Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Jepjep. Nyt pikainen vastaus tähän:
 
Hion kaulan hieman liian paksun ja käteen sopimattoman profiilin ohuemmaksi, jonka seurauksena valmis lakkakerros häviää. (.. woah!)
 
Nyt pitäisi keksiä jokin pintakäsittelymetodi jolla saan sitten kaulan liukkaksi ja ei-tahmaiseksi. Lakkakaulat tuntuvat niin kovin liukumattomilta kädessäni. Eli voisiko jokin vaha olla vaihtoehto? Vaiko jopa lakkaamatta jättäminen?

Liukuvoide...
 
Mä käyttäisin jotain öljyä, ainakin pohjalle. Oma lemppari on Danish Oil, mutta se nyt taas näitä mielipidejuttuja...

Danish Oilille täältäkin ääni.

Jos sen haluut lakata niin lakan kuivuttua voi sen "tahmean" pinnan rikkoa hiomalla kevyesti tonnisella hiekkapaperil.

Eli voisiko jokin vaha olla vaihtoehto? Vaiko jopa lakkaamatta jättäminen?
 
Cloun nestemäinen puuvaha on SE juttu.

Cloun nestemäinen puuvaha on SE juttu.
 
Noita öljyvahoja tosiaan kannattanee suosia, jos ei meinaa öljyä käyttää lainkaan.

Oman telen kaulan käsittelin mehiläisvahalla. On liukas eikä töki. Oon tyytyväinen
 
Otto

Omassa bassossa on alla kolme kerrosta Liberon Finishing Oilia ja päällä pari kerrosta saman firman Black Bison antiikkivahaa. Kunnon kiillotuksen kun tekee, niin toimiva pinta tuostakin tulee. Pitää vain antaa öljyn kuivua kunnolla ennen vahausta.

Fernandes rr:n kaulan käsittelin Osmo colorin läpikuultavalla puuvahalla ja tuli oikein mukavan tuntuinen. Mutta sittenpä kokeilin samaa ainetta toiseen projektiini ja lopputulos on kyllä aivan jotain muuta. Pinta jäi jotenkin ärsyttävän tahmaiseksi ja tuntuu ettei se olisi kuivunut lähes ollenkaan vielä monen päivän jälkeenkin. Mistäköhän moinen voisi johtua ja onko tuohon mitään muuta ratkaisua kuin hioa kaikki vaha pois ja kokeilla jotain muuta tököttiä?

Sä pistit todennäköisesti liian paksun kerroksen, tai sitten et antanut kerroksien kuivua välissä tarpeeksi. Hötkyilemällä kuivumisessa voi mennä jopa kuukausia.

Antti1: Sä pistit todennäköisesti liian paksun kerroksen, tai sitten et antanut kerroksien kuivua välissä tarpeeksi. Hötkyilemällä kuivumisessa voi mennä jopa kuukausia.
 
OK. Yritin kyllä noudattaa tuota 12 tunnin kuivumista ennen seuraavaa kerrosta, mutta voi olla että vähän innostuin ja pistin tosiaan "märän" kerrosen päälle lisää vahaa. Kumpikohan on sitten parempi vaihtoehto: tehdä koko juttu alusta ja oikein vai odotella josko tuo vielä kuivaisi?

Kyllä mä rapsuttelisin suurimman osan vahasta vaikka muovisiklillä pois pinnasta, hioisin kevyesti, antaisin kuivahtaa ja sitten uutta. Ei nyt ihan kaikkea tarvii ruveta millään vahapesulla poistamaan.
 
Tohon kuivumiseen sen verran, että tuntumaltaan herkissä paikoissa kannattaa kyllä antaa kuivua vaikka vuorokauden verran ihan. Useampi ohut kerros myös parempi, kuin pari paksua.

Wanha konsti
Käsittely riippuu vähän puusta, mutta idea on öljytä kaula tiikkiöljyllä!? Tiikkiöljy käryää koska se on keitettyä vernissaa (pellavaöljy). On tärkeää saada öljy imeytymää puuhun jolloin pintaan saadaan vettä ja paskaa hylkivä kerros. Vedetään pariin kertaan ja annetaan kuivaa välillä, päivä pari silloin pinta on hiottavissa. Sitten varsinainen pinnanteko. Sekoitetaan hiontaöljy jossa on 1/4 osa vernissaa ja loput tärpättiä. Kaula ja käsiteltävät pinnat hiotaan No.400 vesihiontapaperilla ja hiontaöljyllä, pehmeää hiontalossia sekä sormia käyttäen. Hiontatahma pyyhitään tarkkaan vanhoilla kalsarilahkeilla tai trasselilla. Jos joku innostuu asiasta ; tiikki ja hiontaöljy on puuvilla kuiduissa itsesyttyvää, trasselit vesiastiaan.
 
