Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Räkkipeli: Mielenkiintoista miten joillain vain lopahtaa mielenkiinto. Oliskohan kyse samanlaisista asioista mitkä ilmenee silloin, kun mielenkiinto elämään katoaa. Masentuu.
 
Eli jos ei metalli maistu niin se on merkki masentuneisuudesta? Ok, saivartelu sikseen osaltani, mutta mulle tuo on täysin kausittaista, tosin näin vanhetessa tietyt bändit on vakiintuneet ja joita voi kuunnella melkeinpä milloin vain (esim. Sabbath, SYL, Mastodon). Mutta mulla on ollut myös semmosia kausia, etten pystynyt kuuntelemaan mitään hard rockia rankempaa. Myös koko metallikulttuuri lieveilmiöineen on jossain määrin luotaantyöntävää... Monien puritaanimetallistien kanssa keskustelu on yksioikoisuudessaan lähinnä kuin vihannesraastinta panisi; vrt. esim. väsyneeseen "hevi on paskimmillaankin parasta"-hokemaan.

LexaR: Mullakin on hevi poistunut käytännössä kokonaan soittolistalta. Stoner rock jytisee nyt niin perkuleen kovaa ettei muulle ole tilaa.
 
Tää kuulostaa erittäin tutulta myös omalla kohdalla.

Milkop: Ei kai kukaan hullu pysty pelkkää medallia kuuntelemaan, en minä ainakaan. Ei mikään ihme jos rupeaa tökkimään. Laajenna horisonttia.
 
Ketjun aloittajahan on jo useaan otteeseen ilmoittanut, että kuuntelee muutakin kuin metallia.

Meadow: Ketjun aloittajahan on jo useaan otteeseen ilmoittanut, että kuuntelee muutakin kuin metallia.
 
Nyt kun tarkemmin luin, niin näinhän se on. Otsikko vaan hämäsi ja piti kiireellä päästä pätemään :)

Mulla oli tossa vuosina n.2001-2005 kausi, etten käytännössä kuunnellut juurikaan muuta metallia, kuin jotain 'vanhoja' klassikoita (Pantera, Sepultura, Testament...) ja pääosin kuuntelinkin sitten kaikkea muuta.
 
Kuuntelin 70-luvun progeilua, poppia, hiphoppia, ambienttia, jazzia, triphoppia yms. elektronista kamaa. Metallia tuli kuunneltua joskus vaan nostalgiamielessä. Tuli myös itse väännettyä paljon elektronista kamaa (ja teen sitä edelleen).
 
Sitten 2005 kuulin ensimmäistä kertaa Soilworkkia, ja se kuulosta pitkästä aikaa jotenkin tuoreelta. Sen myötä sitten aloin löytää uudelleen vanhoja bändejä ja monia uusia bändejä. Nykyään tuo Soilwork ei enää kolise kauheesti, mutta se nyt sattui siihen aikaan olemaan se, joka sai mielenkiinnon metalliin heräämään uudestaan. Siihenkin törmäsin vähän vahingossa. En siis edes yrittänyt kuunnella metallia, kun ei kerta toiminut.
 
Sama homma voisi varmaan päteä mihin tahansa muuhunkin genreen, eli etsi vaan aktiivisesti uutta musaa. Mä tein niin, että menin kirjastoon kuuntelemaan levyjä vähän summassa ja bongailin sieltä mielenkiintoisia artisteja. Tein paljon hyviä löytöjä.

Deathrace King: Kuuntele Maidenia. Jos vituttaa niin naru kaulaan :P
 
Mulle Maiden tekee mielen vetää narun kaulaan. :) Musiikkimakuja on kato erilaisia.

Mirk0: Mulle Maiden tekee mielen vetää narun kaulaan. :) Musiikkimakuja on kato erilaisia.
 
Mulle Maiden aiheuttaa huvituksen sekaista, mutta hyväksyvääkin myhäilyä, joku juju siin kyl on, vaikka se oli 90-luvulla mielestäni melkeinpä naurettavinta paskaa mitä on olemassa... Tästä pääsemme tuohon aikakauden vaikutukseen musamakuun.

Terry Pantheras: Mulle Maiden aiheuttaa huvituksen sekaista, mutta hyväksyvääkin myhäilyä, joku juju siin kyl on, vaikka se oli 90-luvulla mielestäni melkeinpä naurettavinta paskaa mitä on olemassa... Tästä pääsemme tuohon aikakauden vaikutukseen musamakuun.
 
Musta Powerslave on hyvä levy, vähän vaan tahraa sitä hienoutta se, että samanmoista shaibaa on sen 15(?) levyllistä. Tämän voi myöntää tosiaan vasta nyt.

Terry Pantheras: Eli jos ei metalli maistu niin se on merkki masentuneisuudesta?
 
Ei välttämättä. Niinhän ei kukaan sanonutkaan, vaan niin, että siihen musahaluttomuuteen saattaa liittyä samoja asioita psyykkisellä tasolla kuin vaikkapa masentuneisuuden kanssa esiintyy. Monilla tää on kausiluontosta, ja niin on masennuskin.

