 leka
16.02.2004 18:49:17 | |
|---|
Millä tavalla te teette sanoituksia?
Keksittekö ensimmäisenä biisin nimen/idean vai ryhdyttekö kirjoittamaan vain suoraan ja katsotte mitä tulee?
Tuleeko ensin sanat ja sitten vasta sävel?
Useimmiten itse aloitan siitä että keksin biisille nimen (tai työnimen) ja sitten "biisi kirjoittaa itse itsensä" yleistäminen on aina väärin |
 Schnowotski
16.02.2004 18:56:12 | |
|---|
Kaikista helpoin on kirjoittaa vain mitä tulee mieleen.
Niin saa tehtyä hyviä tekotaiteellisia sanoituksia.
Tyyliin:
Paloiksi hakattu totuus
Katsoo alta peitteen
Maatuneena, hakattuna
vaikenee hiljaa alle
korkeiden vuorten
Kärsimykset ja huudot
kutsuvat öiseen aikaan
tyhjältä seinältä
tyhjään maahan
mullan alle
tyhjään hiljaisuuteen
Sinne missä
huudot kaikuu
missä ei ole
kiirettä koskaan
Lihaksi muuttuneet
menneiden teot
tuhkaksi muuttuneina
tummaksi palaneina
makaavat takassa
muistuttavat siitä
kuinka hauras voikaan olla
ihmisen elämä, toisen käsissä |
 Xebeche
16.02.2004 19:00:51 (muokattu 16.02.2004 19:01:02) | |
|---|
Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta pyrin rakentamaan tekstin mahdollisimman tietoisesti ja tarkkaan harkiten, joskin sanamuodoissa vapaa assosioivuus onkin valjastettuna tehokkaaseen käyttöön. Eli periaatteessa minulla on lähtökohta - tunne, tunnelma, käsite - jonka ympärille teksti sitten rakentuu oman sisäisen logiikkansa (ygh, mikä ilmaus) mukaan.
Jos sitten ihan annetaan tajunnan virrata, lopputuloksena on jotain epämääräistä runomehupohjasakkaa, josta saattaa yhden tahi kaksi hyvää riviä irroittaa joita sitten taas kehittää eteenpäin. Puhu vertauksin sokeille / Kivin, kepein kopeille / Sanoin suorin sioille / Pienin muodoin suurisuille. |
Schnowotski
16.02.2004 19:06:48 | |
|---|
Jos sitten ihan annetaan tajunnan virrata, lopputuloksena on jotain epämääräistä runomehupohjasakkaa.
Hienommin ilmaistuna taiteellista.
Hoho.
Sama kuin kuvataiteessa; kaikkein taiteellisimpina pidetään niitä tauluja, jotka näyttävät vain maaliroiskeilta. |
 Jani The Rock
16.02.2004 21:31:57 | |
|---|
Ensimmäisenä täytyy keksiä hyvä nimi biisille. Silloin on jo puolet työstä tehty. Siitä sitten vain työstämään etiäppäin, yleensä tulee se sävellys mietittyä ekana. (Tosin "sävellys" lienee hiukka mahtipontinen sana noiden meikäläisen biisien yhteydessä). Riffittelyt valmiiksi ja remuenglantia päälle, niin kyllä se siitä itsensä klaaraa. Rough and tough and plenty mean. |
 seitikki
16.02.2004 22:28:06 | |
|---|
Antaa tekstin tulla. Sit muokkaus ym. "-Olet viimeinen tikkumakkara!!" -Lillianna |
 Deep Shadow
17.02.2004 13:43:46 | |
|---|
Ensimmäisenä täytyy keksiä hyvä nimi biisille.
Minulla ainakin tuo nimi saattaa usein jäädä viimeiseksi. Ensin tulee teksti ja sitten mietitään, että minkähän niminen tämä voisi olla.
Välillä taas jostain saa päähänsä rivin tai kaksi, josta sitten syntyy runko, jonka ympärille rakentaa muuta tekstiä. "Että häh vaan vittu itelles" |
Zorbaz Holtiton
17.02.2004 18:58:29 | |
|---|
Itsellä sanoitus tulee yleensä rinta rinnan biisin kanssa. Biisin nimi yleensä syntyy niistä jutuista, jotka mieleen juohtuvat biisiä säveltäessäni.
