Muut soittimet ›

Aloin tässä haitarinsoiton alkeita tämän vuoden alusta.
 
Alku näytti lupaavalta, mutta sitten huomasin että jos meinaa kunnolla oppia soittamaan, pitää myös oikea käsi mennä oikeilla sormituksilla.
 
Siinäpä onkin homma, kun oon tähän asti koskettimilla soittanut miten sattuu, kun en ole välittänyt, koska näkee koko ajan mitä nappulaa painaa.
 
Haitarissa taas kun soitetaan oikeallakin kädellä paljon sointuja, on tärkeää että oikea käsikin oppii oikean tavan soittaa. Mielestäni vielä ilman katsomista pitää oikeat koskettimet löytää.
 
Kerrostalossa tuo Venäläinen pianohaitari soraäänillä höystettynä ei ole oikein kiva enää ressaantuneille naapureille ainakaan klo 10.00 jälkeen.
 
Siksi kokeilin nostaa kosketinsoittimeni sopivasti pystyyn eteeni.
 
Kas, oikealla kädellä voi soittaa aika kätevästi, aika lailla sama tatsi kuin haitarissakin ja samanlaiseen asentoon saa miltei, kun on sopiva jakkara ja sopiva alusta soittimelle.
 
Kuulokkeet päähän eikä eukonkaan uni yöllä häiriinny jos innostun oikean käden haitarisormituksia harjoittelemaan.
 
Mitä sanotte?
 
Eiks oo hyvä juttu?

Mare552:
Eiks oo hyvä juttu?
 
Niksi-pirkka klassikko.)

Roku: Niksi-pirkka klassikko.)
 
Ai sekin on jo Niksi-pirkassa....
 
Harrastan myös keksimistä. Monta mun aiemmin keksimää juttua on sitten myöhemmin ilmestynyt markkinoille.
Esim. ylinopeuksien valvontakameran keksin jo -70 luvulla ja se oli mun mielestä hyvä juttu.
Nyt on mieli siinäkin asiassa muuttunut. Perhana. Ei oo kyllä mun patentti.
 
Siksihän ne on noi patenttitietokannat, ettei pyörää tarvi keksiä montaa kertaa.
 
Ne on noi digihaitarit pirun kalliita, ei kannata näillä taidoilla vielä investoida.
 
Ja sitten jos oppisi soittamaan, kehtais päiväsaikaan päästellä kerrostalossakin ihan aidollakin haitarpelillä.

Haitarinsoitosta en tiedä mitään, mutta kuulostaahan tuo ihan toimivalta. Tosin en tiedä, että onko soittamisen osa-alueiden eristäminen välttämättä niin hyvä juttu. Ettei vain sitten tulisi orpo olo, kun kädessä onkin oikea haitari, ja pitäisi ottaa se toinenkin käsi käyttöön, ja vielä, eh...venytellä ja lytistellä haitaria (ammattilaistermi, toim.huom). No, jos päivisin treenaat oikealla haitarilla, niin tuskin sillä dramaattisia negatiivisia vaikutuksia on, ja yhteen asiaan keskittyminen toisaalta lienee myös tehokkaampaa.
 
edit: tällä tekstillä ei tainnut olla mitään pointtia, paitsi tietysti haitaritietouteni korostaminen.

Mare552: Aloin tässä haitarinsoiton alkeita tämän vuoden alusta.
 
.... Siksi kokeilin nostaa kosketinsoittimeni sopivasti pystyyn eteeni.
 
Mitä sanotte?
 
Eiks oo hyvä juttu?
 
