Rummut: rumpukamat ›

20-pesäinen Gretschen
 
Siitä riittäisi. Kaverille kans.
14"X7" Slingy Radio King. Triple flange COB vanteilla. En osaa perustella. Se vaan toimii.

Ludwig supra 14 x 5",Ludwig taottu pronssisupra 14x5 sekä Ludwig coliseum 14x8 ovat minun suosikkeja.Coliseum toimii hyvin kireellä vireellä.Matto on vaihdettu 20 lankaiseen puresoundiin,että siihen saa enemmän herkkyyttä.Pearl Ian Paice 14x6,5 on myös tosi hieno peli..Toimii monella eri vireellä.Tykkään siitäkin tosi paljon..Vaikeeta on valita yksi..Varmaan perus supra sitten..
60 luvun COB supraa haluaisin kyllä kovasti päästä testaamaan..

World Maxista tuli mieleen toinen kysymys aiheesta. Mulla on vanha 8-luginen Taman Swingstar 14 x 5" teräsvirveli, joka on yllättävän helppo soittaa ja soundaa ihmeen hyvältä. Tulee lähinnä Acro mieleen soitettavuudessa ja jopa äänessä. Soittotuntuma johtunee lugien määrästä ja 30 lankaisella matolla siitä sai aika herkänkin. Ei minkään arvoiseksi pöntöksi todella hyvä, ei kannata edes myydä. :D
 
Onko kenelläkään muulla vastaavaa tapausta? That is the question..

Kailis: Siitä riittäisi. Kaverille kans.
14"X7" Slingy Radio King. Triple flange COB vanteilla. En osaa perustella. Se vaan toimii.
 
Radio King on kyl kova mutta ainoaksi omista valkkaisin silti 5x14 vaahteraisen Gretschin 4157:n.

fifehole: World Maxista tuli mieleen toinen kysymys aiheesta. Mulla on vanha 8-luginen Taman Swingstar 14 x 5" teräsvirveli, joka on yllättävän helppo soittaa ja soundaa ihmeen hyvältä. Tulee lähinnä Acro mieleen soitettavuudessa ja jopa äänessä. Soittotuntuma johtunee lugien määrästä ja 30 lankaisella matolla siitä sai aika herkänkin. Ei minkään arvoiseksi pöntöksi todella hyvä, ei kannata edes myydä. :D
 
Onko kenelläkään muulla vastaavaa tapausta? That is the question..
 
No täältähän saattaakin löytyä kokemusta. Isännän rumpusetissä on Taman 80-luvun Imperial-star noin samankokoinen saman materiaalin virveli, ja on laatu/hintatasoonsa nähden erittäin oivallinen virveli. Sitä olenkin persaukisena oman nyky-Swingstar-paskavirvelini kanssa kadehtinut. Perkele.

Olen tyytyväinen SClassixin virvelin ääneen, en keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Tietysti suurin osa eksoottisista ja kalliista härpättimistä on kokeilematta, mutta syy siihen, että ei tällä hetkellä edes kiinnosta, johtuu tuosta rummusta. Onneksi se ei itse tiedä olevansa suht halpa vekotin :P
 
Ps. Jos joku ihmettelee, miksi olen myymässä noita SClassixin rumpuja, johtuu pelkästään bassarin koosta. Jos ne menee kaupaksi, niin uusikin virveli on samankokoinen, vain erivärinen.

fifehole: Ei minkään arvoiseksi pöntöksi todella hyvä, ei kannata edes myydä. :D
 
Onko kenelläkään muulla vastaavaa tapausta? That is the question..
 
Onhan tuo messinkirunkoinen Millenium aika lailla sellainen. Satanen uutena ja soi todella hyvin. Napakka soundi, toimii sekä löysällä että kireellä vireellä.

Mikael: Radio King on kyl kova mutta ainoaksi omista valkkaisin silti 5x14 vaahtetaisen Gretschin 4157:n.
 
Miten hienotunteisen vaatimattomasti kierrellen kerrottu että "minäpäs omistan Radio Kingin". Hyvä Miksu!
 
EDIT
 
Mun kirjoituksia poistellaan taas? Onko joku huomannut samaa? Tulee aika skitso olo...

Bullitt: No täältähän saattaakin löytyä kokemusta. Isännän rumpusetissä on Taman 80-luvun Imperial-star noin samankokoinen saman materiaalin virveli, ja on laatu/hintatasoonsa nähden erittäin oivallinen virveli. Sitä olenkin persaukisena oman nyky-Swingstar-paskavirvelini kanssa kadehtinut. Perkele.
 
Mulla on ollut molemmat mainitut. Swingstaria (5x14") en koskaan saanut edes tyydyttävästi soundaamaan. Imperialstareja on ollut kaksi (6,5x14"). Molemmat olivat aivan kelvollisia, mutta ei mitenkään erinomaisia minun listallani. Ihan yhtä hyvä oli Royalstar (5x14"), jossa ei Imperialstareihin ollut eroa, kuin nostajassa ja lugeissa. Runko oli mielestäni samanlainen. Noita Imperialstareja saa 150-180 eurolla Saksan ebaysta, jos kiinnostaa. Ei taida olla rahasta kiinni, jos oikeasti sellaisen haluaa?

