Aihe: Kylesa "Static Tensions" 11.3.2009
1 2
mega
10.03.2009 11:42:07
 
 
Kylesan neljän albumi kaupoissa huomenna. Tyylillisesti hieman vaikeasti määriteltävissä oleva yhtye, kun musiikissa yhdistyy mm. niin etelän sludge, hardcore, punk ja rock tai Riekin Masan sanoin "Amerikan sludge-hardcore-metalli-mitälie-partio näyttää neljännellä kiekollaan mekkalan mallin. Hankala tunkea mihinkään lokeroon, mutta melunsa on kaunista, ah, niin kaunista."
 
"Static Tensions" kuukauden levynä uusimmassa Infernossa:
"Mitäpä sitä kainostelemaan: Kylesa on yksi maailman parhaista bändeistä juuri nyt." 4.5/5 Matti Riekki
 
Haastattelua tulossa seuraavaan Infernoon ja muutamaan muuhunkin paikkaan.
 
http://www.kylesa.com/
http://www.myspace.com/kylesa
"I'm not as young as I used to be, but I'll still be thrashing at a hundred and three (you'll see!)" - Razor "Taste the Floor"
Burn
10.03.2009 14:43:07
 
 
Juurikin noiden Riekin kommenttien takia piti lukaisun jälkeen tarkistaa oliko kyseessä "yksi maailman parhaista bändeistä juuri nyt". Itse en kuitenkaan löytänyt tuosta mitään sellaista mikä olisi nostatellut kulmakarvoja. Mina ei iummara.
Synestesian ilmainen nettisinkku julkaistu, testaa omasi! http://synestesia.net
aivokuolio
10.03.2009 17:56:36
Todella kovvaa kammaa.
 
Aika käsittämätöntä ajatella että tämä samainen bändi oli pari vuotta sitten keikalla paikallisessa räkälässä. Liekkö mahtuneet molemmat rummut lavalle.
Meadow
10.03.2009 18:21:27
Infernossa tätä hehkuteltiin oikein urakalla, muttei nyt ainakaan omaa tajuntaani räjäyttänyt.
mega
17.03.2009 06:14:49
 
 
Lammas Zinen Teemu Lahtiselle maistui oikein hyvin:
 
Kylesa
"Static Tensions" CD
(Prosthetic Records, julkaistu 17.03.09)
10/10
 
Siinä missä Mastodonin ja Isisin kaltaiset mammutit ovat hallinneet "post-metallin" - hieman tympeähköä - mestaruussarjaa viime vuodet, on Baroness, Yakuza ja kumppanit onnistuneet nostamaan ykkösdivarin paljon mielenkiintoisemmaksi seurata. Yksi näistä divarin valopilkuista on ehdottomasti Savannahista tuleva Kylesa, jonka kolmisen vuotta sitten julkaistu "Time Will Fuse Its Worth" oli ilmestymisvuotensa kirkkaimpia yllätyksiä.
 
Neljäs täyspitkä jatkaa siitä mihin edelliskierroksella jäätiin, eli suoraviivaista hardcore-myllytystä ja viheliästä sludge-rouhintaa semi-progressiivisella twistillä sekä kahden sotamiehen ampumalla rumputulella ja tuplahuudolla koristeltuna. Täysin samoja polkuja ei "Static Tensions" edeltäjänsä kanssa kuitenkaan taaplaa, sillä muutoksen alati puhaltavat tuulet ovat tuoneet Kylesan äänimaailmaan viljalti uusia sävyjä. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy albumin tasapainoisuuteen; "Time Will Fuse Its Worth" laukoi kliimaksinsa pitkin reisiä heti kättelyssä, eikä jättänyt loppulevylle enää reiluja mahdollisuuksia osoittaa kykyjään, mutta tämä uutukainen soi täydellisessä balanssissa koko matkansa ajan ripotellen täsmäiskun sinne ja toisen tänne. Myös albumin (death) metallisuus paistaa läpi selvästi, ja varsinkin munaskuita ravistelevat kitaravallit tekevät viisikon jo valmiiksi vankasta varresta vieläkin massiivisemman. Kolmas tärkeä seikka on maalailevamman materiaalin lisääntyminen: Kylesan ja Baronessin kirjoittamaton YYA-sopimus alkaa ilmeisesti jo kuulumaan yhtyeiden musiikissakin, minkä todistaa oivasti Baroness-henkinen Unknown Awareness. Ja oli Baronessia sitten syyttäminen/kiittäminen tai ei, niin myös puhtaat vokaalit ovat löytäneet tiensä "Static Tensionsille": Lauran (Pleasants; kitara-vokaalit) maaninen laulanta toimii esimerkillisenä osana Kylesan synkkää ja hypnoottista äänimaisemaa kuuntele Running Red, niin tiedät mistä puhun.
 
