Etno, proge, latin ›

The Wall-versio vastaavanlaisena taas voisi olla kohtalaisen tylsä visuaalipläjäys.
 
Animals-levyn luksusversiossa olisi kolme maskia -- lammas, sika ja koira --, jotka asetettaisiin kasvoille ja joihin liitettyjen kuulokkeiden kautta Roger Waters vittuilisi kuuntelijalle.

Nyt TCM-kanava päälle! Zabriskie Point alkoi just...

Nyt TCM-kanava päälle! Zabriskie Point alkoi just...
 
Mikä TCM? Harmi kun tota ei oo julkastu DVD:llä. More leffa löytyy kotoa ja La Valléekin (Obscured by Clouds) on myytävänä pienessä leffakaupassa.

Mikä TCM? Harmi kun tota ei oo julkastu DVD:llä. More leffa löytyy kotoa ja La Valléekin (Obscured by Clouds) on myytävänä pienessä leffakaupassa.
 
Turner Classic Movies, tuli Elisan jossain kanavapaketissa... Aikamoinen aikansa kuva oli kyllä tuo leffa. Nuo pari muuta on vielä näkemättä.
 
IMDB-triviaa:
 
Remembering the scoring sessions for this film, members of Pink Floyd later commented that Michelangelo Antonioni was very difficult to please, offering vague comments like (quoting the bandmembers, mimicking Michelangelo Antonioni's accent) "Eets nice, but too slow" or "Eets a leetle bit too soft."

Remembering the scoring sessions for this film, members of Pink Floyd later commented that Michelangelo Antonioni was very difficult to please, offering vague comments like (quoting the bandmembers, mimicking Michelangelo Antonioni's accent) "Eets nice, but too slow" or "Eets a leetle bit too soft."
 
Watershan karrikoi kyseisiä sessioita yhdessä haastattelussaan. Violent Sequencehan (= Us And Them) ei kelvannut Antonionille, joka torjui kappaleen sanoin: "NO NOO IT'S A-TOO SAD! Reminds me of CCCHURCH!"

Watershan karrikoi kyseisiä sessioita yhdessä haastattelussaan. Violent Sequencehan (= Us And Them) ei kelvannut Antonionille, joka torjui kappaleen sanoin: "NO NOO IT'S A-TOO SAD! Reminds me of CCCHURCH!"
 
Tuo Antoniohan vaikuttaa oikein vekkulilta veijolta.

Tuo Antoniohan vaikuttaa oikein vekkulilta veijolta.
 
Antonion Blow Up vuodelta '66 on myös ihan katsomisen arvoinen. Vaikka sitten tän kohan takia:
 
http://www.youtube.com/watch?v=jSJGEn4FDys

Antonion Blow Up vuodelta '66 on myös ihan katsomisen arvoinen. Vaikka sitten tän kohan takia:
 
Kyseessä on myös ensimmäinen valtavirran elokuva, jossa naisen rinnat esiintyvät kaikessa komeudessaan.

Kyseessä on myös ensimmäinen valtavirran elokuva, jossa naisen rinnat esiintyvät kaikessa komeudessaan.
 
TJEU: http://www.youtube.com/watch?v=W7adQ2zvPaw
 
E: Kyseessä siis itsekin musiikin saralla viihtynyt Jane Birkin.

Virhe! Turha tai muuten vaan tyhmä postaus!
 
Pärähti pitkästä aikaa Pink Floyd-vaihe päälle ja aaaaah että tuntuu hyvältä. Luulin jo keränneeni kaiken parhaan hyllyyn, mutta Meddle alkoi nyt himottaa. Onhan siinä sentään kokonainen Echoes, kun kokoelmalta se on leikattu osiin.
 
Näin muuten pari viikkoa sitten Pompeii-dvd:tä ensimmäistä kertaa. Ja vieläpä kankaalta. Aivan mahtava kokemus, joka päivä muistellu sitä tän parin viikon ajan.
 
Anteeksi kiihkoilu.

Pärähti pitkästä aikaa Pink Floyd-vaihe päälle ja aaaaah että tuntuu hyvältä. Luulin jo keränneeni kaiken parhaan hyllyyn, mutta Meddle alkoi nyt himottaa. Onhan siinä sentään kokonainen Echoes, kun kokoelmalta se on leikattu osiin.
 
Näin muuten pari viikkoa sitten Pompeii-dvd:tä ensimmäistä kertaa. Ja vieläpä kankaalta. Aivan mahtava kokemus, joka päivä muistellu sitä tän parin viikon ajan.
 
