Aloittelijat ›

Mistä tietää, mistä sävelestä esim. C:stä tai F:stä joku biisi menee?

trunkki: Mistä tietää, mistä sävelestä esim. C:stä tai F:stä joku biisi menee?
 
Tarkoitat mistä sävellajista? Jos on nuotit, niiden etumerkeistä. Jos on soinnut, yleensä piisin viimeinen sointu.

Tai jos vaan kuuntelet biisiä mistä se pitäisi selvittää niin kokeilet kitaralla, pianolla tai millä vaan korvakuulolta mikä kuulostaa oikealta ja katsoo sitten mistä lähtee..
 
Minä kun en nuotteja osaa niin korvalla on mentävä.

baron: Eka sävel on kovin epävarma sävellajin osoittaja.
 
Niin varmaan onkin :)
En edes ymmärtänyt koko kysymystä tai mitä siinä haettiin, saati sitten mitään sävellajeista mutta vastasin silti jotain turhaa.
 
Luotan vain ja ainoastaan korviini kun en osaa lukea, mutta kohtalaisesti silläkin tuntu pärjäävän.
 
Pointtina oli epäselvästi ilmaistuna että kannattaa treenata mun mielestä enemmän kuuntelupuolta ja kehittää korvia niin treenaaminen on jatkossa paljon helpompaa kun ei tarvitse keskittyä lukemiseen ja soittamiseen :)
 
No joo offtopikin loppu.

Tulipa tässä mieleen tällainen että mitä tällä tiedolla ylipäätänsä tekee? (huom. en vittuile tahdon oikeasti tietää aloittelija kun olen :))

flamez: Tulipa tässä mieleen tällainen että mitä tällä tiedolla ylipäätänsä tekee? (huom. en vittuile tahdon oikeasti tietää aloittelija kun olen :))
 
Esimerkiksi kun soittaa jonkun toisen/toisten kanssa (niin sanottu "bändi") kuulostaa paremmalta kun kaikki vetää samasta sävellajista.

flamez: Tulipa tässä mieleen tällainen että mitä tällä tiedolla ylipäätänsä tekee? (huom. en vittuile tahdon oikeasti tietää aloittelija kun olen :))
 
Esim: sooloja on vähän vaikee soittaa jos ei tiedä sävellajia, ja jos blockaa korvalla jotain biisiä, niin on helpompi lähteä blockaamaan, jos tietää mikä sävellaji on kyseessä, kun voi vähän ennalta arvata, mitä säveliä/sointuja sieltä on tulossa.

Täytyy toki muistaa, että eivät sävellajit ole musiikin sisäsyntyinen ilmiö, tai itsestäänselvyys, mutta sävellajikäsite on aika hyvä abstraktio musiikin taipumuksesta järjestyä eräänlaisiksi klimpeiksi jonkin sävelen ympärille. Sävellajia voidaan hämärtää tai vahvistaa, voidaan käyttää montaa sävellajia yhtäaikaa, tai voidaan pyrkiä sävellajien täydelliseen hävittämiseen, keinot ovat monenlaiset.
 
Sävellajeihin perehtyessä ei kannata mennä siihen vipuun, että luulisi sävellajin tarkoittavan samaa kuin jokin seitsensävelinen asteikko, esimerkiksi jos luulisi, että a-mollisävellaji tarkoittaa samaa kuin a-molliasteikko - yksinkertaista iskelmämusiikkia analysoimalla voi päätyä tuonkaltaisiin tuloksiin, mutta se on vain harhaa. Käytännön tilanteissa esiintyy hyvin paljon jonkin tietyn asteikon ulkopuolisia säveliä ja jonkin sävelen muodostuminen keskuksesksi on psykologisesti hyvin monimutkainen ilmiö, jossa useat musiikilliset parametrit toimivat yhdessä.
 
Joku kysyi mitä hyötyä on sävellajien tietämisestä. Kenellekään käytännön muusikolle tuskin on kauheasti hyötyä tutustua sävellajeihin, tietenkin teoreettinen tieto voi antaa uusia näkökulmia musiikkiin, helpottaa improvisointia, säveltämistä ja niin pois päin, mutta koska kyseessä on teoreettinen seikka, on se ensisijaisesti tarkoitettu musiikin teoreettiseen tarkasteluun - ja kuten aiemmin mainitsin, on sävellajikäsite varsin toimiva abstraktio ja tärkeä tuntea jokaisen musiikkianalyysista kiinnostuneen.

kokarek: Täytyy toki muistaa, että eivät sävellajit ole musiikin sisäsyntyinen ilmiö, tai itsestäänselvyys, mutta sävellajikäsite on aika hyvä abstraktio musiikin taipumuksesta järjestyä eräänlaisiksi klimpeiksi jonkin sävelen ympärille. Sävellajia voidaan hämärtää tai vahvistaa, voidaan käyttää montaa sävellajia yhtäaikaa, tai voidaan pyrkiä sävellajien täydelliseen hävittämiseen, keinot ovat monenlaiset.
 
