisesti puhutaan, on kuitenkin äärimmäisen selkeää, ei siinä ilmiönä ollut ainakaan itelleni mitään sinänsä outoa silloinkaan. Se, mitä en kokenut ymmärtäväni oli just A) kromaattiset kuljetukset yms. ja oudon, mutta hirveän toimivan kuuloiset sointuun putoamiset jonkun skaalanvaihdoksen tms. kautta (kysymyksessä olikin sitten esmes harm. m. V, alt- tai domppadimppa-tyyppisten ratkaisujen soveltaminen), B) miten samoja ideoita voidaan soveltaa johonkin vamppiin, jossa ei ole mitään sointuvaihdoksia. Lisäksi myös hevipohjalta ponnistavalle on paljon helpompi lähestyä jotain fuusiobiisiä, jossa soinnut eivät vaihdu 2 kertaa tahdissa, ja tällöin se nelisointujen kahlaaminen on aikas lailla mahrotonta.
Lisäksi on aika lailla mahdotonta ymmärtää mitä ne vanhat mestarit puuhastelee, jos ei ole perustietoa miten jazzari voi ajatella. Ensimmäinen tritonuskorvaus pudottaa kelkasta.
 
Mut siis käytännön treenausvinkkiä jatsihommeleihin:
 
Jos niitä kromaattisia ääniä haluaa ruveta lisäilemään, kannattaa tehdä sillä tavalla, että ensin miettii jonkun neljäsosalinjan, jossa osuu nelisoinnun ääniin, esmes ihan vaan ylös-alas nelisointuja. Näiden on syytä olla sellaisia ääniä, jotka kuulostavat ehdottoman hyviltä. Sitten tunkee neljäsosien väleihin sopivasti sormiin sattuvia ylä- tai alapuolisia johtosäveliä (tai molempia) äänille, joko ihan puhtaasti puoli sävelaskelta sointusävelen ylä- tai alapuolelta, tai sitten harmonian/skaalan mukaan ylä- tai alapuolelta. Aika nopeasti löytää pari kivasti toimivaa kuviota.
 
Olennaista on se, että ei soita liian montaa kromaattista säveltä peräkkäin isoilla aika-arvoilla pohjapulssiin nähden. Muuten kuulostaa siltä että on metsässä.
 
Sori jucciz kakkos-virheestä! Yleensähän se on se m13. Oon itse vaan huomannut, että kakkosasteelle kun petaa sen #11 vaikka vain kuljetusäänenä (kromaattisena sivuäänenä tai vahvana tritonuspinona pohjaäänen kanssa tai what ever...) niin se petaa oikein kivasti tulevan dominantin b9 äänen. Eikä silloin esimerkiksi dominanttisoinnulle tuleva harmonisen mollin V-aste kuulosta niin yllätykseltä. Roomalaisin numeroin se voisi vaikka olla silloin I-II-bIII-IV-#IV-V-IV-bVII ...en tiedä onko se teoreettisesti oikein eikä kyl mua se kiinnostakaan.
 
Keksit siis doorisen blue notella, senkin velho:)
 
Jatkaakseni tätä ulossoittoideaa, tekaisin nopeasti tuommoisen puolen minuutin midin joka demoaa ajatusta E7-soinnun päälle:
 
http://personal.inet.fi/koti/perttuvanska/Ulossoitto.mid
 
Taiteelliset ansiot eivät nyt ole kovin korkeat, mutta idea on siis se, että joka tahdissa astutaan askel pidemmälle melodisesti. Aina kun sointu isketään, tahti vaihtuu. Huomatkaa myös, että tuntuu siltä että melodia lähtee vasta toisesta tahdista. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että ensimmäisessä tahdissa ei ole oikeastaan minkäänlaista jännitettä, koska melodialinja sisältää pelkästään soinnun säveliä.
Tämän jälkeen liikutaan koko ajan kauemmas, pikku hiljaa mukaan tulee enemmän soinnun sisäisiä kadensseja, kromatiikkaa yms. kunnes lopussa ollaan aika kaukana.

