Klassinen ›

sub zero: itselleni hankaluuksia on tuottanut juuri tuo, kun on niin paljon sitä resitatiivimaista ainesta
Ok, en tullut noita osuuksia ajatelleeksi, kun tosiaan läsnä oopperassa siinä on siellä muutakin mitä seurata ja siinä mielessä ne kuuluvatkin enemmän sen sen kokonaisvaltaisemman esityksen piiriin. Levyltä kuunneltuna pitkä oopperat kyllä muutenkin ovat ongelmallisia, sillä noi juonta kuljettavat teatteri-ilmaisuun enemmän tukeutuvat osat jää taiteellisesti niin tyngäksi, että pitää tosiaan olla aika vihkiytynyt tai ammattilainen että niistä saa mitään irti. Siksi onkin kiva, että mun kaltaiselle taviksille on elämyshakuisia best of biisit lyhennelmiä, joita voi ihan lauluosuudet mukaanlukien, ei pelkkiä alkusoittoja siis, alkuun levyltä kuuneltavaksi suositella :) .

Wagner korvasi numero-oopperan suljetut muodot ja kehitti puhemelodiaan perustuvan resitatiivisen laulun puhelauluksi jota päättymättömäksi melodiaksikin kutsutaan edelleen keskeytyksettä kehitellen runsaasti seksvenssejä viljellen mutta vaikka toiminnalla oli keskeinen sija hänen draamojensa toiminta kärsii usein rasittavista ja toistuvista monologeista jotka selittävät topiminnan taustaa hänen ollessa liian usein pitkäveteinen, komeileva ja mahtipontrinen onnistunatta myöskään lppullisesti eri taiteiden yhdistämisessä ja sulauttamisessa yhteistaideyeokseksi jonka jokainen yksitryiskohta määräytyi draamallisesta perusideasta käsin orkestein nivoessa yhteen ja tulkitessa psykologise tapahtumisen sinfonisena sävelkudoksena johon liittyvät johtoaiheet muodostavat ttematiikan ytimen. Eleet ja liikkeet eivät hänellä kuten näyttömäkuvakaan sattuman varaan jätettyjä vaan tarkoin musiikin määräämiä vaikka hänen taiteensa seikkaperäisyys herätti vastustusta

megatherium: Wagner korvasi numero-oopperan suljetut muodot ja kehitti puhemelodiaan perustuvan resitatiivisen laulun puhelauluksi jota päättymättömäksi melodiaksikin kutsutaan edelleen keskeytyksettä kehitellen runsaasti seksvenssejä viljellen mutta vaikka toiminnalla oli keskeinen sija hänen draamojensa toiminta kärsii usein rasittavista ja toistuvista monologeista jotka selittävät topiminnan taustaa hänen ollessa liian usein pitkäveteinen, komeileva ja mahtipontrinen onnistunatta myöskään lppullisesti eri taiteiden yhdistämisessä ja sulauttamisessa yhteistaideyeokseksi jonka jokainen yksitryiskohta määräytyi draamallisesta perusideasta käsin orkestein nivoessa yhteen ja tulkitessa psykologise tapahtumisen sinfonisena sävelkudoksena johon liittyvät johtoaiheet muodostavat ttematiikan ytimen. Eleet ja liikkeet eivät hänellä kuten näyttömäkuvakaan sattuman varaan jätettyjä vaan tarkoin musiikin määräämiä vaikka hänen taiteensa seikkaperäisyys herätti vastustusta
 
Jotain tolkkua tähän hommaan, hei! Ei tosta tekstistä ota selvää kukaan.

Iron Horse: Jotain tolkkua tähän hommaan, hei! Ei tosta tekstistä ota selvää kukaan.
 
Pakko tunnustaa että olen siteerannut tietosanakirjan artikkelia ja Sulho rannan sävelten mestareita vapaasti toteutettuna.

megatherium: Pakko tunnustaa että olen siteerannut tietosanakirjan artikkelia ja Sulho rannan sävelten mestareita vapaasti toteutettuna.
 
