Yleistä keskustelua musiikista ›

Tän ois tietenki voinu laittaa tuonne studio-osioonki, mutta tarkoitus on kysyä ns. normaaleilta kuuntelijoilta/fellow musicians. Eli millä hevilevyillä on mielestänne parhaat soundit?
 
Itse olen havainnut sellaisen ilmiön, ettei näitä uusia 0 dBFS levyjä jaksa isolla kauaa kuunnella, vaan niihin hermostuu. Hyvänä esimerkkinä tietenkin tuo Metallican uusin Deaf Magnetic. Levyillä ei ole enää samanlaista dynamiikkaa eikä tunnelmaa, kuin 80-90 luvulla.
 
Tuolle sitten täytenä vastakohtana on Metallican Black Album, joka on ehdottomasti yksi maailman parhaimmista äänimaailmaltaan, jollei jopa paras..etenkin siihen aikaan. Noita levyjä tuli kuunneltua loppupeleissä sitten isommalla, koska ne ei raastanu hermoja.
 
Toki vieläkin osataan tehdä hyväsoundisia levyjä, ja joihinkin tyyleihin sopii tuollainen mättö (esim. Slipknot). Juuri tänään soi Radio Megalla joku suomalainen biisi (joskus klo 14 aikoihin), siinä oli kans loistavat soundit. Jotenkin nämä on kuitenki jo liian "kliinejä" mun makuun. En omista montakaan vuoden -92 jälkeen tehtyä levyä, enkä yleensäkään kovin montaa kymmentä levyä, joten kertokaa mitkä on omia suosikkejanne, ja mitä ette voi sietää?
 
EDIT: Vuosiluvut olis hyvä laittaa perään, niin nähdään mistä kuuntelijat tykkää (-90 luku vs. 2000 luku)

Kovasti tykkään Rainbow:n Rising -levyn soundista. En tiedä lasketaanko sitä enää heviksi :) Erittäin miellyttävä tilavaikutelma, ja hieno kynttilänvalonvärinen yleissoundi.
 
Julkaisuvuosi 1976.

Darkthrone - Transilvanian Hunger

Täytyypä mainita Neurosiksen A Sun That Never Sets sekä The Eye of Every Storm. Etenkin jälkimmäisellä kuullostaa kuin bändi soittaisi olohuoneessa, ja muutenkin saundit on molemmilla kiekoilla kohdallaan; soittimet kuulostavat itseltään ja dynamiikkaa löytyy, sekä ääniä ei juurikaan "katoa" tai katkeile. Tästä huolimatta soittimilla on oma tilansa löydetty äänikuvassa. Kaiken kaikkiaan miellyttävää, mutta palvelee silti etenkin ASTNS levyllä leijuvaa ahdistavaa tunnelmaa erinomaisesti. Steve Albini on saanut tämän bändin kuullostamaan melkoisen hyvältä.

1995 Fear Factory - Demanufacture (sopivan moderni ja puhdas, muttei mitään äärilyttyä eikä munatonta)
1999 Testament - The Gathering (jos sanakirjaan voisi lisätä munakkuudelle yhden termin lisää...)
2006 Katatonia - The Great Cold Distance (mieletön tunnelma ja selkeys, varsinkin bassossa)
2008/2006 Vader - XXV/Impressions In Blood (ar-ti-ku-laa-tio ja mehevyys, ehkä aivan aavistuksen liian lytätty, mutta muuten loistava)
 
Jos diggaat vähän räkäisemmästä soundimaailmasta, niin seuraavista löytyy hyviä esimerkkejä myös:
 
2000 Terror 2000 - Slaughterhouse Supremacy (helkutin räyhäkkäät soundit ja silti mainiot)
1994 Mayhem - De Mysteriis Dom Sathanas (vaikka ensialkuun kuulostaa suttuiselta, niin äkkiä huomaa kuinka selkeä miksaus tässä silti on - kaikki instrumentit kuulee ongelmitta)
1994 Kyuss - Kyuss a.k.a. Welcome to Sky Valley (jos soundeilla voi luoda tunnelman, niin tässä. Tummaa ja utuista, joka sinänsä jo luo meiningin)
2008 Darkspace - Dark Space III (vähän samaa kuin Kyussissa, mutta toisessa ääripäässä musiikillisesti. Yhtään puhtaammilla soundeilla tämä levy ei todellakaan toimisi)

Heroin: ...Etenkin jälkimmäisellä kuullostaa kuin...
 
Steve Albini on saanut tämän bändin kuullostamaan...
 
kuullostaa on ihan eri asia kuin kuulostaa.

Jos vielä saatais levyjen ilmestymisvuodet, niin näkis onko mun teoria ollenkaan oikea :)

Toolin Lateraluksen soundit ovat aina miellyttäneet korvaani. Etenkin rumpu- ja bassosoundit ovat juurikin sitä mitä niiden pitääkin olla. Dynamiikkaakin löytyy kiitettävästi.
 
Tykkään myös vanhemman Slayerin soundeista (tai ainakin ne palvelevat itse musiikkia hienosti). Rumpusoundeille tästäkin erikseen plussa. Kuunnelkaapa vaikka niitä War Ensemblen rumpufillejä, jotka ovat juurikin sopivan "autotallimaiset".
 