Pompeii on tosiaan aivan huippu, pidän kovasti tästä Director's Cut -versiosta. Vanha tv-versiokin on hyvä. Kahdeksanvuotias tyttäreni on muuten ollut jo muutaman vuoden innoissaan tästä videosta ja siitä musasta "missä on avaruusraketteja, laavaa ja koira laulaa". Kaikki biisit esitetään hyvin, mutta minusta Careful with That Axe ei lähde ihan niin hyvin lentoon lopussa kuin joissain muissa pätkissä mitä olen nähnyt/kuullut.
 
Echoesista on nyt virallisesti ulkona useampia esityksiä, mikä on paras? Minä liputan Meddlen puolesta edelleen. Pompeii pääsee lähelle ja Gilmourin soolobändin esityksissä on puolensa, mutta niistä puuttuu Watersin maaninen bassonpätkytys, joka mukavalla tavalla vie biisiä eteenpäin, sekä Masonin kompuroinnin rajoilla häilyvä paikoitellen hyvinkin energinen rumpushow.
 
Meillä tuli post-Syd-Floydin ja Gilmourin soolokaman kuunteluun tyttären kanssa pieni tauko, kun vaimo ei enää jaksanut "sitä vingutusta" pitempään tällä kertaa. No, kuunnellaan sitten Sydiä ja Beatlesia, käyhän se niinkin.

Ei oo tullu enää Pink Floydia läheskään niin paljoa kuunneltua kun pahimpina fanitusaikoina. Ei siis todellakaan lähellekään. :) Eikä levyjäkää oo tullu osteltua (no kaikki studiolevyt löytyy kyllä jo). Mutta eilen kirpputorilla oli mielenkiintosta tavaraa...
 
The Piper At The Gates Of Dawn
Se punanen kirja, missä on itte levy monona ja stereona (täytyy tunnustaa et emmä kyllä niissä hirveästi eroa huomannu :D ja sitte joku 3:ski CD, en oo kuunnellu sitä vielä enkä päässy iha varmuuteen onkse joku live vai mikälie kokoelma.
 
Is There Anybody Out There? The Wall Live 1980-81
 
P.U.L.S.E.
Ei DVD vaan CD versio.
 
Sinne jäi vielä Roger Watersin Live in Berlin DVD, en sitä jaksanu ottaa ku aattelin et ei noita DVD:eitä kuitenkaa tulis nii katteltua.

P.U.L.S.E.
Ei DVD vaan CD versio.
 
Pitäisikin hommata vielä tuo, mutten ole raskinut kun ei ole halvalla kohdalle osunut. DVD on kyllä vaikuttava ilmestys, ja Comfortably Numbin jälkimmäinen soolo on ehkä paras ikinä. Floydissa oli vielä tuolloinkin sellaista raivoa mitä Gilmourin soolopumpusta vähän jo puuttuu.
 
CD:llähän olisi Astronomy Dominé, yksi kaikkien aikojen biiseistä.

IMO tuo The Wall Live menee ihan kympillä ohi studiokiekon. Mahtava livenä!

The Wall Liven ainoa huono puoli on Gilmourin ihan överiflangeri. Joka paikkaan tunkee sitä.

Meddle kun löytyy vain vinyylinä.
 
Vinyyleihin ja hifiin yllättäen hurahtaneena tuli huutonetistä ostettua tuo.
 
Tigerstedt: Olen hyvinkin samoilla linjoilla, meininki on parempaa kuin studiovedolla. Alkukuulutuksen katkaiseva In The Flesh? on aina yhtä kova.
 
+1 Eilen tuli taas kuunneltua koko levy läpi ja pieksee stuodiversion mennen tullen. Harmittaa vaan kun menin rähmäkäpälänä rikkomaan kannet.

Wahi: The Wall Liven ainoa huono puoli on Gilmourin ihan överiflangeri. Joka paikkaan tunkee sitä.
 
No joo, itseänikin tuo häiritsi aluksi. Nyt siihen on jo tottunut, eikä siihen kiinnitä liikaa huomiota.

Wahi: The Wall Liven ainoa huono puoli on Gilmourin ihan överiflangeri. Joka paikkaan tunkee sitä.
 
Se on Gilmourin tavaramerkki. Maccan No More Lonely Nightsillakin pääsee kuulemaan. Starrin Ringorama levylläki Gilmour mukana peräti kolmessa kipaleessa(!)

_R.I.P_: Se on Gilmourin tavaramerkki. Maccan No More Lonely Nightsillakin pääsee kuulemaan. Starrin Ringorama levylläki Gilmour mukana peräti kolmessa kipaleessa(!)
 
No ei voi kyllä sanoa olevan tavaramerkki. The Wall levylläkin paljon miedompaa flangerin käyttöä.