Krice: Kielten soittaminen ja nauhavälien painaminen samalla tuottaa erikorkuisia ääniä. En laskisi sitä "teoriaksi", vaan esim. nuotin nimeäminen on teoriaa.
Koita nyt ymmärtää se, että teorian osaaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että osaat sen nimetä. |
oiva tumpeloinen: Koita nyt ymmärtää se, että teorian osaaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että osaat sen nimetä.
Sitähän se nimenomaan tarkoittaa, mutta ehkä sinulla on sitten erilainen määritelmä musiikin teorialle. Itse voin edelleenkin rehellisesti myöntää, että en tiedä musiikin teoriasta kovinkaan paljon. Luonnollisesti kaikelle sille mitä soitan on olemassa jokin teoreettinen nimitys, mutta minulla ei ole siitä informaatiota. |
Krice: Sitähän se nimenomaan tarkoittaa, mutta ehkä sinulla on sitten erilainen määritelmä musiikin teorialle. Itse voin edelleenkin rehellisesti myöntää, että en tiedä musiikin teoriasta kovinkaan paljon. Luonnollisesti kaikelle sille mitä soitan on olemassa jokin teoreettinen nimitys, mutta minulla ei ole siitä informaatiota.
Vaikka sä et tiedä länsimaisen musiikinteorian nimityksiä kaikille asioille, niin kyllä sä esimerkiksi tiedät miten pentatoninen molliasteikko menee, ja löydät sen kyllä mistä vaan sävellajista. Ts. tiedät sen logiikan sekä sen, miltä se kuulostaa. Ja se on nimenomaan se olennaisin juttu teoriassa, ei se, että sellaista sävelikköä nyt vaan satutaan kutsumaan "pentatoniseksi molliksi". Sen asteikon nimi voitaisiin muuttaa ihan miksi vaan, mutta logiikka ja soundi pysyy silti samana.
Jonkun satunnaisen asian nimeäminen ei ole teoriaa. Se, että g- ja a-nuotteja kutsutaan noilla nimillä on tavallaan sattumaa. Niitä voitaisiin kutsua ihan millä tahansa muillakin nimillä, vaikka esim. "ö" ja "i". Sitä, miten nuo kaksi nuottia suhteutuvat toisiinsa, voidaan kutsua teoriaksi, ja niiden suhde toisiinsa ei muuttuisi, vaikka niiden nimet muutettaisiinkin ööksi ja iiksi. |
Krice
antnis
oiva tumpeloinen
kimurantti1