Omissa biiseissäni tosin rytmitys määrää paljon, mutta on sitäkin helpompi tehdä lyriikkaa. Ne kun sattuvat kaikki olemaan ajatonta kalevalamittaa aihein suomalais-ugrilaisin. -Mi ei ole kuolemaksi, karaisee- |
 Von Härskiburg
17.02.2004 20:48:13 | |
|---|
Paloiksi hakattu totuus...
Tämä kuulosti mun korvaan aika kivalta koko pätkä. Täytyypä kokeilla tässä lähiaikoina, kun ei minkään aiheen ympärille ole onnistunut mitään luomaan. "Vähän ois siistii olla lesbo! Sais nussii naisia!" -Rumpalimme |
Teen lähes aina sanoituksen vasta kun sävellys on jo jokseenkin valmis. Lähden liikkeelle yhdestä tai muutamasta rivistä ja kehittelen siihen sitten täytesanoja pääasiassa sävelen ehdoilla. Nimi tulee yleensä vasta viimeisenä, usein se on vain biisin eniten toistettu sana tai rivi. Sanoitukset ovatkin minulle musiikinteossa oikeastaan aina olleet ikäänkuin se välttämätön paha, kun ei oikein pelkkiä instrumentaalejakaan viitsi soitella. Luultavasti tämä on myös jossain määrin kuultavissa niissä meikäläisen viisuissa, mutta kyllä minä yleensä JOTAIN ideaa niihin teksteihinkin pyrin saamaan. Petri Munchia ei olisi kenenkään pitänyt löytää. - theCarnal |
 Aerodactev
22.02.2004 22:59:21 (muokattu 22.02.2004 23:00:46) | |
|---|
Kirjoittelen suoraan. Yleensä jotain tarinamuodossa (Kissapuhelin) tai sitten jotain lyriikkaa, jossa pyrin välttämään suorakerrontaa ja käyttämään symboliikkaa.
Sävellys on yleensä ekana rävelletty, joskus sanat tulee sävelen kanssa samaan aikaan. Jotkut biisit on sanoitettu alkamalla soittaa jotain riffiä tai sointukulkua ja laulamalla sen päälle höpöjä ja niiden höpöjen ympärille tehdään sanoituksen idea. |
 routa
23.02.2004 19:12:27 (muokattu 23.02.2004 19:14:48) | |
|---|
minun tekemät piisit heijastavat lähes poikkeuksetta aina suoraan tunteitani
ja minulle joku lausahdus on hyvin tärkeä niin teen siitä piisin..
siihen liitän muita tunnepuuskia..ne saattavat olla iloisia surullisia vihaisia tai neutraaleja...siinä kiteytyy kaikki tunteet jota kirjoitus vaiheessa tunnen...tosin joskus nämä tunteet siitä tekstistä ovat vain minun mahdollista sieltä erottaa... minä kylvän kuolemaa ja kasvatan kaaosta.... |
Danny s
25.02.2004 22:02:52 | |
|---|
Mulle tuppaakäymään näin:
1)keksin sanat ensin, tulee huono melodia
2)keksin jonkun kivan sointukulun ja sanoja en keksi millään
Ja mitä sanoittamiseen tulee, niin kyllä mulla ainakin on selkeästi joku esikuva, mistä saan idean biisiin, esimerkiksi Here comes the sunin innoittamana oli pakko kirjoittaa talven lopusta, tuo "kerrankin positiivinen teksti" käy esimerkiksi. |
 Chimera
25.02.2004 23:35:35 | |
|---|
Nyt minulla on valmiina melkein 20 sävellystä jotka odottelevat sanoituksia mutta kun niihin ei oikein tunnu inspiraatiota löytyvän. Kaikkiin noihin on kappaleiden nimet jo valmiina. Parhaat sanoitukseni olen tehnyt niin että olen koonnut muutaman päivän hienon kuuloisia sanoja paperille ja sitten alkanut vääntämään jotain. |
NHR