Musiikkibisnes ›

Niin, mun pointti Bonskulle oli se, että vaikka se tuntematon bändi jäisi tuntemattomaksi ilmaisjakelun jälkeenkin, niin olisi voinut käydä toisinkin. Näin toisin ei olisi voinut käydä, jos olisi maannut vaan soffalla ja kaivellut nyyttejään:-P Vähän niinkuin sitä henkeä, että mitään et saa jos et yritä.
 
Tätähän tämä Violakin nyt tekee. Ei varmaan ole ensimmäinen, mutta senverran vielä tuore idis kuitenkin on, että tässäkin on varmaan jo monelle tullut tuntemattoman bändin nimi tutuksi ja varmaan on jo putket kuumina latailtu musiikkia tuolta palvelusta. Jos bändi ei olisi tähän lähtenyt niin olisi jäänyt tämäkin huomio saamatta. Pelaavat sitten missä divarissa tahansa:-)
 
Tietty yksi hyvä pohtimisen aihe on se, että onko musiikilla edellytyksiä, eh. Violan tapauksessa on. Vaikka en itse tollasen semihomostelunyyhkykaman varsinainen fanipoika olekaan, niin tää uppoaa kyllä ihan kivasti. Eli uskon että tän tyyppistä musaa muutenkin dikkailevaan porukkaan uponnee hyvin.
 
Dilemmalla taas meinasin sitä, että sama dilemma oli tietty ennenkin. Eli systeemit muuttuu, mutta sama laulu. Eikä siihen tosiaan kannata tuudittautua, että jotain kun tuuttaa nettiin, niin se itsekseen tavoittaisi paljoa oman mailin yheystietolistan verran enempää jengiä... Ja jos tähän Violaan taas palaa, niin tiedotetta kehiin ja vähän mölyä itsestään - ei siitä ainakaan haittaa ole, vai?
 
Eli vaikka se netti laaja onkin, niin mahdollisuuksia on nyt enempi kuin ennen. Laaja se on, hyvässä ja pahassa:-D Mahdollisuudet on tehty sitä varten, että niistä voi ottaa tukevan otteen ja tuuppaa takaapäin, niinkuin pilkkua konsanaan:-D
 
Hyvä pointti muuten tämä:
 
minorthreat: Hieno puoli on se, että näitä kanavia ei voida kontrolloida samalla tavalla kuin sisäpiiri kontrolloi niitä ennen vanhaan.

Bonham: Ei kai se nyt ihan samalla viivalla ole...
 
Netti on tuonut tullessaan sellaisen harhan, että kun siellä on, kaikki tietävät sut.
Netissä on vaan se huono puoli, että se jättää viestin pelkästään vastaanottajan havaittavaksi. Levyn soiminen radiossa, juttu lehdessä, keikka jne tekee sen viestin huomattavasti elävämmäksi ja jopa puolihuolimattomasti perille meneväksi.
 
Olen muutaman kerran ollut lehtijutuissa ja kyllä niistäkin vähän sellainen olo tulee että "nyt moni tietää". Jotta joku kirjoittaa, se tietenkin vaatii myös tehtyä tulosta, välissä on toimittajat. Nettiin saa kaiken suoraan, se ei tarkoita sitä että automaattisesti olisi kaikkien huulilla, siinä on se teoreettinen mahdollisuus kuitenkin. Itse esimerkiksi kaveri mainitsi ohimennen Facebook viestissä että "mitä mieltä muuten oot White Lies:ista?". En ollut ennen kuullut joten toinen selain auki ja MySpacesta soimaan ihan puolihuolimattomasti taustamusamaisella fiiliksellä. Sitten havahduin että "ei helvetti tää toimii!". Vasta myöhemmin tämän jälkeen luin NME:tä ja tajusin, että bändi on todella iso nimi. Pelkkä nimien kuuleminen kuitenkin riittää.
 
Ehkä pointtisi oli tuossa juuri se, että ihmiset olettavat nettisivun tehtyään olevan heti samalla viivalla muiden nettisivustojen näkyvyyden kanssa. Oli media (tässä tapauksessa levy) mikä tahansa vaatii se aina sisältöä ja aihetta nousta esille.
 
Nettiä ei kuitenkaan pitäisi väheksyä, se on tullut puskan takaa mutta se on medioista ehkä tehokkain. Niin hyvässä kuin pahassa. Jos jotain tapahtuu, niin tiedot siitä leviää ensimmäisenä nettiin. TV, lehdet ja radio vaatii erikoisuutislähetyksen jos jotain halutaan saada välittömästi kuuluville. Netissä yhdistyy myös kaikkien sitä edeltävien medioiden ominaisuudet välittömään tiedon siirtoon/vuorovaikutukseen. Teksti, kuva, ääni, video jne. Toisaalta myös valhe leviää nopeammin "siinä vaiheessa kun totuus laittaa sandaaleja jalkaan niin valhe on jo kiertänyt maapallon 10 kertaa ympäri" sanonta pitää nykyään kirjaimellisesti paikkansa.
 
