Etno, proge, latin ›

Progressor: Tuo kiertue on kyllä yksi iso farssi.
 
Jep. Toivon että muu Yes-miehistö palkkaa tuuraavan basistin jostain tribuuttibändistä.

Nyt kannattaa basistien seurata mnetin wanted-palstaa.

Tulin ostaneeksi Going for the Onen, ja siitä inspiroituneena kelasin koko langan läpi.
 
Koska listaus on niin kivaa, pistän tähän lempilevyt:
 
1. Close to the Edge
 
Parhaita levyjä koskaan.
 
2. 90120
 
Kunkkua stadionkevytprogea, Yesia lähinnä nimeltään. Täysosuma Trevor Hornille, niin kuin ABC ja Buggles tätä ennen.
 
3. Fragile
 
Heart ja kaikki minibiisit eivät uppoa, mutta muuten mainio levy. Yksi ensimmäisistä progelevyistäni (*snif*).
 
4. Relayer
 
Massiivisen uskomaton Gates of Delirium ja pari ihan kelvollista b-puolta. Soon-osion sijoittaminen kaiken mäiskeen jälkeen on silkkaa neroutta. Tästä ei sidelong parane.
 
5. The Yes Album
 
Tasainen ja kivan lämminhenkinen kokonaisuus, Perpetual Change on ylitse muiden.
 
Ja lempikappaleet: 1. Roundabout 2. Gates 3. Close 4. And You And I 5. Khatru.
 
Uni Epuista soittamassa Roundaboutia oli aika hervoton, ja tämä versio olisi kyllä hauska kuulla. Alun perin luin Eppu-kirjaa Tiimalasin santaa, jossa joku jäsenistä dissaa Yesia ihan kybällä yritettyään sitä aikoinaan tiedostavaa imagoa ylläpitääkseen epätoivoisesti kuunnella. Kiinnostuin että mikäs nyt näin pahaa scheissea on ja latasin Roundaboutin Kazaa Litesta. Siltähän tieltä ei sitten ollutkaan paluuta.

eiks nyt topographicsin eka raita ole selkeästi paras yksittäinen zibale...
 
siitä löytyy melkein enemmän laadukkaasti sävellettyä melodialinjaa kuin muista biiseistä yhteensä

sub zero: eiks nyt topographicsin eka raita ole selkeästi paras yksittäinen zibale...
 
siitä löytyy melkein enemmän laadukkaasti sävellettyä melodialinjaa kuin muista biiseistä yhteensä
 
On musiikissa muutakin olennaista kuin melodiat. Ainakin minusta.

sub zero: Implikoiko joku propositio viestissäni, että minusta vain melodiat ovat oleellista musiikissa? Ja jos (ja kun) ei, niin miksi vastasit minulle sitten olettaen niin?
 
No tuo oli ainoa perustelu mitä käytit. :/ Mistäs minä voin tietää mikä sinusta on oleellista musiikissa, jos mainitset vain yhden asian?
Oletukseni perustui ihan tuohon kirjoittamaasi viestiisi, sillä se todellakin jätti sellaisen kuvan, että melodiat ovat ainoa tärkeä asia musiikissa.

sub zero: eiks nyt topographicsin eka raita ole selkeästi paras yksittäinen zibale...
 
No ei.
 
siitä löytyy melkein enemmän laadukkaasti sävellettyä melodialinjaa kuin muista biiseistä yhteensä
 
Mutta vain melkein.

SnowCrow: No tuo oli ainoa perustelu mitä käytit. :/ Mistäs minä voin tietää mikä sinusta on oleellista musiikissa, jos mainitset vain yhden asian?
Oletukseni perustui ihan tuohon kirjoittamaasi viestiisi, sillä se todellakin jätti sellaisen kuvan, että melodiat ovat ainoa tärkeä asia musiikissa.
 
Tuolla logiikalla pitäisi kehua jokaista hyvää asiaa biisissä, koska niistä joita ei mainitse, ei välitä.
 
Ajattelin että tuo melodialinjan loistavuus oli lähinnä esimerkki biisin saavutuksista.
 
SELKEÄÄHÄN kappaleen parhaus ei tietenkään ole, mutta sitä nyt tuskin oikeasti tarkoitettiin.

Edit: Siiretty toiseen ketjuun, sopii paremmin sinne.

Eero Laine: Ajattelin että tuo melodialinjan loistavuus oli lähinnä esimerkki biisin saavutuksista.
 
