Rock, pop, alternative ›

Niin ei se popmusiikki kyllä tästä parane, kyllä jämpti on niin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=pBQ-S6njQQw

Veikkaan että Daavis Bowisista on jo ketju. Hieno biisi on tuo kyllä.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/h … ku/tulokset.php?seek_id=803923&

Jeah :D Olin lukiossa kauan sitten 80-luvun alkupuolella ARMOTON Bowie-fani, Ziggy-fleda oli ja kaikki. Mutta prgle, kuolematonta popmusiikkiahan tämä...
 
Lisää parhautta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=pl3vxEudif8
 
PS. Adminit kait sit lukitsee / mergeää tarpeen mukaan jos tää on niiq redundantti tää ketju?
PPS. Fatal Error: Invalid Seek Id

Bowie on varmaan kovin juttu mikä itseeni on koskaan musiikin saralla iskenyt. Ja se tuntui. Ääni, karisma ja aikakautensa parhaat pop-biisit. Siinäpä se, unohtamatta Mick Ronsonin panosta kokonaisuuteen niin kitaroinnin, kuin jousisovituksienkin puolesta. Ziggy eraan ei taida montaakaan huonoa hetkeä liittyä ja päätös, se jos mikä oli komea.
 
Tässä, olkaapa hyvä: http://www.youtube.com/watch?v=p79JKclG-oc
 
E: Jaha. Piti laittaa linkki Rock'N'Roll Suicidesta, mutta tulikin Moonage Daydream - samalta jäähyväiskeikalta. Ja jumalauta että on muuten kohta pakko laittaa dvd katseluun. Eihän Ronsonilla montaa kitaratemppua ollut hihassa, ja kuten mies itsekin myönsi, ei tekniikkapuolikaan ollut mikään erityinen, mutta hyvä helvetti että kuulostaa hyvältä. Ja näyttää myös. Siis Moonage Daydreamin rokimpi soolo livenä, kuin levyversiolla. Olikohan muuten ensimmäisiä brittikitaristeja, ellei peräti ensimmäinen joka käytti live-tilanteissa delayta? Noin muistelen kuulleeni. Tuo saundi yhdistettynä noihin vibratoihin ja bendeihin...Huh.

Tuo saundi yhdistettynä noihin vibratoihin ja bendeihin...Huh.
 
No niinpä.
 
Ja se, mikä mua myös on Ronsonin soitossa aina viehättänyt, on tuo eräänlainen jatkuva tasapainoilu metelin ja melodisuuden välissä. Ensin kehitetään nätti temaattinen kuvio jota toistetaan jonkun kerran, ja sitten tuhotaan se heittämällä delay päälle ja vaihtamalla äkkiä dissonanssin puolelle. Loistava tyyli :)
 
Mutta onhan Bowie kyllä noin yleisemminkin näiden kummajaiskitaristien päälle aina ymmärtänyt. Esimerkiksi sekä Fripp että Belew jatkoivat myöhemmin tuota möykkäkitaralinjaa erittäin ansiokkaasti, ja voisin jopa väittää että joltain osin uraauurtavastikin. Jos vaikka tsekataan mitä Fripp soittaa Scary Monstersilla, niin kyllähän se herranjumala on jotain aivan käsittämättömän hienoa kaikessa aggressiivisuudessaan ja riitasointuisuudessaan...

Bowien kulta-ajan parhaat omasta mielestäni:
 
Ziggy
Space Oddity (varauksin)
Low
Heroes
Scary Monsters
StationtoStation
Hunky Dory
 
Pahimmat flopit:
 
PinUps
Young Americans
Tonight
Diamond Dogs (varauksin)
 
90-luvun Bowie ei koskaan iskenyt, samoin noi Tin Machine-sekoilut olivat aika hirveitä.
 
Parhaimmillaan Bowie on nero, huonoimmillaan tosi huono. Silti yksi itselleni kovimmin kolahtaneista artisteista.

