Kitarat: soittaminen ›

In a gadda da vida.

led zeppelinin black dogissa on ihan lepposaa riffittelyä :)

Kokeile soittaa rautalankamusiikkia tai paremman puutteessa vaikka Eppu Normaalien melodioita. Kehittyy se korva kummasti nopeammin kun ei lähde ihan heti yrittelemään heviriffejä. Jos sointuja haluat opetella korvalla kuulemaan niin itse joskus aloitin CCR:stä. Bad moon rising jne.

david bowie - rebel rebel

Mun mielestä treenauksen alku on helpoin aloittaa soittamalla laulumelodioita läpi. Ne kovin usein on kuitenkin päällimmäisenä ja siten helpoin poimia.

Tepsutus: Voisiko joku sanoa jonkun hyvän rock/metal riffin millä olisi hyvä aloittaa korvakuulolta oppiminen?
 
Aloita opettelemalla levy kerrallaan läpi. Jos ei onnistu niin vaihda alaa, ihan oikeasti. Alkaa ärsyttää nämä villakoppanuoret, jotka ei halua opetella mitään ilman kädestä pitäen neuvoja.

Ota hyvä levy kouraan ja pistä soittimeen tai vaihtoehtoisesti kovalevyltä/mp3-soittimesta soimaan. Valitse sieltä mieluisin kappale ja poimi kuvausta vastaava riffi tai melodianpätkä. Sitten lähdet vaan vaikka nuotti kerrallaan purkamaan valitsemaasi kohtaa, tod. näk. vitutukseen asti jos korvakuulolta soitto on uusi juttu.
 
Ei se välttämättä mikään helppo saati nopea juttu ole, korvakuulolta soitto. Itse en mitenkään voisi muistaa missä vaiheessa pystyin tapailemaan melko vaivatta helppoja melodioita ja riffejä, ajan kanssa nämä asiat tulevat. Joko vedät homman läpi apinanraivolla tai jätät asian omaan arvonsa ja soitat vielä tabeista, miten vaan, kunhan homma iskee oikeaan kohtaan. Mitä nopeammin opit, sen parempi tietysti, mutta väkisin vääntämällä tulee vain huono mieli. Näillä mennään(..kö?)
 
E: No jos tämän kerran. Deep Purplen Black Night, helppoa kamaa.

Krice: Aloita opettelemalla levy kerrallaan läpi. Jos ei onnistu niin vaihda alaa, ihan oikeasti. Alkaa ärsyttää nämä villakoppanuoret, jotka ei halua opetella mitään ilman kädestä pitäen neuvoja.
 
Kaikki ei välttämättä ole samanlaisia luonnonlahjakkuuksia kuin sinä.

Eemil: Kaikki ei välttämättä ole samanlaisia luonnonlahjakkuuksia kuin sinä.
 
Aloitin samalla tavalla kuin muutkin. Opettelin niin kauan kappaletta, että osasin sen. Toistoa ja kokeilua. Siihen aikaan kun aloitin ei ollut internettiä vielä keksitty eikä ollut tabeja/nuottikirjoja. Oli pakko osata soittaa korvakuulolta jos yleensä halusi soittaa jotain musiikkia mitä kuunteli itse,
 
Ehkä tyhmin kysymys on kuitenkin se kun tullaan kysymään, että mitä pitäisi opetella. Opettele sitä musiikkia mitä kuuntelet ja mistä pidät. Ensimmäinen kouraan osuva lätty käteen ja opettelemaan.

Ja jos ei suosikkikappaleet tahdo selketä, niin opettele juurikin niitä laulumelodioita kuten edellä sanottiin. Vaikka ukko-nooaa. Sweet Child o Minen alkuriffistä saa varmaan kans helposti selvän.

Aikoinaan ennen nettiä tuli paljonkin suoraan levyltä opeteltua ja kyllä suoraan sanottuna vitutti kun ei tahtonut onnistua.
 
