| Aihe: Viola = 0 euroa / kk | |
|---|
|
Tällainen vapaaseen jakoon tarkoitettu tiedote osui silmään, aika mielenkiintoinen judanssi:
Suomen indie-kentän nelosdivarin suosituimpaan kolmannekseen jo vuosia kuulunut - tänä vuonna 10 vuotta täyttävä - helsinkiläinen Viola-yhtye luopuu kokonaan tallennetun musiikin muuttamisesta rahaksi ja muuntaa julkaisumallinsa satunnaisista levylle prässätyistä kappaleryppäistä täsmälliseen kuukausittaiseen julkaisuvirtaan.
Helmikuun 20. 2009 Viola avaa uuden verkkosivuston www.violamusicclub.com, jonka tehtävänä aluksi on tarjota Violan tähän asti julkaistua 67 kappaletta, joko hyvälaatuisina ja DRM-vapaina mp3-tiedostoina ladattavaksi tai streamattuna kuunneltavaksi, täysin ilmaiseksi.
1.4.2009 alkaen sivusto tarjoaa myös uutta Viola-musiikkia, yhden uuden kappaleen verran joka kuukauden ensimmäinen päivä klo 0:00. Myöskin täysin ilmaiseksi.
Musiikin lataaminen on täysin vastikkeetonta, eikä sivusto vaadi minkäänlaista rekisteröitymistä.
Viola ei näillä näkymin tule enää julkaisemaan uutta musiikkia fyysisillä äänilevyillä, vaan www.violamusicclub.com tulee olemaan yhtyeen ensisijainen julkaisukanava.
"Ratkaisumme luopua kokonaan musiikkimme kuluttamiseen liittyvistä vastikkeista on puhtaasti musiikillisin ja taiteellisin perustein tehty. Fyysiset levymme ovat aina tuoneet juuri ja juuri tarpeeksi rahaa, että kulut on saatu peitettyä, tosin levy levyltä vaikeammin. Kun tulovirta pienenee, on ainoana mahdollisuutena leikata menoja ja koska olemme siitä onnellisessa asemassa, että kykenemme tekemään omavaraisesti nollabudjetilla julkaisukelpoista materiaalia, meillä on tilaisuus hävittää kaikki aidat meidän ja musiikkimme kuluttajien väliltä.
Digitaalisen ilmaisjakelun välittömyys ja saavutettavuus on tasolla, josta fyysisten levyjen aikakaudella ei voitu kuvitellakaan. Kun julkaisemme kuukauden ensimmäisenä päivänä kappaleen verkossa, se on heti kuunneltavissa ympäri maailman, ostovoimasta riippumatta. Ei huolta fyysisten levyjen painatuksesta, tai niiden saattamisesta jakeluverkostolle. Bittivirtaa verkkojen verkkoon ja valokuitu hoitaa loput.
Tiedostan myös, että harva yhtye pystyy tähän. Laadukkaan musiikin tekeminen on kallista touhua ja kun äänitetyn musiikin muuttaminen euroiksi muuttuu vähitellen mahdottomaksi, hankaloituu sen tuottaminen merkittävästi. Mekin joudumme karsimaan monista seikoista, joiden lopputuotteemme laatua parantava vaikutus on kiistaton, kun hoidamme esimerkiksi miksaamisen ja masteroimisen itse, sen sijaan, että ulkoistaisimme nämä työvaiheet ammattilaisille, kuten aiemmin.
Taloudellisesti tässä touhussa ei ole järjen hiventä ja sitä on siitä turha etsiä. Tulemme rahoittamaan joka sentin, joka tähän touhuun uppoaa omista taskuistamme. Musiikkiteollisuus etsii kuumeisesti uusia tulevaisuudessa kantavia tulomalleja, me luovutamme rehellisesti pelin ja toteamme olevamme taiteilijoita ja viihdyttäjiä, joille ensisijainen ja ainoa olennainen tavoite on saada tekemisiämme ihmisten kuultavaksi.
Tämän lisäksi vapaudumme musiikkiteollisuuden realiteeteista ja albumikokonaisuuksien asettamista rajoitteista. Pop-musiikin juuret ovat kappalevetoisessa sinkkukulttuurissa ja vaikka arvostamme myös albumikokonaisuuksia musiikin kuluttajina, koemme äärettömän vapauttavaksi mahdollisuuden lähteä jokaisen julkaistavan kappaleen kanssa puhtaalta pöydältä. Uskon tämän poistavan entisestään musiikillisen ilmaisumme rajoitteita, kannustaa uuden luomiseen ja tarjoaa mahdollisuuden tutkia entistä laajemmin mitä voimme Viola-kontekstin puitteissa tehdä. Voimme suorittaa täyden uudelleenevaluaation olemukseemme vaikka kerran kuukaudessa. Artistin näkökulmasta tämä tuntuu vapaudelta."
