Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kuuntele Radio Novaa. Oikeasti.

Jermakki: Kuuntele Radio Novaa. Oikeasti.
 
Tämä on ehkä paras apu.

Nykyään monilla ihmisillä on huonot kuuntelutottumukset. Musiikki on niin pikaruokaa ettei siitä revitä kaikkea irti.

Wanaja:... on sitä käyty kaikkia mahollisia ûber proge bändejä läpi...
 
Itse olen huomannut, että kun alkaa tulemaan musa korvista ulos eikä mikään maistu miltään, niin mahdollisimman yksinkertainen (ja yleensä kevyt) musiikki on parasta silloin. Melkeinpä joka genrestä löytyy jotain hyvää, poppiakin on kiva kuunnella.

Sama homma, hevimeteli ei vaan toimi edelliseen malliin. Nou hätä, olen löytänyt ihan uutta musiikkia metallin ulkopuolelta, esimerkiksi The Whon Who's Next? on hyvä levy, samoin kuin Pink Floydin The Dark Side Of The Moon. Ennakkoluulottomasti vaan perse edellä puuhun, pistä vaikka radio soimaan jos ei muuta. Mut ei noi kaksi esimerkkiä silti sulje automaattisesti kaikkea muuta - etenkin metallia - pois, mutta ovat siellä kompensoimassa sitä rankkaa ääripäätä johon on ehtinyt jo leipääntyä.
 
(Vaikka eiköhän se ongelma tässä parin sivun aikana olekin jo ratkennut..)

Paljon on tullu tuosta musiikki genren vaihtelusta tuon otsikon takia, mutta ittellä on sillane fiilis että johtuu lähinnä siitä miten nykyään kuuntelee, kun tämmönen tapaus oli että typerästi yritin kovasti tykätä eräästä bändistä, ja sitä kuunteli jotenki omituisesti, ja se tapa sitten tarttu kaikkeen kuunteluun. Vähän kuin ylianalysois sitä koko ajan, ja miettii sitä liikaa ja alkaa tympääntyä, ja nyt ei pysty lakkaamaan.

Jätä se musiikki hetkeks jos ei ollenkaan nappaa. Ei sitä pakko koko ajan tarvitse luukuttaa, tekee varmasti hyvää itse kullekin.

kuulin että mountain death olisi tehnyt uutta matskua, eiköhän se palauta uskon koko metalli genreen itse kullekin.

Itellä on hieman sama tilanne. Ei oikein tahdo iskeä mikään tällä hetkellä. Viimeisen puolen vuoden aikana en oo kuunnellut juurikaan muuta kuin black metallia.
 
Muutenkin mä oon tosi nirso musan suhteen. Esimerkkinä jos joku kaveri suosittelee mulle bändiä tai levyä, niin harvoin sitä oikeasti kuuntelen. Sitten kun kyselevät tuntemuksia levystä niin sanon vain, että ihan ok. Mulla on aina ollut tosi korkea kynnys lähteä tutustumaan uusiin bändeihin. Voi johtua siitä, että aina kun löydän uuden bändin tai vanhalta bändiltä tulee uus platta, niin kuuntelen sen aina perinpohjin läpi, en siis puhki, mutta haluan saada mahdollisimman paljon siitä irti. Sitten jos tulee joku uus bändi ja yritän kuunnella levyä ja se ei iskekään niin sitten on vain kauhee vitutus kun on tullut tuhlattua aikaa moiseen. Enkä tarkoita tällä tätä että tuomitsisin levyn yhden kuuntelukerran jälkeen vaan siksi, koska se on paska tai toisin sanoen sillä ei ole mulle mitään tarjottavaa. En koskaan ole myöskään ymmärtänyt sitä, että jos jostain bändistä diggaa niin kaikki olettaa heti automaattisesti, että koko bändin tuotanto on tuttu. Mulla se ei oo näin. Monia hyviä bändejä on joilta en ole kuullut välttämättä kuin yhden lätyn, johtuen siitä, että en ole jaksanut/kerennyt tai ei yksinkertaisesti oo sellainen fiilis, että pitäisi lähteä kuuntelemaan kaikki demoaikojenkin tuotokset läpi.

Mielenkiintoista miten joillain vain lopahtaa mielenkiinto. Oliskohan kyse samanlaisista asioista mitkä ilmenee silloin, kun mielenkiinto elämään katoaa. Masentuu.

