Bänditoiminta ›

Bändin eka keikka tais olla erittäin pienimuotoisilla festareilla viime kesänä. Olin flunssassa, ja ääni käheänä. Ennen keikkaa vedin hulluna jotain carmolis-yrttikarkkeja, ja kemiallisen äänenavauksen suoritin kulauksella jägermeisteria ja ääni säilyi jotenkuten keikan ajan. Keikka oli keskipäivällä, auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta suoraan silmiin. Tuskastuttavan kuuma oli. Jäi lähinnä vaan kamalat muistot, onneksi sen jälkeen on ollut kivempaa keikoilla.

Joskus 12-vuotiaana koulumme musakahviossa esitimmen timanttia kovempia hevibiisejä. Sanoitukset olivat kannibaalien sodasta ja siitä kuinka papit nussivat kuoleman enkeleitä (itse en vastannut sanoituksista) jotka saivat uskovaisen musiikin opettajan lähes slaagin partaalle. Itse keikka meni ihan hyvin vaikka jänskättikin. Tuli itseasiassa hyvääkin palautetta omista biiseistä ja siitä, että soitettiin vissiin sen ikäisiksi ihan tiukasti.
 
Mukavaahan se oli.

Oma eka keikka taisi olla nuorisotalolla ja ikää oli minulla varmaan 14 (eli n. vuonna 1991). Soitettiin Ignis Fatuuksella tuohon aikaan mättöä ja doomia. Keikalle piti saada omat rummut (New sound & joku muu yhtä laatusetti) jotta pystyi soittamaan tuplabasarit, paikalla olleen toisen bändin DW:t eivät kelvanneet kun ei ollut tuplapedaaleita. Mahtoi se rumpali kiittää hiljaa luojaansa nähdessään blastbeatmeiningin. Coverina soitettiin muistaakseni joku Morbid Angelin biisi. Yleisö tykkäsi omien sanojensa mukaan kovasti. Hoho.
 
EDIT: Sen verran vielä muistan että basisti oli jossain hukassa kuin piti aloittaa ja lavalta kuuluteltiin sille että voisi alkaa ilmaantua paikalle. Jälkeenpäin sitten naureskeltiin sille meidän jälkeemme soittaneelle pop-rockbändille että v**** mitä p******!

Eli toissapäivänä oli sitten eka keikka. Kaikki meni hyvin ja yleisö oli oiken kunnolla mukana. Lopulta sitten vedettiin yhen biisin encore kun porukka rupes huutaan "we want more". Kertakaikkiaan oli mahtava fiilis. =D

Joskus 12 vuotiaana eka keikka baarissa. Jollain ihmeellä sinnekki pääsin ku muut bändin jäsenet oli täysikäsiä. Rumpali oli aivan jäässä, muuten meni hyvin.

Eka keikka oli kun vedettiin kaverin papan yhtiön pikkujouluissa pari coveria. Tietenkin vedeltiin niitä perushyviä hittejä kuten "I will stay" jne. Hyvin tuli pätäkkää kun kaverin pappa on juurikin yhtiön pomo ja sano että pistetääs hattu kiertään. Noh, pomoa kun kerran totellaan niin kyllä sieltä se 200e lohkes että uusi mikseri ostettiin bändin kesken. Bändi on myöhemmin hajonnut, onhan siitä jo kolme vuotta aikaa.

Vuonna 1961 Pyhän Laurin kirkossa. Mutsi, joka oli kanttori, nosti mut ja pikkubroidin kanttorin jakkaralle ja sitten vedettiin korkeelta ja kovaa joku "Kellot kaikuu".

mun eka keikka meni aika reisille, monellakin tapaa - mutta hyvät muistot siitä silti jäi :)
 
Tää tapahtu joskus '90-luvun alussa, sillon kun olin vielä nuori ja meiningillä oli enemmän merkitystä kuin suorituksen tasolla :D Meillä oli keikka jossain paikallisessa oppilaitoksessa, musatyyli oli tietysti raskasta metallimusaa, soiteltiin metallicaa, muuta vastaavaa ja omaa tuotantoa. Nupit oli veivattu kaakkoon, Tietysti! Sillon olin meidän bändissä kitaristi/laulaja. Noh, parin biisin jälkeen kyseisen opet tuli sanomaan että musa hiljemmalle tai keikka on ohi. Pidettiin pieni ja nopea bändipalaveri ja tuumattiin että se on sit ohi. Soitettiin vielä yks biisi ja lähettiin nostelemaan. Keikan jälkeen mun tyttöystävä sano että sä et osaa kyllä laulaa yhtään vaikka soittaa osaatkin. hmm. Mun laulut jäi siihen.