-Tommi Forsström / Viola
On alkanut näköjään jengillä palaa käpy tähän fyysisen levy-bisneksen järjettömyyteen tänäpäivän..
I ain't gonna work on Maggie's farm no more | |
No jos kaikki tekee näin, niin säästyypä meikän massit:-D. Koska itse olen dinosaurus ja kuuntelen vain ja ainoastaan cd-muotoista musaa, no kyll mä mp3-soittimen omistan, mutta siitä tulee kuunneltua lähinnä omia treeninauhoja ja kavereiden/tuttujen bändien demoja. Ihan hyvä systeemi pienemmälle bändille, ei siinnä mitään. Tosin itse en ole muistaakseni koskaan kuullut kyseistä bändiä, nimen kyllä tiedän... |  Johnny Buzz
20.02.2009 12:55:53 (muokattu 20.02.2009 12:56:17) | |
|
Mun mielestä varsin hyvä idea Violalta. Onhan se niin, että eipä sitä pienemmät bändit juuri levymyynnillä rahaa tee. Hyvä, kun break eveniin päästään, vaikka takana olisi levy-yhtiö. Sopimukset on yleensä master-diili tyyppisiä, jolloin bändille jää kuitenkin aika paljon maksettavaa. Toki rojaltit on sitten vastaavasti suuremmat, mutta harvoin sitä myyntiä tulee kuitenkaan niin paljoa, että omilleen pääsee.
Toki tuossa on se ongelma, että jos vastaava toimintamalli yleistyy, niin pian kukaan ei ole valmis maksamaan musiikista ollenkaan. Toki keikkatulojen ja merchandice-myynnin pitäisi paikata tuota aukkoa. Mutta riittääkö se? Entä kuinka kävisi musiikin teknisen laadun? On tietenkin fakta, että nykyään levytasoista materiaalia voi tuottaa kotistudiossa eikä siihen tarvittavat investoinnit ole mitään päätähuimaavia.
Viola tästä saa varmasti mukavasti julkisuutta, mutta heitä mahdollisesti seuraavat eivät samanlaista hyötyä tempaukselleen saa. Itseäkin voisi moinen toimintatapa kiinnostaa, koska eihän tätä hommaa missään vaiheessa ole rahan takia ole tehnyt.
Muiden mietteitä aiheesta?
Hienosti kieliposkessa kirjoitettu tuo tiedote muuten. | |
Tän vois muuten siirtää tonne yleistä palstalle, niin sais enemmän keskustelua aikaseks. | |
Hieno asia, että artistin oma tahto asian suhteen hyväksytään. Olisipa sama myös niinpäin, että artisti EI halua musiikkiaan nettiin jakeluun.
Onhan se toki niinkin, että jos levyt ei yksinkertaisesti myy, eikä sieltä rahaa tule, niin eikö silloin ole ihan sama vaikka levy olisi netissä ilmaiseksi. Ei kait Violalla ole tässä tapauksessa kuin voitettavaa. Säästyy ainakin se levyn prässäämisen hinta. |  kivi
20.02.2009 14:59:11 | |
|
On alkanut näköjään jengillä palaa käpy tähän fyysisen levy-bisneksen järjettömyyteen tänäpäivän..
En sanois noin. Toi voi olla ihan järkevä liike ja jopa maksaa itsensä takaisin.
Mä ymmärrän hyvin että kun on 10 vuotta tahkonnut bändiä ja päässyt "nelosdivarin parhaaseen kolmannekseen" niin sieltä ylöspäin ei ole kuin yksi tie, ja se saattaa hyvinkin olla tuo. Loppujen lopuksi, se millä bändi tehdään kiinnostavaksi on se, että yleisö oppii sen löytämään ja että yleisö tulee keikoille toistekin; siinä kaikki helpottaminen on tervetullutta.
Fiksu veto, eikä välttämättä mitään hyväntekeväisyyttä. Noi on ihan parhaita noi "älyttömyydet", kuten taannoinen No Shamen tempaus myydä keikoille lippuja 2 euroon nii että lipun hintaan sisältyy bändin uus tupla-CD.
:-D
Onnea vaan.
PS. Tää on ihan oikea palsta puhua tästä. Yleisellä se menis mainostamiseksi. | |
kivi:
En sanois noin. Toi voi olla ihan järkevä liike ja jopa maksaa itsensä takaisin.