He-he, aika hauska. Toinen vaihtoehto olisi soittaa kroppa vaakatasossa ja divaanilla leväten. :-)

laakeri: Haitarinsoitosta en tiedä mitään, mutta kuulostaahan tuo ihan toimivalta. Tosin en tiedä, että onko soittamisen osa-alueiden eristäminen välttämättä niin hyvä juttu. Ettei vain sitten tulisi orpo olo, kun kädessä onkin oikea haitari, ja pitäisi ottaa se toinenkin käsi käyttöön, ja vielä, eh...venytellä ja lytistellä haitaria (ammattilaistermi, toim.huom). No, jos päivisin treenaat oikealla haitarilla, niin tuskin sillä dramaattisia negatiivisia vaikutuksia on, ja yhteen asiaan keskittyminen toisaalta lienee myös tehokkaampaa.
 
edit: tällä tekstillä ei tainnut olla mitään pointtia, paitsi tietysti haitaritietouteni korostaminen.
 
Osa-alueita sopivasti on mun mielestä hyvä juttu.
Ja voihan kiipparillakin naputella vasemmalla tahtia, sehän se tärkein on.
 
Esim. bassopuolta harjoitan laulamalla tai hyräiremällä samalla.
 
Tosin mun mielestä kannattaa sitten usein yhdistää molemmat, että pysyy synkrooni.
 
Eikä liikaa tällä kiipparilla pelkästään senkään takia, kun huomasin että sen koskettimet on vähän leveemmät (oktaavit etäämmällä) kuin haitarissa.
 
Mutta jos on kova into päällä ja kello on paljon, niin voipi tyydyttää himonsa.
Silloin on hyvä harjoitella kun motivaatio on korkealla.
Eikä se aina kysy kelloa.

Ideana näppärä, ei toki mikään uusi idea.
 
Mutta ei toimi kyllä pidemmän päälle ...
Kiipparin ja haitarin näppäimissä on kuitenkin eroja (koko, liike), joten oikean haitaritatsin löytymiseen tarvitaan kyllä oikea haitari. Ero ei nyt sinänsä ole suuri, mutta tarpeeksi suuri että sormien lihasmuisti kyllä hämääntyy kun vaihtaa pelistä toiseen. Lisäks se palkeen liikuttelu on niin olennaisena osana soundin tuottamista, että enemmän se vaatii reenausta kuin sormitukset.
 
Mutta saahan sitä huvikseen soitella noinkin, ja naapureita häiritsemättä =)

moder: Ideana näppärä, ei toki mikään uusi idea.
 
Mutta ei toimi kyllä pidemmän päälle ...
Kiipparin ja haitarin näppäimissä on kuitenkin eroja (koko, liike), joten oikean haitaritatsin löytymiseen tarvitaan kyllä oikea haitari. Ero ei nyt sinänsä ole suuri, mutta tarpeeksi suuri että sormien lihasmuisti kyllä hämääntyy kun vaihtaa pelistä toiseen. Lisäks se palkeen liikuttelu on niin olennaisena osana soundin tuottamista, että enemmän se vaatii reenausta kuin sormitukset.
 
Mutta saahan sitä huvikseen soitella noinkin, ja naapureita häiritsemättä =)
 
Juu. Totta.
 
Suurin huonous mun mielestä on juuri tuo kun koskettimien leveys on eri.
Eli jos noin 10 % tollasella, sekä ihan vain sitä oikean käden sormitustekniikkaa, niin hyvä.
 
Mutta joskus innostus ei katso kelloa, niin siksi hyvä.
 
Voihan kiipparilla oikeita sormituksia soittaa ihan normiasennossakin.
 
Eli mitä mieltä.
 
Meneekö kiipparin koskettimien leveys lihasmuistiin haitarinsoittoa haittaavasti, jos sitä soittaa oikein päin eli vaakatasossa?
 
Voisin olettaa että kun haitaria soitetaa käsi ihan eri asennossa,, toimii siinä sormitusten lihasmuisti sille opitulle leveydelle?
Eli kun käsi kääntyy, aivot muistavat sille opitus kosketinvälin?
 
Eli kosketinsoitin ei perusoitossa mitenkään haittaa pianohaitarin soittamista?
 
Tulipas tuokin nyt mieleen, enpä oo ennen hoksannut.