Eivätkö hekään ymmärrä kieliopin perusasioita kuten välimerkkien käyttö, lause-, ja virkerakenne, tai kappalejako?

megatherium: Sanoin vapaasti toteutettuna ja lyhenneltynä, en sanatarkkasti siteerattuna kirjoittajalle ominaisella tyylillä kiireen ja ajan puutteen sanelemana vai emmekö sallisi taiteilijalle tulkinnanvapautta ja rohkeutta rikkoa ahtaita kieliopin sääntöjä jotka kahletsivat ilmaisunvapautta. Vaikkakin ymmärrän että päämääränä tulisi olla tekstin helppo luettavuus.
 
Tuo sun tekstis on aina yhtä karseeta luettavaa. Sääli, koska välillä tuntuu siltä, että sulla vois olla jotain järkevää sanottavaakin. Mutta siitä ei voi olla koskaan täysin varma, onko sulla teksteissä jotain asiasisältöä, joka peittyy huonoon kielioppiin ja jäsennykseen, vai onko se sittenkin niin, että yrität vaikuttaa jotenkin viisaammalta tekemällä tekstiä, joka on mahdollisimman vaikeaselkoista, ja ihmiset eivät huomaa niin herkästi, että sulla ei ole oikeastaan mitään viisasta sanottavaa. En tiedä.

Henkka370: Heitelkääs jotaan klassista musiikkia, mistä tulee mieleen sodat. Kunnon tuhon sinfonioita haetaan siis.
 
Mitäs löytyy?
 
Lisztin Dante-sinfonian 1. osa, Inferno, on aika vaikuttava. Erityisesti apokalyptisistä tunnelmista nauttivalle.
 
http://www.youtube.com/watch?v=tiElvzlH4jY
http://www.youtube.com/watch?v=DFrCgUyiizQ
http://www.youtube.com/watch?v=XkeKx1DxX4s

Brahms, Deutsches Requiem. Seurasin aikoinaan Verdunin Ossuariossa esitystä, jonka musiikkina se oli: nuori, noin 18-vuotias saksalainen koulupoika päässään aivan liian iso kypärä seisoo h-vetinmoisen kranaattikuopan pohjalla ja nauraa viattomasti kohti kameraa... ja sitten se uskomaton, veret seisauttava kuoron pauhu taustalla koko ajan uhkaavasti soineiden patarumpujen syöksyessä pinnalle: Denn alles Fleisch, das ist wie Grass...
 
Sinä se on sodan koko kuva - se syö viattomia kakaroita, joilla on liian iso kypärä päässä.
 
Toinen ehdotus toisesta maailmansodasta: R. Straussin "Metamorphosen". En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta usein väitetään, että ikääntyvä säveltäjä suree siinä Saksan p-skaksi pommitetuja oopperataloja. Yksi upeimpia sävelkuvia luopumisesta ja pettymisestä joka tapauksessa.

Elokuvapuolelta noita synkkiä ja mahtipontisia teoksia löytyy. Tässä muutama mitkä tuli itselle mieleen:
 
Titanic - Sinking
http://www.youtube.com/watch?v=wC_0cO4Vnm8
 
Pirates of the Caribbean - Main theme
http://www.youtube.com/watch?v=EynZ65x6Tmo
 
Star Wars - Imperial March:
http://www.youtube.com/watch?v=-bzWSJG93P8
 
Batman - Main theme
http://www.youtube.com/watch?v=X4ydxgekFls
 
Narnia - The Battle
http://www.youtube.com/watch?v=1zoAhKNwnfQ
 
Gladiator - Main theme
http://www.youtube.com/watch?v=FgCevpO18t4
 
Myös pelimusiikista löytyy hienoja teoksia kuten:
 
Halo
http://www.youtube.com/watch?v=QaE0HHN4c30
 
Age of Empires III
http://www.youtube.com/watch?v=BXupBDP2-v0

Nielsenin V sinfonia on pääosin sävelletty I maailmansodan aikana, ja moni kuulija on protestoinut ensimmäisen osan sotaisaa ilmettä. Itse en osaa sanoa koenko sitä mitenkään sotaisaksi, ehkä en.