Timetokill: Bowien kulta-ajan parhaat omasta mielestäni:
 
Ziggy
Space Oddity (varauksin)
Low
Heroes
Scary Monsters
StationtoStation
Hunky Dory
 
Pahimmat flopit:
 
PinUps
Young Americans
Tonight
Diamond Dogs (varauksin)
 
Just sattumalta kuuntelin eile Ziggy Stardustia. On se vaa kova lätty! Pitäiskin hankkia vähän lisää Bowie-kamaa levyhyllyyn. Tsekkaan noi sun suositukset.
 
Se live-tupla jossa on Earl Slick kitarassa, on hieno mun mielestä. Ronsonin aikaista live-materiaalia ei vissiin oo julkaistu?
 
Miten niin Diamond Dogs on paha floppi?

Hei! Young Americans ja Diamond Dogs ovat parhaita! Young Americans groovaa kuin hirvi ja Diamond Dogsissa on loistelias tunnelma.
 
Young Americans ehkä eniten kulutuksessa MP3-soittimessa.

rheinone: Ronsonin aikaista live-materiaalia ei vissiin oo julkaistu?
 
Onhan nyt toki. Viime kesänä jukaistiin Santa Monican keikka vuodelta 1972 ja sen lisäksi löytyy Bowie at The Beep samaiselta vuodelta, joka on tuplalevy. Ekalla levyllä varhaisia biisejä, kun taas toisella tunnetuimmat viisut. Ziggyn jäähyväiskonsertti vuodelta 1973 löytyy taas sekä dvd:nä, että cd-muodossa - halvalla irtoaa Anttiloista. Oma suosikkini noista on tuo Beep live, jossa bändi tuntuisi olevan täydellisimmillään.

msalama: No niinpä.
 
Ja se, mikä mua myös on Ronsonin soitossa aina viehättänyt, on tuo eräänlainen jatkuva tasapainoilu metelin ja melodisuuden välissä. Ensin kehitetään nätti temaattinen kuvio jota toistetaan jonkun kerran, ja sitten tuhotaan se heittämällä delay päälle ja vaihtamalla äkkiä dissonanssin puolelle. Loistava tyyli :)
 
Mutta onhan Bowie kyllä noin yleisemminkin näiden kummajaiskitaristien päälle aina ymmärtänyt. Esimerkiksi sekä Fripp että Belew jatkoivat myöhemmin tuota möykkäkitaralinjaa erittäin ansiokkaasti, ja voisin jopa väittää että joltain osin uraauurtavastikin. Jos vaikka tsekataan mitä Fripp soittaa Scary Monstersilla, niin kyllähän se herranjumala on jotain aivan käsittämättömän hienoa kaikessa aggressiivisuudessaan ja riitasointuisuudessaan...
 
Eikä Carlos Alomarkaan ollut ihan perusvinguttaja Bowien taustajoukoissa.
 
Varmasti yksi syy Bowien loistaviin kiekkoihin on, että hän onnistui haalimaan ympärilleen mitä erikoisempaa porukkaa. Andy Warholista Brian Enoon, Lou Reedista John Lennoniin. Jos oli kameleontti, oli myös myös papukaija, joka osasi imeä vaikutteita kulttuurin eri ulottuvuuksista suvereenisti kuin Björndalen ampumahiihdossa (anteeksi äärimmäisen ontuva vertaus).
 
Joo, Mick Ronson oli loistava ja omaperäinen kitaristi. Kyllä Les Paul on paras kitara.

glx405: Eikä Carlos Alomarkaan ollut ihan perusvinguttaja Bowien taustajoukoissa.
 
Varmasti yksi syy Bowien loistaviin kiekkoihin on, että hän onnistui haalimaan ympärilleen mitä erikoisempaa porukkaa. Andy Warholista Brian Enoon, Lou Reedista John Lennoniin. Jos oli kameleontti, oli myös myös papukaija, joka osasi imeä vaikutteita kulttuurin eri ulottuvuuksista suvereenisti kuin Björndalen ampumahiihdossa (anteeksi äärimmäisen ontuva vertaus).
 
Joo, Mick Ronson oli loistava ja omaperäinen kitaristi. Kyllä Les Paul on paras kitara.
 
Eikös se Stevie Ray Vauhkonenkin oo soittanu Bowiksen kaa?

Gardiner: Eikös se Stevie Ray Vauhkonenkin oo soittanu Bowiksen kaa?
 