Tragikoomista esimerkiksi Piratebayn oikeudenkäynnissä on, että isot levy-yhtiöt vaatii neljältä ruotsalaiselta korvauksia siitä kun jo pitkään miljoonat ihmiset on netistä hakeneet ja koneellaan kuunnelleet heidän omistamaa musaa. Korvauksia siis siitä, että he itse eivät ole osanneet tuottaa netissä teoksillaan rahaa menneinä vuosina. Piratebay sai jonkinverran kuitenkin rahaa aikaiseksi mainostuloilla, mikä on yksi tapa tehdä sitä rahaa. Ne isot rahat on kuitenkin oikeasti niiden miljoonien netinkäyttäjien tilillä odottamassa kunnon palvelua. Vähän myöhässä on herätty. Onneksi on jo iTunesit ja muut kuitenkin olleet ajan tasalla ja niissä on tulevaisuus mitä nettiin mediana tulee. Nyt välikäsiä putoaa ja uskon että jossain vaiheessa pienemmät bänditkin saa ihan mukavasti rahaa netistä ostetuista kappaleistaan. Jos bändissä on vaikka 4 jäsentä niin kaikki tulot jakautuu suoraan ja ainostaan heille itselleen, välissä ehkä vain joku iTunesin tai MySpacen palvelusta ottama korvaus kun raha liikkuu. Kyllä vinyylejä, cditä ja muita myydään vielä pitkään, ilmeisesti kuitenkin sitä "fyysistä jätettä" sellaisten levyjen kohdalla, jotka ei kuitenkaan myy (eikä olisi myyneet ennenkään) jää syntymättä.
 
Mitä tulee tähän biisi kerran kuukaudessa niin olen samoilla linjoilla Violan Tommin kanssa. On sinänsä jo sattumaa, että molemmat julkaisee kerran kuussa kappaleen, ja myöskin olen tästä innoissani. Musiikin tekemisen takana on kuitenkin niin suuri vaiva ettei se ole ainakaan allekirjoittaneelle itsestäänselvää. Monen kappaleen kohdalla ei edes kannata kelata sitä ravaamisen ja roudaamisen määrää. Niinkuin tässä todettiin se matka palkitsee, ei päämäärä. Tai päämäärää jos haluaa hakea niin on ne palkitsevat hetket, oli ne sitten mitä tahansa. Sitä nyt tavallaan haastaa itsensä tekemään duunia niin, että saa kerran kuukaudessa sen yhden uuden biisin ulos. Kyseessä on jollain tavalla motivoiva metodi. On myös kiva ohessa seurata kuinka kappaleita on kuunneltu, pienestä purosta voi kasvaa isompi. Tässä esim. faktaa täysin "no-body bändini" kuunteluista:
 
Feb 21st - plays 1
Feb 20th - plays 3
Feb 19th - plays 8
Feb 18th - plays 7
 
Nää riittää mulle ja jos yksikin ihminen venaa uutta biisiä niin hieno homma. Jos vuoden loppuun asti jaksaa samaa rataa niin on 12 uutta biisiä. Se palkitsee jo itsessään.
 
Iso taakka on pois kun ei odota/vaadi mitään tai joudu miettimään musiikin itsensä tekemisen lisäksi mitään "ylimääräistä". On siis vain teos ja sen kuulija. That's all.
 
Se kuitenkin mikä tähän aina ajaa vaikka päättäisi nyt lopettaan on kun tulee maisemiin joku uusi kova juttu. Sitä innostuu aina uudestaan tähän musatouhuun. Ei myöskään tarvi elää harhaluuloissa "kyllä mäkin menestyisin musalla jos mä tosissani yrittäisin!" kun tietää oman paikkansa. Ehkä se on Vainharhaa. ;)

Mäkrö: Voin olla ihan väärässä, mutta itse en usko ilmaisen nettilevityksen tuovan lisää porukkaa keikoille. Uskon asiassa käyvän päinvastoin. Ehkä tuo Perfect Circle tulee olemaan hyvä varoittava esimerkki tästä. Uskokaa pois, bändin suosio ei todellakaan tule nousemaan julkaisemalla silloin tällöin biisin netissä. Päinvastoin, bändi tulee hiipumaan entisestään, eikä keikatkaan vedä samalla tavalla porukkaa. Syynä epäilen olevan se, että jos itse "levy" pudotetaan pois, katoaa samalla myös levyn markkinointi ja bändin mainostus. Samalla putoaa pois lehdistä albumien arvostelut. Samalla bändin nimi katoaa kokonaan. Enää bändi ei ole lehdistä tuttu, eikä mistään voi kuvitella bändin olevan lainkaan tunnettu. Toki Perfect Cirlen ollessa kyseessä on kyseessä sentään kannuksensa hankkinut yhtye, mutta jos keskisuuri tai nouseva bändi yrittää samaa, ei bändissä ole mitään eroa enää siihen signaamattomaan bändiin, joka julkaisee myspacessa biisejään. Ilman "nimeä", ilman levyä ja ilman kunnon markkinointia ei todellakaan voi odottaa keikoillekaan porukkaa.
 