Totta! Meinasin ihan samaa. Markkinat on menneet miksi ovat, niin tällaiset ideat ja liikkeet saattaa olla ihan mainioita vetoja.
Se, mitä mulla on Violasta kokemusta, niin keikoilla käy jengiä ja levyt on ilmeisesti menneet ihan ok kaupaksi. Mutta silti. Kulurakenne on tietty yksi juttu ja toi jakelu toinen.
Joku varmaan ihmettelee joskus 100v päästä, että miten hitossa jengi vielä osti 2000 -luvun alussa fyysisiä levyjä, kun kohtuu nopeet nettiyhteydet oli jo kaikkien kauraa. Ja joo, ainakin vielä löytyy jengiä jotka haluaa sen levyn käteen (mieluiten vinyylin...:-P), mutta puhutaan nyt isoista massoista.
PS. Tää on ihan oikea palsta puhua tästä. Yleisellä se menis mainostamiseksi.
Tälleen mä kanssa funtsin, kun ketjua perustin. Ois kiva turista ihan aiheesta, eikä pelkästään Violasta.
I ain't gonna work on Maggie's farm no more | |
Jollei kukaan tiedä bändiä, on aivan sama mitä se tekee...
Mulle vaan tulee sellaset fiilikset, että so fuckin what?
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) | |
Pahoittelen samantien jos alkaa kuulostaa liikaa mainnonnalta, mutta pakko kai sitä on omasta vinkkelistä asiaa katsoa.
Mulla on sattumoisin uuden Vainharha-bändini kanssa ollut sama ajatus ja vuoden alusta ollaan pistetty uusi kappale myöskin kuukauden välein ulos tammikuusta 2009. Videon kanssa. Nykyään on niin paljon tarjontaa, ettei musiikki kelpaa edes ilmaiseksi. Itseasiassa ei kai ennenkään, mutta netti on ehkä hieman kärjistänyt tilannetta valikoiman vapaudellaan (netistä "kaikki saa mitä osaa haluta heti ja nyt", tavalla tai toisella) osaltaan siis sitä kuinka valikoivia ihmiset on varsinkin musiikin suhteen. Se on niin tunnepitoinen ja henkilökohtainen valinta mikä kenenkin soittimessa soi.
Vainharhan kohdalla homma on lähtenyt ihan kivasti käyntiin, mitään ihmeitä odottamatta. Onhan sitä vanhan Ihmeellinen äänilaite -bändini CD-levyjä sadoittain jäänyt pölyttymään vuodesta 1999, eikä ne kelpaa kenellekään ainakaan rahasta. Kohta kuitenkin jo tuhat kuuntelua yhteensä Vainharhalle. Ja jos nyt joku sattuu tykästymään niin voi aina palata kuulemaan ja katsomaan mitä uutta on saatu aikaiseksi. Sinänsä myös hyvä metodi kun voi muuttaa suuntaa koska tahansa ennemmin kuin päästää käsistä 12 kappaletta, joita ei voi enää ottaa takaisin vaikka haluaisikin. Tai sitten ei vaan osata tehdä sitä eheän klassista ja täydellistä 10 biisin levykokonaisuusformaattia täytebiiseineen.
Blabbermout.net:issä on juttu A Perfect Circle yhtyeeltä, joilla on myös samansuuntainen ajatus:
"I doubt if we'll do any touring or, you know, do a full album," he said. "We might do some one-off shows here and there if the timing's right and it seems like a good vibe and a smart thing to do. But most likely we'll just kind of concentrate on, you know, one or two songs at a time, rather than investing all the time and money and effort into making those plastic discs that no one cares about anymore." - http://www.roadrunnerrecords.com/bl … aspx?mode=Article&newsitemID=110519
Niinkuin Bonham tuossa osuvasti totesi "So fuckin what?" ..Ehkä pitäisi kysyä "Who gives a fuck?".. Bändeille ainakin on oman musan teko tietenkin tärkeää henkilökohtaisella tasolla. Monelle on unelma jo yleensäkin tehdä musiikkia, ja joskus joku jopa välittää eli gives a fuck for it, for all what's it worth anyway..
Tuntuu tosiaan siltä, että jos musiikilla haluaisi menestyä tarvisi varmaan sellaisen totaalisen putkinäön, joka sulkee kaiken muun tästä maailmasta pois paitsi sen oman jutun. Olkoon se sitten kuinka keskinkertaista suhteessa niihin, joita onnistaa. Just fucking do it - olkoon mentaliteetti. :) | |
Otetaas vähän itsekin kantaa keskusteluun.