Hyvä kysymys. Soitan yleensä sähkökitaraa, mutta joskus harvoin tulee myös akustisella soiteltua. Yleensä siinä ei sen ihmeellisempää totuttelua ole, akkarin leveämpi otelauta ja nailonkielet kyllä löytävät sormien alle ihan mukavasti. Tosin hieman mietityttää se, että jos alkaisin soittamaan akustista useammin, voisiko se haitata sähkökitaran soittoa. En tiedä kuinka suoraan tätä pystyy soveltamaan haitarin ja kiipparin yhteydessä, mutta ehkä tämäkin jotain suuntaa voi antaa.
 
edit: koko teksti uusiksi
 
edit2: tosin akustisen soitto nyt tuppaa olemaan aika varovaista meininkiä meikäläisellä, en tiedä kuinka luontevasti akustisen soitto pelaisi, jos pitäisi soittaa jotain teknisempää.

Itekkin soitan etupäässä sähkökitaraa taas tällä hetkellä. Joskus on nylonkielikausia, tai akustisen teräskielisen, jonka otelauta on lähes sama kuin sähkärissä.
 
Pienenkin (tai mikä on pieni) eron huomaa helposti:
 
Fender starossa on kapeampi otelauta ja enemmän radiusta kuin puoliakustisessa Ibanezissa. Ero on selvä, mutta en osaa sanoa kumpi on helpompi soittaa.
 
Ibanez ehkä väljemmän tilan takia, mutta Fenkun etu on soiton keveys.
 
Nylonkielinen ei mullekaan tuota ongelmaa, ehkä päässä naksahtaa "nylonvaihde" päälle, kun kevyen Yammu C40:sen ottaa käteen.
Voi johtua siitäkin, kun soittaa istualtaan, sekä melkein koko ajan katsoo sormiaan,ne löytää paikkansa silmän avulla.
Pitääkin kokeilla katsomatta.
 
Sähkärillä ei tule koko aikaa sormia seurattua.
 
Toivottavasti joku muukin vielä ottaa kantaa tähän visaiseen pulmaan, joko hanurista "heh", tai kitarasta.
 
Mulla on Led Zeppelinin tupla DVD.
 
Siinä Jimmy Page soittaa oudon näköisellä muistaakseni Dansuccer (nimen saa korjata) merkkisellä sähkärillä tosi upeaa luritusta.
 
Kitaran otelauta on sileä ja ainakin yhtä leveä kuin nylonkielisessä.
Varmaan aika erilainen työkalu kuin Gipson.
Silti sormet lentävät otelaudalla kuin itsestään. No se äijä onkin ammattimies.

No, itse olen nyt jonkun aikaa soittanut venäläistä kaksirivistä, ja alkuun pidemmät hypyt (kuin viereisellä koskettimelle) tahtoivat mennä usein pieleen. Vähitellen lihasmuisti alkoi toimia, joten arvelisin lihasmuistin ja koskettimien koon välillä olevan selvän yhteyden.

Klezberg: No, itse olen nyt jonkun aikaa soittanut venäläistä kaksirivistä, ja alkuun pidemmät hypyt (kuin viereisellä koskettimelle) tahtoivat mennä usein pieleen. Vähitellen lihasmuisti alkoi toimia, joten arvelisin lihasmuistin ja koskettimien koon välillä olevan selvän yhteyden.
 
Siis tarkoitatko että kun ottaa erilaisen pelin käteen, niin lihasmuisti ohjelmoituu sen mukaan ja hahmottaa sormituksen automaattisesti oikeaan formaattiin?

Mare552: Siis tarkoitatko että kun ottaa erilaisen pelin käteen, niin lihasmuisti ohjelmoituu sen mukaan ja hahmottaa sormituksen automaattisesti oikeaan formaattiin?
 