Näin "vanhassa" maailmassa.
 
Käytännössä perinteisten medioiden kyky luoda tai tuhota bändejä on aikansa elänyt juttu. Levyarvosteluiden ja printti-/radiomainosten vaikutus levymyynteihin on lähes mitätön tänä päivänä.
 
Siinä olet täysin oikeassa, että tämä malli meinaa yhtyeelle kroonista epäajankohtaisuutta. Tälle en ole vielä keksinyt ratkaisua, enkä toisaalta juuri välitäkään.
 
Toki tilanteen kehittyminen ylipäätään vähemmän albumivetoiseen kulttuuriin vähentää päivä päivältä tätä ongelmaa. Musiikkikulttuurin muutos on vasta ottamassa ensiaskeleitaan ja tuo perustoimintamalli, jossa bändit julkaisevat levyn, näkyvät mediassa kuukauden ja keikkailevat nipun kuukausia päälle ja sitten katoavat vuodeksi valokeilasta tulee muuttumaan radikaalisti. Ei ehkä just nyt ja heti, mutta ainakaan tuo malli ei enää tule olemaan itsestäänselvyys.
 
Musiikkimediakin joutuu hieman muokkaamaan lähestymistään. Rumba esimerkiksi hankkiutui jo vuosi sitten eroon sinkkupalstasta ja korvasi sen "biisit"-palstalla, vain yhden pienen alkusoiton mainitakseni.
 
Mutta joo, en lähde tuota väittämääsi kiistämään. Tällä hetkellä erittäin kinkkinen ongelma fyysisistä levyistä kieltäytyville. Toki mekin aiomme ajoittaisia "välitilinpäätöksiä" pistää tehdas-cdr:ille ja spämmiä niitä medioille, mutta varmastikaan niiden vaikutus ei painetun ja virallisesti julkaistavan cd:n tasolle pääse.

Mäkrö: Voin olla ihan väärässä, mutta itse en usko ilmaisen nettilevityksen tuovan lisää porukkaa keikoille. Uskon asiassa käyvän päinvastoin. Ehkä tuo Perfect Circle tulee olemaan hyvä varoittava esimerkki tästä. Uskokaa pois, bändin suosio ei todellakaan tule nousemaan julkaisemalla silloin tällöin biisin netissä. Päinvastoin, bändi tulee hiipumaan entisestään, eikä keikatkaan vedä samalla tavalla porukkaa. Syynä epäilen olevan se, että jos itse "levy" pudotetaan pois, katoaa samalla myös levyn markkinointi ja bändin mainostus. Samalla putoaa pois lehdistä albumien arvostelut. Samalla bändin nimi katoaa kokonaan. Enää bändi ei ole lehdistä tuttu, eikä mistään voi kuvitella bändin olevan lainkaan tunnettu. Toki Perfect Cirlen ollessa kyseessä on kyseessä sentään kannuksensa hankkinut yhtye, mutta jos keskisuuri tai nouseva bändi yrittää samaa, ei bändissä ole mitään eroa enää siihen signaamattomaan bändiin, joka julkaisee myspacessa biisejään. Ilman "nimeä", ilman levyä ja ilman kunnon markkinointia ei todellakaan voi odottaa keikoillekaan porukkaa.
 
A Perfect Circlen suhteen oon kyllä eri mieltä. Keikat tullaan myymään loppuun mikäli noi oikeasti vielä hajottuaan satunnaisesti keikkailee. Ensinnäkin faneja kuten allekirjoittanut on maailma täynnä ja tässä tapauksessa se keikka olisi todella harvinaista herkkua, siinä missä vaikka Eppu Normaali nykyään harvemmin keikkailevana on monelle muulle.
 
Kun noi pistää uuden videon ulos (luutavasti jonkun leffan yhteydessä taasen), puhutaan miljoonista (tai no.. ;) kuitenkin isoista katsontakerroista samantien kun biisi lähtee pyörimään.
 
Ja miksi lehtijutut poistuisivat? Lehdet myy bändien nimillä ja bändillä on juuri sitä nimeä, josta moni on valmis lehden ostamaan. Toinen juttu on että antaako Keenan yleensäkään mutta kuitenkin.
 
Toivottavasti tämä uutinen ei vaan jää puheen asteelle tämän bändin suhteen. Meni siis vähän off-topiciksi.
 
Mutta siis tosiaan, tätä bändiä ei voi verrata vasta nouseviin bändeihin. Silti olen sitä mieltä että tuo formaatti musasta pakattuna cd-levylle, jossa on se perus 10-12 biisiä on vanhentumassa eikä pakollinen asia. Sisältö ratkaisee, ei muodollisuudet.

minorthreat: Näin "vanhassa" maailmassa.
 
Käytännössä perinteisten medioiden kyky luoda tai tuhota bändejä on aikansa elänyt juttu. Levyarvosteluiden ja printti-/radiomainosten vaikutus levymyynteihin on lähes mitätön tänä päivänä.
 