Se oli leikkikoulun kevätjuhlissa. Piisi oli "Jo joutui armas aika" ja mä soitin bändissä triangelia.

Eka keikka taisi olla yläasteen kahdeksannella luokalla "bändi-illassa" ja Opethin Ending credits oli tarkoitus soittaa. Noh mehän soitettiin se sillä tavalla että akustinen kitara alkoi ensiksi soittamaan sointukiertoa jonka jälkeen tuli ensiksi mukaan rummut ja sitten basso. Tämän jälkeen olisi tietenkin pitänyt tulla liidikitara (minun tähtihetkeni), mutta kuinkas ollakkaan vahvistin oli jollain tavalla simahtanut ja ulos tulikin pelkkää vaimee pihinää. Hätääntyneenä rynnistin äkkiä vahvistimelleni kääntämään voluumia ylös päin, seurauksena korvia huumaavaa vinkunaa. Ei siinä sitten muuta kun huusin ja elehdin bändille että homma seis ja sitten säätämään vahvistimen parissa. Tämän jälkeen eräs ihana ihminen tuli lavan eteen huutamaan että minä munasin koko homman ja poistui sitten ystäviensä kanssa koko salista. Juum, no ei siinä mitään hetken päästä aloitettiin koko homma alusta ja soitettiin koko homma aikalailla putkeen hieman vähentyneelle yleisöjoukolle.
 
Ei jäänyt hyvä maku suuhun.

Meillä oli myös tuommoinen 'bändi-ilta' koulussa, oltiin tosin kuudesluokkalaisia. Itse soitin kitaraa kahdessa biisissä ja yhdessä lauloin. Noh, toi laulaminen meni vissiin ihan hyvin, kaverin kanssa laulettiin kahdestaan niin ei pelottanut ihan niin paljon (meni vissiin ihan tarpeeksi hyvin, kun päästin esittämään se koulun kevätjuhlaankin : )). Ne kitarahommat meni vähän kehnommin, mutta kun minä olen akustisen kitaran vannoutunut rämpyttäjä, ei minulle mitään sointuja ole opetettu ja minusta silloin muinoin (neljä kuukautta sitten..) ne olivat vaikeita sointuja.. Raah.. Ja koko homma meni tietenkin DVD:lle, minä olin vaan joka biisissä ihan tönkkönä ja vetäsin ehkä just ja just oikean äänen oikeaan kohtaan. Mutta täytyy sanoa, että esiintymisen jalon taidon opin kunnolla vasta katsottuani Kids Are Alright -The Who-dokumentin.
 
Joka tapauksessa olen kyllä ihan kohtuutyytyväinen tähän ensimmäiseen 'keikkaani', ei loppujen lopuksi edes jännittänyt paljoa. Ja ihan hyvinhän se meni. Kai.

Hienoja kirjoituksia täällä! Omaa ihan ekaa en muista mutta sen ekan pakollisen "koulubile" keikan muistan. Basisti sai paikalliselta staralta lainaksi Bassomatin sellaisen ihan v***n suuren vanerilootan, pelättiin ettei mikään muu kuulu! Ja niinhän siinä kävi muut oli statisteja ja basisti luukutti. No bändiä kehuttiin että hyvin veditte, paitsi basso oli vähän kovalla. Seuraavaa keikkaa ehdotettiin meille että saatte tulla jos vaihdatte sen basistin joka soitti koko ajan päin v***ua. Vaihdettiin basisti eikä sen tokan keikan jälkeen saatu enää re-playta! Oltiinko siis liian hätäisiä vaihtamaan basistia, vai oliko yleisö taidetta ymmärtämätön? Niin ja alkuperäiseen aiheeseen, jännitin niin pirusti =)

Eskarissa joulun alla lauloin "Joulu on tullut" ihanaisella ja niin viattomalla lapsenäänellä. Äiti säesti.
 
Nojoo, taisi olla joskus ala-asteella kun koulun diskossa soitettiin bändillämme U.F.O.:lla joku limudisko-Teletapit.