Ensinnäkin pahoittelut Bonhamilta, etten tsekannut tietääkö juuri hän meidän ennen tiedotteen lähettämistä. Tästä lähtien tsekkaan aina hänen mielipiteensä ennen minkään sortin pressien lähettämistä. En ala puolustelemaan kokoluokkaamme, mutta kyllä mä sanoisin, että olemme näkyneet ja kuuluneet viime vuosina ihan tarpeeksi mediassa, että voi sanoa olevan enemmän Bonhamin kuin minun syy, jos hän ei ole edes nimeen törmännyt.
Asiaan. Kirjoittelin Juhanin kuvailemasta "Freewars"-ilmiöstä blogissani alkuviikosta:
http://www.ifsociety.com/blog.php?id=51
Väittäisin, että tämä ilmaisuusaalto ja markkinoiden raju ylisaturoituminen on se, joka musiikkibisnestä on tällä hetkellä vetämässä alas. Who gives a fuck on kieltämättä juuri se lause, jolla tilannetta voi kuvailla. Lisäksi digitaaliteknologia kampeaa musiikin kulutustottumuksia päivä päivältä kertakäyttöisempään malliin. Kun siihen ei ole penniäkään rahaa sijoitettu, ei ole suurempaa innoitetta kuunnella levyjä enempää kuin kerran kaksi.
Joskus nuoruudessani kun roudasin uuden Bad Vugum -julkaisun Oskun divarista kotiin, niin sitä hiton levyä sitten pyörittelin seuraavat pari viikkoa. Osittain siksi, että siihen aikaan uuden musiikin saaminen oli aivan helvetisti vaikeampaa ja kalliimpaa sekä siitä, että ei sitä nyt mitenkään merkittävän paljoa edes ollut tarjolla. Ainakaan sillä tavalla, että se olisi kantautunut korviini. Tuskin bändien määrä on sinänsä oleellisesti kasvanut, mutta kun jokainen demobändi Botswanan perukoiltakin on viidessä mikrosekunnissa meikäläisen näköpiirissä, niin aikamoinen infoähkyhän siitä seuraa.
Kuten tiedotteessakin jo mainitsin, koen meidän olevan tämän ilmaisuutemme kanssa enimmäkseen luopioita ja rintamakarkureita. Kannamme oman (mitättömän pienen) kortemme kekoon tulemalla osaksi ongelmaa. En vain näe, että tälle asialle on sinänsä tehtävissä mitään. Tallennetun musiikin rahaksi muuttamisen aika on ohi.
Eniten minua huolestuttaa pro-am segmentin pärjääminen näissä parametreissa. Kyllä jengi on aina tehnyt nollabudjettimusaa jollain keinoilla ja koska joillekin meistä ihmisistä luovuus tulee aika luonnostaan, se osasto jatkuu varmasti. Lisäksi isoilla pojilla tulee olemaan turvaverkot viritettyinä ja sen puolen jatkumisesta en kanna huolta. Pahinta on tämän Suomessa n. 1000-3000 levyä aiemmin myyneen osaston (johon mm. itse kuulumme) jatkuvuus.
Jenkkiläinen Touch & Go -levymerkki, joka on pitkälti yksi indie-termiä määrittävistä instansseista jo ilmoitti merkittävistä alasajoista alkuviikosta. Saman kokoluokan lafkoja tulee menemään lähivuosina kuin sieniä sateella. Itselleni tämä on todella kivulias paikka, koska siitä kontekstista on jo pari vuosikymmentä tullut 90% kaikesta maailman kiinnostavasta musiikista.
Tästä taasen voi tsekkailla lisää blogistani, Long Tail -teoreemaa käsittelevästä kirjoituksesta:
http://www.ifsociety.com/blog.php?id=26
Aiheesta itsestään kuitenkin: pari tahoa on syyttänyt meitä epätoivoisen mediatempauksen järjestämisestä. Tästä ei todellakaan ole kyse. Päätös tuohon ekasta viestistä luettavaan tuli täysin taiteellisin perustein ja koska tämän homman perusjuttuja nyt sattuu olemaan se, että on parempi tiedottaa kun tekee jotain edes etäisesti kiinnostavaa, pistin tietysti pressin menemään. Nyt vaan harmittaa, etten tsekannut Bonhamilta ensin.
