Studiotyöskentely ›

Onko foorumilaisilla telkkariäänen tekemistä kokemusta?
 
Olen tässä kevään ajan apuna eräässä pikkupajassa Euroopan ulkopuolella. Studiokuvauksia tehdään lähinnä, bluescreenillä ja pikku lavasteissa. Ei ole siis kyse elokuvasta tai muusta fiktiosta, vaan ihan ajankohtaisohjelmista. Äänet on täällä tavattu ottaa talteen langattomilla nappimikeillä ja äänenlaatu on sitten sitä mitä saattaa odottaakkin. Pallokuvioinen mikki paidassa kiinni ottaa rutosti huonekaikuja mukaan kun huonehan on tietenkin betonionkalo jossa on huomioitu olosuhteet lähinnä kuvan ja valon kannalta.
 
Mikä olisi hyvä tapa lähteä kehittämään systeemiä? TV-ohjelmia seuratessa ainakin vaikuttaisi siltä että nappimikkejä niissä käytetään lähes poikkeuksetta. Studiossa muunlaisten mikkien käyttö on vähän hankalaa ainakin jos kohteet liikkuu, mikin varjo näkyy kuitenkin aina jossakin. Onko oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin akustoinnin kehittäminen? Vai pitääkö vain luottaa siihen että hyvä jos se puhe kuuluu sieltä telkkarin monokaiuttimesta, turha lähteä sen kummemmin hifistelemään..?
 
Onko jotain kikkoja nappimikin käyttöön?

No se kevyt kenttäakustointi vois hyvinkin olla se juttu, jolla saadaan huonekaikuja kuriin.

Kun kyse on ajankohtaisohjelmasta( mikrofoni voi näkyä kuvassa), niin paras tapa on kuitenkin takin läpeen (rahisemattomasti) asetettu nappimikki. Ei siinä mitään kummallisia kikkoja ole tuossa tapauksessa. Jos lähdet puomilla pelleilemään, niin lopputulos on varmasti heikompi ja vielä kaikuisampi, koska kuvakoot vaihtelevat varmasti sen verran, ettet puomilla pääse kuitenkaan tarpeeksi lähelle.
 
Et kertonut, minkä kokoinen tv-studionne on, mutta voithan sä koittaa jollain matoilla tms. koittaa pehmustaa vähän seiniä ja siten syödä suurinta tilaa veks. Itse settiin on kuitenkin vähän vaikea rakentaa tollasessa ajankohtaisohjelmassa mitään akustointihässäköitä ilman, että näkyvät kuvassa.

Jos lähdet puomilla pelleilemään, niin lopputulos on varmasti heikompi ja vielä kaikuisampi, koska kuvakoot vaihtelevat
 
Sepä se.. Leffahommissa onnistuu paljon helpommin.
 
Pinta-alaa en osaa nyt suoriltaan sanoa, tila kun on vähän epämuotoinenkin. Mutta pienestä tilasta on siis kyse, vastaa ehkä normaalin studion rumpuäänitystilaa. Katto on aika normaalikorkeudella (jotain 2,5-3m?), joten jos sinne saisi vaikka juontajan yläpuolelle jotain akustoivaa, niin voisi jo auttaa. Ja takaseinä ei tietenkään ole koskaan kuvissa, joten siellä voi käyttää mitä vaan.
 
Itse settiin on kuitenkin vähän vaikea rakentaa tollasessa ajankohtaisohjelmassa mitään akustointihässäköitä ilman, että näkyvät kuvassa.
 
Tää on totta ja sen takia mietiinkin että miten nää hommat yleensä hoidetaan. Onko TV-studioita yleensä akustoitu?

Homma on harvinaisen simppeli: Pidä puhujan mikkiä kovempaa eli siis hiljennä käsin muita mikkejä.
Olen kuullut että jotkut tekevät puhujista sidechainatuilla kompuroilla "ketjuja", eli ikäänkuin juontaja/puheenjohtaja on "prioriteettilistassa ylimpänä" eli muiden mikit kyykkää hieman hänen mikistään, seuraavan puhujan mikistä kyykkää taas muut paitsi juontaja jne. Mun mielestä tää on aivan liian monimutkainen systeemi käytettäväksi ainakaan suorissa tai suoran omaisissa lähetyksissä, joten suosin sitä suoraviivaisempaa manuaalista tapaa.
 
