Ostin PAN-huilun kahdesta syystä. Pidän sen ääntä kauniina, kun osaajat sillä
soittavat (Zamfir). Toiseksi laulunopettajani piti ajatusta oikein hyvänä lisäpotkun saamiseksi laulamisen hengitykseen ja hengityslihasten vahvistamiseen.
Alku panhuilulla on varmasti yhtä hankalaa kuin muillakin soittimilla. Mitäänhän
ei opi kuin opettelemalla.
Nyt tässä kyselen muita panhuilisteja mielipiteitä vaihtamaan ja vaikeuksistaan
kertomaan. Ehkäpä löytyy joku asiasta enemmänkin tietävä, jonka arvokkaita
neuvoja minäkin kaipaisin.
Ihan ensimmäisinä on tullut mieleen näiden putkien laadun tärkeys. Onko joku
bambusta tehty riittävän tarkka ansatsiin? Ihmettelen miksei soitin voisi olla muovia, tai ainakin sen suukappale? Bambu antaa värinällään sen kauniin soinnin,
johon ei ehkä muovilla päästäisi? Muovi antaisi kuitenkin edestakaisessa liikkeessä
paremman luiston. Olen ajatellut laittaa kynsilakkaa bambun suuosaan luiston
saamiseksi. Sitten on viritys. Ymmärrän putken sävelkorkeuden riippuvan sen
korkinpätkän syvyydestä putken sisällä. On vain aika vaikea toimenpiden naputella
korkinpätkiä niin, että laite olisi vaikkapa pianovireessä. Kaitpa ne yleensä aika
lähellä ovatkin, mutta kun äänet ovat niin erilaisia, että on korvalla vaikeahkoa
erottaa.
Kerro mielipiteistäsi jos asia on jollakin tavalla tuttu. |
kv3052