Olen itse todella innoissani tuosta biisi kuukaudessa mallista. Jos joku nyt sattuu tuolla softa-alan maailmassa työskentelemään, niin Scrum-projektimalli lienee tuttu käsite. Halusin kokeilla miten se soveltuu musiikkiin. Ohjelmistokehitys on luovuudessaan monella tapaa samalla tasolla kuin musiikin tekeminen ja sillä puolella "timebox, don't scopebox" -ajattelun edut ovat kohtuullisen kiistattomat, uskoisin, että musiikissa myös. Ans ny kattoo.
Tommi / Viola / If Society | |
Ohi meni, mullahan on jopa teidän levynne...
Mun kohdalla tässä tökkii kaikkien eniten tuo ilmaisuus - pelko sen leviämisestä on kova; lähinnä omalla kohdallani se tulee esille livekeikkojen pääsymaksuissa. Pidän kiinni siitä, että aina kun bändejä lauteilla, yleisölle myydään lippuja.
Vai onko bändit seuraavaksi tekemässä keikkansa ilmaiseksi? Toki sekin olisi yksi vaihtoehto - josko sillä saisi salit täyteen nelosdivarin ruusuilla.
Ponnistelu oman musiikin esilletuomiseen tullee varmasti muuttumaan lähivuosina rajusti. Ehkä tämä kyseinen malli on sille alkusoittoa. Tässä mulla lienee se suurin oman toiminnan fakkiutuminen: mä haluan ja tarviin sen fyysisen levyn, jolta musiikkia kuunnella! En aio jatkossakaan istua tietokoneen vieressä metsästämässä niitä potentiaalisia kovia nousijoita. Onneksi taidan päästä eläkkeelle (tai muiihn hommiin) ennen levyjen lopullista katoamista, haa!
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) | |
Bonham
Mun kohdalla tässä tökkii kaikkien eniten tuo ilmaisuus - pelko sen leviämisestä on kova; lähinnä omalla kohdallani se tulee esille livekeikkojen pääsymaksuissa. Pidän kiinni siitä, että aina kun bändejä lauteilla, yleisölle myydään lippuja.
Vai onko bändit seuraavaksi tekemässä keikkansa ilmaiseksi? Toki sekin olisi yksi vaihtoehto - josko sillä saisi salit täyteen nelosdivarin ruusuilla.
Mä taas äkkiseltään näkisin, että tän tyyppisen jakelun edut tulee (toivonmukaan) keikoilla esiin. Eli ei ilmainen musiikin levittäminen ainakaan vähennä bändin tunnettavuutta -> keikalle saattaa punkea sellaista väkeä jotka eivät ennen ole bändiä löytänee, kun eivät ole levyä ostaneet. Syystä tai toisesta.
Keikalla on kuitenkin aina oma lisäarvonsa. Keikat on aina uniikkeja juttuja. Jos nyt jätetään nää dinosaurus-osaston bändit ja +50€ keikat eri kastiin, niin pääsääntöisesti keikasta maksaminen ei tunnu ainakaan omalla kohdalla missään. Maksaahan se baariin meno muutenkin jo nykyään jokusen ropon.
Tässä mulla lienee se suurin oman toiminnan fakkiutuminen: mä haluan ja tarviin sen fyysisen levyn, jolta musiikkia kuunnella!
Ja samoin kokee moni, mutta silti pieni vähemmistö. Ja varmasti tulevaisuudessa yhdä hupeneva sellainen.
Joku just kertoi, kuinka oli ollut ala-asteella sijaisena ja huvikseen kysynyt luokalta kuinka moni kuuntelee CD-levyjä. Pari hassua ilmoitti, että iskän wanhoja tulee joskus kokeiltua, mutta käytännössä kaikki musiikki imutetaan netistä / kopioidaan kaverilta.
___ ___ ___
Tää idea ylipäätään on senverran hyvä, että taidan nussia sen jollain muotoa käyttöön:-)
I ain't gonna work on Maggie's farm no more | |
Mutta kun netti on sen verran laaja, että ei se tuntematon bändi edelleenkään ole sen tunnetumpu/parempi vaikka jotain ilmaiseksi tekeekin... en vaan näe pointtia, sori.
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) | |
Livepuolen puinti on ehdottoman tarpeellista myös. Siitä ja sen rahapuolesta meillä ei ole pienintäkään aikomusta alkaa tinkimään! Luojan kiitos ihmiset ovat kyllä vielä valmiita maksamaan live-elämyksestä ja sen virtualisointi ei (ainakaan vielä) ole sillä tasolla, että edes melkein korvaavaa tuotetta saisi ilmaiseksi levitettyä. Olkoonkin, että 3D-leffateatterit yleistyvät hurjaa vauhtia.