No ei kai sentään? Kyllähän kaikki isot aallot ovat aina median boostaamia. Ei kai tässä tarvitse muistella kuin "The *'s"-bändejä tai koko garagerockin uutta aaltoa. Jos puhutaan valtaväestöstä, niin valtaväestö ostaa niitä levyjä joita mainostetaan ja joista tehdään lehtiin juttua - eikä vain Rumbaan ja Soundiin. Pitää pitää sekin mielessä, että vaikka esim. Matthau Mikojanin (ja Pokon) kahden perättäisen Soundin takasivun levymainos, ei mainosta pelkästään uutta levyä, vaan se toimii mainoksena myös koko bändille. Tulos mainostamisesta näkyy siis muuallakin kuin levymyynnissä ja keikoillekin tulee varmasti porukkaa enemmän, koska kyseessä kuitenkin on "tuttu lehdistä", eikä vain joku tuntematon myspace-bändi.
 
Siinä olet täysin oikeassa, että tämä malli meinaa yhtyeelle kroonista epäajankohtaisuutta. Tälle en ole vielä keksinyt ratkaisua, enkä toisaalta juuri välitäkään.
 
Toki tilanteen kehittyminen ylipäätään vähemmän albumivetoiseen kulttuuriin vähentää päivä päivältä tätä ongelmaa. Musiikkikulttuurin muutos on vasta ottamassa ensiaskeleitaan ja tuo perustoimintamalli, jossa bändit julkaisevat levyn, näkyvät mediassa kuukauden ja keikkailevat nipun kuukausia päälle ja sitten katoavat vuodeksi valokeilasta tulee muuttumaan radikaalisti. Ei ehkä just nyt ja heti, mutta ainakaan tuo malli ei enää tule olemaan itsestäänselvyys.
 
No luuletko tässä käyvän niin, että bändi julkaisee kaksi uutta biisiä kuukaudessa ja pitää hypeä päällä ympäri vuoden? Ei varmasti onnistu. Miksi keskimääräinen netinkäyttäjä edes jaksaisi kerran kuukaudessa imutella erikseen paria biisiä, kun tarjolla on samaan aikaan bändien kokonaisia levyjä? Jotenkin ironista, että julkaisemalla ilmaiseksi biisin tai kaksi kuukaudessa, voi periaatteessa vähentää biisien imutusta.
 
Itse uskon edelleen kokonaisen albumin voimaan itsenäisenä teoksena, joka tuo bändin nimen ison yleisön huulille hetkeksi ja jonka avulla bändi pystyy hankkimaan tuloja kiertämällä pidemmäksi aikaa. Tuo pätee sekä levyjen myyntiin kuin levyjen imuttamiseen. Kokonainen biisirypäs on aina kiinnostavampi, kuin nettiin ilmestynyt yksittäinen biisi, mielestäni.
 
Musiikkimediakin joutuu hieman muokkaamaan lähestymistään. Rumba esimerkiksi hankkiutui jo vuosi sitten eroon sinkkupalstasta ja korvasi sen "biisit"-palstalla, vain yhden pienen alkusoiton mainitakseni.
 
Mutta joo, en lähde tuota väittämääsi kiistämään. Tällä hetkellä erittäin kinkkinen ongelma fyysisistä levyistä kieltäytyville. Toki mekin aiomme ajoittaisia "välitilinpäätöksiä" pistää tehdas-cdr:ille ja spämmiä niitä medioille, mutta varmastikaan niiden vaikutus ei painetun ja virallisesti julkaistavan cd:n tasolle pääse.
 
Onnea jatkoon:) Jokatapauksessa on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan tuo valitsemanne strategia vie.

Mäkrö: No ei kai sentään? Kyllähän kaikki isot aallot ovat aina median boostaamia. Ei kai tässä tarvitse muistella kuin "The *'s"-bändejä tai koko garagerockin uutta aaltoa. Jos puhutaan valtaväestöstä, niin valtaväestö ostaa niitä levyjä joita mainostetaan ja joista tehdään lehtiin juttua - eikä vain Rumbaan ja Soundiin. Pitää pitää sekin mielessä, että vaikka esim. Matthau Mikojanin (ja Pokon) kahden perättäisen Soundin takasivun levymainos, ei mainosta pelkästään uutta levyä, vaan se toimii mainoksena myös koko bändille. Tulos mainostamisesta näkyy siis muuallakin kuin levymyynnissä ja keikoillekin tulee varmasti porukkaa enemmän, koska kyseessä kuitenkin on "tuttu lehdistä", eikä vain joku tuntematon myspace-bändi.
 
Jos avaat läppärin ja vierelle avaat sanomalehden.
 
Mikä on ero?
 
Samat jutut löytyy molemmista.
 
Jos laitat CD:n soimaan tai MySpacesta biisiryppään. Mikä on ero?
 
Sama musiikki soi kaiuttimista.
 
