Kitarat: kitarakamat ›

Moro!
 
Tässä pikkuhiljaa alkaa palkasta jäämään rahaa sukan varteen, kun vaimo palailee työmaalle ja saadaan muksut hoitoon. Tämä "ylimääräinen" raha pitäisi tietenkin saada kiertoon ja antaa lamalle kyytiä. Uusi kitara olisi tarpeen ja kävi mielessä teettää uniikki mittatilaustyönä tehty soitin soitinrakentajalla. Nuo linjalta valmistuneet kitarat vaan ei lämmitä, liekö sitten syynä, se että on itse tullut yritettyä soitinrakennusta.. Se jaaritteluista..
 
Mitäs raati tuumaa. Jos ostan soittimen soitinrakentajalta, miltä soittimen arvo näyttää a) 5 vuoden b) 10 vuoden c) 25 vuoden kuluttua? Pitääkö soitin arvonsa, vai tippuuko se? Eläkevakuutukseksihan tämän soittimen voisi yrittää perustella vaimolle. Eläke aika saattaa alkaa n. 30 vuoden kuluttua, jos sinne asti jaksaa taivaltaa ja hallitus ei mitään huikeita muutoksia keksi.
 
Samalla saa toki suositella taitavaa rakentajaa. Mielessäni on muutama, joihin olen jo otanut yhteyttä, mutta lisäreferenssit eivät ole pahitteeksi.

Tuo arvon säilyminen riippuu ehkä osittain myös kitaran spekseistä ja special-krumeluureista. Suhteellisen perinnehenkiset soittimet varmasti säilyttävät arvonsa, mutta itse en kyllä ainakaan huolisi Kahlerilla varustettua Les Paulia johon on maalattu oman bändin logo.
Perinteisen soittimen siis luulisi säilyttävän arvonsa.
Ammattimaisena rakentajana tulee näin oululaisena mieleen ainakin haukiputaalainen Amfisound, laadukkaita keppejä joskin hieman metal-profiloitunut nykyään, mutta laatua löytyy perinnepuoleltakin.

Hirvittävän vaikeaa on tuollasen uniikin custom-kitaran arvoa ennustella edes muutaman vuoden päähän. Parhaassa tapauksessa se rakentaja "saa nimeä" ja mainetta niin paljon, että ne hienot ja hyvät soittimet on rahallisestikin riittävän korkealle arvostettuja, huonoimmassa tapauksessa markkinointitilanteessa kuulee "jaa, tämä on omatekemä" -arvioinnin.
Jos ihan pelkkää "myyntiarvoa" katsoo, niin siinä tapauksessa kannattaa turvautua noihin "nimivalmistajiin" ja sieltä tilailla sitä customkitaraa, jos taas sillä ei niin hirveästi ole merkitystä, voi turvautua vähän tuntemattomampaan soitinrakentajaan, ja jäädä odottelemaan mahdollista hintojen nousua.
Noita rakentajia on myös melko mahdotonta mihinkään "arvojärjestykseen" laittaa, nimiä löytyy vaikka tuolta soitinrakennuspuolen listalta..

Aakoo: Mitäs raati tuumaa. Jos ostan soittimen soitinrakentajalta, miltä soittimen arvo näyttää a) 5 vuoden b) 10 vuoden c) 25 vuoden kuluttua? Pitääkö soitin arvonsa, vai tippuuko se? Eläkevakuutukseksihan tämän soittimen voisi yrittää perustella vaimolle. Eläke aika saattaa alkaa n. 30 vuoden kuluttua, jos sinne asti jaksaa taivaltaa ja hallitus ei mitään huikeita muutoksia keksi.
 
Ei kannata työkaluja ostaa arvonsäilymisen vuoksi. Soitinrakentajat tekevät ensisijaisesti laadukkaita työkaluja soittajalle, ei niinkään sijoittajille säästökohteita. Itselläni on yksi käsityönä tehty LP-mallinen ja toinen Strato-mallinen onpi tuloillaan. LP-mallisesta (josta omakuvakin) tuli niin hyvä soitin, että päätin teettää samalla pajalla Stratocasterin.
 
Samalla saa toki suositella taitavaa rakentajaa. Mielessäni on muutama, joihin olen jo otanut yhteyttä, mutta lisäreferenssit eivät ole pahitteeksi.
 