Onhan asiassa vielä sekin rajatapausargumentti, että kun ihmisiltä säästyy tallennetun musiikin ostamisesta rahaa, sitä on enemmän keikkoihin, vaikka tosiasia taitaa olla se, että mallasjuomatehtailijat sen kassaylijäämän taskuihinsa saavat.
Lisäksi livepuolella markkinoiden ylisaturoituminen ei ole samanlainen ongelma, kuin äänitetyllä puolella. Alueellisuus on yhä vahvasti voimissaan ja tulee olemaankin, ainakin kunnes teleportaatio mahdollistuu!
Meillä on todella vahva tahtotila panostaa juuri livekokemukseen ja koen äänitetyn musiikin tällä hetkellä lähinnä sen osaston tukitoimeksi, koska äänitetyssä musiikissa peli alkaa olemaan menetetty, sillä minun ja Bonhamin kaltaisia levyjä ostavia (ja itseni kaltaisia levyjä vähittäismyyviä) jääriä on hyvinkin pian vain pieneksi niche-segmentiksi laskettava joukko.
Pistän todella paljon aikaa ja vaivaa esimerkiksi uniikkeihin livevisuihin, jotta yleisö kokisi livenä jotain, mitä ei saa nauhalle tallennettua.
Kaikkein olennaisin juttu tässä kuitenkin on se, että riippumatta siitä mitä mieltä mä (tai Bonham ja muut kaltaisemme) olen levylle prässätyn musiikin ihanuudesta, peli on oikeasti jo menetetty. Freewars-ilmiö on romahduttanut musiikin arvon ja ihmisten käsitys tallennetun musiikin hinnasta on valovuosien päässä realiteeteista, joten vaihtoehdot (ainakin meille) olivat upota laivan mukana tai hyväksyä tosiasiat.
Meillä on kuitenkin 10 vuoden mittainen diskografia, joka käsittää 67 levytettyä biisiä (olkoonkin, että näistä n. 60 on viimeisen viiden vuoden ajalta). Ei mikään ihan mitätön määrä musiikkia. Sanosin, että tuon kokoisen massan vapauttaminen ilmaisjakeluun on meidän puoleltamme ihan merkittävä kädenojennus. Tai valkoisen lipun heilutus.
Lisäksi, vaikka olemmekin kuumimman markkina-arvomme jo ohittaneet (olisikohan tuo ollut joskus vuonna 2004) ja olemme vahvasti kategoriassa ex-next-big-thing, on meillä silti yhä sadoissa laskettava joukko uskollisia kuuntelijoita (kartan aina viimeiseen asti sanaa "fani") ja mielestäni tämä ratkaisu sopii tilanteeseemme kuin plektra perseeseen: meillä ei ole mitään hävittävää, mutta paljon ihmisiä, joille musiikkimme merkitsee jotain. Ei kuitenkaan riittävästi, että fyysisten levyjen prässäys perustelisi itsensä, mutta ehdottomasti riittävästi, että meillä piisaa motivaatiota tehdä omaa juttuamme jatkossakin.
Mikä tulee Bonhamin kommenttiin netin laajuudesta ja kaiken turhuudesta, mies on täysin oikeassa, mutta luomisvimma vs. turhautuminen -skaba on yhä edelleen ensiksimainitun hallinnassa! Pitää vain oppia elämään sen kanssa, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä ja on muitakin vaihtoehtoja kuin olla ykkönen tai nolla. | |
Tuossa vielä tuosta viimeksimainitusta aiheesta:
http://www.ifsociety.com/blog.php?id=42
Elämä on huomattavasti ihanampaa, kun tajuaa, että aina ei tarvitse olla paras, suosituin ja kuumin, kunhan tekee jotain mistä diggaa. | kivi
21.02.2009 12:47:04 | |
|
Mä taas äkkiseltään näkisin, että tän tyyppisen jakelun edut tulee (toivonmukaan) keikoilla esiin. Eli ei ilmainen musiikin levittäminen ainakaan vähennä bändin tunnettavuutta -> keikalle saattaa punkea sellaista väkeä jotka eivät ennen ole bändiä löytänee, kun eivät ole levyä ostaneet. Syystä tai toisesta.
Tätä mäkin toivon.
Tää idea ylipäätään on senverran hyvä, että taidan nussia sen jollain muotoa käyttöön:-)
No, onhan tätä jo viimeiset ehkä kolme-neljä vuotta pyöritelty varteenotettavana vaihtoehtona, jo senkin takia että ensimmäiset bändit jotka kieltäytyivät kokonaan cd-julkaisusta ja rajoittivat julkaisunsa vinyyleihin m u t t a pistivät kaiken ilmaiseksi nettiin, jos digimuotoa haluaa, saivat niin hyvää palautetta faneiltaan.
