Kitarat: akustinen ›

Pienikoppainen parlor-kitara kiinnostaa kolmesta syystä:
 
1.Niitä ei pääse kokeilemaan missään. Omaa kotipaikkakuntani lähellä olevissa liikkeissä on lähinnä vain isokoppaisia kitaroita myynnissä.
 
2.Tämänhetkinen teräskieliseni on kooltaan melko iso. Pikkukitaraa olisi mukava soittaa istuen.
 
3.Noin 15 vuotta sitten pääsin kokeilemaan jonkun soitinrakentajan tekemää pikkukoppaista kitaraa. Luulisin, että kyseessä oli juuri parlor-koko. Vaikka kyseessä oli vain pieni kokeilutuokio, jäi siitä sellainen muistijälki, että onpas hauska kitara, mukava pitää sylissä ja vähän ontto, hyvä huono saundi.
 
Nyt olen huomannut nettiä selatessani, että maailmalta voisi tilata tuontyyppisen kitaran. Jotain kommentointia olen lukenut näistä koneista myös Mnetin sivuilta. Onko siis mielestäsi parlor-kitara vain pelkkä blues-soitin vai voisiko sitä käyttää myös yleiskitarana? Mitä tarkoittaa se, kun jostain olen lukenut tämäntyyppisten kitaroiden menevän kovempaa soitettaessa tukkoon, ilmeisesti plektralla sointuja harjatessa. Eipä silti itsellä tuo soitin tulisi lähinnä sormisoittoon. Minkälaisia kokemuksia teillä on ko.kitaroista? Löytyisikö vielä mahdollisesti kommenttia tai suosituksia jostain mallista. Esimerkkeinä tulee mieleen Washburn R316, Tanglewood TW73, Art&Lutherie Ami. Mahdolliset muutkin valmistajat kiinnostavat. Sitten vielä pikkukoppaisuuteen liittyvä kysymys: Mikä koppakoko teräskielisten puolella vastaa suurin piirtein klassisen nailonkielisen koppakokoa?

Itselläni on pienikoppainen Höfner 60-luvulta. En tiedä meneekö se parlour-määritelmän alle. Taitaa olla laminaattia kansi, ettei sinällään ole kovin laadukas kitara, mutta tykkään kyllä tuosta soundista. Mukavalla tavalla kolkko. Ei ole kaunis ja lämmin missään nimessä, vaan jokseenkin läpitunkeva ja särmikäs. Sormilla olen sillä soitellut.
 
Vähän päälle satasen tuosta maksoin.
 
Kuva vastaavasta:
http://www.vintagehofner.co.uk/gallery/gallery2/gallery11/ga158.html
 
edit. Ai niin joo, en ehkä ihan yleiskitaraksi tätä sanoisi, mutta soundille on kyllä paikkansa. Bluesissa voisi toimia, itse tosin folk-kappaleita olen lähinnä soitellut tällä.

Seagull Grand. Käy tsekkaan Millbrookista kun olet stadissa seuraavaksi käväsemässä.

Teräskielissä OM, Folk, grand auditorium tai OOO lienee se klassisen kokoinen. Parlor on useimmiten OO-kokoa, tai sitten OO, joskus puhutaan myös concert-koosta...?
 
Mulla oli A&L Ami, jonka myin pois. Toisaalta väärä päätös, kyllä sitä olen välillä kaipaillutkin. Toisaalta ostaja ei siihen täysin tyytyväinen sanonut olevansa, mutta osti silti...? Se oli todella helpposoittoinen ja herkkä, eli sormilla ja soffalla todella iisi näpyteltävä. Pletralla soittoon ei sitten niin oiva, luonnollisesti, kun skaalakin on vielä lyhyt (sen suunnilleen 24.75"). Ameissa tosin on kuulemma vähän kaulakulmaongelmia, niinkuin niiiin monissa teräskielisissäkitaroissa, joten ei mielestäni muista poikkea. Omani oli kyllä namu kolmeen hunttiin (suomen ovh 500€). Ami mielestäni oli parempi kuin Seagull Grand. Mutta sama kitara ne tavallaan on.
 
Washburni oli ihan hyvä myös. Tanglewoodia en nyt muista kokeilleeni. Mutta jotankin kyllä on sellainen fiilis, että jos pikkuisesta pitää, ne lähes kaikki on mukavia. Jopa Fenderi oli mun mielestäni ihan kiva kun DLX:ssä kokeilin.
 
