Media ja viihde ›

Näitä on kyllä nannaa lukea elokuva diggarina ja bongailla kaikkia vitsejä ja viittauksia. Ja letkeetä piirrosjälkeä ja hyvät tarinat, niin mitä muuta tarvitsee.

Rosa piirtää järkyttävän hyvin. Joidenkin italialaisten pullosilmäankat ei ole mitään Rosan piirrosjälkeen verrattuna!

Sisko sai joululahjaksi vuoden 2003 Don Rosa-seinäkalenterin. Oli muuten hemmetin hieno, isot kuvat ja niistä löytyi vaikka mitä yksityiskohtia. Aina kun kuukausi vaihtui, mä leikkasin edellisen kuukauden kuvan irti ja ripustin oman huoneeni seinälle ;)

Nuorempana oli Rosan tekeleet parasta Ankkalinnasta mitä tiesi. Piirrosjälki vetosi ja tarinat olivat hauskoja, ja joskus nauratti ne l.y.h.e.n.n.y.k.s.e.t.kin. Albumeja ostin jokusen, mutta ei niiden pariin jaksa enää vanhemmiten palata.
 
Sen sijaan kestosuosikiksi on jäänyt Al Taliafero, etenkin huikeat Päivästä päivään -kokoelmat! Verrattuna uusiin (myös Rosan sarjoihin) veljenpojat ovat ilkikurisia kakaroita ja Aku hypertemperamenttinen tuittupää, siinä missä Rosan kirjoissa enemmänkin flegmaattinen kyynikko. Lyhyet stripit tuntuvat hurjan paljon vauhdikkaammilta, niin formaatiltaan kuin piirrosjäljeltäänkin. Kiitos kuuluu tietysti myös käsikirjoittaja Bob Karpille - Rosahan taitaa käsikirjoittaa kaiken piirtämänsä itse?
 
Täytynee makustella Kadonneen kirjaston vartijoilla.
 
lis: http://www.cbarks.dk/Billede/nep1937first.jpg

Lemppareita edellämainittu painovoimankadotustarina sekä ylivoimaisena ykkösenä myös Milla Magian taikaan perustuva "Pim! Olet hypnotisoitu" -tarina, jossa Aku ja Roope unohtavat asioita sitä mukaa kun ne sanotaan ääneen. Hervotonta matskua.
 
Eikö Carl Barksilla ollut tuon niminen tarina? Vai olikohan Barksin tarinasta otettu tuo kommentti Rosan tarinan otsikoksi.
 
Suosittelen myös Roope Ankan elämä ja teot 2-kokoelmaa, jossa on Roopen elämäntarinaa täydentäviä tarinoita vuosien varrelta. Kys. kokoelmasta löytyy myös aiemmin mainittu Unelmoiden läpi elämän.

Kaikki nuo kokoelmakirjaset löytyvät hyllystä ja ne on kyllä koluttu läpi niin monesti, ettei niiden lukemisessa ole enää oikein järkeä, kun muistaa kaiken ulkoa, esipuheetkin. Mutta silti luen niitä aina uudestaan ja uudestaan! Parin vuoden väleinhän noita on aina julkaistu, joten ehkäpä syssymällä tulee taas lisää luettavaa, jee! Tosin kaikki tarinat on kuitenkin sellaisia, että ne on julkaistu Akkarissa aiemmin... No ehkäpä niistäkin on jokunen (ai Jaska vai?) jäänyt lukematta, kun en ole Akkaria aikoihin tilannut.

Ihan parasta. Aku Ankkaa tulee luettua oli piirtäjä kuka tahansa. Tosin suurimman osan noista manaa maan rakoon huonon piirrosjäljen tai idiooteille suunnatun tarinan vuoksi. Mutta ah, Don Rosa, pelastaja. Yksinkertaisesti parhautta. Henk.koht. suosikkeja on oikeastaan kaksi: se missä seurataan kolikon näkökulmasta tarinaa ja sitten se, missä ankat käyvät avaruudessa, jossa he ovat sitten "alieneita" paikallisille muukalaisille. Hervotonta.
 