T-Stag:
 
g -1--2---5--4-----------
d -------3------6--5--3--2
Dm7______G7______CMaj7
 
Eli alapuolinen johtosävel Dm7:n kvintille ja yläpuolinen johtosävel G7:n perusäänelle. Tämä lähestyminen harmoniaan helpottaa paljon erilaisten ideoiden kokeilua, koska tällöin soitetaan karaktäärisävelten ympärillä. Liiallinen skaalojen ajattelu johtaa monesti fraasien alkamiseen perusäänestä, joko ylimmältä tai alimmalta kieleltä.
 
Hahaa! In your face Titor! Pimeetä komppia! Mikä veen doorinen bluenotella? Isäs oli:D! Itseasiassa se IV kannattaa jättää pois skaalasta kokonaan. Tossa alemmassa T-stagin esimerkissähän ilmenee nimenomaan nyt toi mun esittämä IIm7(add)#11 joka petaa aivan selkeän harmonisen mollin viidennen asteen (Vb9). Todella peruskuljetus. Mä en näe tossa esimerkissä mitään sointujen ulkopuolista kromaattista kuljetusta, vaan koko tuo fraasi on sointujen "sisällä". Mutta jos siihen lisätään muutama sävel joukkoon vaikka näin:
 
g -1--2--------------5--4-----------
d -------3--2--1--0--------6--5--4--3--2
Dm7___________G7______ ___CMaj7
 
Nyt meillä on Dm:ssa yksi kromaattinen säve eli Eb ja G7:ssa yksi lisäsävel eli F#. Kummatkin toimii johtosävelenä tippuvalle linjalle. Ja ei toi nyt niin paskalta ees kuulosta.

Ambitus: Hahaa! In your face Titor! Pimeetä komppia! Mikä veen doorinen bluenotella? Isäs oli:D! Itseasiassa se IV kannattaa jättää pois skaalasta kokonaan. Tossa alemmassa T-stagin esimerkissähän ilmenee nimenomaan nyt toi mun esittämä IIm7(add)#11 joka petaa aivan selkeän harmonisen mollin viidennen asteen (Vb9). Todella peruskuljetus. Mä en näe tossa esimerkissä mitään sointujen ulkopuolista kromaattista kuljetusta, vaan koko tuo fraasi on sointujen "sisällä". Mutta jos siihen lisätään muutama sävel joukkoon vaikka näin:
 
g -1--2--------------5--4-----------
d -------3--2--1--0--------6--5--4--3--2
Dm7___________G7______ ___CMaj7
 
Nyt meillä on Dm:ssa yksi kromaattinen säve eli Eb ja G7:ssa yksi lisäsävel eli F#. Kummatkin toimii johtosävelenä tippuvalle linjalle. Ja ei toi nyt niin paskalta ees kuulosta.
 
Mainitsemas I-II-bIII-IV-#IV-V-VI-bVII olis doorinen jossa on mukana ritonussi eli sininen sävel. Eli niinku Dm7:ssa D-E-F-G-G#/Ab-A-H-C. Jos toi ei oo jazz ja sisällä niin en tiedä mikä on:D
 
Hmm... mietin just että minkä vitun takia me kaks keskustellaan jazzista? Tässä on nyt jotain tosi pahasti vialla...

John Titor: Hmm... mietin just että minkä vitun takia me kaks keskustellaan jazzista? Tässä on nyt jotain tosi pahasti vialla...
 