Kiinalaiset mitä helsingin Albertinkadulla on myyty on ihan hauskoja nekin. Noin 300€, ja joko resonaattorilla tai ilman. Hitu liian pieniä minun makuuni, ja kaulaongelmia sun muuta pikkuvikaa niissäkin on ollut, mitä nyt liikkeessä kokeillut. Red Hill Records ja mikä se puhallinliike nyt onkaan... joku woodpipes se on... käytä hakua, on näistä joristu...

Onko siis mielestäsi parlor-kitara vain pelkkä blues-soitin vai voisiko sitä käyttää myös yleiskitarana? Mitä tarkoittaa se, kun jostain olen lukenut tämäntyyppisten kitaroiden menevän kovempaa soitettaessa tukkoon, ilmeisesti plektralla sointuja harjatessa.
 
Voi käyttää yleiskitarana, mutta pikkukoppaisella ei lähde sellainen rullaava pletrakomppi yhtä hyvin kuin D-koppaisesta. Hyvänä puolena on juuri se, että kitara ei mene tukkoon kovempaa soitettaessa ja että eri taajuusalueet ovat tasapainoisesti edustettuina, joten kitaran soundi on helppo saada nauhalle, jos äänittää musiikkia. Parlor kyllä viittaa alunperin 0-kokoa pienempään kitaraan, eikä monella valmistajalla ole näitä myynnissä.
 
Gibson L-00 on tyypillinen ns. bluesakustinen, mutta kokonsa puolesta paljon parloria isompi, samoin Martinin 000 tai OM-kokot. En katsoisi että edes Martin 00-15 on parlor akustinen.
 
Minusta ei ole järkeä ostaa parlor kokoista kitaraa, koska yleensä samalla rahalla saat 000/OM/L-00 kokoisen akustisen, josta lähtee kovempi ääni ja periaatteessa samanlainen tasapainoinen soundi. Parlor kitara olisi hieno pienen kokonsa vuoksi matkakitaraksi, mutta jotta saisi hyvin soivan pitäisi sijoittaa kokopuiseen rahaa niin paljon, että menee turhuuden puolelle.

Minusta ei ole järkeä ostaa parlor kokoista kitaraa, koska yleensä samalla rahalla saat 000/OM/L-00 kokoisen akustisen, josta lähtee kovempi ääni ja periaatteessa samanlainen tasapainoinen soundi.
 
Eikö olisi parempi että kaikki akustiset teräskieliset olisivat D-mallin martinin kopioita niinkuin ennenkin:)
 
Yleiskitaraksi joku kunnon 000-kokoinen voisi olla tosiaan aika hyvä. Onko tuo robertjohnson muuten suunnilleen saman kokoinen kuin L-00 vai pienempi?

Onko tuo robertjohnson muuten suunnilleen saman kokoinen kuin L-00 vai pienempi?
 
Gibson L-1 "Robert Johnson" on pienempi kuin L-00, kopan malli on myös erityyppinen. Kokoja Martin vs. Gibson on hieman hankala verrata, koska kopan mallit ovat erityyppiset, mutta jos puhutaan tilavuusmitoista, niin L-00 on tilavuudeltaan 000 kokoinen ja 00 vastaa suurinpiirtein L-1:tä. Gibson J-185 on suurinpiirtein D-koppaisen kokoinen tilavuudeltaan ja J-200 taas vähän suurempi.

Onpas makian näköisiä kitaroita tuolla Loefin sivuilla! Tuli mieleen erään tutun vintage Fenderin putkivahvarin omistajan lausunto Rolandin Microcubesta, joka hänellä oli mökkikoneena:"Tämmöinenhän pitää olla joka talossa." Ontuvana vertauksena tuli mieleen tämmöisen kotitarverämpyttelijän toiveuni: Olisipa tuommoinen parlori olohuoneen nurkassa, tulisi varmaan siepattua käteen useammin kuin laki sallii... ja sitten olisi tietenkin laukussa odottelemassa joku isompikoppainen arvopeli virallisempia soittohetkiä:)

Tuolla DLX musiikin varastontyhjennysmyynnissä näkyy joku Larriveen Parlor, en tiedä missä liikkeessä, mutta hinta ei ole hirveän paha (645 EUR):
http://www.dlxmusic.fi/index.php?Ta … X_Deluxe_Musicin_varaston_tyhjennys
 
Tuo taitaa olla ensimmäisiä Larriveen parlor-kitaroita, ilmeisesti ilman kopan ja otelaudan reunanauhoja ja muita koristeita.