Yleisenä vinkkinä: kannattaa sammuttaa välillä isommat tarkkailukaiuttimet ja kuunnella auratoneista tai vastaavista. Monon tsekkaaminen on myös suositeltavaa.
 
Onko TV-studioita yleensä akustoitu?
 
Kaipa siihen akustiikkaan lavastus-valinnoilla voi vaikuttaa, mutta visuaalisuuden ehdoilla yleensä mennään.
 
Onko jotain kikkoja nappimikin käyttöön?
 
Kiinnitä mikki mahdollisuuksien mukaan sinne puolelle missä se puhekumppanikin on, ettei puhujan pää käännykin vastakkaiselle puolelle mikistä.

Onko jotain kikkoja nappimikin käyttöön?
 
Pallokuvioinen miniatyyrimikki joko paidan helmaan, rinnukseen tai poskeen teipillä. Tai hiusrajaan piiloon.
 
Nappimikit TV:ssä ja teatterissa on yleensä pallokuvioisia, sekä paidan helmaan kiinnitettävät, poskeen teipattavat että headsetit. Joskus näkee käytettävän erityisesti headseteissä herttakapseleita, mutta ne tulee sitten laittaa suun eteen tai mahdollisimman lähelle suuta, ja sekös on paikka paikoin aika rumaa. Soundikin on sitten sitä mukaa tukkoisempi ja liian in-your-face. Herttakapselit miniatyyrimikeissä sopiikin enemmän rokkikeikoille jossa kierron raja tulee palloilla vastaan, ja silloinkin käytetään mieluummin jo langattomia kapulamikkejä. Herttakapseli paidanhelmassa taasen ei tule usein kuuloon siksi, että kääntyessään ja vääntyessään vaatteiden mukana kapseli menettää kuulonsa ja puhe menee muminaksi. Ja lisäksi herttakapselin käsittelyäänet on järkyttävän paljon kovempia kuin vastaavassa pallossa. Pienikin vaatteen koskeminen herttakapseliin tuottaa aikamoisen rasahduksen, eikä niitä jaksa kuunnella erkkikään.
 
Pallokuvioisen kapselin käyttö ei merkittävästi tuo kaikuja mukaan, sillä pallokuvioinen ei tarvitse niin paljoa etuasteen vahvistusta kuin vastaava herttamikki, ts. tälloin ambienssiäänetkin jäävät vastaavan verran hiljemmalle.
 
Tämä on selitetty myös DPA:n sivuilla > miniatyre microphones > omni vs. cardioid tms.. en jaksa linkittää.
 
Pallonappi vaan rinnuksille ja menoks. Jos kaikuu, niin paremmaksi pääsee vain haulikko -puomituksella tai sitten kapula käteen. Ellei halua sellasta madonnamikkiä naaman eteen.

Nuo vuodot moneen mikkiin ei niinkään ole täällä ongelma ja pystyn kyllä käyttämään mikseriä lennosta, jos tarvetta tulee. Lähinnä juontoja siis tehdään täällä. Muu materiaali sitten suurimmaksi osaksi ihan kentällä ja siellä on taas sitten eri kuviot.
 
Pallokuvioisen kapselin käyttö ei merkittävästi tuo kaikuja mukaan, sillä pallokuvioinen ei tarvitse niin paljoa etuasteen vahvistusta kuin vastaava herttamikki, ts. tälloin ambienssiäänetkin jäävät vastaavan verran hiljemmalle.
 
Mielenkiintoista! Tällaista en ole tullut ajatelleeksi.. Tosin periaatteessahan sillä vahvistuksen määrällä ei niinkään ole merkitystä, vaan sillä että mikä on suoran äänen ja kaiun suhde. Eli jos pallokuvioinen mikki vaan sattuu olemaan herkempi kuin kardioidi, sehän ei tarkoita vielä että vahvistuksen ollessa pienemmällä kaiun osuus olisi pienempi. Varsinkin kun mikki tosiaan poimii ääntä joka puolelta.
 