Oikeastaan arvelin toisinpäin. Että sylissä olevassa pystykoskettimistossa lihasmuisti oppii tietyt jutut, ja arvelisin että vuoron perään kahdella erikokoisella treenaaminen haittaa lihasmuistin kehittymistä.
 
Kyllä sinne lihasmuistiin varmasti voi opetella useammankin systeemin, mutta ne on sitten kaksi eri oppimisurakkaa. Pianon koskettimisto pystyssä ei ole enää sama kuin piano, liikkeet on opittava erikseen ja näköaisti ei ole samalla lailla tukena.
 
Siis arvaukseni on että kahdella erikokoisella pystynäppäimistöllä treenaaminen vuoron perään, kun lihasmuisti ei ole vielä kehittynyt, on hyvinkin häiriöksi oppimiselle.

Klezberg: Oikeastaan arvelin toisinpäin. Että sylissä olevassa pystykoskettimistossa lihasmuisti oppii tietyt jutut, ja arvelisin että vuoron perään kahdella erikokoisella treenaaminen haittaa lihasmuistin kehittymistä.
 
Kyllä sinne lihasmuistiin varmasti voi opetella useammankin systeemin, mutta ne on sitten kaksi eri oppimisurakkaa. Pianon koskettimisto pystyssä ei ole enää sama kuin piano, liikkeet on opittava erikseen ja näköaisti ei ole samalla lailla tukena.
 
Siis arvaukseni on että kahdella erikokoisella pystynäppäimistöllä treenaaminen vuoron perään, kun lihasmuisti ei ole vielä kehittynyt, on hyvinkin häiriöksi oppimiselle.
 
Tuosta lihasmuistista jne. Monilla ammattimuusikoilla (kirjoitan nyt lähinnä klasspm.) on orkesterissa kakkos- ja kolmossoittimia. Esim. klarinetistilla foneja ja huilistilla esim. piccolo. Ne sitten otetaan tarvittaessa föliin saman session aikana ilman suurempia tohinoita.
 
Haitaripuolella esimerkiksi Kalaniemi hallitsee vähäriviset täysin ja nuori Jonna Juhola mitä erilaisimpia instrumentteja (melodica ym.) ihan ammattitasolla.
 
Olipa nyt kysymys senteistä tai vaikkapa vaan milleistä, niin säännöllinen harjoittelu ja siten ajan myötä hankittu lihasmuisti on kaiken a ja o. Vuosia menee...
 
PS. Koitappa seuraavaa tehtävää kylmiltäsi: Pyöritä oikeaa jalkaasi myötäpäivään ja piirrä samalla ilmaan Kuutosta (6) oikealla kädelläsi ylhäätä alaspain. Sitten kun tämä onnistuu, niin osta vaikka rummut:-)

Armando Bugari: Tuosta lihasmuistista jne. Monilla ammattimuusikoilla (kirjoitan nyt lähinnä klasspm.) on orkesterissa kakkos- ja kolmossoittimia. Esim. klarinetistilla foneja ja huilistilla esim. piccolo. Ne sitten otetaan tarvittaessa föliin saman session aikana ilman suurempia tohinoita.
 
Haitaripuolella esimerkiksi Kalaniemi hallitsee vähäriviset täysin ja nuori Jonna Juhola mitä erilaisimpia instrumentteja (melodica ym.) ihan ammattitasolla.
 
En väittänyt etteikö lihasmuistiin saa treenattua useita eri malleja. Mutta tässä oli käsittääkseni kysymys keyboardin käyttämisestä pystyasennossa haitarin korvikkeena hiljaiseen treenaukseen. Kun tuossa vasta lihasmuistia treenataan, niin väittäisin että enemmän sotkee kuin auttaa, jos koko ajan vaihtelee kahden näppäinkoon väliä.
 
EDIT: En ole itselläni huomannut muuten erityisempiä vaikeuksia fonin ja klarinetin välillä jos puhutaan sormien lihasmuistista. Sormille on selkeät paikat ja niitä siirrellään suhteessa niihin. Haitari tuntuu työläämmältä, sormet liikkuvat sinne tänne ja niiden täytyy välillä hypätä vähän kauemmas mutta juuri oikeaan kohtaan.