Eli jos joku jameissa sanoo, että nyt vedetään blueskierto E:stä, niin se puhuu p:tä?

baron: Eli jos joku jameissa sanoo, että nyt vedetään blueskierto E:stä, niin se puhuu p:tä?
 
Kuinka niin, eihän siinä noin lukenut. Selvensin siinä sitä tietoteoreettista seikkaa, etteivät ihmisen joistain ilmiöistä abstrahoimat käsitteet ole siellä niin sanotusti oikeasti vaan ovatpa vain ihmisen keino yrittää ymmärtää tätä kaaosta loogisesti.
 
Käytännön jamittelutilanteessa lausahdus "vejetään pluussia eestä!" todennäköisesti tarkoittaa hieman eri asiaa kuin puhtaan teoreettisesti: musiikkianalyysissa sävellajikäsitteellä selvennetään niitä prosesseja, jotka luovat odotuksia musiikin tietynlaisesta purkautumisesta ajan kuluessa; jamitilanteessa sävellajikäsite on, porukasta riippuen, jonkinmoinen yhteinen raami, jonka sisällä voidaan työskennellä - käytännössä ehkä kokemattomille soittajille jonkinmoinen E-, A- ja H-duurisoinnuille rakentuva sointukierto ja sooloinstrumentille E-bluesasteikko; kokeneemmille soittajille se on hyvin paljon suurempi kehys, joka ei enää välttämättä koostu mistään ennaltamäärätystä sointukierrosta vaan puhtaasta "bluesin kuuloisesta musiikista", jonka piirissä voidaan työskennellä luovasti.

kokeneemmille soittajille se on hyvin paljon suurempi kehys, joka ei enää välttämättä koostu mistään ennaltamäärätystä sointukierrosta vaan
 
Joo, oon mäkin kokeillut freetä. Kapakan omistaja tuli kysymään, että missä välillä ollaan ehditty vetää itsemme känniin:-)

kokarek: Täytyy toki muistaa, että eivät sävellajit ole musiikin sisäsyntyinen ilmiö, tai itsestäänselvyys, mutta sävellajikäsite on aika hyvä abstraktio musiikin taipumuksesta järjestyä eräänlaisiksi klimpeiksi jonkin sävelen ympärille. Sävellajia voidaan hämärtää tai vahvistaa, voidaan käyttää montaa sävellajia yhtäaikaa, tai voidaan pyrkiä sävellajien täydelliseen hävittämiseen, keinot ovat monenlaiset.
 
Sävellajeihin perehtyessä ei kannata mennä siihen vipuun, että luulisi sävellajin tarkoittavan samaa kuin jokin seitsensävelinen asteikko, esimerkiksi jos luulisi, että a-mollisävellaji tarkoittaa samaa kuin a-molliasteikko - yksinkertaista iskelmämusiikkia analysoimalla voi päätyä tuonkaltaisiin tuloksiin, mutta se on vain harhaa. Käytännön tilanteissa esiintyy hyvin paljon jonkin tietyn asteikon ulkopuolisia säveliä ja jonkin sävelen muodostuminen keskuksesksi on psykologisesti hyvin monimutkainen ilmiö, jossa useat musiikilliset parametrit toimivat yhdessä.
 
Joku kysyi mitä hyötyä on sävellajien tietämisestä. Kenellekään käytännön muusikolle tuskin on kauheasti hyötyä tutustua sävellajeihin, tietenkin teoreettinen tieto voi antaa uusia näkökulmia musiikkiin, helpottaa improvisointia, säveltämistä ja niin pois päin, mutta koska kyseessä on teoreettinen seikka, on se ensisijaisesti tarkoitettu musiikin teoreettiseen tarkasteluun - ja kuten aiemmin mainitsin, on sävellajikäsite varsin toimiva abstraktio ja tärkeä tuntea jokaisen musiikkianalyysista kiinnostuneen.
 
No johan oli selvennys!Lainaan nyt vapaasti eräitä ammattilaisia.Ota tapletti!Värillä ei liene merkitystä:)