Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ei näy kuvat, muuten hyvä.

Ei näy kuvat, muuten hyvä.
 
No pirskules, kyllä ne eilen näkyivät....muutin nyt linkkiä ja ainakin äsken (20.2.2009 klo 18:28) toimi :)

No pirskules, kyllä ne eilen näkyivät....muutin nyt linkkiä ja ainakin äsken (20.2.2009 klo 18:28) toimi :)
 
Arsyttävä popup-moottori toi photobucket ;-) , siisti on, löytyykö jo saundinäytettä ?
Paljon tuli projektille hintaa, jos ei lasketa omaa työtä ?

blaekie: Arsyttävä popup-moottori toi photobucket ;-) , siisti on, löytyykö jo saundinäytettä ?
Paljon tuli projektille hintaa, jos ei lasketa omaa työtä ?
 
Ei ole vielä ääninäytettä, mutta hiton hienosti se soi. Taikuri itsekin on kieltämättä aika yllättynyt siitä...
 
Jos omalle tyälle ei lasketa hintaa, niin noilla osilla (NOS-putket mukaanlukien) hintaa koko setille kertyy noin 700 euroa. (pitää sisällään kaikki kustannukset, myös USA:sta ja Kanadasta hankittujen osien toimituskulut ja alv:t)
 
En lähtenyt tekemään halvinta mahdollista, vaan halusin tehdä hyvän vahvistimen, joka on koottu laatuosista.

Missä se point-to-point -kytkentä on? Tuon turret boardin alla piilossa vai?
 
:)
 
Hieno on peli, onneksi olkoon.

Wau !
 
Hyvin tehdyn on näköinen tuo !
 
Taisi olla oma lukunsa tuon Tweed kankaan virittely paikoilleen niin että se on kanssa suorassa.
 
Toivottavasti et kopioinut Fenderin helmasyntejä vaan kytkentäsi tosiaankin vain perustuu tuohon 5E3 malliin.
 
Alkuperäisessä kytkennässä:
http://furpile.com/Literature/Music … ar/FEN/en/amp/FENDER_DELUXE_5E3.pdf
 
on esimerkiksi noi kanavakohtaiset voluumipotikat kytketty aika erikoisesti. Kytkennällä on ilmeisesti haettu sitä että tarvitaan vain yhdenlaisia potikoita.
 
Hehkutkin olisi voinut kytkeä kellumaan ja laittaa ne maihin kahdella 100 ohmin vastuksella.
 
Lisäksi hilakonkkien jännitekesto on niillä rajoilla - 1000 volttiset konkat olisivat mielenrauhan kannalta paljon paremmat.
 
Muutenhan toi on mukavan yksinkertainen vahvistin ja varmasti myös toimiva,

Hehkutkin olisi voinut kytkeä kellumaan ja laittaa ne maihin kahdella 100 ohmin vastuksella.
 
Voisi kokeilla vielä helpompaa: Hehkut kytketään pääteputkien katodeille kellumaan. Vai mitenkä paljon tuossa on DC-jännitettä siinä kohdassa, riittääkö? Toimisi ehkä vielä paremmin kuin 100 ohmin vastukset.

Toivottavasti et kopioinut Fenderin helmasyntejä vaan kytkentäsi tosiaankin vain perustuu tuohon 5E3 malliin.
5E3 Deluxessa ei ole helmasyntejä. Se on täydellinen kuin kissanpentu.
Hehkut voi maadoittaa pääteputkien katodivastukselle (5E3 hehkujen maadoitus on ehkä se pieni pieni tahra kissanturkissa).
Suotokonkat vois olla 22uF.

eskoilola: Alkuperäisessä kytkennässä:
http://furpile.com/Literature/Music … ar/FEN/en/amp/FENDER_DELUXE_5E3.pdf
 
on esimerkiksi noi kanavakohtaiset voluumipotikat kytketty aika erikoisesti. Kytkennällä on ilmeisesti haettu sitä että tarvitaan vain yhdenlaisia potikoita.
 
Helmasynti olisi muuttaa tuo toisenlaiseksi. Tuo potikoiden toiminta olen ihan äärimmäisen olennainen osa tuota vahvistinta.

Vasu: 5E3 Deluxessa ei ole helmasyntejä. Se on täydellinen kuin kissanpentu.
 
Vaiheenkääntöputken ykkös- ja seiskapinnin välillä oleva 0.02uFFen konkka kannattaa tuoda levyltä putken kantaan. Yleensä tämä riittää. Lisäksi saman putken kutospinniin kytkettyä 0.1 uF:n konkkaa voi joutua kääntämään levyllä siten, että sisääntulojen puoleinen kytkentäpiste siirtyy jonnekin kauemmas sisääntuloista. Tartteeko niin tehdä, riippuu siitä toimiiko vahvistin. Ongelmana on (kuulemma noin viidesosassa vahvistimissa) parasiittinen oskilointi, joka ilmenee esim. siten, että vahvistin "sammuu" kun volaa kääntää tarpeeksi isolle. Vika kannattaa korjata, vaikkei se omilla volatasoilla häiritsisikään, sillä parasiittinen oskilointi voi rikkoa päätemuuntajan.
 
