Kitarat: kitarakamat ›

Nuo Yamahat ovat osiltaan hyviä, mutta jotenkin tunnottomia soittaa. Sellaisia liian moderneja ja kylmiä. IMHO.
 
Vähän niinkuin Maverickit.
 
Meitä on moneen, jos ei jopa jokaiseen junaan :)
 
Omasta pacificasta ajattelen lähinnä, että se on hyvä ja helppo soittaa, ja toisekseen käytännöllisyyden ja toimivuuden multihuipentuma. Sitä en kiellä, etteikö se olisi jossain määrin persoonaton - käytännöllinen ja toimiva ovat persoonattoman synonyymejä - mutta en ikinä vaihtaisi sitä vastaavan tasoiseen Fenderiin. Eikä Fender stratoista löydy mielestäni tippaakaan enempää persoonaa, muuten kuin siinä muodossa, että ne eivät ole yhtä toimivia ja käytännöllisiä. Perinteiseen stratokaavaan perustuvat kitarat eivät mielestäni ylipäänsä ole kovin persoonallisia, ainakaan ulkonäkönsä tai saundinsa puolesta.

Siis tuolla tunnottomuudella Yammujen suhteen meinasin näitä tonnin kieppeillä olevia Pacificoita, halvempia en ole testaillutkaan.
 
Se Ty Tabor -malli on kyllä ihan hauska, kaula tosin vaatii aikaa ja sisäänajoa (no, minä tykkäänkin sisäänajetuista muutenkin), kun on niin tuliterä ja uudenkarhea. Kalliimmissa Fenkuissa on pyöreämpiä kaulaprofiileja, jotka ainakin tuntuvat uutenakin paremmalta allekirjoittaneen käteen.

Fenderin Highway 1:stä suosittelen. Puut on samaa kuin jenkeissä ja elektroniikka on meksikoa. Jos sitten haluaa päivitellä kitaraa myöhemmin niin elektroniikka on helppo vaihtaa. Omien kokemuksien mukaan kuitenkin vakionakin ihan ok mikit jne. Lisäksi kaulan profiili on millyttävä. Sunburstina tuollainen ja satiinilakattuna skittana kuluu helposti maalipinta eli hienonee vain ajan saatossa.

Siis tuolla tunnottomuudella Yammujen suhteen meinasin näitä tonnin kieppeillä olevia Pacificoita, halvempia en ole testaillutkaan.
 
Samoista minäkin puhun, vaan eipä niitä montaa tonnin kieppeillä pyörivää pacificaa olekaan: Sternin nimikkotele ja Warmothin kaulalla varustettu 904.
 
Tosin Sternin 1511:stä on vaikea erottaa 120:stä, saati sitten 311:stä...

Highway -mallistosta löytyy myös HSS-malli eli 1 humppari ja kaksi singleä. Toimii erittäin hyvin kaikenlaiseen musaan. Suositushinta on 850 € mutta varmaan saat tingittyä aika lähelle lahjakorttia...:)
 
Highway stratoa myydään 720-750 eurolla, tuohon hintaan sen ainakin saa tingattua.

Fender stratocaster american standardin näin yhessä musaliikkeessä vähänaikaa sitten hintaan 890e.
Liike oli muuttamassa eli oli muuttoalennus.
Oli mun mielest tosi edullinen ja hyvän tuntunen kepukka mut se myytinkin samantien kun oli niin halpa.
Eli kyl tollasen standardinkin voi jostain halvalla löytää jos Highway 1 ei mieltä lämmitä.

(no, minä tykkäänkin sisäänajetuista muutenkin)
 
Sanoo mies jolla on rooman aikainen Gibsoni.

Hei lisää vinkkejä vaan - lauantaipäivä lähestyy! Noita Fenkkujakin on niin moneen lähtöön. Minkäslainen on USA:n Fender Strato Texas Special -mikeillä. On astetta hinnakkaampi, mutta saisiko tuosta mukavat blues- ja rautalankasoundit?

Nostetaas tämä ylös, sillä lauantai-ostopäivä lähestyy! :) Kyllä se olisi hienoa aito Fenkku strato saada, että ehdotuksia ja apua kaipaisin.

Jos mä olisin sun tilanteessasi, kiinnostuisin eniten Fenkun Jazzmastereista ja Jaguareista - tuossa hintaluokassa tsekkaukseen menisivät japanilaiset. Mutta mulla onkin jo Strato. Ja rautalankaa minäkin muunmuassa soittelen.

Nostetaas tämä ylös, sillä lauantai-ostopäivä lähestyy! :) Kyllä se olisi hienoa aito Fenkku strato saada, että ehdotuksia ja apua kaipaisin.
 
Niin juu, oli joku 800 muistaakseni japanilainen jaguari. Kokeileppa sitä tai jazzmasteria, saatat ihastua. Mun rumpalikaverin ikuisena haaveena on hommata Gibsonin Lespa ja Fenderin Mustang, siitä mustangista se aina höpöttää. Testaa pois, etsä siinä mitään menetä.

OK. Täytyy tsekata.
 
Onko nyt kuitenkin niin, että ketään ei todellakaan kiinnostaa ostaa minulta tätä lahjakorttia pois? Hinnasta voi neuvotella...

Sanoo mies jolla on rooman aikainen Gibsoni.
 