Kun nykyään tabeja löytää niin suoraan sanottuna tuo on pelkkää ajanhaaskausta ainakin jos on samanlainen puukorva ettei se vaan käy niin helposti.
 
nii, ennyt tiiä jos ei parissakymmenessä vuodessa ole se "sävelkorva" sen kummemmaksi tullut niin kannattaako sitä sitten harjoitella jos voi aikansa käyttää johonkin "tuottavampaan" esim. omien biisien säveltämiseen ja jättää opettelut sitten muille :=)
 
kaipa tääkin tapauskohtaista, parit tutut vetää kyllä kipaleita korvalla suht nopeasti eikä ne sitä ole harjoitellu.. se vaan tulee ittestään ja sitten minunlaisia puukorvia..
 
ajanhaaskausta ainakin minulle jos valmiit tabitkin löytyy.

Harvapa on loppupeleissä kova plokkaamaan suoriltaan. Se on kyllä semmoinen taito, mikä pitää ihan erikseen opetella. Enkä ole vielä semmoista nähnyt, joka ei sitä oppisi, jos vain jaksaa treenata. Plokkauksessa on oikeastaan kaksi asiaa, mitkä sun pitää osata, jotta siitä tulee jotain.
 
Ensimmäinen on se, että sä pystyt kuulemaan sen melodian tai soinnun äänet. Niitä voi vaikka hyräillä ja sitten hakemalla hakea ääni kerrallaan sitä oikeaa linjaa. Looppaa musiikista pienen pätkän, mitä soittaa perässä kaiken aikaa.
 
Toinen asia on oppia erottelemaan eri soittimet massasta. Muuten on esim. kitaralla mahdoton plokata toimivaa linjaa, jos esim. kaksi kitaraa vetää kiharaa tavaraa päällekkäin. Ja siihen jos sekoaa vielä jokin bassokoru tai synälinjan ääni.
 
Noi on mun mielestä ne oleellisimmat. Sen perään voi opetella erilaisia sointukiertoja (suurin osa biiseistä menee ihan samoja sointuja vähän eri rytmityksellä ja pienellä järjestyserolla) ja skaaloja. Nuo on hommia helpottavia juttuja, mutta ei mikään välttämättömyys.

Pystyn itse plokkailemaan melodioita kyllä ihan hyvin, tapailin melodioita kitaralla jo varmaan kymmenen vuotta aiemmin kuin aloin oikeasti kitaraa soittamaan. Tuntuu vain siltä, että tuo korvakuulolta soittaminen ei ole kyllä yhtään parantunut sitten ensimmäisten soittoviikkojen. Pienet, ehkä 1-5 puolisävelaskeleen intervallit osuvat kyllä kohdalleen lähes aina, mutta joskus saattaa esim. kokosävelaskeleen intervalli taipua puolisävelaskeleen suuruiseksi soittaessa. Tuota paljon isommat intervallit menevät kohdalleen puoliksi tuurilla.
 
Pitäisiköhän tuota alkaa jotenkin tietoisesti kehittämään, esim. opettelemalla eri intervallien väliset suhteet tyyliin "kappaleen X kahden ensimmäisen sävelen välinen intervalli on suuri terssi"? Perstuntumalla olen aina soittanut, sen kummempia miettimättä.

pekurides: Aikoinaan ennen nettiä tuli paljonkin suoraan levyltä opeteltua ja kyllä suoraan sanottuna vitutti kun ei tahtonut onnistua.
 
Minusta se oli aika yksinkertaista, piti vain yhdistää sama ääni tai sointu siihen mitä kuuli. Vaihtoehtoja ei lopulta ole kovin paljon, koska varsinkin hevimusiikissa käytetään useimmiten yhtä sointua tai "voimasointua" eri asemasta soitettuna, ja niitä asemiakin on aika vähän.

Itse tykkään dumpata nuo äänifilut Audacityyn, kun siinä ei tarvitse rasittaa itseään kelaillessaan biisiä edestakaisin.
 