Kuuntele Maidenia. Jos vituttaa niin naru kaulaan :P

Wanaja: Nyt on tämmöne kriisi päällä että kaikesta musiikista on yhtäkkiä mennyt kaikki ilo pois. Ei mikään enää oikeen tunnu miltään, uusi tai vanha musiikki, ja ottaa se pattiin toden teolla. Uuden Lamb Of Godin Wrathin kuuneltua luulin jo löytäneen sellasen fiiliksen taas, mutta kun ei, ja vanha Sacramentkaan ei enää tunnu tepsivän. Onko kellään muulla ollut mitään vastaavaa kokemusta? Saattaa johtua jatkuvasta musiikin kulutuksen määrästä, mutta ehdotukset ovat enemmän kun tervettuleita.
 
Nyt jälkeenpäin kirjoitan että otsikko on lievästi harhaanjohtava, asia koskee kaikkea musiikkia.
 
Parin viikon tauko kuuntelusta, niin kummasti jaksaa taas kuunnella. Välistä ei huvita pätkääkään kuunnella mitään... Sama juttu soittamisessa, välistä vaan pakko olla viikko soittamatta, kun ei jaksa innostua.

Wanaja: Saattaa johtua jatkuvasta musiikin kulutuksen määrästä, mutta ehdotukset ovat enemmän kun tervettuleita.
 
Vähennä määrää ja keskity laatuun! Unohda hetkeksi ajan henkeen sidoksissa olevat jutut ja pistä soimaan jokin niistä kaikkein kovimmista, ajattomista levyistä - vinyyliltä, jos vain suinkin mahdollista. Black Sabbath, Iron Maiden ja Judas Priest ovat varmoja valintoja. Ainakin mulla tämä on toiminut hetkittäiseen musiikin yliannoksen tunteeseen. Prrkele, kun ei oo nyt vinyylisoitinta kotona...

jos tulee tuommoinen transitiovaihe musiikkimaussa, niin kannattaa tietysti tähdätä mahdollisimman korkealle musiikkimaun kanssa, eli jotain semi-taidepaskaa voi kokeilla.
 
kirjastosta jotain levyjä tyyliin bachin h-molli-messu (gardinerin levytys), brahmsin kolmas sinfonia, brucknerin neljäs, gentle giantin "octopus", mahavishnu orchestran "inner mounting flame", pat metheny groupin eka levy tms. tms.

Wanaja: Nyt on tämmöne kriisi päällä että kaikesta musiikista on yhtäkkiä mennyt kaikki ilo pois. Ei mikään enää oikeen tunnu miltään, uusi tai vanha musiikki, ja ottaa se pattiin
 
Lähde lomalle jonnekin kauas, missä et ole koskaan käynyt. Unohda musiikki loman ajaksi kokonaan, ota korvatulpat mukaan ja nauti olemisesta.
 
Itsellä loma arjesta ja musiikista auttoi samantyyppiseen burnoutiin varsin hyvin.

Ole pari viikkoa kuuntelematta mitään ja soittamatta mitään. Toimi ainakin mulla kun muuan vuosi sitten tuli yliannostus soittamista ja musiikkia. Sen jälkeen tulikin ihan uudenlaisia korvaorgasmeja kun laittoi levyn soimaan.

+1
samaa mieltä et ihan kylmä tauko vaa kaikkee musaan ja siihen liittyvään, pituuden voi sit ite päättää.
 
musaa on monee makuun eikä kaikesta voi kukaa tykätä, itelle helpotti pahimpii metalli antipatioihi dub ja drum n bass jonka jälkeen hetkellisen jazz ja fiilistely musan kautta punkkiin ja rocka/psycobilyy siirtymine. noilla eväillä ku puolisen vuotta veti ni ai että se metalli taas jyräytti kunnolla! (siis keep of kalessinin armada).
Mut, musa on musaa ja siitä mitä musa kenellekki merkkaa jokaine tekee oman päätöksensä.

Sama meininki täällä. Teinivuosina tuli kuunneltua jos jonkunlaista heviä ja metallia, mutta nyt kun miettii niin en oikein osaa edes sanoa mikä siinä kiinnosti. Aina oli taustalla kuitenkin myös muu musiikki ja aina olen tykännyt musiikista ylipäätään. Toisaalta ymmärrän metallin kuuntelijoita, mutta enpä itse jaksaisi semmoista enää. Kaverit hehkuttaa että tämä on hyvä ja tämä ja tämä. Tuntuu jotenkin niin haikealta kun ei osaa enää nauttia siitä metelistä. En oikein ymmärrä riffejäkään enää saatika jaksaisi alkaa niitä soittamaan ja treenaamaan tosissaan. Ehkä tulevaisuudessa taas, mutta jos ei niin sama se.
 
Kai tässä vanhaksi tullut. Nykyään on heittäydytty kovin herkäksi akustisen musiikin tahtiin. :)

Ei kai kukaan hullu pysty pelkkää medallia kuuntelemaan, en minä ainakaan. Ei mikään ihme jos rupeaa tökkimään. Laajenna horisonttia.