Ainokaiseni olis 6,5 Supra. Sillä pärjäis vallan mainiosti.

Ymmärrän hyvin aloittajan ajatuksen ja siitä kehkeytyneen keskustelun, mutta eikö jollakin tapaa yhden "parhaan" virvelin metsästäminen ole loputon suo?
 
Soundipoliittisesti sen ns. parhaan virvelin löytäminen on niin monesta muusta tekijästä kiinni, vaikkapa nyt ensihätään mainittuna musiikkityylistä. Jos virveli sopii yhteen äänimaisemaan, se ei välttämättä sovi toiseen. Tai voi olla kaksi aivan loistavan soundin omaavaa virveliä, mutta jotka kuitenkin ovat keskenään hyvin erilaisia.
 
Tässä mielessä ymmärrän näitä palastallakin liikkuvia virvelin kerääjiä, joilla on kaapin perällä enemmän rumpuja kuin sukkia. Varsinkin äänitystilanteessa on helpompi vaihdella koko virveliä, kuin yrittää löytää siitä ainoasta mukana olevasta pannusta virittämällä ja kikkailemalla sopivaa soundia.
 
Mutta jatketaan metsästystä, unohtamatta kuitenkaan sitä että muillakin kuin kitaristeilla ja kiipparisteilla saa soundimaisema muuttua lennosta. =)

Groovi: Ymmärrän hyvin aloittajan ajatuksen ja siitä kehkeytyneen keskustelun, mutta eikö jollakin tapaa yhden "parhaan" virvelin metsästäminen ole loputon suo?
 
Olet kovin oikeassa. Tässä olikin hakusessa sellainen "workhorse" -tyyppinen rumpu, jolla pärjää useimmiten.
 
Ludwigin Classic Smooth Bronze (LB552) oli vuosia minulla ainoana virvelinä. Ostin sen joskus 80-luvulla uutena ja monta virppaa kävi rinnalle pyrkimässä. Kaikki muut saivat mennä. Sitten ostin lisää Ludwigeja ja muutaman Sonorin. Niistä moni jäikin omaan kokoelmaan.
 
Virveli kuvassa alhaalla vasemmalla: http://muusikoiden.net/dyn/artikkelit/1131.jpg

Tässä mielessä ymmärrän näitä palastallakin liikkuvia virvelin kerääjiä, joilla on kaapin perällä enemmän rumpuja kuin sukkia.
 
Kiitos, suurkiitos. Voisinko varata sinulta audienssin vaimon kanssa. Sillä olisi paljon opittavaa tuosta filosofiasta.

Unelmavirppani taitaa löytyä tuolta omakuvasta. Enpä kaipaa juuri muuta tällä hetkellä.

Hyvä Miksu!
 
Minkäs teet :D
 
Groovi: Varsinkin äänitystilanteessa on helpompi vaihdella koko virveliä, kuin yrittää löytää siitä ainoasta mukana olevasta pannusta virittämällä ja kikkailemalla sopivaa soundia.
 
Äänittäjän ominaisuudessa oon monesti ollut kiitollinen että noita hyviä erilaisia virveleitä on muutamia tarjolla kun ollaan umpikujassa asiakkaan oman virvelin kanssa.

Pearl Reference 14x5. Tällaisen omistan enkä tule vaihtamaan. 6 kerrosta koivua ja 14 kerrosta vaahteraa. Eli siis 20 kerrosta insinöörien huippusuunittelua! Paras rumpu jota lyönyt olen. Toimii joka paikkaan aina ja tästä lähtee kaikki taajuudet ja vireet.

Kailis: Kiitos, suurkiitos. Voisinko varata sinulta audienssin vaimon kanssa. Sillä olisi paljon opittavaa tuosta filosofiasta.
 
Totta kai, rumpuveljeä aina autetaan. Voi kuitenkin olla että toivomasi auditiointi ns. "kusee", jahka vaimosi näkee mihin kamafetissiin rumpuharrastus voi oheistuotteineen pahimmillaan ihmisen viedä. Taitaa olla viisaampi että laitetaan molemmat kaikki pelimerkit likoon, ja laitetaan emännät johonkin Tommy Tabermannin "tää on miehiltä ihan normaalia" -kurssille.

Mikael: Minkäs teet :D
 

 
Äänittäjän ominaisuudessa oon monesti ollut kiitollinen että noita hyviä erilaisia virveleitä on muutamia tarjolla kun ollaan umpikujassa asiakkaan oman virvelin kanssa.
 
Hyvin sanottu. Yksi niistä monista asioista mitä on tullut oman vaatimattoman ja amatöörimäisen äänitystoiminnan mukana opittua on se, että ei oikeastaan ole olemassa huonoja rumpuja tai soundeja, on vain äänimaisemaan, genreen tai kontekstiin sopimattomia ääniä.
Sinänsä aika ironista että rumpusoundeista ja rumpujen äänestä on tullut opittua äänittämisen kautta hyvin paljon enemmän kuin itse soittamisen kautta.

Mää en vielä tiedä, kun en oo niin monella rummulla loppujen lopuksi soittanut, mutta tämä on hirvittävän mielenkiintoinen kandidaatti the all-around -vempeleeksi:
 
http://www.dwdrums.com/may/acousticeq.htm