Keskustelua raskaammasta musiikista ›

AKangas: Mistä albumista olis hyvä aloittaa jos vierastaa örinää ja raskainta puolta vielä vähän, Damnation on jo kuuntelussa, mutta niistä muista, ja muutenkin mikä on helpoimmin lähestyttävä Opeth-aloittelijalle?
 
Ghost Reveries on mielestäni helposti lähestyttävin Opeth-levy. Kuten Mikael on itse sanonut, se on eräänlainen "best of" Opethin aiemmista saavutuksista. Kummatkin yhtyeen musiikin ääripäät ovat edustettuna.
 
Muistelen Oulun keikkaa yhä lämmöllä. Ei mikään ole parempaa kuin seurata Opethin sisäkeikkaa pikku nousuhumalassa.

Ghost Reveries on mielestäni helposti lähestyttävin Opeth-levy.
 
Komppaan. Ja tässä kun haetaan Damnationille seuraajaa niin GR vois olla muutenkin luonteva valinta, johtuen nuista synasoundeista yms. 70's-progejutuista. Siitä eteenpäin sitten ei auta kun tunnustella mikä se oma juttu on, jos näin härski ilmaisu sallitaan.
 
Opeth aukee bändinä vitun hitaasti, itse aloitin Damnationilla myös parisen vuotta sitten ja vasta nyt alkaa useimmat levyt toimia. Tähän asti setti on ollu MAYH/GR/Damnation/Roundhouse mutta nyt olisi tarkoitus laajentaa kokoelmaa Morningrisella ja Orchidilla.

Opeth aukee bändinä vitun hitaasti, itse aloitin Damnationilla myös parisen vuotta sitten ja vasta nyt alkaa useimmat levyt toimia. Tähän asti setti on ollu MAYH/GR/Damnation/Roundhouse mutta nyt olisi tarkoitus laajentaa kokoelmaa Morningrisella ja Orchidilla.
 
No tuokin riippuu ja roikkuu. Itse tutustuin Opethiin aikoinaan Still Life -levyn merkeissä, eikä sitä avautumista tarvinnut kyllä kauan odottaa.

Galder: No tuokin riippuu ja roikkuu. Itse tutustuin Opethiin aikoinaan Still Life -levyn merkeissä, eikä sitä avautumista tarvinnut kyllä kauan odottaa.
 
Kaveri: "Ootko Opethia kuullu?"
Minä: "En oo koskaan kuullu nimeäkään..."
Kaveri: "Mitäs kummaa, korjattakoon vääryys." *Master's Apprentices soimaan*
Minä: "Jumalauta!"
 
Näin siis lukion... hm... toisella luokalla? Ostelin kaikki ilmestyneet levyt siitä sitten muutaman kuukauden sisään, eikä siihen sen kummempaa 'aukenemista' tarvittu.

Itse kuulin Karman joskus vuonna kivi ja siitä se sitten lähti. Iski aika vitusti.

Deinonychius: Itse kuulin Karman joskus vuonna kivi ja siitä se sitten lähti. Iski aika vitusti.
 
Mulle ei taas koko My Arse ole auennut koskaan, muutamaa biisiä lukuunottamatta. =/

Mulle ei taas koko My Arse ole auennut koskaan, muutamaa biisiä lukuunottamatta. =/
 
Samaa vikaa vähän täälläkin suunnalla. "April Ethereal", "When" ja "Demon of the Fall" toimii, muut jää jotenkin varjoon. Jotenkin hirveän pirstaleinen kokonaisuus koko levy, mutta kuitenkin laadullisesti parempi lähes joka suhteessa kuin debyyttilevy.
 
Konseptina paremmin tuntuu toimivan "Still Life" (joka itsellä oli ensimmäinen tuttavuus joukkueelta loppukesästä 2002), jossa koko paletti pysyy hanskassa lyriikoiden avulla, mutta jonka rallit toimivat suhteellisen hyvin myös paakista irroitettuna. Itsellä on vaikea valinta yhtyeen parhaasta levystä, sillä päivästä riippuen yhtyeen katalogin kruunuksi nousee joko edellä mainittu "Still Life" tai uusin "Watershed". Porukan kolme heikointa ovat Orchid, MAYH ja Damnation.