Suomessa musiiintutkimukselle perustan luoneen, kirkkomuusikko, musiikkitiedemies, säveltäjä ja pedagogi Ilmari Krohnin apokalyptinen raamattu-aiheinen ooppera Tuhotulva. Einar englundin sinfonia n:o 1. sotasinfonia joka kuvailee sodan kauhuja ja ihmisen mielettömyyttä.Ihan eri meno kuin Siben kansallisromanttisissa teoksissa, Mutta tiedetäänhän Ainolassakin lyhyellä vierauilulla olleelle Ruotsia puhuneelle suomalaissyntyiselle Englundille Sibeliuksen tokaisseen näkevänsä tämän silmistä Englundin kohtalon tulla hyvin koulutetuksi, korkean ammattitaidon omaavaksi suureksi ja kultivoituneeksi säveltäjäksi.

Tauno Pylkkäsen ooppera Tuntematon sotilas, jonka libretto perustuu väinö Linnan romaaniin. Pyllkäsen sinfoninen runoelma Kullervon sotaan lähtö. Erkki Aaltoilan Hiroshima-sinfonia.

Mozartin Requiem on ainakin yhtä maailmanloppua. Etenkin Dies irae on ehkä se kaikista legendaarisin esimerkki perkeleellisestä pauhauksesta.

ralliolli: Sostakovitsilla on noita sotasinfonioita. Kokeile vaikka kahdeksannetta.
Uskoisitte ralliollia. Slaavit osaa tän homman. Se on niillä verissä.
http://www.youtube.com/watch?v=OF3XT3zHO10
Tuima ilme Mravinskillä 3:55 jälkeen.

Olenko minä sokea vai eikö kukaan ole erikseen maininnut Shostakovitshin 7. sinfoniaa?
 
Enkä huomannut missään Pendereckin Trenodiaa Hiroshiman uhrien muistolle...

Sotakokemukset painoivat leimansa 10:llä uusklassista tyyliä edustavalla sinfonialla ja 12 sinfonietalla keskeisessä tuotannossaan kunnostautuneen Lauri saikkolan sinfoniaan n.o 2 lisänimeltään tragica, traaginen, Karjala palaa nimisen sinfonisen kuvaelman ohella. Taistelun helteessä sisältyy 2-osana ilmari krohnin oratorioon voittajat saaden aikanaan osakseen sekä kritiikkiä orkesterinkäytön tavanomaisuudesta mikä viittaa ilmeisesti harmonisen kielen romanttisiin juuriin ilman uudempien tyylisuuntien kuten impressionismin ja kokosävelasteikon vaikutusta mutta saaden osaksi myös kiittävää kritiikkiä, kuten melartinin jättiläismäistä epätoivoa ja synkkää paatosta ilmentävässä 6. sinfonian shokeeraavassa ja valtavassa avauksessa atonaalisesti sävyttyneine jaksoineen raskastempoisessa marssirytmissä ja sointuklustereiden jyrinässä kuin kuulisi maan järisevän kykloopin askeleiden painosta ja taatusti avaa täysin uudenlaisia horisontteja sibeliaanisen staattisuuden, mosaiikkimaisuuden ja luonnonmaalailun jälkeen kykenemättä ekspressiivisiin ja patoutuneisiin ihmissielun syvimpiä tuntoja ilmentävien musiikillisten näkyjen vangitsemiseen lähestulkoon neuroottisessa motiivityöskentelyn palvonnassaan beethovenin jalanjälkiä seuratessaan 100 vuotta aikaansa jäljessä mutta kuin aikansa tarpeen kutsumana ja siten välittömästi ymmärrettynä modrernin kieliopin ja syntaksin lohdullisena mutta pinnallisena vaihtoehtona.