Jazz - tuo musiikki, jota vain muusikot kuuntelevat ollakseen muita parempia tai muuten vain insesti-muka-älymystö. Jazzista keskusteleminen ja teorioitsiminen on hauskaa ja intellektuellia. Kukaan meistä ei sitä oikeasti osaa soittaa, mutta paskanjauhaminen oikeaoppisin termein asiasta saa näyttämään meidät paremmalta ja enemmän proolta ulkopuolisten silmissä;) Allekirjoittanut ei itse osaa soittaa jazzia yhtään, eikä sitä teille häpeä kertoa.

aalataur: Tänne on tullut nyt paljon asiaa josta osa ei minulle ole vielä ajankohtaista, täytyy yrittää saada perusteita ensin haltuun. Toivottavasti joku muukin hyötyy ketjusta, ja tännehän voin palata sitten kun saan perusasioita kuntoon. Kiitoksia kaikille. Keskustelua voi toki jatkaakin, mutta juttu on sen verran korkealentoista että tyydyn seurailemaan sivusta tässä vaiheessa.
 
Jos haluat selkeän "tee näin" -tyyppisen ohjeen asian treenaamiseen, niin tässä:
 
1) Etsi joku mielestäsi hyvä, mutta helpon kuuloinen soolo. Plokkaa se ja treenaa yksi yhteen.
2) Opiskele vähän teoriaa, niin että ymmärrät mitä on intervallit, sointuasteet, miten soinnut muodostetaan yms. Oikeasi kyse on todella loogisista asioista, ja se avaa todella paljon "jazzarien ajatusmaailmaa".
3) Kokeile opettelemiasi teoriajuttuja käytännössä. Kun kirjassa esitetään c-duurin sointuastet, kokeile kitarala käytännössä löytää kaikki soinnut. Kun perusjutut (Tohtori Toonika) on hallussa, niin nelisointujen käännökset on todella hyödyllistä ottaa haltuun, ja käydä niillä aiemmin mainittu mainittu II-V-I kierto kvinttiympyrän mukaan läpi.

Ambitus: Jazz - tuo musiikki, jota vain muusikot kuuntelevat ollakseen muita parempia tai muuten vain insesti-muka-älymystö. Jazzista keskusteleminen ja teorioitsiminen on hauskaa ja intellektuellia. Kukaan meistä ei sitä oikeasti osaa soittaa, mutta paskanjauhaminen oikeaoppisin termein asiasta saa näyttämään meidät paremmalta ja enemmän proolta ulkopuolisten silmissä;) Allekirjoittanut ei itse osaa soittaa jazzia yhtään, eikä sitä teille häpeä kertoa.
 
Älä selitä, mokomakin miks-o-lyyrinen Nuori Jazzmuusikko! :D
 
En mäkään osaa soittaa varmaan mitään musaa autenttisesti, siksi pitää kirjoittaa omaa!

kimurantti1: Jos haluat selkeän "tee näin" -tyyppisen ohjeen asian treenaamiseen, niin tässä:
 
1) Etsi joku mielestäsi hyvä, mutta helpon kuuloinen soolo. Plokkaa se ja treenaa yksi yhteen.
2) Opiskele vähän teoriaa, niin että ymmärrät mitä on intervallit, sointuasteet, miten soinnut muodostetaan yms. Oikeasi kyse on todella loogisista asioista, ja se avaa todella paljon "jazzarien ajatusmaailmaa".
3) Kokeile opettelemiasi teoriajuttuja käytännössä. Kun kirjassa esitetään c-duurin sointuastet, kokeile kitarala käytännössä löytää kaikki soinnut. Kun perusjutut (Tohtori Toonika) on hallussa, niin nelisointujen käännökset on todella hyödyllistä ottaa haltuun, ja käydä niillä aiemmin mainittu mainittu II-V-I kierto kvinttiympyrän mukaan läpi.
 
Laitetaan tähän listaan vielä yksi:
 
4) Kun soitat, niin laita metronomi nakuttamaan kakkosia ja nelosia, avittaa 'oikean' fraseerauksen löytymiseen.

Zeeboo: Laitetaan tähän listaan vielä yksi:
 
4) Kun soitat, niin laita metronomi nakuttamaan kakkosia ja nelosia, avittaa 'oikean' fraseerauksen löytymiseen.
 