Nyt on kyllä Kylesalla sen verta hyvin paletti kasassa, että kynippiä vähempää tästä ei yksinkertaisesti voi antaa. Ja jos "Static Tensions" olisi saapunut postissa fyysisenä promona, niin olisin antanut vielä papukaijamerkin bonuksena, sillä Baronessin (yllätys!) John Baizleyn (grafiikkaa mm. Pig Destroyerille, Torchelle ja tietysti omalle orkesterilleen) tehtailema kansitaide on todellakin taidetta isolla teellä.
 
- Teemu Lahtinen, sunnuntaina, 15. maaliskuuta 2009
 
http://lammaszine.fi/arviot.php?article=2567
"I'm not as young as I used to be, but I'll still be thrashing at a hundred and three (you'll see!)" - Razor "Taste the Floor"
mega
18.03.2009 14:48:02
 
 
Muhevaa töminää ja intensiivistä pöristelyä Yhdysvalloista
3/5
 
Mastodon-leiristä on vinkattu pitämään silmällä tätä jenkkimetallin haastavamman ja hämyisemmän osaston edustajaa, ja ihan syystä. Meininki on suosittelijan kanssa samantyyppistä hardcore-pohjaista vyörytystä muhevalla Melvins-otteella höystetynä. Hyvin tuntuu hommansa toimivan, vieläpä aika omankuuloisella tatsilla.
 
Bändin erikoisuutena on kahden rumpalin yhtaikainen soitanta, joka tekee ulosannista melkoista tömistelyä. Ihan kaikkia mahdollisuuksia bändi ei kahdeksanraajaisesta rumpuryhmästä silti ota irti, vaikka yleiskuva rytmisesti varsin jykevä onkin. Jättimäisten ampiaisten parvena pörräävät kielisoittimet saavat sopivissa kohdin myös miellyttävää ja kaivattua raikastetta, joten tuuttaus ei käy liian hyökkääväksi.
 
Levyn yleistunnelma on silti vähintäänkin massiivinen. Monisyisen jysäyttelyn raskaat kaaret muodostavat vaikuttavia kudelmia, mutta materiaali kaipaisi hiukan lisää tarttumapintaa. Näine hyvineenkin Kylesa on ehdottomasti vahtaamisen arvoinen orkesteri, eli verrokkibändien fanit, nimi muistiin!
 
Kimmo K. Koskinen
Rumba 04/2009
"I'm not as young as I used to be, but I'll still be thrashing at a hundred and three (you'll see!)" - Razor "Taste the Floor"
AK80
21.03.2009 22:29:52 (muokattu 21.03.2009 22:30:26)
Yllättävän vähän tää herättää keskustelua. Itse olen ihastunut levyyn aivan täysin. Muutkin pitäis hankkia kuunteluun, mutta static tensions on ainakin helevetin hyvä levy. Tarkempaa analyysia ei jaksa, vaan lähden kattoon torture killerriä... öf. beerherenow
Last Sucker...
mikko1
23.03.2009 09:24:37
En kyllä ymmärrä miksi tätä pitää noin voimalla edes hypettää, jenkeistä kun tulee ja on tullut samanhenkistä ja parempaa kamaa lähivuosina todella paljon.
mega
23.03.2009 13:50:21
 
 
Noise.fi rankkaa levyn 5/5 arvoiseksi:
 
Harvoin olen nykyisin innostunut metallibändin albumista yhtä paljon kuin Static Tensionista. Kylesan musiikki on tasapainoinen sekoitus sludgea, crustpunkkia ja metallia, vahvasti särotetyn ja efektoidun kitaraparin veturoimana. Keitoksesta voi aistia myös psykedeelistä rockia ja doomimaista tunnelmointia. Samoin Pink Floydin alkuaikojen diggailu välittyy musiikista.
 