Suurin osa nykypäivän hevilevyistä työntävät jo pelkästään soundiensa takia kauas luotaan. Äänimaailma on niin kylmä ja täyteen ahdattu, että korvat alkavat vuotaa verta kun kuuntelee, kitarat ovat sitä tyypillisintä säröpörinää, rummut eivät kuulosta rummuilta vaan siltä kuin joku nakuttelisi lyijykänällä pöytää jne... Se mikä tässä on valitettavinta on se, että tämän tuotantomallin johdosta lähes kaikki uuden hevibändit kuulostavat samalta eikä niistä jaksa sen suuremmin edes yrittää kiinnostua.

Iron Maidenin Piece of Mindin saundit ne vasta ovat täyttä rautaa.

Itse olen havainnut sellaisen ilmiön, ettei näitä uusia 0 dBFS levyjä jaksa isolla kauaa kuunnella, vaan niihin hermostuu. Hyvänä esimerkkinä tietenkin tuo Metallican uusin Deaf Magnetic. Levyillä ei ole enää samanlaista dynamiikkaa eikä tunnelmaa, kuin 80-90 luvulla.
, niin nähdään mistä kuuntelijat tykkää (-90 luku vs. 2000 luku)
 
Omasta mielestänikin loppukasarin/alkuysärin jälkeisiltä levyjen soundeilta on kadonnut sielu. Ei löydä sitä asennetta ja fiilistä mikä biiseissä on ollu niitä tehdessä vaan musa on semmosta hälläväliä-ulostetta; Liian kliinisiä ja hiottuja. Olisko täällä joku nero joka tietäis että tapahtuko niihin aikoihin joku mullistava keksintö?
 
Vois sitte alottaa kansannousun tämän tsydeemin kumoamiseks :D
 
hevilevy ja hevilevy, mutta mötley cruen dr.feelgood on aika täydelliset soundeiltaan.

Niitähän on vaikka kuinka paljon... Paitsi ei tule nopeasti mieleen kuin:
Firehouse - Hold Your Fire (1992)
Dream Theater - Images And Words (1992)
 
Tässä vielä musavideot kyseisiltä levyiltä:
http://myplay.com/videos/firehouse/reach-for-the-sky
http://new.music.yahoo.com/videos/D … eamTheater/Take-The-Time--157425315
 
Näennäisesti hyvä soundit on Symphony X:n The Divine Wings of Tragedylla. Periaatteessa tosi potkivat ja jyhkeät, mutta niissä on joku kumma muovisuus mikä vaivaa. Muuten kyllä kova levy.
 
Kyseessä muuten loistava levy, mutta en ole oikein koskaan pitänyt soundeista. Tuossa yksi päivä kuuntelin kyseistä levyä taas ja tajusin, että Romeon särökitarasoundi se tekee albumin soundeista muoviset. Esim. viimeisessä biisissä, kun ei ole sitä saahaamista niin paljon, niin yleisvaikutelma on paljon kirkkaampi ja äänimaailma kuulostaa jopa paikoin miellyttävältä.

Dream Theater - Images And Words (1992)
 
Virvelisoundi on aika karu. Muuten kyllä hyvä. Ja tosi kova levy ei siinä mitään.

Dream Theater - Images And Words (1992)
 
Hyi. Tuossa on ehkä kauheimmat rumpusoundit koskaan.

Hyi. Tuossa on ehkä kauheimmat rumpusaundit koskaan.
Ja minä juurikin pidän erityisesti albumin rumpusoundeista :)

Jaahas, menikös tää tällaseks nyt?
 
Mä en heviä juurikaan kuuntele, mutta Type O Negativella ja Toolilla on levyillään oikeen hyvät soundit. Tosin sillä Toolin ekalla ep:llä on aika karut soundit

Joskus King Diamondin Them-julkaisua kuunnellessa tuli hekoteltua, että onpa karut soundit, mutta jostain aivan käsittämättömästä syystä olen alkanut lähiaikoina diggailemaan siitä pseudo-purkkisoundista hillittömästi. Hassu alamiddlevoittoinen äänimaailma. Se vain toimii jostain syystä. Tämä on ehkä paras. Joskus tulee kuunneltua ihan pelkkien soundien vuoksi. Olen sairas mies.

Megadethin Countdown to Extinction myös
 
Aika jännä, sillä minun mielestäni Countdown to Extinctionilla on todella ohkaiset ja "munattomat" soundit jos vertaa esimerkiksi vaikkapa Rust in Peaceen. Voisiko joku varmentaa havaintoni todeksi, sillä levyjen viimeisimmistä kuuntelukerroista on kuitenkin tovi aikaa?

M_Rouge: Ja minä juurikin pidän erityisesti albumin rumpusoundeista :)
 
Niimpä! Bändin ainoa levy joka (enää) iskee... ja rumpusaundit on jotenki tosi hyvät myös.

Led Zeppelin tuotanto 1969-1978. Paitsi parassoundisinta, myös painavinta asiaa (hevi)rockin saralla. Laitoin nyt nuo vuosiluvutkin tuohon, kun näitä uusia hyviä hevilevyjä julkaistaan tuhkatiheään. ;-)
 
Ai niin - joku hyvänkuuloinen hevirock-levy ilmestyi ihan äskettäin. Mikäs se olikaan? ...AC/DC:n Black Ice.. joo, sehän se.