Itsellä oli tuossa kymmenisen vuotta sitten sellainen pari vuotta kestänyt vaihe, jolloin en pystynyt suorastaan sietämään metallia (Cannibal Corpsea ja Sepulturaa lukuunottamatta) ja kuuntelin sitten hetkisen metallin sijaan mm. Radioheadia, Manic Street Preachersia ja muita vastaavia orkestereja. Siitä se sitten vuosituhannen vaihteessa lähti hiljalleen taas metallin kuuntelu alusta ja nykyisin varmaankin arviolta 90-95% kuuntelemastani musiikista on (lähinnä black) metallia muunmuassa PMMP:n, Indican ja CMX:n ohella.
 
EDIT:
 
Eli jos ei metalli maistu niin se on merkki masentuneisuudesta?
 
Itselläni oli nimenomaan sellainen tilanne, että kärsin vuosituhannen vaihteessa vuosikaudet masennuksesta erinäisistä syistä (esimerkiksi pari vuotta kestänyt hyvin voimakas lääkitys). Periaatteessa voisi ajatella tämänkin olleen jonkinlainen masennuksen oire, itselleni ainakin metalli ja erityisesti black- ja doom-metal ovat hyvin olennainen osa henkistä tasapainoa. Oli se kyllä perseestä, koko prosessissa meni varmaan lähemmäs puolenkymmentä vuotta aikaa ja aivan vitusti rahaa viinaan ja elämä muutenkin entistä enemmän vituilleen. Onneksi tasapaino on taas löytynyt ja kaikki on ollut kivaa reilut puolenkymmenen vuotta.
 
EDIT 2:
 
Lisäänpä tähän sellaisen pienen suosituksen: metallisena parannuskeinona voisi toimia esimerkiksi Virusin The Black Flux tai Carheart, Ved Buens Enden Written in Waters ja Solefaldin tuotanto. Tai Ulverin (vaikka sitten se ei-metallinen) tuotanto tai vaikkapa Björkiä. Klasaripuolelta kannattaa kokeilla esimerkiksi Alfred Schnittkeä (heitetään nyt esimerkiksi vaikkapa 1. sonaatti viululle ja pianolle). Tai esimerkiksi slaavilaisia sellokonserttoja.

On ollut vastaavanlaisia kokemuksia vaikka huru-mykket ;) Se ähky tulee aina jossain vaiheessa.Keinoja on useita. Itse otin viimeks työn alle klassisen musan kuuntelun. Koville, otti alkuun mut sit meni kevyesti viikko kuunnellessa kaikkia Klassisen musan klassisia teoksia. Sitä aiemmin otin 70-luvun Progen-työn alle ja sille tielle jääty :) Sieltä löytyy aina uusia "vanhoja" artisteja koko ajan. Joskus tuli kuunneltua Itunesin kautta pelkkiä puhe-ohjelmia. "Time-Capsule" oli jännä kanava. Siinä tuli kaikkia 20-luvun ja 30-luvun uutisia ym :) Tyyliin: "Titanic on uponnut" ym.
Jossain vaiheessa tuli kuunneltua kieli-Cd:itä :) Eiköhän se jotain tietysti ihmisestä kerro jos pitää koko ajan jotain kuunnella tietysti ;-)... Lepuutapa joskus korvias viikko pari jossain missä ei ole musiikkia tai radiota ollenkaan. Tekee muuten gutaa. Yks kesä meni niin, että radio lävähti heti kiinni jos tuli jotain tai käskin pitää turvan kiinni jos joku puhu edes musiikista jotain ;) Jossain vaiheessa huomaat kaivavast taas esiin vanhat loppuunkuluneet Metallicat ja AC/Dc:t... Tai kuka mitkäkin...
 
Wanaja: Nyt on tämmöne kriisi päällä että kaikesta musiikista on yhtäkkiä mennyt kaikki ilo pois. Ei mikään enää oikeen tunnu miltään, uusi tai vanha musiikki, ja ottaa se pattiin toden teolla. Uuden Lamb Of Godin Wrathin kuuneltua luulin jo löytäneen sellasen fiiliksen taas, mutta kun ei, ja vanha Sacramentkaan ei enää tunnu tepsivän. Onko kellään muulla ollut mitään vastaavaa kokemusta? Saattaa johtua jatkuvasta musiikin kulutuksen määrästä, mutta ehdotukset ovat enemmän kun tervettuleita.
 
Nyt jälkeenpäin kirjoitan että otsikko on lievästi harhaanjohtava, asia koskee kaikkea musiikkia.