Tämä on selitetty myös DPA:n sivuilla > miniatyre microphones > omni vs. cardioid tms.. en jaksa linkittää.
 
Taitaa olla tämä? http://www.dpamicrophones.com/en/Mi … vs.%20omnidirectional%20microphones
 
Pallonappi vaan rinnuksille ja menoks. Jos kaikuu, niin paremmaksi pääsee vain haulikko -puomituksella tai sitten kapula käteen.
 
Joo, pallolla mennään niinkuin tähänkin asti. Pitää miettiä jos sais tuon ei-kuvissa-näkyvän osuuden studiosta akustoitua.

Sain käsiini Peavey Automix 8 etuvahvistinvempeleen ja se käsittääkseni toimii juurikin näin, eli säätää tulojen volyymiä puhujien mukaan masterkanavaan. Tää laite on ollu käytössä jossain luentosalissa. Jos tarviit niin halvalla lähtee ;)
 
Niin, varmaan ihan kätevä vehje, mutta eihän se kone varmaan tiedä kellä on fiksumpaa asiaa tai kuka näkyy kuvassa :)

JoKo: Niin, varmaan ihan kätevä vehje, mutta eihän se kone varmaan tiedä kellä on fiksumpaa asiaa tai kuka näkyy kuvassa :)
 
No eipä tietysti :D toiminee luentosaleissa paremmin, kenelläkään kuitenkaan mitään fiksua asiaa.

Hirveästi ei ole päässyt TV-duuneista kokemusta karttumaan, mutta paria hommaa olen koulussa tehnyt. Tommoset studiossa tehtävät ohjelmat on tehty juurikin pallokuvioisella nappimikillä langattomana. Puomilla ei ole näissä ajankohtais/keskusteluohjelmissa menty. Ainakin oman koulun kuvastudio on reilusti akustoitu ja ymmärtääkseni tämä pätee yleisestikin. Kannattaa varmaan yrittää jollain tavalla saada tilaa akustoitua. Moltonia tai vastaavaa kangasta seinille, miksei lattiallekkin. Kankaan tai jonkin muun akustoinnin virittely kattoon voikin olla sitten haastavampaa, varsinkin kun kyseessä on juurikin se "betonionkalo" :)

Kun puhutaan televisio-ohjelmasta, mikä tehdään ns. monikameratekniikalla, niin nappimikit ovat juuri passelit.
 
Käsikäyttöinen mikki kannattaa jättää pois laskuista heti, koska sen heiluttelu siinä haastattelun lomassa on vain typerää ihan noin ulkonäöllisesti, jos haastattelija joutuisi heiluttelemaan mikkiä ees taas.
 
Puomi ei myöskään toimi kolmesta syystä: kolmen kameran monikamerassa yhdellä kameralla on usein kokokuva tilanteesta ja kahdella kameralla lähikuvat. Puomit joutuisi sijoittamaan kokokuvan mukaan, jolloin ne jäisivät todella kauaksi. Kuvat monikamerassa vaihtuvat todella usein ja puomittaja ei kerkeä elämään komppiksen mukaan kokoajan. Kamerat voisi tosin suhteuttaa tähän, mutta siten kameroista ei saisi kaikkea tehoa irti.
 
Toisekseen jokaiselle vieraalle vaatisi lähes aina oman puominsa, koska keskustelu voi olla vilkasta ja puomia ei kerkeä mitenkään heilutella ympäriinsä. Tämä ei ole kustannustehokasta.
 
Lisäksi puomittajat tuupertuisivat pitäessään ylhäällä puomia ylhäällä pitkiä aikoja. Oli siinä sitten millaiset valjaat yllä tahansa.
 
Napit ovat tästä syystä erittäin jees. Pallot sen takia, että ääni ei muuttuisi mikitettävän puhuessa ohi napista. Tilanteen mukaan langaton tai langallinen.
 
Kanavia voi pitää hiljaisemmalla niiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät puhu, jos olet varma sormistasi ja reagointi kyvystäsi. Jos keskustelu on kuitenkin kiivasta, ei tähän välttämättä kannata ryhtyä. Voi jäädä jotain oleellista kuulumatta.
 
