Rummut: rumpukamat ›

Kromauksen laatu ja telineet -60 luvulla ja myöhemmin;
 
Olen harrastanut vanhoja autoja ja aikanaan on ollut myös vanhoja moottoripyöriä.
Näissä kulkuneuvoissa, jotka ovat -60 luvulta peräisin säilyy kromipinnat hämmästyttävänhyvin. Pikselöintiä tulee, ellei puhdista kromiosia huolella. Vaikka kromi pikselöityy, niin se ei yleensä ala irrota.
Syy on se, että ennen vanhaan kromaus tehtiin paremmin kuin esim. jo -70 luvulla.
Voimme rinnastaa suoraan rumpujen osin tätä seikkaa.
Itselläni ei toki ole kovin paljoa omakohtaista kokemusta -60 luvun rummuista ja keikkailusta niillä. Tunnen kuitenkin monen montavanhan polven ammattimuusikoa, joilla asiasta on omakohtaisia kokemuksia. Eräs heistä hankki joskus -60 luvulla Ludwig setin uutena ja keikkaili sillä jo tuolloin ammatikseen monta vuotta. Vaikka settiä roudattiin sen aikaisissa pahvi-/fiiberikoteloissa,niin kromi oli hyvin pysynyt pinnoissa. Kuten arvaatte, ovat olosuhteet vaihtelevat ja rumpujaon kannettu kovastakin pakkasesta lämpimään ja päinvastoin.
 
"Kultainen" -70 luku oli muutosten aikaa monin tavoin. Tuotantoprosessit piti saada kannattamaan ja kauppa kävi hyvin. Monella amerikkalaisellavalmistajalla oli metallien laatu ja kromaukset vielä suhteellisen hyvällä tolalla, vaikka esim. telineet yms. olivatkin jääneet ns. jälkijunaan.
japanilaiset toivat Tama Imperialstar ja Pearl rummut markkinoille Suomeenkin tuossa -75 paikkeilla. Niissä olimetalliosat tuolloin hyviä laadultaan. Moni vaihtoi japanilaiseen settiin juuri rautapuolen vuoksi.
Poikkeus metalliosien ja telineiden laadussa on Sonor, jolla on aina ollut erinomainen laatutaso Saksassa valmistetuissa tuotteissa.
 
Vuonna 1974, jolloin hankin ensimmäisen oman rummustoni, osti tuttavani isä pojalleen Sonor rummut. Ne lienevät tänäkin päivänä hienossa kunnossa Tikan Hessulla (Kauko Röyhkä yms. bändit).
Omat muistikuvani ja kokemukseni -70 luvun amerikkalaisista rummuista ovat pääasiassa tuolta ajalta olevat Slingerlandit ja Ludwigit. on omakohtaista kokemusta myös Rogersista vuodelta 1978. Telineet toiivat, mutta rummut olivat" tumput."
 
Hankin nykyisen Ludwig Modular Classic settini -80 luvun alussa, jolloin PSO lopetti toimintansa. Pääsin ruuskaamaan varastolle Pitäjämäelle ja ostimme sieltä sen aikaiseen työpaikkaani, joka oli musiikkiliike, useita Ludwig settejä. Itse asiassa kasasimme setin irtorummuista. Telineistö minulla on tuon aikakauden rautaa ja ainoa moite koskee mustia kovamuovista tehtyjä kiristimiä symbaalitelineissä. Muuten kromi on hyvää laadultaan.
 
Tultaessa -80 luvulle siirtyi esim. Ludwigin tuotanto Monroen seudulle ja jotakin tapahtui. Telineet olivat "Made in Taiwan" -osastoa ja vaikuttivat täsmälleen samoilta kuin Pearlin halvemmat telineet (700 & 800 Series).
-80 luvun alussa mm. Ian Paice siirtyi Ludwig setistä Pearlin käyttäjäksi, koska nimenomaan kromit eivät kestäneet ja telineet yms. olivat luokattoman huonoja. (Ilmeisesti Pearl halusi tehdä hänelle Ludwigia vastaavan setin ja myös onnistui siinä.)
Tuolloin Pearl jyräsi Suomessa, koska MS Audiotron buukkasi niitä monilla eri tavoilla markkinoille. Ensimmäiset endosementit kotimaassa tehtiin käsitykseni mukaan tuolloin.
 
Sonorin metalliosien laatu oli -80 luvulla edelleenkin loistavassa mallissa. Telineet olivat kalliitta - samoin rummut. Laatu oli kuitenkin mainio.
Vasta -80 luvun lopussa Performer sarjan myötä alkoi näkyä heikompaa rautapuolta. Luultavasti tässä sarjassa telineet olivat DDR:n kamaa. (Rimmel).
 