En ala tässä mitään nimiä mainitsemaan erikseen, mutta suosittelen kotimaista pajaa joka sijaitsee mahd. lähellä sinua itseäsi. Näin pääset paikanpäälle kokeilemaan vaikka kaulaprofiilia mikäli tarpeen. Samoin pääset tsekkaamaan viimeistelyä ja väriä varten tehdyt koepalat jne. Ja jos customia teetät, kannattaa sitä harkita tovin ja kirjoitella speksejä listalle muistiin, jo hyvissä ajoin ennenkö mikään valmistus edes alkaa. Voin nyt kahden custom-soittimen tilaajana sanoa, että ne speksit muuttuvat matkan aikana kuitenkin, joten tee pohjatyö asiakkaan osalta mahdollisimman pitkälle valmiiksi. Eli päätä rungon, kaulan ja otelaudan materiaalit ja lyö ne lukkoon. Asioita kun on niin paljon helpompi (ja huokeampi) muuttaa paperilla kuin käytännössä. Sama pätee viimeistelyyn, hardwareen ja kaikkeen koruun ja krumeluuriin mitä ikinä päätätkään customiin teettää.
 
Oma perusteema näissä custom-soittimissa jotka olen tilannut, on tietyllä tavalla yhdistää vanhaa ja uutta. Todellista Vintage Modern-meininkiä siis. Esim. LP-mallin runko tehtiin '52-'54 Les Paulien pohjalta, jossa kannen kaarevuus oli aavistuksen "liioiteltu". Stratosta tulee '54 Straton tyylinen, mutta esim. lukittavilla virityskoneistoilla ja muutamalla muulla modernimmalla detaililla. Sen sijaan runko on '54 Straton tavoin pyöristetty "ultra comfort", aivan kuten sen kuuluukin olla '54:n speksejä mukaillen.
 
Funtsi, pistä paperille, maistele ja pohdiskele, tutki ja tunnelmoi mitä se customi olisi. Saat eniten itseäsi miellyttävän tuloksen, eikä tee heti mieli vaihtaa viimeistelyä tai muita speksejä kun soitin on ollut siulla pari kuukautta.

Uskoisin myös, että soitinrakentajien omat mallit (esim. Ruokankaan Duke, tai Amfisoundin Routa) säilyttävät arvonsa paremmin kuin jokin random hevikirves tai vaikka ihan perus strato.

Mustikkamuffinssi: Uskoisin myös, että soitinrakentajien omat mallit (esim. Ruokankaan Duke, tai Amfisoundin Routa) säilyttävät arvonsa paremmin kuin jokin random hevikirves tai vaikka ihan perus strato.
 
Jaa'a... tokihan Ruokangas on tehnyt nimeään kovasti tutuksi ja arvostetuksi. Sen sijaan Amfisoundin "Routa" on juuri tuota random hevikirves-osastoa minun mielestäni enkä usko että niiden arvo tulee kauheasti tulevaisuudessa nousemaan siitä mitä ne ovat nyt. Kyllä niitä joutuu väkisin kauppaan halvemmalla mitä niistä on itse maksanut. Sama kyllä pätee Ruokankaaseen tai muihin nimekkäihin valmistajiin. Siinä suhteessä hyvin valmistettu perus-Strato tms. voi olla myyvempi artikkeli ja "tappio on helpommin minimoitavissa". Mitä enemmän custom-kitarassa on yksilöllisiä juttuja, sen vaikeampi sitä on saada myöhemmin kaupaksi (esim. oma nimi tai nimikirjaimet upotuksina otelaudassa, joku itseään miellyttävä mutta muita kauhistuttava viimeistely jne.)
 
Itse olen tukeutunut custom-soittimiin ihan siitä syystä, että moisia pelejä haluamillani spekseillä ei vain löydy yhdeltäkään valmistajalta... ja kyseisten valmistajien CustomShopin tuotteet ovat suorastaan päättömissä hinnoissa verrattuna kotimaisiin valmistajiin. Toki, niistä ns. "liukuhihnakustomeista" saisi modaamalla haluamansa, mutta esim. tulevaan Stratoon valitsin kaulan profiiliksi paksuhkon Soft-V shapen nauhaväliltä 0-5, jonka jälkeen se morphautuu paksuksi C-shapeksi otelautaa ylöspäin mentäessä. Ei tällaisia juttuja vaan löydä Fenderin CS-malleista, ennenkö lyö yli 3000€ pulpettiin.