Pehmeitä imeviä materiaaleja vaan kehiin. Keskity siihen, mitkä taajuudet ovat pahimmat ja yritä eliminoida ne. Matalat taajuudethan yleensä ovat ongelma mittansa vuoksi.

slipoilfan:Pehmeitä imeviä materiaaleja vaan kehiin. Keskity siihen, mitkä taajuudet ovat pahimmat ja yritä eliminoida ne. Matalat taajuudethan yleensä ovat ongelma mittansa vuoksi.
 
Matalilla taajuuksilla ei vaan ole tuollaisessa keskusteluohjelmassa mitään merkitystä, koska hp-filsun voi huoletta heittää jonnekin 150 tai jopa 200Hz tietämille puhesaundin siitä pahemmin huonontumatta.

loosah: Matalilla taajuuksilla ei vaan ole tuollaisessa keskusteluohjelmassa mitään merkitystä, koska hp-filsun voi huoletta heittää jonnekin 150 tai jopa 200Hz tietämille puhesaundin siitä pahemmin huonontumatta.
 
Näinkin. Mutta matalaääniset miehet ovat tässä taas ongelma. 120hz on lähes taatusti turvallinen, mutta jos sen päälle oleville taajuuksille voin tehdä jotain, niin tekisin.

Itse alalla työskentelevänä voin sanoa omasta kokemuksestani, että pienet herttapuikot ovat olleet usean keskustelijan ohjelmissa omiaan. Toki niiden käyttöön vaikuttaa esim. lavastus (pöydät) ja keskustelijoiden sijoittuminen. Jos kameran edessä on vain sohvat, kuten yleensä on, niin nappimikeillä mennään. Headsetit ovat parhaita, mutta niitä tuskin ajankohtaisohjelmiin uskaltaa laittaa. Urheiluselostus ja kisastudiot on sitten erikseen.
 
Akustointiin kannattaa panostaa.

Lindström-tyyppiset käytävämatot tekevät ihmeitä puhujan alla, kaikuisuus ja kopinat vähenevät kummasti, aiheuttavat tietenkin kuvassa lievää esteettistä haittaa. Raskaat lainapeitteet ja moltonit voisivat toimia väliaikaisratkaisuina. Keveillä rievuilla ei oikein tee mitään.
Nappimikki kannattaa tietenkin mahdollisuuksien mukaan jättää näkyviin, laittaa tarvittaessa johtoon jonkinlainen lenkki tai silmukka vedonpoistotarkoituksessa. Jos johto on kovin herkkä hankausäänille, niin teippaa sen tekstiiliin kiinni, ns. kamerateippi on hyvää, ei jää kuteisiin ja piuhaan liimatahroja. Jos on nahkeat olosuhteet, niin mikkikapselin verkko kannattaa välillä irrottaa ja kuivatekka hiustenkuivaajalla, kaikista se ei ehkä lähde irti...Puhujan vaatetuksessa kannattaa välttää keinokuituisia tai muuten kahisevia materiaaleja, esim parransänki yhdistettynä johonkin huiviin on pahankuuloinen.
 
Mun on pitkään tehnyt mieli kokeilla mietoa expanderia multinappimikki-showssa, studio-oloissa vois toimia, mutta vaatii todnäk todellakin harjaantumista ja hyviä laitteita. Voi olla silti liian hankalaa...Kuvatallentimien tai mahdollisten erillisten äänitallentimien ääniraidat kannattaa hyödyntää esim siten, että joka mikille on oma raitansa, tai sitten niin, että juontajalle omansa ja muut kakkoselle. Tämä tietenkin edellyttää jonkinlaisia äänen jälkityötaitoja ja aikaa sille.
 
