Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Maistuu Vertigon ja Korroosion ja toimittajille:
 
OBSCURA: COSMOGENESIS
Timo Hanhirova / Vertigo.cd
4/5
 
Ydinkysymys: Miltä kuulostaa bändi, jonka nimi lainaa Gorgutsin pienimuotoiselta UG-klassikolta?
 
Vastaus kysymykseen heti kättelyssä: aika yllättävän vähän Gorgutsilta. Siinä missä kanukkien reilun vuosikymmenen takainen Obscura oli äärimmäisen äkkiväärä ja dissonantti, suorastaan luotaantyöntävä pala purtavaksi, on bändi-Obscura lajinsa edustajaksi aika helppoa kuunneltavaa, vaikka käyttääkin tekno-deathin perusjippoja enemmän kuin tarpeeksi. Saksalaisorkesteri ihastuttaa paikoin jopa aikalailla melodisella lähestymistavalla. Kyllä tätä melodeathiä kelpaa kuunnella.
 
Voisin kuvitella, että bändin lähtökohtana on perustamisvaiheessa ollut Symbolic/Invidual-ajan Death. Sen verran riffittely ja varsinkin digiorgioimainen selvästi erottuva bassottelu tutulta kuulostaa.Tätä kun ryydietään Necrophagistin mieleen tuovilla arpeggioilla ja Cynicilta varastetuilla vokoodereilla, kuuntelukokemus on rikas ja mielenkiintoinen. Kun teknisestä bändistä puhutaan, musiikot ovat tietysti päteviä. Rumpalina on muuten Necrophagistin entinen kannuguru, joten sekin osasto on enemmän kuin kunnossa.
 
Relapse on ikävästi paloitellut promon sataan raitaan, eikä tällä kertaa edes kansipahvissa kertonut indeksejä, joten biisejä ei jaksa erotella. Hyviä ne ovat kaikki. Jopa teennäisyyttä lähentelevää hittimatskua levylle on eksynyt, mutta onneksi myös riittävän kompleksista interumentaalipornoa, joten en viitsi nurista. Cosmogenesis on vain kertakaikkisen esimerkillisesti maaliinsa osuva täsmäisku kaikkea sitä mitä tekninen death metal voi olla; samalla uniikkia ja ovelasti kasvotonta. Ristiriitaista? Varmasti. Jos bändi ei keksi oikeasti mitään omaa, se vanha tuttu juttu on sama sitten tuunata näinkin äärimmilleen. Alun lievä ärtyneisyys selkeistä vaikutteista vaihtui itselläni lopulta hyväksyväksi myhäilyksi.
 
Armoton kun olen, sakotan silti yhden tähden siksi, että bändi voisi varmaan halutessaan olla vähän omaperäisempikin. Kiinnostavaa seurata mihin yhtye vielä päätyy. Ainakin jenkkikiertuetta pukkaa.
 
= = =
 
OBSCURA: COSMOGENESIS
Aku Nuopponen / Korroosio.fi
4.5 / 5
 
Seitsemänvuotiaaksi bändiksi saksalainen Obscura on ehtinyt saavuttaa kaksi hyvinkin erilaista etappia, josta toinen liittyy bändin laatuun ja toinen kokoonpanoon. Jo kolmisen vuotta sitten julkaistu debyyttialbumi Retribution antoi nimittäin ymmärtää, että Obscura saattaa hyvinkin olla yksi lupaavimmista teknisen death-metallin tuoreista edustajista nimenomaan perinteisessä hengessä. Samaan aikaan Obscuran vanhojen jäsenien katras on kasvanut peräti kaksinkertaiseksi nykyisen kokoonpanon kokoon nähden. Mitä Obscuran riveissä sitten ikinä onkaan tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana, on bändi viimein palannut uuden albuminsa kera ja Cosmogenesis jatkaa hyvin pitkälti siitä, mihin Obscura jo Retributionilla vahvasti jyrätessään aikanaan jäi.
 
Nykyisellään kaikenlainen progressiivinen ja tekninen äärimetalli tarkoittaa monesti samaa asiaa, eli äärimmäisen nopeaa, näennäisesti mutkittelevaa ja ennen kaikkea täydellä voimalla jatkuvasti tuutattua brutaaliuden massaa, tai päinvastoin täysin irrallista teknisien riffien summaa. Obscuran suunta on Cosmogenesiksellä täysin päinvastainen, bändi kun on ehdottomasti enemmän sukua 90-luvun alun floridalaisen teknisen death-metallin edustajille, kuin lajin nykyisen nopeus- ja massasodan kävijöille. Obscura jyrää kyllä pitkin albumia suhteellisen rivakoilla tempoilla ja kieroutuneilla riffeillä aina mahtavaa nauhatonta bassoa myöten, mutta bändi ei myöskään unohda luoda albumille vahvaa kontrastia tyylitajuisilla melodisuuksilla ja vaihtelevilla tempoilla. Cosmogenesiksesta muodostuukin nopeasti hämmentävä albumi myös soitannalliselta kannalta kitaroita ja rytmiosastoa myöten, mutta albumin vetovoima ei kaikeksi onneksi perustu minkään sortin tyhjään kikkailuun.
 
Cosmogenesiksen parhaaksi ilmentäjäksi nousee varsin nopeasti sen onnistuneet kansitaiteet yhdistettynä albumin nimeen. Kaikkien tekniseen death-metalliin ja progressiivisuuteen viittaavien vaikutteiden ohella Obscura nimittäin luo albumilleen hyvinkin kosmisia tunnelmia, joita erityisesti pitkin levyä hajautetut keveämmät ja harmonisemmat osat tukevat. Nopeasti säntäilevien osien, mutkittelevien leadien, vallattomien bassojen ja hullujen rytmien keskellä Obscura pitää kuitenkin jatkuvasti kiinni ennen kaikkea siitä, että sen intensiivisyys pysyttelee yllättävänä ja samalla juuri riffien sekä melodioitten taso korkealla. Jotain Obscuran vimmatusta laadusta kertonee heti kärkeen se, että pitkästä aikaa lajin albumilla voi törmätä onnistuneeseen instrumentaaliin Orbital Elementsin muodossa. Noin muuten Cosmogenesis onkin lähes läpeensä silkkaa vinksahtaneen death-metallin juhlaa, erityisesti albumin avaavan Anticosmic Overloadin, Cynic-vaikutteisen Choir of Spiritsin, hulln Incarnatedin, kosmisen Desolate Spheresin, tunnelmallisen Noospheren ja nimensä mukaisen Cosmogenesiksen viedessä yksi toisensa perään mennessään Obscuran ulottuvuuksiin.
 
Monet ovat ehtineet ajan kanssa toteamaan, kuinka tekninen death-metalli tai ylipäänsä tekninen metalli kuoli jo samalla hetkellä, kun Deathin, Atheistin ja Cynicin kaltaiset bändit katosivat aikanaan 90-luvun aikana. Vaikka Obscurassa onkin kyse melkoisen häikäilemättömästä paluusta juuri näiden bändien viitoittamille teille, tekee bändi Cosmogenesiksella tämän kaiken niin hyvin, ettei Obscuralla jää mitään häpeiltävää esikuviensa rinnalla. Kenties äärimmäisimmillään Obscura sortuu hetkittäin juuri siihen mittarit kaakossa tuuttaamiseen monien aikalaisiensa tavoin, mutta kun lähes koko Cosmogenesiksella edetään todella tyylitajuisesti kosmisimpia tunnelmia, hulluimpia sovituksia, lujimpia riffejä ja hienoimpia harmonioita myöten, ei valittamiselle jää varaa.