Itsekkin melkeinpä lähtisin ensimmäisenä laulumelodioita plokkaamaan, kun tuppaavat olla melkoisen selkeitä yleensä. Jos jotain kitarahommaa tarvii heittää niin Dire Straitsin Brothers In Armssissa on melkosen helppoa plokattavaa ne leadit.

Krice: Minusta se oli aika yksinkertaista, piti vain yhdistää sama ääni tai sointu siihen mitä kuuli. Vaihtoehtoja ei lopulta ole kovin paljon, koska varsinkin hevimusiikissa käytetään useimmiten yhtä sointua tai "voimasointua" eri asemasta soitettuna, ja niitä asemiakin on aika vähän.
 
Vielä kun opettelee perus skaalat ja määrittää kappaleen sävellajin niin ne vaihtoehdot rupee jo rajoittumaan kivasti ja pikkuhiljaa sitä rupeaa jo kuulemaan mihin nuottiin mennään seuraavaksi vaikkei koskaan olisi sävellystä ennen kuullutkaan. Harmittaa kun en ole koskaan hirveästi jaksanut teoriaa opiskella, mutta siitä olisi kyllä tässäkin asiassa apua

Melodioiden lisäksi kantsii plokkailla harmoniaa (sointuja) sekä rytmejä.

Krice: Minusta se oli aika yksinkertaista, piti vain yhdistää sama ääni tai sointu siihen mitä kuuli. Vaihtoehtoja ei lopulta ole kovin paljon, koska varsinkin hevimusiikissa käytetään useimmiten yhtä sointua tai "voimasointua" eri asemasta soitettuna, ja niitä asemiakin on aika vähän.
 
niinhän se varmaan pitäisi olla..... mutta kun jossain kohtaa on vaikka lyhyt "vinkautus" tai muu lyhyt ote jonkun kuvion/riffin välissä missä ei ole varsinaista tunnistettava perinteistä melodiaa esim. usein räyhäkkäissä heviriffityksissä.
 
Niin vaikka kuinka yritän käydä vaikka koko perkeleen otelaudan läpi ja siihen pari nuottia tuntuisi olevan lähellä niin ei vaan yksinkertaisesti pysty erottamaan mikä se on .... ei varmaan mitään tehtävissä..
 
Toinen hommeli mikä ainakin itseä eniten vaivaa on kärsivällisyyden puute!
 
Jos se ei heti onnistu niin ei jaksa kauaa nysvätä.. sama hommeli jossain hankalissa joka kielen läpikäyvissä ja ylihyppivissä jutuissa missä sormet menee jokasuuntaan ja plektra hyppi vammaista polkkaa otelaudalla..
 
varsinkin jos ne ei mene yhtään perinteisten skaalojen mukaan mihin sormet ja lihakset tottuneet.
 
se on ihme hommeli miten joidenkien kitaristien sävellykset vaan osuu samalla tavalla käteen ja toisten jutut taas aivan ihmeellisiä mitä ei hahmota sitten yhtään :)

Tennis on kans mukava harrastus.
 
Musta on mukavempi käyttää ensin 100h korvan reenaamiseen ja soittaa sen jälkeen hatusta kaiken näköstä, kuin sit et käyttäis loppuelämänsä joka päivä 15min tabien/sointujen/nuottien hinkkaamiseen eikä silti ikinä kaikki ne tuhannet piisit jää mieleen loppuiäks, vaan aina saa olla kaivamassa niitä vanhoja lappuja esiin.
 
Vähänku tekis raksalla pimeesti duunia ja sais 50€ käteen joka päivä.
Toinen tekee kaks viikkoa duunia, mut jälkimmäisenä perjantaina tilille napsahtaakin se tonni.
 
Ja tosiaan, molemmissa tapauksissa se saatta harmitta ja turhauttaa se alku, mut lopussa kiitos seisoo.
Tahdotko sinä olla luuseri vai kovaluu?!??
 
EDIT: Ja siis korvan reenaminen ei sulje pois nuottien/tabien lukua. Molemmat ku toimii, ni voi tutut piisit soittaa aina ja missä vaan, ja kaikki loput piisit aina ja missä vaan, jos vaan löytyy laput.