Studiotyöskentely ›

faq1: Onko lopputulos laadullisesti parempi, kun tehdään kompressointi pienellä ratiolla, mutta useamman kerran, kuin suurella kerran? Vai onko kyse vaan siitä, että edetään pienin askelin siksi, että pääsee seuraamaan paremmin, missä mennään?
 
Tällä yleensä haetaan sitä, että kompressio ei kuuluisi vaan tuntuisi siinä musiikissa. Joku 5:1 ratiokin on kyllä niin överi masterissa, että sen laadun heikennyksen kuulee ihan kuka tahansa.
 
Ite käytän 1:1-2:1 väliltä ratiota kompressoidessa eli niin, että sen juuri ja juuri kuulee tai on kuulematta. Laadun kannalta parempi, että on useita kompressoreita pienellä ratiolla kuin yksi isolla. Miksauksessa tulee tehtyä yleensä poikkeuksia tuon ration suhteen. Kannattaa myös huomioida, että se, miten kovaa se matsku tulee kompressoriin, vaikuttaa siihen miltä se kuulostaa. Limitointi sitten asia erikseen.

Werihukka: Tällä yleensä haetaan sitä, että kompressio ei kuuluisi vaan tuntuisi siinä musiikissa. Joku 5:1 ratiokin on kyllä niin överi masterissa, että sen laadun heikennyksen kuulee ihan kuka tahansa.
 
Mitä? Kuinkas on masterin limitoinnin kanssa?
 
Ite käytän 1:1-2:1 väliltä ratiota kompressoidessa eli niin, että sen juuri ja juuri kuulee tai on kuulematta.
 
Hieno, jos tuollainen toimii sinulle aina! Asia on kuitenkin niin, että joskus 8:1 toimii parhaiten, joskus 4:1, joskus nopealla atackilla, joskus hitaammalla. Kompressointi, niin kuin EQ:n käyttökin, on täysin materiaalista ja päämääristä riippuvainen. Perinteinen Jazz-matsku ja nykypäivän metalli vaativat kuitenkin aivan erilaista käsittelyä. Joskus kompressorin pitää todella kuulua ja räiskyä, ja joskus kompresoinnin pitää taas olla huomaamatonta.
 
Kaikista parasta harjoitusta on testailla erilaisilla soittimilla erilaisia asetuksia. Korvat kuitenkin kertovat parhaiten pelaako homma vai ei.

loosah: Mitä? Kuinkas on masterin limitoinnin kanssa?
 
Siis toki, jos kompression haluaa kuuluviin, niin voihan sitä käyttää rajumminkin.
 
Hieno, jos tuollainen toimii sinulle aina! Asia on kuitenkin niin, että joskus 8:1 toimii parhaiten, joskus 4:1, joskus nopealla atackilla, joskus hitaammalla. Kompressointi, niin kuin EQ:n käyttökin, on täysin materiaalista ja päämääristä riippuvainen. Perinteinen Jazz-matsku ja nykypäivän metalli vaativat kuitenkin aivan erilaista käsittelyä. Joskus kompressorin pitää todella kuulua ja räiskyä, ja joskus kompresoinnin pitää taas olla huomaamatonta.
 
Tarkoitin sanoa, että yleensä toimin näin. Ei, että aina teen näin.
 
Siihen materiaaliin, mitä on tullut tehtyä, on masterissa olevat kompressoinnit ollut aika varovaisia ja parempia niin. En sano, etteikö asiaa voisi myös lähestyä toisella tavalla.. Vai sanoinko? Ja kuka on väittänyt, ettei perinteinen jazz ja metalli voisi olla käsitelty vaikka ihan samallalailla, jos se sattuu kuulostamaan hyvältä? En tokikaan väitä, että niin olisi.
 
Kaikista parasta harjoitusta on testailla erilaisilla soittimilla erilaisia asetuksia. Korvat kuitenkin kertovat parhaiten pelaako homma vai ei.
 
Juuri tuossa viestissä totesin, että miksauksessa tulee kyllä käytettyä isompia ratioita, tilanteen mukaan.
 
Edit: Ja sori, jos en tiiä miten perinteinen jazz pitää "oikeaoppisesti" miksata, kun en ole vielä saanut mahdollisuutta päästä moista miksaamaan. Odotan innolla sitä päivää.
 