Näinhän se pitäis reenata mitä tahansa. Me suomalaiset vaan yleensä ollaan niin hölmöjä että nakutellaan ykköselle ja kolmoselle, jolloin koko hommasta lähtee "groove". Mututuntumalta veikkaisin että bändin kanssa soittaminenkin on helpompaa jos on reenannut clicki nakuttaen nimenomaan iskuille 2 ja 4, eikä 1 ja 3.
 
E: Unohtui mainita, että tässä on varmaan järkevin keskustelu jonka oon ikinä nähny m.netissä :D Kumarrus kaikile kirjoittajille, tämä motivoi itseänikin rueta tutustumaan zäässin saloihin. Jatkakaa ihmeessä puimista.

SampoJ: Näinhän se pitäis reenata mitä tahansa. Me suomalaiset vaan yleensä ollaan niin hölmöjä että nakutellaan ykköselle ja kolmoselle, jolloin koko hommasta lähtee "groove". Mututuntumalta veikkaisin että bändin kanssa soittaminenkin on helpompaa jos on reenannut clicki nakuttaen nimenomaan iskuille 2 ja 4, eikä 1 ja 3.
 
Just. Aika raastavaa katsottavaa ja kuultavaa on musiikkipitoiset ohjelmat, joissa studioyleisö äityy taputtamaan tahtia.
 
Tuosta tahdin nakuttamisesta muistuu mieleen big band treenit, joita veti silloinen suuri suomalainen jazzmusiikkivaikuttaja & -pedagogi: naps, naps, naps, naps JA YY, kaa, JA YY kaa KOO nee...

Jazzmaisuutta saa kyllä kun käyttää paljon slide-alukkeita.

Zeeboo: Tuosta tahdin nakuttamisesta muistuu mieleen big band treenit, joita veti silloinen suuri suomalainen jazzmusiikkivaikuttaja & -pedagogi: naps, naps, naps, naps JA YY, kaa, JA YY kaa KOO nee...
 
Onhan saksalaisessa marssissakin omanlaisensa groove. Vai meinasko se ennemmin humpparytmiä?

SampoJ: Näinhän se pitäis reenata mitä tahansa. Me suomalaiset vaan yleensä ollaan niin hölmöjä että nakutellaan ykköselle ja kolmoselle, jolloin koko hommasta lähtee "groove". Mututuntumalta veikkaisin että bändin kanssa soittaminenkin on helpompaa jos on reenannut clicki nakuttaen nimenomaan iskuille 2 ja 4, eikä 1 ja 3.
 
E: Unohtui mainita, että tässä on varmaan järkevin keskustelu jonka oon ikinä nähny m.netissä :D Kumarrus kaikile kirjoittajille, tämä motivoi itseänikin rueta tutustumaan zäässin saloihin. Jatkakaa ihmeessä puimista.
 
Vaikkei tää ny jäässiä ookaan niin onko 1-3 vai 2-4 teitistä:
 
http://maihinnousu.net/s/?song_id=3009

Tuli mieleen, että Varre Vartiaisella on muutamia oikein siistejä jazztyyppisiä juttuja tuolla Rockwayllä. Tais osastona olla biisit ja sieltä instrurock. Käykääs kattoo sieltä mallia sinisiin nuotteihin. Myöskin alan virtuoosi Teemu Viinikainen heittää hieman knoppitietoa jazzkitaroinnista.

Ambitus: Tuli mieleen, että Varre Vartiaisella on muutamia oikein siistejä jazztyyppisiä juttuja tuolla Rockwayllä. Tais osastona olla biisit ja sieltä instrurock. Käykääs kattoo sieltä mallia sinisiin nuotteihin. Myöskin alan virtuoosi Teemu Viinikainen heittää hieman knoppitietoa jazzkitaroinnista.
 
Must Kämäräinenkin kannattaa mainita.