Toki Taliaferrokin on sitten ihaa omaa luokkaansa noissa lyhyissä, sivun mittaisissa stripeissä.

Vai olikohan Barksin tarinasta otettu tuo kommentti Rosan tarinan otsikoksi
 
Juu, suomeksi tarinan nimi ei suinkaan ollut Pim! olet hypnotisoitu, vaan muistaakseni Unohda koko juttu. En nyt laiskuuksissani jaksa lähteä kyseistä sarjaa kansion uumenista alkaa kaivamaan ja tarkistamaan, mutta joku tuommoinen se oli.
 
Hei muuten, tietääkös joku, mikä sen tarinan, missä on tuo painovoiman sivuttaissuuntaisuusjuttu (olipas sanahirviö, puh! ) nimi on, ja öytyskös se jostakin kovakantisesta Rosa-eepoksesta vaikka? Huhhuh, harmittaa, kun meikäläisen pienellä iällä ei niin kamalia läjiä ole Rosaa ilmaantunut. Jotkut 80-luvun tarinat on ihan "ää-äää, kaik' on mänt'! (

Don Rosa on Barksin ja Victor Arriagadan (Vicar) ohella myös minunkin suosikkini. Se tarinoiden eeppisyys ja elokuvamainen kerronta kiehtoo. Ja tottakai piirrustusjälki on aivan omaa luokkaansa.
 
Suosikkitarinaa on mahdoton nimetä, mutta RA:n elämä ja teot 1-2 ovat mahtavuutta.

Harmittaa kun mies on Barksin ohella luonut loogisen ankkojen sukupuun ynnä esim juuri roopen elämäntarinan niin miksi silti niin monet esim Aku Ankan tarinat sivuuttavat ne tylysti ja keksivät jonnin joutavia pikkutarinoita. :(
 
Edit. Tarkoitan siis että monet ankkatarinat ovat vielä nykyäänkin ristiriidassa sekä Barksin että Rosan tarinoiden kanssa vaikka esim Roope Ankan elämä ja teot on ollut markkinoilla jo yli kymmenen vuotta.

Karipiirto:
Edit. Tarkoitan siis että monet ankkatarinat ovat vielä nykyäänkin ristiriidassa sekä Barksin että Rosan tarinoiden kanssa vaikka esim Roope Ankan elämä ja teot on ollut markkinoilla jo yli kymmenen vuotta.
 
Ne o0vat idioottien tekemiä idiooteille.

Nyt puhutte asiaa! Barksissa ja Rosassa arvostan juuri sitä, että asiat voi perustaa johonkin. Esim, kun lukee jonkin muun piirtäjän sarjaa, niin senyt vaan on jossakin huitsinnevadassa se Ankkalinna. Rosan mielestä se on Calisotassa, ja tämä juttuhan on selietty kokonaisuudessaan Roope Ankan elämä ja teot ykkösessä. Ja sukupuu oli huippu, siitä on aina mahtava katsoa, kuka nyt oli kenenkin esi-isä ja missä kohdassa Ankanpään, Ankan ja MacAnkan suvut risteävät. Ja tarinathan on kanssa sitten niin viimosen päälle mietittyjä.
 
Nykyään vihaan uusia aku ankkoja, kun tuntuu, että on aina se sama juoni siinä tarinassa, mutta eri henkilöt tms. Menee pölhökustaiden hommaksi tuommonen. Ei niitä jaksa lukea.
 
Ja sitten Rosahan vetää niihin sarjoihinsa oikeasti olemassa olleita ihmisiä, niinkun nyt esim. Teddy Rooseveltin Julman maan jehussa. Mahtistoori tuokin, kuten kaikki Elämä ja teot ykkösen ja kakkosen tarinat!
 
Jaa muuten, vähän offia: Onkos joku lukenut Barksin takaisin klondikeen? Sekin on erittäin hyvä, ja Rosan tarinoissa usein perustana.