Markkinointi on tietenkin eri asia (siinä kannattaa käyttää kaikki mediat hyödyksi), mutta lopputuotteen ei tarvitse enää olla CD. Se voi olla netistä joko ilmaiseksi tai maksua vastaan ladattavassa muodossa. Ja mikä on parempaa markkinointia kuin saattaa kappale mahdollismman monen kuulevaksi suoraan? Keikkailu ainakin jos bändi toimii livenä. Jos itse laittaisin lehtimainoksen luultavasti siinä lukisi isolla vain www.vainharha.net (piilomainontaa)
 
No luuletko tässä käyvän niin, että bändi julkaisee kaksi uutta biisiä kuukaudessa ja pitää hypeä päällä ympäri vuoden? Ei varmasti onnistu. Miksi keskimääräinen netinkäyttäjä edes jaksaisi kerran kuukaudessa imutella erikseen paria biisiä, kun tarjolla on samaan aikaan bändien kokonaisia levyjä? Jotenkin ironista, että julkaisemalla ilmaiseksi biisin tai kaksi kuukaudessa, voi periaatteessa vähentää biisien imutusta.
 
Itse uskon edelleen kokonaisen albumin voimaan itsenäisenä teoksena, joka tuo bändin nimen ison yleisön huulille hetkeksi ja jonka avulla bändi pystyy hankkimaan tuloja kiertämällä pidemmäksi aikaa. Tuo pätee sekä levyjen myyntiin kuin levyjen imuttamiseen. Kokonainen biisirypäs on aina kiinnostavampi, kuin nettiin ilmestynyt yksittäinen biisi, mielestäni.
 
Käsitin ainakin tuon A Perfect Circlen jutun kohdalla, että heiltä tulee tyyliin EP:n verran kappaleita kerralla. Tämä biisi per kuukausi juttu liittyy vain tähän ketjuun ja Violan juttuun.
 
Onnea jatkoon:) Jokatapauksessa on mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan tuo valitsemanne strategia vie.
 
Luultavammin Viola saa nyt enemmän kuulijoita kappaleilleen, kuin että julkaisi levyn hitaan prosessin kautta levyn hyllylle ja odottaisi, että joku ostaisi sen. Itsekin olen nyt yksi niistä kuulijoista.
 
Vasta siinä vaiheessa kun oikeasti on järkeä painaa levyjä myös CD:lle, eli on sitä aitoa kysyntää myös niille fyysiselle läpysköille niin se tulee ajankohtaiseksi. Sitä ennen ei. Aika moni bändi painaa epärealistisia määriä levyjä, jotka kaikki päätyy vain kavereille kuin verkostomarkkinan saippuakaupat. Ensimmäisen bändini kanssa ainakin painettiin ihan typerä määrä levyjä, jotka on vieläkin pölyttymässä. Joku sadan levyn painos kuitenkin on ihan jees keikoille ja promotarkoitukseen, jos bändi on vasta aloittamassa. On niilläkin siis edelleen roolinsa. Asia ei ole mustavalkoinen tyyliin "netti syö kaiken", netti on tehokas vaihtoehto muiden joukossa.

Juhani: A Perfect Circlen suhteen oon kyllä eri mieltä. Keikat tullaan myymään loppuun mikäli noi oikeasti vielä hajottuaan satunnaisesti keikkailee. Ensinnäkin faneja kuten allekirjoittanut on maailma täynnä ja tässä tapauksessa se keikka olisi todella harvinaista herkkua, siinä missä vaikka Eppu Normaali nykyään harvemmin keikkailevana on monelle muulle.
 
Niin surullista kuin se onkin, niin trendit tulee ja trendit menee. Valtaosa yleisöstä on sellaista, joka kulkee sitä mainstream-tietä. Jos bändi jää pois siltä mainstream-väylältä, valtaosa yleisöstä hylkää sen ja siirtyy muuhun. Se ei mitenkään vähennä sitä musiikin arvoa tai mitään, mutta niin se vain on. Ilman kunnollisia julkaisuja ja ilman kunnollista markkinointia, ei isokaan bändi ole enää iso. Miten kävi Velvet Revolverille viimeisimmän levyn kanssa? Bändi, todellinen "superkokoonpano", teki toimivan levyn, mutta siinä missä ensimmäistä sen levyä promottiin ympäri maailmaa, jäi toisen levyn markkinointi puolitiehen ja se näkyi levymyynnissä ja se varmasti näkyi myös keikoilla. Jos tuollainen bändi voi kutistua valtayleisön silmissä mielenkiinnottomaksi pelkästään levy-yhtiön markkinoinnin puutteesta johtuen, miten mikään bändi voi kasvaa edes yhtä suureksi ilman tätä levyn markkinointia?
 
Vain todelliset mammuttibändit voivat luottaa vanhan musiikkinsa voimaan (Metallica, Rolling Stones jne) ja kiertää jopa ilman uutta levyä. En usko kenenkään voivan kiertää pelkkien netissä julkaistujen yksittäisten biisien voimalla - paitsi pakettiautolla.

