Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Callisto on nyt kyllä uudistunut, selkeästi, mutta onkohan tämä jo liikaa? Niinkuin edellä mainittiin, niin ne elementit, jotka ainakin meikää viehätti kahdella edellisellä levyllä ovat tuntuneet hukkuneen ja korvattu jollain muulla. En kuitenkaan täysin keskittyneesti kuunnellut noita Myspacen biisejä, enemmänkin tässä koneella samalla kikkaillen ja kiinnitin huomiota enemmän yleismeininkiin ja -fiilikseen. Mutta jotenkin tästä ei tullut niin sitä omalaatuista Callisto-vaikutelmaa, joka erotti bändin selkeästi edukseen kahdella edellisellä plätyllä, etenkin Noirilla. True Nature oli hieman rikkonaisempi paketti, mutta kokonaisuus veti kuitenkin voiton puolelle. Ehkä tästä voisi erilaisella ennakkoasennoitumisella ja paremmalla keskittymisellä saada jotain vielä irti... paskalta tää nyt ei kuitenkaan vaikuttanut, mutta sellaista välitöntä syttymistä ei vielä ole syntynyt mikä esim Noirin kohdalla sattui.

Aikaisemmin olin vähän kuunnellut Noiria, ja oli kyllä viehättävää. Uutukainen kuulostaa ajoittain oikein hyvältä, mutten kuten aikaisemmin sanottu, matto viedään aika usein alta pois. Myspacen tuhnuinen äänenlaatu ei kyllä auta yhtään sekään. Mutta täytyy pistää tehokuunteluun tämä ja Noir ainakin :)

Tänään tipahti postiluukusta Providence. Kliinit laulut hämäävät edelleen, mutta paljon siistejä juttuja on löytynyt sitten myspacetuhnukuunteluiden. Parempaan päin kuuntelu kuuntelulta.

No onko porukka kuunnellut levyä muutenkin kuin myspacesta? Paljon, paljon löytyy hienoja juttuja. Kliinit laulutkin alkaa toimia, tosin ei korkealta lauletut.

Alkaa levy kuulostaa todella hyvältä nyt kyllä. Alkujärkytyksestä toipumiseen vain meni hetki aikaa. In Session on tällä hetkellä suosikkibiisi, vaikka en kyllä mitään biisiä haluaisi tiputtaa pois.

Hyvä levy minunkin mielestäni, joskin ei ihan samalla tavalla löydy niitä todella muistettavia biisejä, kuin Noirilta tai True Nature Unfoldsilta. Instrumentaaliosioita kyllä kaipaisi enemmän, kuin myös murinoita sen kliinivokalisoinnin rinnalle.

täähä o tosi hyvää tää uus!!
en ymmärrä miks noist puhtaista lauluista pitää kitistä? nehä toimii tosi hyvin tossa, tulee aika paljo noi Opethin hitaimmat huurustelut mieleen. 9+

Levy nousi listalle sijalle 23. Calliston ensimmäinen listasijoitus.

Nyt on useampi kuuntelu takana, joten viitsin nyt hieman varmempaa kommenttia heittää. Ensinnäkin, ei tämä tunnu nousevan edeltäjien seuraan. Jotenkin tästä on hävinnyt se "lämpö", joka oli vahvasti mukana edellisillä tuotoksilla, tosin hyviä soundeja tästä löytyy etenkin kosketinpuolelta, mukavan vintagemaisia juttuja löytyy ihan kivasti. Linjamuutos on ollut aika vahva, bändi on mennyt selkeästi post-rockmaisempaan suuntaan, mun mielestä tämä siirtyminen ei olisi niin välttämätöntä, sillä tästä genrestä itsestään löytyy niin kovia edustajia että turha siihen sarjaan on lähtä kisaamaan, Callisto oli nimenomaan omimmillaan edellisten levyjen tyylillään. Mutta missään nimessä tämä ei vielä mitään perinteistä post-rockia ole, siihen suuntaan vain on nojattu vahvemmin, toivottavasti jatkossa ei enää enenevässä määrin. Tästä levystä ei tunnu tarttuvan päähän niin heposti asioita. Puhtaat vokaaoliosuudet eivät mua häiritse, vaikka ymmärrän että joitakin muita se hiertää. Ehkä tämä tästä ajan kanssa vielä kiristää otettaan, mutta ehkä ne odotukset jälleen oli vähän liian korkealla, Callisto on kuitenkin omassa suomibändirankingissani jossain top-5 tietämillä.
 
Lisätään nyt vielä, että ei tämä huono ole ja kyllä tästä rovoille saa vastinetta, vaikka sokkona sijoittaisikin. Mutta kriittinen palaute se paras palaute. ;)

Itsellä hieman päinvastaisia fiiliksiä. Tuntuu kokoajan pyörivän joku melodia levyltä päässä. Nyt tullut kuunneltua puolenkytä kertaa levyltä ja paranee vain koko ajan.
Levy on pitkä ja vaatiikin sillä paljon kuuntelua, että joka palasesta saa kiinni. Uusi laulaja sopii orkesteriin pirun hyvin. Toivottavasti tässä pääsee myös keikkakunnon katsastamaan.
 