bonecrusher: Jaa'a... tokihan Ruokangas on tehnyt nimeään kovasti tutuksi ja arvostetuksi. Sen sijaan Amfisoundin "Routa" on juuri tuota random hevikirves-osastoa minun mielestäni enkä usko että niiden arvo tulee kauheasti tulevaisuudessa nousemaan siitä mitä ne ovat nyt. Kyllä niitä joutuu väkisin kauppaan halvemmalla mitä niistä on itse maksanut. Sama kyllä pätee Ruokankaaseen tai muihin nimekkäihin valmistajiin. Siinä suhteessä hyvin valmistettu perus-Strato tms. voi olla myyvempi artikkeli ja "tappio on helpommin minimoitavissa". Mitä enemmän custom-kitarassa on yksilöllisiä juttuja, sen vaikeampi sitä on saada myöhemmin kaupaksi (esim. oma nimi tai nimikirjaimet upotuksina otelaudassa, joku itseään miellyttävä mutta muita kauhistuttava viimeistely jne.)
 
Itse olen tukeutunut custom-soittimiin ihan siitä syystä, että moisia pelejä haluamillani spekseillä ei vain löydy yhdeltäkään valmistajalta... ja kyseisten valmistajien CustomShopin tuotteet ovat suorastaan päättömissä hinnoissa verrattuna kotimaisiin valmistajiin. Toki, niistä ns. "liukuhihnakustomeista" saisi modaamalla haluamansa, mutta esim. tulevaan Stratoon valitsin kaulan profiiliksi paksuhkon Soft-V shapen nauhaväliltä 0-5, jonka jälkeen se morphautuu paksuksi C-shapeksi otelautaa ylöspäin mentäessä. Ei tällaisia juttuja vaan löydä Fenderin CS-malleista, ennenkö lyö yli 3000€ pulpettiin.
 
On ihan luonnollista, että uuden kitaran ostaessaan ei siitä omiaan saa takaisin, kun se siirtyy seuraavalle omistajalle. Enemmän ajattelin tuossa sitä, että esimerkiksi Ruokankaan Duke on jonkin merkin oma kitaramalli siinä missä Fenderin Stratocaster (vaikkei yhtä tunnettu luonnollisesti). Näillä molemmilla kitaroilla on myös kiinteät listahinnat, joita katsomalla käytetyn arvo mielestäni muodostuu. Eli siis mielestäni Duke pitää paremmin arvonsa, kuin jonkun toisen soitinrakentajan tekemä identtinen kopio Dukesta. Mä en ole edes ihan varma mistä me nyt ollaan eri mieltä :)
 
Itseltänikin löytyy Amfisoundi, eikä sen jälleenmyyntiarvo tosiaankaan ole päällimmäisenä mielessäni.

Minä olen samaa mieltä kuin aikaisemmat, jos soittimen hinnan säilyminen on todellinen merkitsevä tekijä niin sijoituskohteita kannattaa hakea vähän kauempaa historiasta, sieltä vintage-osastosta. Uuden, bränikän soittimen arvo verrattuna listahintaan laskee varmasti seuraavan 5-10 vuoden aikana.
 
Sama pätee valitettavasti noihin soitinrakentajien perusmalleihin kuten justiinsa Dukeen tai Routaan. Niistä voi tulevaisuudessa saada enemmän kuin alunperin maksoi mutta silloin sattumallakin on näppinsä pelissä. Jos esim. torilta nyt katselee soitinrakentajien soittopelejä, niin kyllä ne järjestään menee reiluun alihintaan verrattuna siihen mitä ne maksaisi teetettynä.
 
Vaikka tässä on otettu käsittelyn kohteeksi ylipäätänsä tämä "saa enemmän kuin uutena", niin sama pätee siihen arvon säilymiseenkin. Mitä minä olen noita kattonut niin se ovestakanto-hinta on customeissa tosiaan reilusti alhaisempi. Siinä missä 2000 euron sarjavalmisteesta voi pyytää kyllä semmoisen 1500 euroa, niin en usko että 3000 euron custom suomalaiselta yksityiseltä menee lähellekään samalla suhteella kaupaksi. Nämä isojen merkkien customit on sitten eri asia, mutta toisaalta nekin maksaa reilusti enemmän.

Itse olen mieltynyt näihin kotimaisten käsityöläisten custom-kitaroihin, mutta se mitä niitä on näkynyt myynnissä, niin noin puoleen hintaan uuden hinnasta näyttää hyväkuntoisinakin menevän. Ja kun ainakin minun Flying finn ja Ruokangas kitarat on aivan huippulaatua, niin käytettynä niiden hinta ei vastaa mielestäni mitenkään niiden todellista käyttöarvoa ja laatua. Jos ajatellaan jotain 20 vuoden aikaväliä tai pitempää, sitä on mahdoton ennustaa, mutta esim. Ruokangas tekee nyt niin vakuuttavaa jälkeä maailmalla, että niillä kitaroilla saattaa olla tulevaisuudessa amerikkalaisille keräilijöille arvoa ja siten nostaa hintaa, mutta mistäpä sitä tietää. Itse en ole ostanut niitä arvonlisäysmielessä lainkaan, joten tällä ei ole ainakaan minulle mitään merkitystä enkä niitä edes myy koskaan pois.
 