Bändin ehdoton suola on kuitenkin rumpalikaksikko McGinely - Hernandez. Kahden rumpalin bändit ovat edelleen harvinaista herkkua. Tämän hetken merkittävistä nimistä tulee mieleen ainoastaan The Melvins, joka liittyi yhteen Big Business duon-kanssa ja ... And You Will Know Us by the Trail of Dead. Aiemmin 70-luvulla monet progenimet soittivat kiertueilla kahden patteriston voimin ja tietenkin soul-musiikin legenda The Funk Brothers keikoillaan. Static Tensions -albumilla rumpalikaksikko on ilmeisesti miksattu stereoäänen eri kanaviin, joten rumpuorgasmi pääsee kunnolla oikeuksiinsa korvakuulokkeilla kuultuna. Kaksikko täydentää toistensa soittoa loistavasti ja luovat bändille oman tunnistettavan soundinsa, vaikka pääpaino on edelleen laahaavissa kitaravalleissa.
 
Edelliseen Time Will Fuse Its Worth -albumiin verrattuna on tapahtunut huomattavaa kehitystä. Sävellykset ovat jämäkämpiä ja entistä enemmän jäsenneltyjä. Brutaalista ulosannista ei ole kuitenkaan tingitty tippakaan. Said and Done -kappaleella kuullaan jopa blast-beattejä. Kitarakaksikko Phillip Cope ja Laura Pleasents jakavat lauluvastuuta entistä tasapuolisemmin, mutta Cope on edelleen selkeä päävokalisti.
 
Bändiä on verrattu monesti Mastodoniin. Vertaus on osin allekirjoitettavassa, mutta Kylesan ulosanti raaempaa ja rujompaa. Lähimmät virkaveljet löytyvät kotikaupungista Savannahista. Baroness ja Blacktusk, jotka varmasti kasvattavat suosiotaan Kylesan menestyksen myötä. Ja kuinka ollakaan Kylesa on keväällä kiertueella Pohjois-Amerikassa Mastodonin kanssa.
 
Viime vuosi oli Gojiran lopullisen läpilyönnin merkkipaalu. Tämä vuosi tulee olemaan Kylesan ja bändi on varmasti jokaisen crossover-metallistin huulilla. Toivottovasti bändi saadaan pian takaisin Suomeen esiintymään - Euroopan kesäkiertue on suunnitteilla. Aika näyttää tuleeko Static Tensionista klassikkoalbumi, mutta ehdottomasti se on täyden viiden pisteen lätty.

http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=10131
"I'm not as young as I used to be, but I'll still be thrashing at a hundred and three (you'll see!)" - Razor "Taste the Floor"
reos
23.03.2009 16:13:54
mikko1: En kyllä ymmärrä miksi tätä pitää noin voimalla edes hypettää, jenkeistä kun tulee ja on tullut samanhenkistä ja parempaa kamaa lähivuosina todella paljon.
 
johtuukohan osaltaan ehkä siitä että jotkut bändin ovat joillain jakelijoilla ja jotkut joillain tosilla ja taas jotkut tyypit ovat töissä toisilla ja jotkut toisilla?
"Nokkela sanonta ei todista mitään." François-Marie Arouet "Nyt iloitsen siitä, että kokeilujen jälkeen on löytynyt siedettävä kipulääkearsenaali." Päivi Räsänen
mega
24.03.2009 07:14:38
 
 
Korroosio-Aki tykkäsi kanssa:
 
Kylesa - Static Tensions
4/5
 
Georgian ytimestä ponnistava Kylesa ei saanut varsinkaan uransa alkupuolella mitään ilmaiseksi, mikä ei kuitenkaan ainakaan siitä päätellen ole lamauttanut bändiä, että nyt yhdeksän vuoden toiminnan jälkeen joukko puskee ulos neljättä levyään. Kylesan jo ennen debyyttiä edesmenneen basisti-vokalisti Brian Duken kunniaksi julkaistun nimikkoalbumin varjo oli vähällä langeta Kylesan päälle lopullisesti, monet bändin omakseen ottaneet kuulijat kun alkoivat perääntyä jo toisen albumin kohdalla. Pitkään vaikuttikin siltä, että keskinkertaisen To Walk a Middle Coursen ja heikohkon Time Will Fuse Its Worth jäljiltä Kylesi olisi jäämässä sludgen piirissä kakkosdivarin edustajaksi, mutta Static Tensions sen sijaan osoittaa, ettei Kylesa ole vain sludgea eikä varsinkaan divaritasoa.
 