Mitä vanhemmaksi kun elää, niin sitä alkaa arvostaa yhä enenevässä määrin polveilevaa, jatkuvaa melodiaa. Aluksi omalta osaltani riitti tekniikka ja räkainen saundi, sitten mukaan astui sovitukset ja harmoniat, pikkuhiljaa groove ja melodia. Sitä mukaa mitä enemmän on alkanut arvostaa näitä kahta viimeksi mainittua, on "turha sälä ja piiperrys" alkanut muuttua sekundaariksi musiikin elementeiksi.
 
Mitä sävellyksellisyyteen tulee, niin kyllä se tässä progressiivisen rockin lajissakin on keskeinen taito luoda etenevää rytmiä ja orgaanista melodiaa. Muistellaampa kaikki 'Heart of Sunrisen' rumpuraitaa, niin ei voi milläänkään sanoa matemaattiseksi tai kaavoihin kangistuneeksi, vaan siellä soitetaan yli tahtiviivojen että paukkuu noin haastavassa rytmimaalimassa, tai esimerkisi 'Delirium' Yesshows-kasetilla. Molemmat rumpalistit tietävät kuinka svengata vaikka stemma olisi piikkilankaa. Melodisesti yhtye on myös aina ollut yllättävänkin "lastenlaulunomainen", eli lauluosuudet ovat loogisia sekuntikulkuja harmoniasoitinten osuuksien ollessa monimutkaisiakin.
 
Verrattakoon Yesiä vaikkapa Rushiin, niin kyllä Rushin rytminen kankeus ja kitarariffien liidisävelille rakentuva melodia tekevät bändistä näin aikuisiällä kompelöä verrattuna Yesin mahtipontisuudessaan luonnolliseen svengiin.

jazzmies: Oletkos muuten hankkinut Yesshows-kasettia, millä on Delirium livenä.
 
VHS vai C-kasettia :)
 
Tuon saman biisin voi nähdä Live In Q.P.R. DVD:llä. Ja miksi ei myös VHS-kasetilla.

Verrattakoon Yesiä vaikkapa Rushiin, niin kyllä Rushin rytminen kankeus ja kitarariffien liidisävelille rakentuva melodia tekevät bändistä näin aikuisiällä kompelöä verrattuna Yesin mahtipontisuudessaan luonnolliseen svengiin.
 
Rushin biisien melodiat eivät minusta rakennu mitenkään erityisen suuresti kitarariffeille tai niiden "liidisävelille".

YES lähtee kiertueelle ASIAn kanssa tänä kesänä. Ja nyt siis nimellä YES, vaikka kokoonpano on sama, kuin edellisellä "In The Present" kiertueella. Harmi, sillä Jon tekee omaa kiertuetta samaan aikaan Euroopassa. Jon oli pettynyt, kun kaverit kiertää "YESinä", eikä hän ole remmissä (ref. facebook).
 
Olispa hienoo saada näille leveysasteille Yes (inc. Jon & Rick) kiertueelle, lämppärinä ASIA.

Olispa hienoo saada näille leveysasteille Yes (inc. Jon & Rick) kiertueelle, lämppärinä ASIA.
 
Todellakin. Tuleekos se "Yes" nyt Suomeen?

Heh vai Asia ja Yes kimpparundilla;)... Mitenköhän Howelta riittää energiaa soitella molempien setit;)? Vai onko Asialla toinen kitaristi

Regalis Apertura: Heh vai Asia ja Yes kimpparundilla;)... Mitenköhän Howelta riittää energiaa soitella molempien setit;)? Vai onko Asialla toinen kitaristi
 
Kyllä Howe jaksaa. Mitä, eihän se oo vasta ku reilu 60v. Eli Howe hoitaa molemmat setit.

Verrattakoon Yesiä vaikkapa Rushiin, niin kyllä Rushin rytminen kankeus ja kitarariffien liidisävelille rakentuva melodia tekevät bändistä näin aikuisiällä kompelöä verrattuna Yesin mahtipontisuudessaan luonnolliseen svengiin.
 
Noista ilmaisuista tulee kyllä mieleen joku 70-luvun yliasiallinen levyarvostelu.

Kävin Sokoksen 3+1 päivillä ja huomasin että Essentially Yes 5cd boksi maksaa 10€. Sisältää levyt The Ladder, Talk, Open Your Eyes, Magnification ja Live at Montreux 2003.