Klezberg: .....Mutta tässä oli käsittääkseni kysymys keyboardin käyttämisestä pystyasennossa haitarin korvikkeena hiljaiseen treenaukseen. Kun tuossa vasta lihasmuistia treenataan, niin väittäisin että enemmän sotkee kuin auttaa, jos koko ajan vaihtelee kahden näppäinkoon väliä...
 
Saahan sitä kiiboordia väännellä ja käännellä haitarin korvikkeeksi ihan omaksi iloksi ja muiden huviksi jne. Tarkoitin vähän professunaalimpaa asiaa. Leikit on leikkejä, mutta todellinen harjoittelu on kellosepän työtä! Oppia ikä kaikki. Jutut on juttuja: "Huvixi&Hyödyxi".
 
PS. Haitareista sen verran kuitenkin, että pianohaitari, näppäinhaitari ja vähäriviset vaihtoääniset, kuten myöskin garmoshkat ovat eri instrumentteja sormituksen ja lihasmuistin suhteen. Ainoa yhteinen nimittäjä on oikeastaan mahdollinen "stradellabasso" ja palkeen käytön tajuaminen; siinäkin poikkeiksena vaihtoääniset.
 
Itse vanhana puupuhaltajana koin alussa suuria vaikeuksia mieltää haitarin sormituksia. Kun instrumentin ottaa käsiin, niin kyllä sitten loksahtaa oikea muistipaikka.

Armando Bugari: Saahan sitä kiiboordia väännellä ja käännellä haitarin korvikkeeksi ihan omaksi iloksi ja muiden huviksi jne. Tarkoitin vähän professunaalimpaa asiaa. Leikit on leikkejä, mutta todellinen harjoittelu on kellosepän työtä! Oppia ikä kaikki. Jutut on juttuja: "Huvixi&Hyödyxi".
 
Ollaanko me jostain nyt eri mieltä? Tosiaankin kiipparin saa nostaa pystyyn mutta sillä on huono treenata pianohaitarinkaan lihasmuistia jos näppäinkoko on eri. Lihasmuisti pitää treenata sillä värkillä jota haluaa oppia. Tätä tarkoitin.
 
EDIT: Ja uskoisin että ne mestarit jotka vaihtavat suvereenisti soitinta lienevät treenanneet lihasmuistinsa oikeilla soittimilla eikä korvikkeilla?

Joo, niinkuin Bugari ja Klezberg sanoi, ammattimuusikot on vuosia treenanneet eri instrumentteja, joten heille on kehittynyt lihasmuistit jokaiseen.
 
Harrastelijatasolla soittimen vaihtelu varmasti mutkistaa lihasmuistin harjoitusta.
Toki riippuen siitä, millaista musiikkia ketjun aloittaja omaksi ilokseen soittelee. Kyllä se metsäkukkia irtoo oikeallakin pelillä, vaikka sen olis harjoitellut pysty-synalla :-)
 
Eli jos ketjun aloittaja ei tähtää ammattilaiseksi kurtun soitossa, niin pystykiipparilla treenaus ei ole tuomittavaa, pääasia että soittaa silloin kun soitattaa !

moder: Eli jos ketjun aloittaja ei tähtää ammattilaiseksi kurtun soitossa, niin pystykiipparilla treenaus ei ole tuomittavaa, pääasia että soittaa silloin kun soitattaa !
 
Siis mikäs siinä on soitellessa kiipparilla jos soittaa siksi että se tuntuu kivalta. Lähinnä sitä tolkutin että se ei käy sen haitarin harjoittelusta, pikemminkin päinvastoin. Mutta itsekin soittelen toisinaan midipuhaltimella myöhään, kun ei fonia tai klarinettia kehtaa. Mutta ei se harjoitteluksi käy.