Mäkrö: Niin surullista kuin se onkin, niin trendit tulee ja trendit menee. Valtaosa yleisöstä on sellaista, joka kulkee sitä mainstream-tietä. Jos bändi jää pois siltä mainstream-väylältä, valtaosa yleisöstä hylkää sen ja siirtyy muuhun. Se ei mitenkään vähennä sitä musiikin arvoa tai mitään, mutta niin se vain on. Ilman kunnollisia julkaisuja ja ilman kunnollista markkinointia, ei isokaan bändi ole enää iso. Miten kävi Velvet Revolverille viimeisimmän levyn kanssa? Bändi, todellinen "superkokoonpano", teki toimivan levyn, mutta siinä missä ensimmäistä sen levyä promottiin ympäri maailmaa, jäi toisen levyn markkinointi puolitiehen ja se näkyi levymyynnissä ja se varmasti näkyi myös keikoilla. Jos tuollainen bändi voi kutistua valtayleisön silmissä mielenkiinnottomaksi pelkästään levy-yhtiön markkinoinnin puutteesta johtuen, miten mikään bändi voi kasvaa edes yhtä suureksi ilman tätä levyn markkinointia?
 
Niin totta kyllä, Idols esimerkiksi on hyvä esimerkki. Myy oli mitä tahansa, kun markkinakoneisto on massiivinen. Mutta onhan siinäkin tehty parhaansa.
 
Ei bändin tarvitse eikä se mitenkään kokoajan voi olla trendin huipulla ja silti se voi elää hyvinkinkin tuottamalla sitä mitä jengi haluaa ja mistä jengi on valmis maksamaan. Floppasiko se Velvet Revolverin levy nyt niin pahasti, vai myytiinkö sitä vaan jotain "puoli miljoonaa kappaletta" kun bändin ego on tottunut 10 miljoonaan? Moni olisi tuosta menestyksestä onnensa kukkuloilla. Dinosaurukset tulee rytisten alas?
 
Vain todelliset mammuttibändit voivat luottaa vanhan musiikkinsa voimaan (Metallica, Rolling Stones jne) ja kiertää jopa ilman uutta levyä. En usko kenenkään voivan kiertää pelkkien netissä julkaistujen yksittäisten biisien voimalla - paitsi pakettiautolla.
 
Voin olla väärässä, mutta Keenanilla on aika vakaa fanipohja ja on tavallaan oman juttunsa Metallica. Ei se samaa määrää vedä kuin Metallica, mutta kuitenkin omilla areenoillaan täyteen. Ja jos musa jatkuu yhtä hyvänä kuin tähän asti, en näe syytä sille miksi se ei varsinkin comeback keikkojen muodossa menestyisi.
 
Ja siis kyse ei ole nyt mustavalkoisesta ajattelusta joko netti tai ei mitään. Vaan että netti on yksi vaihtoehto muiden joukossa, jolle on jostain syystä haluttu sulkea silmät ja jolla on jotenkin arvoton leima, tai tuntuu olevan.
 
Sen sijaan että levy-yhtiöt olisivat panostaneet nettiin, niin on vaikeutettu CD:n loppukäyttäjiä kopiosuojilla. Se suoja ei ole edes hidaste niille, jotka niitä levyjä pistävät levitykseen ja kun ne kerran leviää, niitä ei sieltä pois saa.
 
Siksi musta pitäisi ottaa netin mahdollisuudet tosissaan ja tehdä asialle jotain muuta kuin haastaa jotain linkkihakemistoja oikeuteen, kun siitä ei seuraa mitään muuta kuin vallantunnetta niille piraateille. Ja juuri tätä mustavalkoista ajattelua/keskustelua/suhtautumista koko asiaan.
 
Fakta kuitenkin on että CD on hiipumassa, netti nousemassa. Vinyyli tulee kulman takaa takaisin, koska tarjoaa enemmän fiilistä ja lisäarvoa kuin CD tuotteena. Kaikki kuitenkin elää vielä pitkään. Asiat asettuu vähitellen uudella tavalla.

Mäkrö, mä sanoisin, että sä yrität nyt pitää tuossa ajatusleikissä kiinni vanhoista malleista ja yksinkertaisesti korvata sieltä pari osaa moderneilla versioilla. Tämä tuntuisi olevan musiikkibisneksessäkin isoinpana ongelmana: harva ymmärtää, että tässä ei ole kyse mistään formaattimuutoksesta, kuten vinyylistä cd-levyyn siirryttäessä, vaan totaalisesta rakennemuutoksesta!
 
Lisäksi tässäkin on kontekstieroja. Aika pitkään kaikki musiikki on jollain tasolla hakattu samaan julkaisuformaattiin ja -muottiin, koska teollis-taloudelliset realiteetit ovat olleet sanelemassa niitä. On yksinkertaisesti taloudellisesti kannattavampaa prässätä useampi biisi kerrallaan levylle, kuin julkaista niitä fyysisessä maailmassa yksi kerrallaan. Nyt kun tuo rajoite on poissa, jää valintakriteerit muille alueille. Pop-musiikki elää ja hengittää yksittäisiä biisejä ja monet rock-johdannaiset ovat sydänverestään kiinni albumikokonaisuuksissa. Jos katsoo 40-50 vuoden päähän, koko albumikäsite oli täysin vieras. Esimerkiksi Motownin kulta-aikoina bändien levyt olivat käytännössä vain kokoelmia. Sinkku oli pääasiallinen julkaisukanava.
 