Punisher:Konseptina paremmin tuntuu toimivan "Still Life" (joka itsellä oli ensimmäinen tuttavuus joukkueelta loppukesästä 2002), jossa koko paletti pysyy hanskassa lyriikoiden avulla, mutta jonka rallit toimivat suhteellisen hyvin myös paakista irroitettuna. Itsellä on vaikea valinta yhtyeen parhaasta levystä, sillä päivästä riippuen yhtyeen katalogin kruunuksi nousee joko edellä mainittu "Still Life" tai uusin "Watershed". Porukan kolme heikointa ovat Orchid, MAYH ja Damnation.
 
Still Life sitä vastoin on myös itselläni yksi parhaita levyjä, mitä olen ikinä kuullut. Niin saatanan kova. Aina. Samoin Vesipaska on yksi lemppareistani nyt.

Askorbiinihappo: Mulle ei taas koko My Arse ole auennut koskaan
 
Missä tahansa muualla kuin m.netin Opeth -ketjussa tuo lause olisi vähintäänkin epäilyttävä. Täällä kuitenkin sanon, että kannattaa vielä kokeilla "avartelua" hiljalleen rajoja venytellen josko nappaisi, onhan siinä nimittäin The Amen Corner, Credence ja Karma noiden mainitsemiesi jyrähittien lisäksi!

Mulle ei taas koko My Arse ole auennut koskaan
 
itellä kesti kyseisen levyn kanssa myös kauan. meni varmaan yli vuos, tuli aina välillä kuullsoteltua ja olin että ei. mut sitten yks päivä, lähdin kävelylle, levy luureihin niin iski kun salama kirkkaalta taivaalta.

Mullekaan ei ole MYAH avautunut vielä. Still Life on mielestäni sen sijaan hyvä levy, vaikkakin pidän enemmän myöhemmän Steven Wilson -kauden tuotantojäljestä.

Outoa. Mulle My Arms potki alusta asti loistavasti, tunnelma siinä levyssä on aivan omaa luokkaansa. Sen sijaan Still Lifen erinomaisuuden päälle en ole oikein ymmärtänyt.
 
e. Alku-Opethissa tykkään raakuudesta (Orchid, Morningrise ja varsinkin My Arms, Your Hearsen täydellisyys) ja myöhemmin nuista 70's-jutuista (Damnation ja Ghost Reveries).

professori: Outoa. Mulle My Arms potki alusta asti loistavasti, tunnelma siinä levyssä on aivan omaa luokkaansa. Sen sijaan Still Lifen erinomaisuuden päälle en ole oikein ymmärtänyt.
 
Sama. Still Lifessä parasta on kansitaide.

Sama. Still Lifessä parasta on kansitaide.
 
Sehän on vain piste I:n päälle.

Kolmea ekaa levyä ei todellakaan tule juurikaan kuunneltua, vaikka hyllyssä ovatkin. Se on sinänäsä outoa, varhaiset Katatoniat putoaa vaan ei ne ihan ensimmäiset Opethit vaikka ne on huomattavasti paremmin soitettu noin tekniseltä kannalta verrattuna Katatoniaan.
 
Mutta pakko lisätä vielä: Olin Helsingin ja Tampereen keikoilla mutta kumpikaan ei vetänyt millään tasolla vertoja Melloboat 2008 keikalle (tai Ankkarock 2008 keikalle paremman biisilistan takia ;) ) Silti molemmat Suomen keikat oli mahtavia, vaikkakin settilista oli sama.
 
ps. kuunnelkaapas ne, jotka eivät vielä ole löytäneet tätä, Mikaelin ja Dan Svanön Sorskogen: Mördet i Grottan
 
http://hem.bredband.net/frisun/Sorskogen_-_Mordet_i_Grottan.mp3
 
Jotain tuttua on melodioissa.. ;)

Jumatsuka! Oli muuten mahtava biisi,tosin joku Opethin biiseistä tuli välillä vähän turhankin kirkkaasti mieleen..

No kertosäkeen laulumelodiahan on otettu kyllä opethissa uusiokäyttöön.

Joo, aika räikee To Rid The Disease siellä. taisiis toisinpäin :) .

Aamuriisihän se paras levy on, ei siitä pääse yli eikä ympäri.