Pinta on sametin sileä ja mukavana kädelle, toki aluksi haisee, mutta haju häviää. Myös ruusupuisen otelaudan voi käsitellä samoin. Tiikkiöljyn ja vahojen ero on sinä, että öljy on ohutta ja uppoaa puuhun se myös kovettuu toisin kun keittämätön vernissa. Esimerkiksi öljytty ja hiottu mahonki tummenee, on komeaa ja on todella miellyttävä kädelle.

Tuon saman konstin voi tehdä esimerkiksi Liberonin Finishing oilillakin. Hionta öljyä nesteenä käyttäen. Se syntyvä töhnä fillaa puun huokoset. 320-400-600-800-papereilla kun hioo päivän välein ja lopuksi kiillottaa 0000-teräsvillalla niin jopa on hyväntuntuinen pinta. Jonkin aikaa soiteltua pintaan saattaa nousta pientä nukkaa, mutta sen saa teräsvillalla kiillotettua pois. Vahaa ei kannata laittaa liian aikaisin että öljyn liuotin saa haihtua.
Marko

Ihan perus pellavaöljykin toimii kuin junan vessa edellä neuvotelluilla tavoilla levitettynä, pinnasta tulee samettisen pehmeä, erittäin miellyttävä soittoa ajatellen.

OK. Yritin kyllä noudattaa tuota 12 tunnin kuivumista ennen seuraavaa kerrosta, mutta voi olla että vähän innostuin ja pistin tosiaan "märän" kerrosen päälle lisää vahaa. Kumpikohan on sitten parempi vaihtoehto: tehdä koko juttu alusta ja oikein vai odotella josko tuo vielä kuivaisi?
 
Osmo Color ja monia muita öljyvahoja voi ohentaa Havupuutärpätillä/Lakkabensiinillä (katso etiketti tai kokeile johonkin) sekoitus suhde riippuu halutusta imeytymis kyvystä (esim. 1:2 - 1:5 lakkabensiinillä) ja edes auttaa ensimmäisen kerroksen imeytymistä ja kuivumista. Öljyvahoja kannattaa ennen joka käyttöä testata johonkin jämä palaan ja katsoa koostumus. Jos Osmocolor oli vähä kuivahtanut tai huonosti sekoitetty saattaa se "nahkiintua".
 
Tuohon onkelmaasi suosittelisin:
Ensin 000 ja 0000 teräsvillalla hiontaa ja ohut kerros Osmocolor ja levityksen aikana ylimääräisen vahan pyyhkiminen pois. Ja jos haluaa toistaa käsittelyn odottaa päivän ennen uutta käsittelyä.

Pellavaöljy ja kiillotukseen kivituhkaa. On kelvannut muutaman sataa vuotta viulujen kauloihin. Kelpaa mullekin.

Tuohon onkelmaasi suosittelisin:
Ensin 000 ja 0000 teräsvillalla hiontaa ja ohut kerros Osmocolor ja levityksen aikana ylimääräisen vahan pyyhkiminen pois. Ja jos haluaa toistaa käsittelyn odottaa päivän ennen uutta käsittelyä.
 
Kokeilin tätä konstia ja olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Annan tuon nyt kuivaa vielä varmuudeksi pari päivää, niin ei tuu mitä ongelmia.
 
Kiitokset vinkeistä!!

Aihetta liipaten, kitaraprojetini lähestyy pintakäsittelyvaihetta. Kaulan lisäksi koko muu vehje käsitellä öljyllä tai vahalla (kitara neck thru), suurella vaivalla poistettua lakkapintaa ei enää takaisin kaivata.
 
Eri topicceja luettuani aineita tuntuu olevan pilvin pimein ja samoin mielipiteitä niiden käytöstä. Eli pitäisikö tohon sipaista joku öljy pintaan (mikä?) vai vaha(mikä?) tai sitten molemmat? Sävy tulee olemaan todennäköisesti ihan "naturel" tai sitten hieman tummempi mikäli tuo perusväri ei miellytä. Mielessäni kävi että vetäsen koko kitaran pelkästään Osmocolorin värittömällä vahalla, onko tuo hyvä vai huono aine/tapa? Kertokaa näkemyksiänne ja tietojanne.