Toisaalta Niemisen Karin Versoul kitarat on tosi haluttuja kansainvälisillä markkinoilla ja ne näyttävät kelpaavan jo nyt keräilijöille. Niiden voisi kuvitella kasvattavan vain arvoaan tulevaisuudessa. Siinä mielessä uskoisin, että jonkin rakentajan omat mallit, kuten Ruokankaan Duke ja Versoulin hienoon muotoiluun perustuvat mallit saattaisivat olla arvokkaita tulevaisuudessakin. Mutta Les Paul ja Stratokopioista en odottaisi minkäänlaista arvonnousua muuta kuin Fenderien ja Gibsonien osalta.

Mulle on Amfisoundin Routa custom tulossa mutta sillä ajatuksella että se tulee olemaan mun "signature" ja sillä siisti. Eipä tuotakaan jälleenmyyntiä ajatellen
tullut todellakaan tilattua vaan siksi että ei mitään negatiivista ole laadusta tullut kuultua ja että joskus on tuettava kotimaistakin ja koska tuntuu tulevan juuri sitä mitä tuli tilattuakin.

Kyllä se on niin jos kitaran haluaa niin sitä ei vaimolta kysytä, JUMALAUTA!
Okei nyt oli ehkä asiaton kommentti tänne ketjuun, mutta tulipahan ilmastua.

lapivil: Kyllä se on niin jos kitaran haluaa niin sitä ei vaimolta kysytä, JUMALAUTA!
Okei nyt oli ehkä asiaton kommentti tänne ketjuun, mutta tulipahan ilmastua.
 
Aha...
...oliko joku kysymässä vai mitähäh?

lapivil: Kyllä se on niin jos kitaran haluaa niin sitä ei vaimolta kysytä, JUMALAUTA!
Okei nyt oli ehkä asiaton kommentti tänne ketjuun, mutta tulipahan ilmastua.
 
Hoh, olen uppoamassa juuri parisuhteen suohon, joten nyt pitää tuhlata kaikki rahat äkkiä soitttoromuihin kun siihen on vielä saumat :D

V*tun amatöörit. Se nainen laitetaan maksamaan kitaraostokset!

Pluto: V*tun amatöörit. Se nainen laitetaan maksamaan kitaraostokset!
 
Naiset maksaa miehien kitarakamat, miehet maksaa naisten kengät ja laukut...

Henkka370: Naiset maksaa miehien kitarakamat, miehet maksaa naisten kengät ja laukut...
 
Älä ikinä tee tuollaista sopimusta, se on aivan sama millainen GAS sulla on eri kamoihin, niitä kenkiä ja laukkuja meinaan riittää...

Aha...
...oliko joku kysymässä vai mitähäh?

 
No siinähän se topikin aloittaja juuri mainitsi että "Eläkevakuutukseksihan tämän soittimen voisi yrittää perustella vaimolle"

lapivil: Kyllä se on niin jos kitaran haluaa niin sitä ei vaimolta kysytä, JUMALAUTA!
Okei nyt oli ehkä asiaton kommentti tänne ketjuun, mutta tulipahan ilmastua.
 
Katsos kun jotkut meistä miehistä elävät ihan oikeasti hyvässä parisuhteessa järkevän vaimon kanssa. Tällaisen kanssa ihan mielellään neuvottelee kalliimman rojun hankinnasta. Jos kitarat ja soittokamat menevät perheen edelle, niin mä näkisin että kyseessä on a) karvaton teini b) idiootti c) kumpaakin d) helvetin ruma mies, joka ei ole saanut hyvää naista.
 
:-)

Aakoo: Katsos kun jotkut meistä miehistä elävät ihan oikeasti hyvässä parisuhteessa järkevän vaimon kanssa. Tällaisen kanssa ihan mielellään neuvottelee kalliimman rojun hankinnasta. Jos kitarat ja soittokamat menevät perheen edelle, niin mä näkisin että kyseessä on a) karvaton teini b) idiootti c) kumpaakin d) helvetin ruma mies, joka ei ole saanut hyvää naista.
 
:-)
 
Tunnustan kohdat a, b ja d, c:n kiistän.