Jeah, sen takii miekii Let's Dancen, vaimikäsen levyn nimi nyt oli, hankin aikoinaan. Sillon oli SRV uusinta uutta muotia. Eikä kyllä oo paljoo hellittäny sen sällin diggailu suuren yleisön keskuudessa.

Ei oo vielä kukaan hehkuttanu Aladdin Sanea? Siinäpä levynkansi jota tuli ihmeteltyä koulusta tullessani silloin '73 tai '74. Sattui näet olemaan levykauppa just bussipysäkin kohdalla, ja siinä se Bowie köllötteli näyteikkunassa. Osui aikakauteen jolloin Hurriganes ei vielä ollu kolahtanu mulle, mutta Alice Cooper oli kova sana. Suosikin olisin halunnu tilata mut mutsi ei antanu ku sen mielestä se oli isompien poikien ja tyttöjen lehti. Anyways, kyä meidän skloddien mielestä Cooperilla oli paremmat meikit ja muutenkin raisumpi meininki. Ja niinhän sillä oliki.

Timetokill:
 
Pahimmat flopit:
 
PinUps
Young Americans
Tonight
Diamond Dogs (varauksin)
 
Young Americans ei oo millään asteikolla floppi. Omalla kohdallani levy on Bowien tuotoksista ehkäpä juuri se mieluisin. Loistava tunnelma siinä, loistava levy on.
 
Diamond Dogs kipuaa itselläni myös viiden ehdottomimman Bowie-levyn joukkoon.

Timetokill: Bowien kulta-ajan parhaat omasta mielestäni:
 
Ziggy
Space Oddity (varauksin)
Low
Heroes
Scary Monsters
StationtoStation
Hunky Dory
 
http://www.youtube.com/watch?v=ueUOTImKp0k
 
=> Jumaliste, Hunky Dory menee hankintaan välittömästi huomenna!

Abysmal: Young Americans ei oo millään asteikolla floppi. Omalla kohdallani levy on Bowien tuotoksista ehkäpä juuri se mieluisin. Loistava tunnelma siinä, loistava levy on.
 
Diamond Dogs kipuaa itselläni myös viiden ehdottomimman Bowie-levyn joukkoon.
 
Omat lempilevyt Bowielta on juuri Diamond Dogs ja Young Americans (:

Mun Bowie-suosikki on Hunky Dory. Levy, jossa lauletaan Andy Warholista, ei voine muutenkaan olla huono.

Gardiner: Eikös se Stevie Ray Vauhkonenkin oo soittanu Bowiksen kaa?
 
Joo, mutta nyt pysyttäydyttiin pre-kasarissa... 80-luvulla Bowie lähti liukumäkeen ja stiga vei minne sun sattuu huonoin tuloksin.
 
SRV ei oikein viihtynyt Bowien kanssa. Tätä pyydettiin kiertueellekin, mutta SRV ei halunnut jättää Double Troublea.

Veksu: Onhan nyt toki. Viime kesänä jukaistiin Santa Monican keikka vuodelta 1972 ja sen lisäksi löytyy Bowie at The Beep samaiselta vuodelta, joka on tuplalevy. Ekalla levyllä varhaisia biisejä, kun taas toisella tunnetuimmat viisut. Ziggyn jäähyväiskonsertti vuodelta 1973 löytyy taas sekä dvd:nä, että cd-muodossa - halvalla irtoaa Anttiloista. Oma suosikkini noista on tuo Beep live, jossa bändi tuntuisi olevan täydellisimmillään.
 
Tarkoitatko Bowie at the Beebin mukana tullutta bonuslevyä? Siinä soittaa kyllä tuore 90-luvun lopun kokoonpano, joka taitaa olla identtinen Bowien viimeisimmän (viimeiseksi jäävän?) Reality-kiertueen bändin kanssa, Ronsonhan kuoli jo 90-luvun alussa.
 
Niissä Beeb-taltioinneissa (radiotaltionteja) soittaa osassa Ronson, mutta vain niissä 60-luvun ihan lopun biiseissä, levyiltähän löytyy myös varhaisempaa materiaalia.
 
----------
 
Edit: Sori: luin hätäisesti viestisi, noinhan sinäkin asian sanoit...