Silloin kun näin käy,itselläni auttaa se että kaivaa hyllysä vanhat suosikit,Iron Maidenit,Bruce Springsteenit sun muut. Niitä kun muutaman viikon kuuntelee niin jo rupee metallikin taas maistumaan.

pitää viel semmone ottaa esille et mite sitä musaa käyttää ni vaikuttaa aika paljo et mitä ja miten kaua jaksaa kuunnellaa, itellä on aika pitkälti painunu tuonne tunnelman teko osastolle, et ei oo se soittajien riffien surailu enää päällä mitä kesti monta vuotta ensimmäisten nauhous reissuje jälkee, kävi oikeesti ottaa pannuu ku ei voinu "kuunnella" musiikkia ku keskitty vaa koko aja siihe et mitä se rumpali ja basisti siel tekee tai mitä se kitaristi soittaa jne.

Mulla kanssa muutaman kerran tullu sellanen fiilis ettei oikeen jaksa mitään kuunnella, ottaa levyn ku levyn hyllystä ja laittaa soimaan, niin ei jaksa mitenkään (ja kuuntelen siis metallikaman ohella myös rokkia, soulia yms. aika laidasta laitaan). Tällasina kausina oon yleensä keskittyny leffaharrastukseen ja pikkuhiljaa lisänny oman soittamisen määrää sen ohella. Kyllä se musa mulla rupee pikku hiljaa taas maistumaan, kun huomaa jonkun soittamansa riffin toimivan ja/tai muistuttavan jotain mitä on tykännyt aikaisemmin kuunnella. Siitä sitä sitten kaivaa levyn hyllystä ja taas rupee maistumaan.

Minulla oli yhteen vaiheeseen hirveä antihevi-vaihe. Mikään metalli ei tuntunut maistuvan ja perinteiset ratkaisut tylsistyttivät. Sitten tutustuin Audiogalaxy-meininkeihin ja aloin etsimään sieltä kummallisilla, mutta itseä jollakin asteella kiinnostavilla, hakusanoilla bändejä. Sieltä sitten löytyi monia hyviä bändejä, jotka eivät olleet minulle (tai paremminkin juuri kenellekään) ennestään tuttuja.
Muistaakseni löysin sieltä ainakin Bumblefootin, Planet-X:n, Slipknotin, Mudvaynen ja Ram-Zetin, joita kukaan ei juuri tuntenut silloin.
Siitä sitten lähti hirveä innostus selata eri tyylilajeja ja bändejä läpi ja musiikkimaun rajat selkeni vähän järkevämpään kuosiin (sikäli mikäli minun musiikkimakua selväksi voi sanoa ;)
 
Nykyään toki löytyy vähän laillisempia hyviä palveluita, kun tuo Audiogalaxy. Ainakin itse selailen artistien kavereiden kautta melkoisen randomisti poukkoillen Myspacea.
Välillä saattaa olla, että monta päivää tulee kuunneltua melkoista sontaa, mutta sitten ne helmet voi iskeä melkoisen lujaa.
Ei ehkä erikoisen metallista kamaa, mutta hyvänä esimerkkinä voisin heittää vaikkapa Polysics:n (http://www.myspace.com/polysics ), joka tykittää kovasti minulle nykyiseltään. Tuo löytyi selailtuani linkkejä surkeiden japanilaisien elektro- ja punkkibändien Myspacen kautta.

Haha, luin otsikon ''Metallicasta lähtenyt maku''. Haha!
Nytkö sen oisitte tajunneet. =)
 
Noh, jätän ketjun häpeässä.. palailen kun on oikeata sanottavaa.
 
Jatkakaa!

Mulla kans lopahti kokonaan innostus hevimusaan aikanaan. Tykkäsin silti joskus vielä kuunnella klassikoita esim. Metallican blackia, puppetsia, Maidenia ym. , mutta enää ei pysty niitäkään kuunteleen, kiitos radio Rockin tehosoiton.

Hmm..itselleni on käynyt päinvastoin. En oikeastaan ole kuunnellut puoleen vuoteen muita levyjä kuin metallican uusinta, mutta jaksan silti kuunnella sen joka päivä vähintään kerran läpi. Mutta se onkin pändi joka uudistaa itseään, eikä siitä voi puhua edes samana päivänä näiden nyky ajan paska pändien kanssa.

Jees. Kuin myös tänne suuntaan ei jaksa vaan metalli juurikaan maistua. Kannattanee tosiaan tämä aika kuluttaa vaikka kaikenlaisen musiikin kuunteluun ja tutkiskeluun, mikäli vaan maistuu.
Ite innostuin kovasti mm. Tom Waitsista ja Django Reinhardtista, ja koitan kovasti katsella kaikkea muutakin sitä mukaa kun löytyy. Isäukon levyhyllystä on tarttunut vaikka mitä kouraan.
Että eipä sitä tosiaan välttämättä kannata ihmetellä, että mitä ihmettä, kun ei metalli maistu. Kuuntelet sitä, mikä sattuu uppoamaan ja etsiskelet avoimesti kaikkea uutta, voit vaikka löytää uusia suosikkeja. Kyllä se metalli taas alkaa jossain vaiheessa maistumaan, jos on maistuakseen.