Kyllä tää voi toimia, mutta ainoastaan tuossa "d-divarin parhaassa kolmanneksessa" tms täydessä tuntemattomuudessa (joo joo, oon nähny Violan, taitaa olla joku levykin hyllyssä) jolloin kaikki on voitettavana eikä mitään menetettävänä, tai sitten kun ollaan mega-dinosaurusluokassa jolloin se tulorakenne on taas ihan toinen. Tuossa välillä on kuitenkin pitkä harmaa alue jossa kuvio ei toimi - mut onneksi porvarien ja George W. Bushin politiikka on auttanut teitä: keskiluokkaa ei enää olekaan, ja kierre senkun pahenee: kohta on vain rikkaat ja tosi köyhät
:-D :-D :-D
Long tail theory on kans jännä ilmiö, mutta Tape Op vähän yleisti puhuessaan siitä. Kandee muistaa kilpaileva "onion theory" - voit kuoria loputtomasti kerroksia kunnes jäljelle ei jää yhtään mitään; ytimen sijaan onkin vain kerroksia.
| |
kivi: No, onhan tätä jo viimeiset ehkä kolme-neljä vuotta pyöritelty varteenotettavana vaihtoehtona, jo senkin takia että ensimmäiset bändit jotka kieltäytyivät kokonaan cd-julkaisusta ja rajoittivat julkaisunsa vinyyleihin m u t t a pistivät kaiken ilmaiseksi nettiin, jos digimuotoa haluaa, saivat niin hyvää palautetta faneiltaan.
Isoin ongelma tässä on se, että jengi etsii jotain viisasten kiveä tilanteessa, jossa mitään yhtä ainoata ratkaisua ei ole. Suoraviivaisen "tehdään musaa, prässätään sitä levylle, myydään ihmisille" -strategian aika on O-H-I. Musabisnes ei tule enää koskaan olemaan vähittäiskauppaan vertautuvaa konkreettista tuotebisnestä, vaan ihan eri monimutkaisuusluokassa pelaavaa mielikuviin ja immateriaalisiin arvoihin perustuvaa bisnestä.
Radioheadin malli ei toimi muilla kuin Radioheadeilla, koska sillä tavalla ei taloudellisesti järkevästi tuoteta etabloituneita artisteja, vaan se pelaa vaan bändeillä, joilla on valmis (iso) fanilauma. Viola-malli ei toimi, koska... öh, missään ei näy rahaa... Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja väitän, että yhden mallin ratkaisua ei vaan tule löytymään.
kivi: Kyllä tää voi toimia, mutta ainoastaan tuossa "d-divarin parhaassa kolmanneksessa" tms täydessä tuntemattomuudessa (joo joo, oon nähny Violan, taitaa olla joku levykin hyllyssä) jolloin kaikki on voitettavana eikä mitään menetettävänä, tai sitten kun ollaan mega-dinosaurusluokassa jolloin se tulorakenne on taas ihan toinen. Tuossa välillä on kuitenkin pitkä harmaa alue jossa kuvio ei toimi - mut onneksi porvarien ja George W. Bushin politiikka on auttanut teitä: keskiluokkaa ei enää olekaan, ja kierre senkun pahenee: kohta on vain rikkaat ja tosi köyhät
Mä otan kyllä skidisti tuota "täydessä tuntemattomuudessa" itseeni. Me myydään kyllä indie-mittakaavassa todella hyvin levyjä (paras myyntimme on ekan levyn 1500 - luku jota voi pitää indieskenessä kultalevynä) ja keikoillakin käy (yleensä) varsin kelvollisesti jengiä, joista mä en edes tunne juuri ketään. (Tutut lopettivat keikoillani ravaamisen jo vuosia sitten.) Perus-demobändillä on aika pitkä matka edes meidän tasomme etabloitumiseen.
Jos lähdetään jakamaan todella rajusti segmentteihin ja lähdetään vaikka pieni-keskikokoinen-iso-tosi-iso, joista Suomen mittakaavassa vois ottaa esimerkeiksi vaiks ekaan demobändit, tokaan meidän lafkan bändien ja Fonalin bändien kaltaiset tapaukset, joille sivu Rumbasta, kymmenen soittoa YleX:n off-primetime ohjelmissa ja Radio Helsingin viikko-top10 ovat perussaavutuksia, kolmannessa Fullsteamin isompi tarjonta ja neljännessä ne, jotka sinne nyt sattuvat kuulumaan, niin kyllä tämä pahin dilemma on kahdella keskimmäisellä.