Mäkrön kuvailemaan albumihypeä ei ehkä enää tarvitse olla olemassa tulevaisuudessa. Viittaamasi monikkogaragebändit jne. olivat kaikki joitain vuosia sitten, kun medialla ja mainonnalla (huom: mainonta != markkinointi) oli vielä jonkinlainen vaikutus ja onhan sillä sitä edelleenkin, en näin väitä, mutta se on radikaalissa alamäessä. Jo parin viime vuoden aikana on tapahtunut todella merkittävä pudotus. Etenkin indie-viitekehyksessä, jossa ollaan huomattavasti häilyvämpiä ja nopeampia liikkeissä, kuin esimerkiksi metallipuolella, jossa on vielä jonkinlaista bändi-uskollisuutta olemassa. Indiepuolella Rumban mainitessa joku bändi, on kohdeyleisö luultavasti kuluttanut sen puhki nettihypen myötä kuukausia sitten.
 
En osaa sanoa miten tämä näkyy diggailuissa. Väittäisin, että touhu segmentoituu entisestään ja "koko kansan bändit" ovat entistä harvinaisempia. Tosin eivät dinosaurukset, oli kyse sitten Eppu Normaalista, Rollareista tai nuoremman polven etabloituneista, kuten vaikka joku Amorphis, ole mihinkään menossa, mutta väittäisin, että tulevaisuudessa tulee olemaan entistä vaikeampaa päätyä samanlaiseen kanonisoituun asemaan. Suurinpana syynä se, että makua ei enää sanella median sisältövalintojen kautta, vaan viraali-ilmiöiden, joissa vertaisverkosto päättää mistä kiinnostuu. Rajattomien vaihtoehtojen joukosta. Ennenhän piti käytännössä kuunnella radiosta tai katsoa televisiosta mitä tällä hetkellä olisi valinnanvaraa.
 
Kaikki on muuttumassa, mutta harvat osaavat sanoa millä tavalla. Itse pidän tärkeänä sitä, että olen osa ratkaisua, en ongelmaa. En halua olla viimeisiä jääriä, jotka uppoavat laivan mukana, vaan niitä, jotka yrittävät katsoa olisiko tässä mustassa pilvessä hopeareunusta.

Voisin kysyä niinpäin, että mitä vaikutusta sillä on, että bändi päättää julkaista biisinsä netissä? Se biisi löytyy sieltä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
 
Mutta joo, tästä tähän. Hyvää keskustelua ja toivottavasti sitä tulee enemmän, mutta siirryn muiden aiheiden pariin ainakin toistaiseksi:)

Mäkrö: Voisin kysyä niinpäin, että mitä vaikutusta sillä on, että bändi päättää julkaista biisinsä netissä? Se biisi löytyy sieltä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
 
Tämä on totta ja myös yksi syy miksi laitoimme musiikkimme nettiin: se oli siellä jo.
 
Esimerkiksi tuorein levymme löytyi kyllä monesta blogista Rapidshareen linkitettynä jo pari viikkoa ennen julkaisua.
 
Niiden saatavuus "viralliselta" taholta onkin mitä suurimmissa määrin vain symbolinen myönnytys.

Mäkrö: Voisin kysyä niinpäin, että mitä vaikutusta sillä on, että bändi päättää julkaista biisinsä netissä? Se biisi löytyy sieltä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
 
Mutta joo, tästä tähän. Hyvää keskustelua ja toivottavasti sitä tulee enemmän, mutta siirryn muiden aiheiden pariin ainakin toistaiseksi:)
 
Sillä on se merkitys että näinä päivinä jos on konkreettiset vaihtoehdot.
 
A. Julkaisen levyn CD/LP-muodossa, myyn sitä niille, jotka on valmiita maksamaan.
 
B. Musiikki on suoraan kuultavissa maksutta, kaikilla joilla on nettiyhteys ja jotka asiasta kuulevat.
 
Niin valitsemalla kohdan B saan 1000 kuulijaa, kun valitsemalla kohdan A se voi hyvin jäädä jopa nollaan jos kavereita ei lasketa. Molempia voin markkinoida lehdessä "osta mun levy!" tai laittaa linkin streamiin netissä "tutustu bändiin".
 
Ja ei kaikki musiikki todellakaan pääty nettiin ennemmin tai myöhemmin. Eikä ole tarviskaan. Teorissa voi breikata tekemällä duunin kunnolla vaikka C-kasetille mikäli sillä on taiteellista sisältöä joka koskettaa ihmisiä. Se olisikin hieno temppu.
 
Hyvä keskustelu tosiaan. :)

Digitaaliajan markkinointi on tosiaan hieman hämmentävä konsepti. Monet bändit kuvittelevat, että kun styge on netissä ja siitä on ilmoitettu Facebookin statuksessa, homma on hoidettu.
 