Niin, ja laadunheikennys nyt ei varmaan ollut paras sana kuvaamaan. Olen tottunut ajattelemaan asian niin, että äänenlaatu on parhaimmillaan käsittelemättömänä, mutta tämän alan eliitti ja ammattilaiset tuskin puhuvat omasta kädenjäljestään äänenlaadun hallittuna huonontamisena.

kivi: Nyt taidat kuitenkin puhua yksittäisten raitojen kompressoinnista etkä masterkompurasta. Mun on hyvin vaikea kuvitella, millainen musa voisi hyötyä siitä että masterkompura on yli 2,5:1 ratiolla.
 
Kyllä mulla on masterissa ollut monestikin esimerkiksi 1176 jossa pienin ratio on 4:1 ja välillä LA4 justkin 4:1 tai jopa 8:1 koska se on vähän nopsampi niin. Samoin Fairchildin ratio liikku välillä 2:1-30:1 riippuen tresholdista ja siispä siitä ei edes tiedä mikä on ratio tarkalleen on ja ihan hyvin toimii joskus masterissa!
 
Kompressoreiden käyttäytymisessä on niin suuria eroja että mun mielestä ei kannata asettaa itselleen mitään sellaisiä sääntöjä et jossain ei missään nimessä saa käyttää jotain tiettyä nopeutta/ratiota.
 
PS. Masterin limitoinnin hoitaa aina masteroija.
 
Mun siinä "uudessa" Studer 169 -tiskissä on muuten master-kanavassa limitteri jota aivan varmasti aion testata kunhan saan sen tiskin kytkettyä käyttöön niin et voi käyttää miksatessa. Siinä on säädöt: on/off ja Recovery-potikka jonka ääripäissä lukee fast ja slow :D...mut joo: se moderni brickwall-limitointi vaan tason nostamisen toivossa on syytä jättää mastroijalle - paitsi tietty jos vaan demoja itse masteroi niin kyllähän noita on ihan hyviä edullisiakin tuohon tarkoitukseen ja niillä on helppo onnistua ja vielä helpompi vetää överiksi (tähän vanha itähelsinkiläinen viisaus "parempi överit kuin vajarit" ei aina välttämättä päde).

Studiotyössä on turha ajatella, että joku asia olisi varsinkaan nykypäivänä "älä koskaan tee näin". Aika erikoisilla ratkaisuilla jengi saa taiottua mitä ihmeellisempiä ja mielenkiintoisempiä saundeja. Jos lopputulos jonkun mielestä vaatii, että masterkompuran ratio on 8:1, niin sitten se on 8:1, vaikka se ei kotistudion oppikirjan mukaan olisikaan järkevää. Joskus ökypumppaaminen on mielenkiintoisen kuuloista, joskus se taas on erittäin vähän haluttu ilmiö. Kaikki riippuu matskusta. Attackia ja releaseakin kannattaa kohdella joskus "väärin". Niillä pelaamallakin saa aikaan kaikkea kivaa.

loosah: Studiotyössä on turha ajatella, että joku asia olisi varsinkaan nykypäivänä "älä koskaan tee näin". Aika erikoisilla ratkaisuilla jengi saa taiottua mitä ihmeellisempiä ja mielenkiintoisempiä saundeja.
 
Jep! Hip-hopparit ovat tästä loistava esimerkki!

loosah: Studiotyössä on turha ajatella, että joku asia olisi varsinkaan nykypäivänä "älä koskaan tee näin". Aika erikoisilla ratkaisuilla jengi saa taiottua mitä ihmeellisempiä ja mielenkiintoisempiä saundeja. Jos lopputulos jonkun mielestä vaatii, että masterkompuran ratio on 8:1, niin sitten se on 8:1, vaikka se ei kotistudion oppikirjan mukaan olisikaan järkevää.
 
Niin, tämän voisi kiteyttää oikeastaan niin, että älä koskaan miksaa mitään soundia graafisen käyttöliittymän tai ylipäänsä minkään asteikon perusteella.
 
Vanhat analogipuolen miksaajagurut saa loihdittua ne ns. miljoonan taalan soundit hetkessä materiaaliin, koska vääntävät tutusta tiskistä nuppeja katsomatta sen kummemin mittareita tai "paljonkos se kompressiosuhde nyt onkaan". Homma tehdään puhtaasti korvien varassa, eikä tuijoteta sitä eq:n käppyrää monitorista, että näyttääkö se kivan muotoiselta ja kaiken järjen mukaan loogiselta.