Hei muuten, tietääkös joku, mikä sen tarinan, missä on tuo painovoiman sivuttaissuuntaisuusjuttu (olipas sanahirviö, puh! ) nimi on, ja öytyskös se jostakin kovakantisesta Rosa-eepoksesta vaikka? Huhhuh, harmittaa, kun meikäläisen pienellä iällä ei niin kamalia läjiä ole Rosaa ilmaantunut. Jotkut 80-luvun tarinat on ihan "ää-äää, kaik' on mänt'! (
 
Sen tarinan nimihän on Paino-ongelmia ja löytyy tuosta Kymmenen avataran aarre-kirjasta. Tuosta Pim! Olet hypnotisoitu-nimestä sen verran että sehän taisi olla Barksin piirtämä tarina jossa Aku tai pojat hommasi jostain hypnotisointikakkulat?
 
Nyt kun tässä aloin miettimään enemmän noita Rosan tarinoita niin kylläpä huvittaisi pitkästä aikaa lukea stoorit joissa Roope huomaa Akun tarkan näkökyvyn sekä sen missä Karhukopla on varastanut Pelleltä ajanpysäyttäjä taskunauriin

juhismatti: Sen tarinan nimihän on Paino-ongelmia ja löytyy tuosta Kymmenen avataran aarre-kirjasta.
 
Jahas, täytynee munkin ruveta päivittämään näitä albumi-kokoelmiani pikku hiljaa, luin tämän stoorin tosin silloin kun se julkaistiin Aku Ankka-lehdessä mutta olisi hirveä työ kaivaa ne lehdet esiin.
 
Nyt kun tässä aloin miettimään enemmän noita Rosan tarinoita niin kylläpä huvittaisi pitkästä aikaa lukea stoorit joissa Roope huomaa Akun tarkan näkökyvyn
 
Tälle nimeä kehiin ja äkkiä! En kuollaksenikaan muista oliko minulla tämä jossain lehtieni seassa vai luinko jostain albumista, enkä jaksa tarkistaa. Olisiko kyse ollut siitä Grand Canyon-pätkästä jossa etsivät jotain kadonnutta intiaanikaupunkia?

Tälle nimeä kehiin ja äkkiä! En kuollaksenikaan muista oliko minulla tämä jossain lehtieni seassa vai luinko jostain albumista, enkä jaksa tarkistaa. Olisiko kyse ollut siitä Grand Canyon-pätkästä jossa etsivät jotain kadonnutta intiaanikaupunkia?
 
Nimi saattas olla Valvova silmä, joka myös näkyis olevan tossa samassa kirjassa missä Paino-ongelmiaki. Näin kertoo wikipedia.
 
Nytpä alko itellä kiinnostaan että minkäs niminen tuo Grand Canyon tarina on?

Vähän oli selvitettävä, mutta nimihän oli Hollantilaisen salaisuus. En ole siis yhtään varma että oliko tapahtumapaikkana Grand Canyon, mutta paljon se sitä ainakin muistuttaa tuossa sarjiksessa.

Brian May jr.: Vähän oli selvitettävä, mutta nimihän oli Hollantilaisen salaisuus. En ole siis yhtään varma että oliko tapahtumapaikkana Grand Canyon, mutta paljon se sitä ainakin muistuttaa tuossa sarjiksessa.
 
Arizonaan sijoittuu kyllä sekin, että kaukana ei olla. Perustuu siis tähän tarinaan tuo Rosankin raapustelu: http://en.wikipedia.org/wiki/Lost_Dutchman's_Gold_Mine

Hollantilaisen salaisuus taisi olla jatkoa Hämäyksen hurrikaanille, ellen ihan väärin muista. Hurrikaanin lopussahan Roope saa julisteen kääntöpuolelle piirretyn kartan Hollantilaiselta itseltään, ja myöhemmin Matilda liimaa julisteen johonkin leikekirjaan, tietenkin karttapuoli alaspäin. Tuo liimahomma olikin yksi toistuvista vitseistä siinä, kun kertaalleen irtiliuotettu kartta tarttui aina uudelleen johonkin kiusalliseen paikkaan.

Nerokas mies, nykyankistien ylivoimainen kuningas.
 
Raivostuttaa että olen tainnut hukata oman kappaleeni Roope Ankan elämä ja teot -kirjasta. Oli Don Rosan nimmarilla varustettu. Itse sen mieheltä pyysin joskus lapsena, kun hän oli Tampereella vierailemassa.