Create Digital Musicissa oli ihan hyvä blogikirjoitus aiheesta pari viikkoa sitten:
http://createdigitalmusic.com/2009/ … s-labels-and-expectation/#more-5021
 
Yksi asia, joka tosin nykypäivänä kannattaa ehdottomasti muistaa on, että markkinoinnilla ja mainonnalla on valtava ero. Etenkin nykyään, kun one-to-many -kommunikaatio menettää tehoaan, kasvaa markkinoinnin ymmärrys huomattavasti tärkeämmäksi. Homman ytimessä on enemmän viraalireaktioiden käynnistämisestä, kuin massoille kommunikoinnista.
 
Tästä hyvä opas tuolta:
http://www.37signals.com/svn/posts/ … -the-word-of-mouth-manual-volume-ii

minorthreat: Digitaaliajan markkinointi on tosiaan hieman hämmentävä konsepti. Monet bändit kuvittelevat, että kun styge on netissä ja siitä on ilmoitettu Facebookin statuksessa, homma on hoidettu.
 
Mutta eikö bändit ole myös vastaavasti ajatelleet, että kun bändi on julkaissut debyytti cd:nsä kaikkine muodollisuuksineen niin homma on hoidettu?
 
Tätä ei tietenkään voi yleistää, toiset markkinoivat juttuaan paremmin kuin toiset. Kaikki oleellinen duuni on tehtävä kunnolla. Olen kyllä kanssasi ihan samaa mieltä.

Juhani: Mutta eikö bändit ole myös vastaavasti ajatelleet, että kun bändi on julkaissut debyytti cd:nsä kaikkine muodollisuuksineen niin homma on hoidettu?
 
Toki, ehkä kyse on osittain siitäkin, että kun siihen hiton muoviläjään on lyöty pari kuukausipalkkaa kiinni, into markkinoida on vähän eri tasolla, kuin DAW-softasta printatun mp3:n uploadaamisen jälkeen.
 
Sosiaalisissa medioissa parin linkki-bulletinin lähettäminen voi tuntua merkittävältä markkinointiponnistukselta. Tulevaisuudessakin tulee silti olemaan tarpeen löytää oman viitekehyksen merkittävät promokanavat. Jos soitat edes etäisesti rock-vetoista musiikkia, se on keikkalavat ja siitä ei voi tinkiä. Konepuolella sinun pitää päästä dj-jengin suosioon ja indiehommissa blogit ja foorumit ovat avainasemassa.

Morjens.
 
Mulle on ainakin hyvin tärkeä juttu se, onko ladattava musiikki peräsin tekijänoikeuksien omistajalta vaiko ei. Eli jos uuteen juttuun tutustuu, tekee sen mieluiten bändin omilta sivuilta, jos niille sattuu eksymään.
 
Albumikokonaisuus on asia sinänsä. Itse olen aina pitänyt noin 45 minuutin mittaisista, ehjistä kokonaisuuksista. Tähän on tullut opittua luultavasti vinyylien kautta - puolenvälin levynkääntö sai odottamaan jälkipuoliskolta samaa tyydytystä, minkä edellinen tarjosi.
 
CD-levyjen valtakaudella oma mielenkiintoni kohdistui siihen, mitä suosikkinsa levyiltä ei saanut - sinkkujen ylimääräisiin piiseihin ja muuhun ekstraan. Niitä sitten metsästettiin, väsyksiin asti. Onnistunut etsintä palkittiin usein harvinaisuudella, joka oli verrattavissa kiertuemuistoihin - paitaan, hihamerkkiin tai nimmariin.
 
Violan esimerkki kutkuttaa mieltä. Annat tekeleesi jakoon ilmaiseksi, mutta mitä sitten? Hyvä piisi ei ole sama kuin hyvä keikka, saati hyvä bändi. Silti kiinnostus saattaa herätä. Kannatan ajatusta.

jawalami: Hyvä piisi ei ole sama kuin hyvä keikka, saati hyvä bändi.
 
Ei tokikaan, mutta etenkin pop-musiikin puolella kunkkustygen voimaa ei voi koskaan aliarvioida. Ei ole ihan yksi tai kaksi esimerkkiä, jossa yhdellä vahvalla stygellä on luotu kokonaisia uria. Jopa yllättävän kestäviä sellaisia.

Näin on.
 
Lähimmäksi tulee mieleen naapurinmaan Final Countdown. Myös taannoinen radiohitti Lemon Tree (esittäjää en kuollaksenikaan muista) taisi olla yhtyeen valttikortti, vaikka Policea lainasikin. Ja tuskinpa olisimme kuulleet No Doubtiakaan - ainakaan ilman internetiä - ennen Don't Speak -kappaletta.

...ja onhan meillä tuoreena esimerkkinä kotimainen Le Corps Mince De Francoise. Ihan JÄRJETÖN hype vain kourallinen myspace-stygejä pohjanaan. Ei mainoksia lehdissä, ei fyysisiä levyjä (tai no, yksi heikosti jaeltu 12" maxi), vain onnistunutta kohderyhmäajattelua, pari kontekstissaan toimivaa stygeä ja hypen taidokas haltuunotto.