Vanhana puomiliiton jäsenenä mieltä riipii, kun puhutaan puomipelleilystä...hyvin puomitettu ääni pesee kuteisiin piilotetun nappisoundin 110-0! Heti valmis hyvä soundi, nappisoundi on liian usein paskan kiillotusta...toki kuvaajat, tuottajat ja ohjaajat ovat hieman eri mieltä...
Toki nappimikeillekin on oma paikkansa, mutta usein niitä käytetään, kun ei jakseta/osata puomittaa.

anapena:
Vanhana puomiliiton jäsenenä mieltä riipii, kun puhutaan puomipelleilystä...hyvin puomitettu ääni pesee kuteisiin piilotetun nappisoundin 110-0! Hyvä soundi on heti valmis, nappisoundi on liian usein paskan kiillotusta...
 
Äänen jälkityöstäjänä olen täysin samaa mieltä. Se pesee myös kuteiden päälle näkyville asennetun napin 110-0. Puomisaundi on aina ensisijainen käyttis, jos kuvausolosuhteet ovat sallineet järkevän puomittamisen. Nappisaundi on aina nappisaundi, siitä ei pääse mihinkään, mutta kuitenkin tuollaisissa ajankohtaisohjelmissa jne se ajaa asiansa ja on kuitenkin mielestäni paras ja helpoin vaihtoehto.

Vielä sen verran jupinaa, että nappimikkejä perustellaan monasti säästösyistä, ei oikeestaan tarvita äänittäjää, eikä äänen jälkitöitä, vaikka nappisoundi juuri vaatisi sitä! Puomilla olisi tullut heti valmista...
Mulla jää napit monesti käyttämättä laukkuun, ne on vaan varalla siellä, tosin nostavat vuokrapokan hintaa turhaan...
Sekin on vielä mainittava, että kehno puomitus on karmeata kuultavaa, silloin napitkin kelpaavat kummasti.
Mutta kyllä äänittämisestä yleensä sen verran maksetaan, että pieni hikoilu puomin varressa on ihan paikallaan!

anapena: Vielä sen verran jupinaa, että nappimikkejä perustellaan monasti säästösyistä, ei oikeestaan tarvita äänittäjää, eikä äänen jälkitöitä, vaikka nappisoundi juuri vaatisi sitä! Puomilla olisi tullut heti valmista...
 
Onneks nykyään äänittäjälläkin on kuitenkin helposti se 4 raitaa käytössä, ni saa vedettyä ne nappi-backupit. Ne pelastaa kuitenkin tilanteen usein varsinkin ulkokuvissa, jos olosuhteet on vaikeet tms.

anapena: Vielä sen verran jupinaa, että nappimikkejä perustellaan monasti säästösyistä, ei oikeestaan tarvita äänittäjää, eikä äänen jälkitöitä, vaikka nappisoundi juuri vaatisi sitä! Puomilla olisi tullut heti valmista...
Mulla jää napit monesti käyttämättä laukkuun, ne on vaan varalla siellä, tosin nostavat vuokrapokan hintaa turhaan...
Sekin on vielä mainittava, että kehno puomitus on karmeata kuultavaa, silloin napitkin kelpaavat kummasti.
Mutta kyllä äänittämisestä yleensä sen verran maksetaan, että pieni hikoilu puomin varressa on ihan paikallaan!
 
Fiktiosta puhuttaessa on paikallaan, että puomi on se millä mennään, mutta faktassahan tämä on vähän eri juttu. Äänialan työntekijänä toivoisin kyllä, että aina olisi mahdollisuus puomiin, koska se on parempi.
 
Monikamera keskusteluohjelmissa tämä tosin ei ole mielekästä ja ihan kustannussyistä insertitkin tehdään usein napeilla, joita kuvaaja operoi - yleensä vaihtelevalla menestyksellä. Ihan uutisjutut sitten tehdään tällä RE-50 akselilla.
 
Fiktiossa napit pelastaa kehnon puomituksen. Meilläkin oli tuossa juuri keikka, jossa joka kuvassa oli paljon headroomia, joten puomit (2kpl) oli lähes kokoajan metrien päässä. Eipä siinä paljoo ollut tehtävissä, vaikka 1. puomi olikin maan huippuja.
 
Hyvä puomisoundi (Sanken, Neumann, Schoeps -akseli) pesee kyllä napin sata nolla, mutta en mä ilman nappeja lähtis silti.