Kuten monilla muillakin joko sludgea tai vaikka sen tunnelmoivampaa suuntausta post-metallia soittavilla bändeillä on ollut tapana, on myös Kylesa irtaantunut mitä hienoimmalla tavalla juuristaan, katkaisematta versojaan menneeseen kuitenkaan täysin. Vanhasta Kylesasta Static Tensionsilla muistuttavat edelleen sen raskaimmat puolet, joista löytyy niin raskasta sludgemaista jyräystä kuin kohkaavaa hardcoreakin. Static Tensions osoittautuu kuitenkin monen ääripään albumiksi, kun Kylesa sotkee varsin tiiviisiin kappaleisiinsa yllättävän paljon erilaisia osia, joista löytyy niin hieman progemaisempia maalailuja kuin orgaanisempiakin tunnelmia, jolloin albumia on mahdotonta sanoa puhtaast riffieihin painottuvaksi teokseksi. Kylesan viehätys ei kuitenkaan jää ainoastaan monisävyiseen tyyliin tai tunnelmiin, kun bändi upottaa eri ääripäidensä sisällekin paljon erilaisia puolia monenlaisia vokalisointeja, kirjavia rytmityksiä ja selviä irtiottoja monenlaisille suunnille.
 
Vaikkei Kylesa olekaan sitten debyyttinsä kuulunut niihin kaikkein yksitotisimpiin bändeihin lajissaan, on bändi tehnyt albumi toisensa perään yhä selvemmäksi, kuinka sen voimavarat eivät pohjaudu yhteen tai kahteen vallitsevaan ainekseen. Static Tensions vahvistaa tätä ajatusta entisestään, mutta tekee tämän aiemmasta eroten siten, että nyt albumi kantaa nyt muutaman yksilönsä sijaan läpi kokonaisuutensa. Static Tensionsille löytyykin sävyjä jos jonkinlaisia, kun Kylesa rynnii yhdessä hetkessä hektisesti eteenpäin, tunnelmoi seuraavaksi hypnoottisesti, runnoo astetta rupisemmin ja lopulta luo vielä jopa kauniita tunnelmia orgaanisemmin. Vaikka Static Tensionsilla onkin mukana joitakin erittäin hienoja yksilöitä erityisesti albumin keskivaiheilla kuultavien Unknown Awarnessin, Running Redin ja Nature's Predatorsin luoman kolmikon ja To Walk Alonen tavoin, eivät yksilöt nouse vallitseviksi tekijöiksi kokonaisuudessa. Sen sijaan varsinkin albumin alkuvaiheilla tunnelmasta toiseen luontevasti kulkeutuvat Scapegoat, Insomnia for Months ja Almost Lost sekä Only One ovat vastavoimaisuuksissaan vain pieniä osoituksia Static Tensionsin kantavasta kokonaisuudesta. Voi olla, että monien korviin Kylesa on menettänyt parhaan teränsä etääntymällä todella kauaksi juuristaan, mutta tällä kertaa bändin ansiot vaikuttavat vain lisääntyvän etäisyyden kasvaessa.
 
Jollekin Kylesan rupinen debyytti saattaa edustaa ikuisesti sitä bändin parasta antia ja joillekin taas kaksi aiempaa albumia voivat olla ehdottomia helmiä, mutta Static Tensionsin perusteella vaikuttaa siltä, kuin bändin etsikkoaika olisi vasta nyt päättymässä ja todelliset lähteet vasta aukeamaisillaan. Static Tensionsia ei voi määritellä yhdellä tai edes viidellä lokerolla kovin suorasti, mutta minkäänlaista perustelematonta sekametelisoppaa Kylesasta ei saa tekemälläkään aikaan. Sen sijaan bändin luomat tiiviit ja sitäkin elävämmät tunnelmat lunastavat kaikki paikkansa Static Tensionsilla rohkeimpia ääripäitä myöten, minkä seurauksena Kylesa vaikuttaisi viimein vuosien jälkeen nousevan korkeammalle rapakon takaisessa raskaan musiikin nokkimisjärjestyksessä.
 
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2863
"I'm not as young as I used to be, but I'll still be thrashing at a hundred and three (you'll see!)" - Razor "Taste the Floor"
mega
30.03.2009 10:37:38
 
 
"I'm not as young as I used to be, but I'll still be thrashing at a hundred and three (you'll see!)" - Razor "Taste the Floor"
Tartsi77
30.03.2009 23:09:18
On parasta tällä hetkellä. Todella moniuloitteinen albumi, vaatii useita kuuntelukertoja että alkaa aukeilemaan, erityisesti nuiden hitaampien kappaleiden osalla. Levyn avaustrio on järjettömän kovaa kamaa. 2 rumpalin työskentelyyn ei juuri aluksi kiinnittänyt niin paljon huomiota, tarkemmin kuunnellessa tosi hienoja ja tyylikkäitä rytmejä laitettu päällekkäin, ja biisin ehdoilla mennään. Ja tosiaan stereona tulevat.
Ja ne albumin soundit, enemmän kuin kohdallaan. Tulispa näitä albumeita enemmän, joissa soittimet tosiaan oikean kuuloisia eikä liikaa hiottuja ja miksattuja. Tässä on sitä soittamisen meininkiä. Nyt vain odottamaan että Suomeen saapuisivat, niin pääsisi tsekkaamaan Live-meiningin.
 