Yamahan rauta sai hyvän maineen tuolloin ja mitä ilmeisimmin se on pitänyt näihin päiviin saakka.
 
Tultaessa -90 luvulle ilmestyi tarjolle DW:n rautapuoli. olin vuonna 1990 NAMM messuilla LA:ssa ja koetin saada DW:n edustusta. Musiikki Fazer kuitenkin sai.
Tätä kautta saatiin hyvä amerikkalainen vaihtoehto rautapuoleen.
 
Voidaan siis todeta, että kromauksen suhteen japanilaiset ovat olleet ammattitaitoisempia, sillä heidän tuotteissa kromi pysyy. Kromaus on yllättävän ohut, mutta metalliseos on kromaukseen sopiva.
 
Soundi, joka on ominainen Ludwig metallivirveleissä, on ollut mielestäni hyvä lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta. Aivan -80 luvun alussa Ludwig oli "hukassa". Tietojeni mukaan virvelit teetettiin tuolloin Taiwanissa. Se loppui lyhyeen tuolloin. Minulla ei ole kokemusta, kuinka hyvin kromi on näissä pysynyt.
 
Nykypäivänä en ole enää seurannut asioita, mutta eiköhän tuo niin ole, että laatu maksaa. Metalliosien tuottaminen on siirtynyt hyvin suurelta osin Kiinaan ja Taiwaniin. Jopa Sonor on tehnyt muutoksia. Se muutos alkoi vaiheittain kylläkin jo -80 luvun loppupuolella.
 
LOPPUSANAT: Vanhoissa metallivirveleissä kromaus pysyy paremmin ja siihen löytyy ihan järjellinen selitys. Markkinatalous ja kannattavuus.

Sullahan on missio päällä kun ei yksi topic riitä =D

Sonorin metalliosien laatu oli -80 luvulla edelleenkin loistavassa mallissa. Telineet olivat kalliitta - samoin rummut. Laatu oli kuitenkin mainio.
Vasta -80 luvun lopussa Performer sarjan myötä alkoi näkyä heikompaa rautapuolta. Luultavasti tässä sarjassa telineet olivat DDR:n kamaa. (Rimmel).
 
Performer-sarjaa tehtiin ennen Saksojen yhdistymistä aivan samalla telinesetillä, kuin yhdistymisen jälkeen. Muuta kokemusta niitä ei ole, kuin parin peltistandin, yhden haitsun telineen ja yhden virvelitelineen verran. Putket eivät liu sisäkkäin oikeastaan muuten, kuin voimalla.

Ei se kromaus teknisesti ole aikojen saatossa paljoakaan muuttunut, mutta siinä käytettävät kemikaalit kylläkin. Kromaus prosessina sisältää melko voimakkaita kemikaaleja, esim sulffiitteja, jotka ovat ihmiselle melkoista myrkkyä. Nykypäivän työsuojeluvaltuutettu laittaisi silmää räpäyttämättä sellaisen kromaamon ovet heti lopullisesti säppiin, joka käyttäisi lähellekään 60-70 luvun aikaisia kemikaaleja altaissaan.
 
Auton osien kromaus ja rumpujen osien kromaus ei eroa keskenään oikeastaan mitenkään, mutta uskoisin (en tiedä, mutta epäilen) että 50-luvulla osien kromaus tehtiin pitkälti ulkoistettuna työnä erillisissä "kromaamoissa", eikä puhtaasti yrityksen omia kromialtaita ollut juuri muilla kuin autotehtailla. Asia varmasti muuttui 60-70 luvun aikana.
 
Kaupallinen näkökulma on varmasti ollut yksi tekijä, koska itsekin entisenä amerikan autojen harrastajana ja nykyisenä brittiautojen nysvääjänä voin todeta, että kromin laatu autoissa on pitkälti yhden aikakauden tulosta, eikä maakohtaisia eroja ole kovin paljon. 70-luvun Pontiacin kromin laatu vastaa 70-luvun Jaguarin kromia, sen sijaan aikakausi muuttaa laatua molemmissa ihan selkeästi.

hollmi-5: Sonorin tehtaalta on oikein hyvä filmikin, missä kromataan metalliosia 80-luvulla. Ei se kromaaminen itsessään niin vaativaa ole, mutta pohjatyöt pitää tehdä kunnolla. Ja se myrkkyjen määrä on todella valtava, joka työssä on pelissä. Käsittelyn pitää olla kunnollista loppuun asti, jotta myrkyt tulee talteen.
 
Joo, pitää paikkansa, kromattavan osan tulee olla "kiilloitettu" jo kromaukseen mennessä, eikä pohjassa saa olla mitään visuaalisia virheitä. Jos virheitä on, kromaus korostaa niitä entisestään, eikä suinkaan peitä niitä.