Itse tein ekalla keikalla tein kyllä pari aika perus-mokaa :D
Piuha lähti tottakai ja volapedaali unohtui nollille yhdessä kohdassa. Kas kun ei sentään hihna lähtenyt tai kieli mennyt poikki.
Keikka oli siis erään läheisen taidekoulun halloween-pirskeissä (eli siis ryyppäjäiset) Hyvä maku kyllä jäi loppujen lopuksi, harmi vain että keikasta ei jäänyt kuvallisia todisteita tai videopätkää.
Se on muuten mukava katsoa keikkoja DVD:ltä ja todeta miten koko bändi / itse on kehittynyt soitossa ja esiintymisessä.

jännitti nii perkeleesti :D

En oo varma oliko nimenomaan se ihan eka "oikea" keikka jossa sattui hauskasti (vaikka silloin nolottikin): Silloinen rumpalimme ei ihan muistanut ekan biisin lopetusta, joten sopivat laulajan kanssa että laulaja pogoo biisin loppumisen merkiksi.
 
No, keikka alkaa, ja vokalisti innostuu jo biisin intron aikana hyppimään... jolloin rumpali lopetti kuin seinään - taisi jännittää vähän...
 
Biisin kestoksi tuli jotain 12 sek ,-)
 
No näinhän siinä kävi, vaikkei kyseessä tosiaan eka keikka ollutkaan.
 
Tämän kyseisen bändin ensiesiintyminenhän oli Lepakolla vuoden 82 Rock SM-skaboissa. Sillä kertaa puppeloimme ihan muita juttuja ja valokuvaajaa nauratti niin perkeleesti, ettei kuvistakaan saanut selvää :)

Tätä keskustelua lukiessa alko oman ensinmäisen keikan muistot pala mieleen ja oli pakko kaivaa koneen syövereistä vanha keikkavideo taas päivänvaloon :D
 
Keikka oli järkätty paikalliselle nutalle bändi-iltaan, jossa soitti kokonaiset 2 bändiä me (sekametallimetelisoppaa) ja jonkin näköinen Funk-yhtye. Soitettiin ekana koska meillä oli setti listalla vain 5 biisiä, joista 4 omaa ja 1 cover ja toisella bändillä ties kuinka monta ja kaverit oli meitä silloin paljon vanhempia (yli 20 vuotiaita) joten lapset ensin :)
 
Ennen keikkaa oli kyllä niin paskanjäykkä olo kun olla ja voi. Itse olin juuri alkanut opettelemaan basismin saloja ja tuntui, että heti pitäis jo keikalle mennä.
 
Salista puolet oli täynnä ihmisiä, onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi tuttuja.
 
Keikan alkaessa seisoin sitten yhtenä tikkuna basson kanssa ja koitin jotain räveltää, eikä asiaa auttanut se, että vokalisti ilmoitti, mahdollisesta basistin kaatumisesta lavalla, ennen ensinmäisen biisin alkua (meinasin oikeesti kaatua):D
 
Ensimmäisen keikan jälkeen olo oli kyllä mitä mahtavin, oli kyllä niin maailman omistaja fiilis kun olla ja voi, olihan meidän esitystä tullu kattoo sentään puolsalillista ihmisiä, kun taas sitä funk-yhtyettä jäi seuraamaan vain muutama ihminen sinne saliin MEIDÄN jälkeen >:D

No nii! Eka keikka olis aikalailla 48 tunnin päästä eli perjantain ja lauantain välisenä yönä. Olen soitellut jo pidemmän aikaa, mutta jotekin en vain ole päätynyt keikalle. Eka keikka olis sitte ihan täysi setti jo aiemmin keikkalleessa bändissä tuuraushommissa. Jännitys on toistaiseksi ollut aika minimaalista, kun ei kuitenkaan tavallaan ole oma bändi, mutta haluaisi kuitenkin tehdä kivan suorituksen sekä muulle bändille että yleisölle. Pidelkäähän peukkuja! :)

Kummasti nousevat muistot mieleen kun kohta pääsee taas (fingers crossed) kohta vuoden ekalle keikalle veivaamaan.
 
Ihan eka kerta (ihan ku jostain terveystiedon tunnilta) oli alkuvuodesta 2005 Matinkylän Pirtissä Espoossa. Vedettiin kolme omaa biisiä sillosen (ja oikeestaan nykysenki) rokkibändin kanssa kaverin faijan 50-vuotissynttäreillä. Siellä tuntu olevan helvetisti porukkaa ja olin ihan palasina. Koitin siinä sitte kaljaa kiskoo et rauhottuisin. Mut sama homma on aina ollu siitä lähtien. Ekan biisin ekaan kertsiin asti on tyyliin ihan paskana ja sit on vaan kivaa. Ja sit ku keikka loppuu ni ottaa vaan päähän. sillonki tuli mun mielestä vedettyy ihan hyvin vaikka tietty heti keikan jälkeen mietti vaan niitä virheitä. Mutta ne kuuluu livemeininkiin.