Ei se täytä kuin vasta 25 ensi kuussa.

C'Mon nyt vinkkejä Fenkkuihin. Fenkussa tulisi olla vibrakampi. Siellä on niin perhanasti erilaista stratoa että huh huh.
 
Mikä puu on hyvää ja missä? Mitkä mikit ovat hyviä? Mikä virityskoneisto on hyvä? Mikä vibrasysteemi on hyvä? jne. jne.
 
Kiitos ja gumarrus!

C'Mon nyt vinkkejä Fenkkuihin. Fenkussa tulisi olla vibrakampi. Siellä on niin perhanasti erilaista stratoa että huh huh.
 
Mikä puu on hyvää ja missä? Mitkä mikit ovat hyviä? Mikä virityskoneisto on hyvä? Mikä vibrasysteemi on hyvä? jne. jne.
 
Kiitos ja gumarrus!
 
Punanen japanilainen Jaguari, siinä on se friikki tallatsydeemi, muttei se mitään. P90:set on ja paljon nappuloita.
 
Jossain vaiheessa oli natural japsi-strato vaahteraotelaudalla, en oo varma onko enää. Se oli tosi hyvä kitara munsta.

Se vintagetyylinen talla antaa parhaan soundin. (Siis se joka on kuudella ruuvilla kiinni.) Leppärunko on stratoissa se legendaarisin. Ja minusta vanhimman mallinen viritinkoneisto on paras, kun kielen saa survoa sinne tapin sisään, jolloin siitä tulee melkein kuin lukittava viritin. Paljon nopeampi ja kätsympi ja siistimmän lopputuloksen tuova kuin normaali tappi jossa on vain reikä läpi.
 
Fendärin malleja onkin sitten niin tuskan paljon ettei mitään järkeä...
 
Japanin perustorspoista olen tykännyt, Levytukulla on aina pari mallia ollut. Hihgway on ihan asiallinen, mexicon 60Žs kitara on myös mainio. Chris Rea-signature myös. Ylipäätään semmoinen toimiva peruskonstruktio. Kunhan runko soi ja kaula on mukava soittaa niin on kiva lähteä liikkeelle.

...Mikä virityskoneisto on hyvä? Mikä vibrasysteemi on hyvä? jne. jne.
 
Eiköhän kaikissa havittelemasi hintaisissa Fenkuissa ole tarpeeksi hyvä virityskoneisto. Kalliimmista Pacificoista löytyy Sperzelin lukittavat ja ne ovat mielesäni parhaat mitä rahalla saa. Lukkovirittimet ovat ylipäänsä pirun käytännölliset: kielen vaihtaa alle minuutissa ja vireensä kieli pitää jo toisen minuutin kuluttua. Kun kieltä ei tarvitse kiertää viritintapin ympärille, niin sinne ei myöskään jää ns. löysää.
 
Ja mitä tulee vibroihin, niin Pacifican 812w:stä löytyy Wilkinsonin VS100. Pitää vireen vaikka kuinka vatkaisi. Testaamalla selviää. Jos jotain huonoa haluaa tuosta tallasta etsiä, niin se on kelluva, ja toimii ns. veitsilaakerisysteemillä. Toisten mielestä tuo syö saundia, omasta mielestäni ei sen enempää kuin mikään muukaan vibratalla. Mielestäni on epäoleellista miten talla on lankussa kiinni. Oleellista on se, että se pysyy paikallaan jousien avulla ja jousiin sitä saundia ja sustainia katoaa.
 
Parempia rautaosia kuin pacifican 812W:ssä on, tuskin muista kitaroista löydät. Mikit ovat Say More Duncanit, tallassa '59 humppari.
 
Ja vintagetyylistä talloista tynnyritallapaloineen neuvoisin pysymään erossa. Ainakaan minun vatkatessa eivät pysy ollenkaan vireessä, kevyemmällä tatsilla saattavat pysyäkin. Eli onko sen tallan malli nyt sitten "american standard", jossa on sellaiset blokkimalliset tallapalat? Huomattavasti paree IMHO. Tuo vintagetalla on mielestäni muutenkin jäänne jostain kivikaudelta. Mutta ehkäpä perinnetietoiset kitaristit haluavat pysyä vanhoissa aikanaan kelvollisiksi todetuissa ratkaisuissa. Paljon parempiakin on tosin nykyään tarjolla.

Kävin testaamassa Pacifica 812WX:ää. Hyvä oli ja parempi kuin Fenkun Highway. Onko kukaan nähnyt tuota punaisena? Nyt testasin sitä sinistä versiota. Onko 812W siis aivan sama kuin WX, paitsi että virittimet hopeat ja väritykset erilaiset? 812W:tä saisi perinteisenä old-violin sunburstina.
 
Paljonko tuosta 812WX:tä kehtaisi maksaa? On ollut esittelykappaleena (pientä naarmua hioutunut taakse). Nyt hintalappu 799€.

Paljonko tuosta 812WX:tä kehtaisi maksaa? On ollut esittelykappaleena (pientä naarmua hioutunut taakse). Nyt hintalappu 799€.
 
812w kustansi Thomannin kautta muistaakseni jotain 550e joten kyllä tuossa tinkivaraa on. Kyllä Fasun pitäisi taipua nyt ainakin 100e höyläämisen hinnasta.