Lesson 1: Caddies. Ei Caddis eikä Cadiies.
On kyllä ollut itselleni yksi tärkeimmistä bändeistä jo vuodesta 2003 ja yksi niistä harvoista bändeistä joita olen ihan rehellisen kiihkeän fanaattisesti fanittanut. Aivan omalaatusensa ryhmä jonka kruunaa Chuck Robertsonin tyylitaju laulajana ja lauluntekijänä. Torviryhmä täysin vertaansa vailla, en oo vieläkään törmännyt yhtä taitaviin ja luoviin soittajiin (skapunkkirokkiskenessä), Reel Big Fish ja Streetlight eivät yllä edes lähelle. Juuri runsaitten torvien takia Duck And Cover on ehkä lempparilevy itelleni, räimeinen Rock The Plank toimii hyvänä vastapainona ilman torvia. Just One More sisältää kyllä ehottomasti bändin timangisimmat hitit mutta jotenkin se linja alko siitä lähtein leviämään ja tempo laskemaan.
Varmaan elämäni jännittävimpiin hetkiin kuuluu se kun kuulin bändin viime kesän neljän keikan Suomen kiertueesta! Heh. Kahdelle keikalle sitten kerkesin ite. |
möyssy
rockitsb
Piepe