Melkein salaa toivon, että olispa Mastodon tehnyt vastaavanlaista.
jigsore
31.03.2009 14:00:52
 
 
Levyn avaustrio on järjettömän kovaa kamaa. 2 rumpalin työskentelyyn ei juuri aluksi kiinnittänyt niin paljon huomiota, tarkemmin kuunnellessa tosi hienoja ja tyylikkäitä rytmejä laitettu päällekkäin, ja biisin ehdoilla mennään. Ja tosiaan stereona tulevat.
 
Jep, varsinkin luureilla kuunnellessa huomaa siistejä juttuja.
Rankkaisin nelosbiisin levyn kovimmaksi, meinaa itku tulla kun se melodia lähtee laulun kanssa kohdassa 1:20. Samassa rallissa hauska viittaus Mastodonin Blood And Thunderiin, molemmat loppuvat melkeinpä samanlaiseen riffiin samoilla rytmityksillä. Iron Man -riffiäkin sieltä välillä kuuluu, vaan eipä tuo haittaa.
Kuuntele debyyttilevy ilmaiseksi: DEPTH BEYOND ONE'S - RED LINES ENTWINED
inkognito
30.05.2009 19:45:50
Tulipa hankittua itsekin Static Tensions. Kolisi heti ensimmäisellä kuuntelukerralla helvetin kovaa ja vielä kovempaa se kolisee mitä enemmän sitä kuuntelee! Miksi tästä on niin vähän keskustelua täällä? Onko musiikki liian "punkkia" puritaaneille metallidiggareille? Vääryyshän tämä on jos esimerkiksi vertaa hypetykseen Mastodonin uusimman ympärillä, joka sekin on hieno levy. Väittäisin kuitenkin, että tämän vuoden TOP-3 -julkaisut raskaamman musiikin saralla ovat tässä: 1.Kylesa - Static Tensions 2.Sólstafir - Köld 3.Mastodon - Crack the Skye
www.mikseri.net/sotaleski
AK80
30.05.2009 20:41:17
Tuntuu vähän siltä, että tuo ennakkohypetys ja arvostelujen linkitys yhden nimimerkin suunnalta on aiheuttanut tän kommentoimattomuuden... tiedä sitten.
Levy on kuitenkin edelleen loistava ja livenä näkeminen ei ainakaan vähentänyt arvostusta bändiä kohtaan.
Last Sucker...
inkognito
31.05.2009 22:40:10 (muokattu 31.05.2009 22:41:19)
Siis WTF, laulaako tuo naispuolinen kitaristi/laulaja myös nuo huuto-osuudet? Mikäli näin on, niin melko maskuliininen ääni ja muutenkin aika rokkimimmi, etten sanoisi :D
 
EDIT: Ilmeisesti näin on ainakin osittain: http://www.youtube.com/watch?v=yYBEceVEWo8
www.mikseri.net/sotaleski
Dropped C
01.06.2009 00:07:12
Pari viikkoa sitten hommattu. Onhan tämä hyvää rypistystä. Naislaulu tosin vähän heikkoa, saisi ainakin olla enemmän pinnassa. Mutta kyllä tämä Mastodonin uusimman pesee ylivoimaisesti.
Terry Pantheras
01.06.2009 11:32:55
Meikäläinen tykkää kovasti. ST:n aloitusraita on yks kovimmista äkkitäräyttäjistä pitkään aikaan. Tuli myös uutukaisen jälkilöylyjen huuruissa hommattua aikasemmatkin levyt, joista eka olikin yllättäen aika thrashia, muttei onneks mitään tikkiri-tikkiriä... Tää bändi ois enemmän kuin hauska nähdä livenä.
 
Kylesan yleissoundista tulee aika paljon mieleen Melvins-taustaryhmän bändi Big Business, jonka Here Come The Waterworks kannattaa ehdottomasti hommata, mikäli Static Tensions stimuloi synapseja... Vinkvink.
MASTEROID ~~ stoner - doom - heavy metal ~~
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1 2
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)