Callistolla kaikki levyt ovat olleet erilaisia. Tämä jatkaa samaa linjaa. Eikä missään nimessä mielestäni ole menty alaspäin. Komiata uusiutumista vain. Hieman saanut ihmetellä levyn saamaa kritiikkiä :)
 
Kaikenkaikkiaan inspiroivaa musiikkia. Ailaikit-ö-lot.

Calliston "Providence" Korroosion arviossa
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2820

Ei vitsi, onhan tää ihan sika hyvä levy. In Session pitää edelleen pintansa levyn parhaana biisinä, mutta nyt pystyy jo erittelemään muita kovia ralleja - esim. Dead weight. hyvähyvä
 
EDIT: Korroosion arvio edustaa aikalailla sitä, mikä fiilis levystä jää ensimmäisten kuuntelujen jälkeen. Muutaman viikon soiton jälkeen tilanne ihan eri.

carlos: Ei vitsi, onhan tää ihan sika hyvä levy. In Session pitää edelleen pintansa levyn parhaana biisinä, mutta nyt pystyy jo erittelemään muita kovia ralleja - esim. Dead weight. hyvähyvä
 
EDIT: Korroosion arvio edustaa aikalailla sitä, mikä fiilis levystä jää ensimmäisten kuuntelujen jälkeen. Muutaman viikon soiton jälkeen tilanne ihan eri.
 
Kyllä. Ehdottomasti huippulevy, josta jää käteen ekan kuuntelukerran jälkeen vaan hämmentynyt fiilis! Joka kuuntelukerralla levy vaan parantuu ja syvenee. Hauska huomio on se, että joka kuuntelukerralla huudot ottavat korvaan yhä enemmän ja enemmän. Jollain lailla ne eivät tunnu enää istuvan pakettiin. Niiden tilalla mieluusti kuulisi puhdasta laulua tai instrumentaaliosuuksia. :) Muilla samalla lailla? Täällä kun on tuota puhdasta laulua niin kovasti parjattu...
 
Tänään pitää mennä fiilistelemään livenä rymikselle.

Veepee: ...
 
Tänään pitää mennä fiilistelemään livenä rymikselle.
 
Kerro terveisiä rumpalille Poppamieheltä !

Kävin eilen katsastamassa mitenkä uusi matsku toimii livenä. Toimiihan se. Perkele. Helevetin kovin vetivät.

Pistin tuplavinyylin tilaukseen sieltä virallisten sivujen kautta löytyvästä nettikaupasta, kun saa vielä mp3-latauksen samaan hintaan. Tällainen kimppaformaattihan on sinänsä mitä loistavin keksintö. Pariin otteeseen tullut viime aikoina pyöriteltyä edellisiä levyjä. Nyt sitä sitten odotellaan...

Kirjoitetaanpas nyt omakin näkemys sitten esille.
 
Itse tutustuin Callistoon vasta aivan hiljan True Nature unfolds levyn kautta, Noiria en ole kuullut kokonaisuudessaan kertaakaan.
 
Providence tarttui mukaan levykaupanmyyjän suosituksesta (tai painostuksesta/vihjailusta) Cult of Lunan Salvationia ostaessa. Täytyy kyllä sanoa, että kiitos siitä myyjälle.
 
Itselle levy antaa paljon. Kun vertailukohtia ei aikaisemmilta levyiltä ole, niin Providence iskee todella hyvin. Soundit ovat omaan makuuni, luovat jotensakin hyvän tunnelman levylle, sopivan unimaisen ja uhkaavan. Olen eri mieltä pehmeyden puutteesta, tosin en ole aikaisempaan tuotkseen näin hyvin perehtynyt, joten voin olla "väärässäkin".
Minusta puhdas vokalisointi sopii tälle levylle ja mörinätkin sujuvat, joskin jälkimäisiä saisi olla ehkä aavistuksen enemmän. Lähinnä kait jää vain vaivaamaan hienoinen tasapaksuus... levyn alku osuu suoraan mutta keskittyminen pakkaa hermpaantumaan loppu kohti. Voi olla, että kun kuuntelisikin austa loppuun päin ei asia olisi näin.
 
Livenä tomi Turkkusessa ainakin minun mielestäni oikein hyvin.

Kosminen: Pistin tuplavinyylin tilaukseen sieltä virallisten sivujen kautta löytyvästä nettikaupasta, kun saa vielä mp3-latauksen samaan hintaan. Tällainen kimppaformaattihan on sinänsä mitä loistavin keksintö. Pariin otteeseen tullut viime aikoina pyöriteltyä edellisiä levyjä. Nyt sitä sitten odotellaan...
 
Milläköhän laadulla nuo mp3-lataukset yleensä on, mitä vinyylien kyljessä lykkäävät? Itteä tuo homma kiinnostaa erityisesti, sillä vinyyleissä on sitä jotain viehätystä :)

Ostin itsekkin Providencen jokunen viikko sitten ja oli kyllä hyvä ostos. Aluksi levy tuntui vähän tylsältä ja yksipuoliselta, mutta joka kuuntelukerralla se parani. Aloin huomata eihän se niin tylsä ja yksitoikkoinen olekkaan vaan oikeastaan aika jännä levy. Post metal genressä niin monet bändit muistuttavat toisiaan, että olen aika iloinen että Callisto muutti tyyliään uniikimpaan suuntaan. Ei ole toista Calliston kaltaista.