Erotuksena se, että kakkoskategoria (me, Fonal, Combat Rock, Verdura, Ektro jne) ongelmaa ei sinänsä pääse syntymään. Voi vaan jatkaa päivätöissä ja tehdä tällaisia ilmaisuuspäätöksiä ja antaa keikkapuolen maksaa viulut. Kolmoskategorialla on pahin rasti edessään. Ollaan tarpeeksi isoja, että menetettävää on huomattavasti, muttei tarpeeksi isoja, että massiivisten mediakonglomeraattien tarjoamat automaattisten sidosryhmien tarjoama turvaverkko pelasta mitään.
Yksi vaihtoehto on Touch & Go -tyyppisesti luovuttaa peli ja jättää firma laskuttelemaan back-kataloogin myynneistä.
Mä sanoisin, että tulevaisuuden kaksi segmenttiä, jotka tulevat vastaamaan valtaosasta musiikkia on nollabudjettitaso ja mammuttitaso. Muilla on vähän luu kädessä tässä diilissä.
kivi: Long tail theory on kans jännä ilmiö, mutta Tape Op vähän yleisti puhuessaan siitä. Kandee muistaa kilpaileva "onion theory" - voit kuoria loputtomasti kerroksia kunnes jäljelle ei jää yhtään mitään; ytimen sijaan onkin vain kerroksia.
Long tail on kaukana täydellisestä, mutta pääsääntöisesti havainnot tukevat sitä. Sen ongelma on vaan se, että kun tiettyä voimäärää levitetään liian ison leivän päälle, on kerroksen paksuuden raja-arvona nolla. Kuten Long tailin isä Chris Anderssonkin sanoo, jatkossakin tulee olemaan parasta sijoittua short headiin. Long Tailin muuttamiseen rahaksi vaaditaan sen tason aggregaatiovoimaa, ettei meillä ole tässä järkeä siitä edes puhua. | |
Bonham: Mutta kun netti on sen verran laaja, että ei se tuntematon bändi edelleenkään ole sen tunnetumpu/parempi vaikka jotain ilmaiseksi tekeekin... en vaan näe pointtia, sori.
No, tästä päästään siihen ikuisuus-dilemmaan, että voihan sitä jäädä kotiinkin makaamaan. Eikä tehdä mitään asiansa eteen.
I ain't gonna work on Maggie's farm no more | |
Cornflake: No, tästä päästään siihen ikuisuus-dilemmaan, että voihan sitä jäädä kotiinkin makaamaan. Eikä tehdä mitään asiansa eteen.
Ei kai se nyt ihan samalla viivalla ole...
Netti on tuonut tullessaan sellaisen harhan, että kun siellä on, kaikki tietävät sut.
Netissä on vaan se huono puoli, että se jättää viestin pelkästään vastaanottajan havaittavaksi. Levyn soiminen radiossa, juttu lehdessä, keikka jne tekee sen viestin huomattavasti elävämmäksi ja jopa puolihuolimattomasti perille meneväksi.
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) | |
Bonham: Ei kai se nyt ihan samalla viivalla ole...
Netti on tuonut tullessaan sellaisen harhan, että kun siellä on, kaikki tietävät sut.
Netissä on vaan se huono puoli, että se jättää viestin pelkästään vastaanottajan havaittavaksi. Levyn soiminen radiossa, juttu lehdessä, keikka jne tekee sen viestin huomattavasti elävämmäksi ja jopa puolihuolimattomasti perille meneväksi.
Kyllä se on aika pitkälti samalla viivalla.
Lisäksi netti on tuonut sen, että muilla medioilla ei enää yksinkertaisesti ole samaa valtaa kuin aiemmin. Hyvänä esimerkkinä meidän pumppu. Tämänkin vuoden puolella toistakymmentä soittoa alkuillassa YleX:llä, hyvä määrä lehtijuttuja jne. ja silti ollaan nelosdivarissa, tsägällä karsimassa kolmoseen.
"Ennen vanhaan" tolla soittomäärällä oli jo aika hyvin kaikkien huulilla.
Julkisuus on nykyään lähes yksinomaan täysin hallitsemattomissa olevan viidakkorummun käsissä ja siitä iso osa on netin viraalipuolta. Hyvä keikka tai hyvä styge voi olla kaikki mitä tarvitaan aika rajuunkin suosioon, jos se vain sattuu löytämään oikeat leviämiskanavat. Hieno puoli on se, että näitä kanavia ei voida kontrolloida samalla tavalla kuin sisäpiiri kontrolloi niitä ennen vanhaan. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