Lisäksi kannattaa lisätä suojahilavastukset, esim. 470 ohmia ja pari wattia.
 
Muutenhan kytkentä on parasta mitä on.

SirElwood: Helmasynti olisi muuttaa tuo toisenlaiseksi. Tuo potikoiden toiminta olen ihan äärimmäisen olennainen osa tuota vahvistinta.
 
Aivan. Mutta omituinen se on silti. Ilmeisesti noi potikat on lineaarisia ja tuolla kytkennällä saadaan logaritminen vaste. Vaikuttavat kanssa sillen hassusti että pienillä äänenvoimakkuuksilla pienemmät taajuudet putoaa pois.
 
Ihan kiinnostuksesta haluaisin tietää että millätavoin tuo volumen säätö on erilainen kuin vastaava "normaalisti" tehty. En epäile hetkeäkään ettäkö se olisi käytöltään huono mutta sitten onkin heti kysymys että miten se on parempi ?
 
Jos tuo tapa tehdä volume säätö on hyvä niin sittenhän tse on hyvä ;) - siinä on paljon fiksujakin juttuja esimerkiksi se että seuraavan asteen hilalle menevä resistanssi (DC resistanssi) on vakio eikä muutu potikoita pyöritellessä. On omiaan vähentämään ritinöitä varsinkin potikoiden ikääntyessä.
 
Onko toi äänenvärin säätö hyvin toimiva ?

eskoilola: .....- siinä on paljon fiksujakin juttuja esimerkiksi se että seuraavan asteen hilalle menevä resistanssi (DC resistanssi) on vakio eikä muutu potikoita pyöritellessä. On omiaan vähentämään ritinöitä varsinkin potikoiden ikääntyessä.
 
Tuossa ei taida olla muuta vaihtoehtoa kytkeä noita volumepotikoita muuten kuin noin, muutoihan bias muuttuis seuraavalle asteelle potikkaa pyöritellessä, sillä nuohon muodostavat yhdessä 500 Kilon hilavastuksen. Ovat siis säästäneet yhden ylimääräisen vastuksen ainakin tuolla kytkennällä :-)

Mikäs tarkoitus tuolla ground switchillä on ?
Onko se aina jommassa kummassa ac johdossa kiinni ?

HanskiS: Mikäs tarkoitus tuolla ground switchillä on ?
Onko se aina jommassa kummassa ac johdossa kiinni ?
 
Sen tarkoitus on "maadoittaa" vahvistimen runko , nollajohtoon hurinoiden pienentämiseksi alunperin. Kytkintä vaihdellaan sen mukaan, miten päin sattuu töpseli olemaan seinässä.
Mutta tuota viritystä ei kannata enää nykypäivänä tehdä. (tuo skema taitaa olla 40-50luvulta). Nykyään tehdään ihan oikea maadoitus , keltavihreällä vahvistimen runkoon.

eskoilola: Aivan. Mutta omituinen se on silti. Ilmeisesti noi potikat on lineaarisia ja tuolla kytkennällä saadaan logaritminen vaste. Vaikuttavat kanssa sillen hassusti että pienillä äänenvoimakkuuksilla pienemmät taajuudet putoaa pois.
 
Kaikki potikat ovat logaritmisia. Joskin, uskoisin että lineaariset voisivat tuossa toimiakin paremmin. Logaritmiset tuossa on varmaankin siksi, että käytännössä kaikki saman aikakauden fenkut moisia käyttää. Lienee laatikkokaupalla ollut varastossa niitä.
 
Ihan kiinnostuksesta haluaisin tietää että millätavoin tuo volumen säätö on erilainen kuin vastaava "normaalisti" tehty. En epäile hetkeäkään ettäkö se olisi käytöltään huono mutta sitten onkin heti kysymys että miten se on parempi ?
 
Volumepotikat reagoivat keskenään (vai pitäisikö sanoa että "vaikuttavat ristiin" kanavien välillä), ja näin mahdollistavat äänensävyjä mitä ei "normaalisti" kytketyillä potikoilla saa aikaan. Itseasiassa se on käytöltään huono siinämielessä, että se vaatii vähän totuttelua, ja jotkut eivät siihen ole tottuneet koskaan.
 
Jos tuo tapa tehdä volume säätö on hyvä niin sittenhän tse on hyvä ;) - siinä on paljon fiksujakin juttuja esimerkiksi se että seuraavan asteen hilalle menevä resistanssi (DC resistanssi) on vakio eikä muutu potikoita pyöritellessä. On omiaan vähentämään ritinöitä varsinkin potikoiden ikääntyessä.
 
Tuo on erilainen, ja hyvä _tuossa_ vahvistimessa. Tiedän useammankin soittajan jotka eivät ollenkaan tule toimeen tuommoisten säätöjen kanssa. Ja eihän noita ole pahemmin muissa koneissa näkynytkään. Noita on aika paljon modattu perinteisemmäksi (mission amps/Bruce Collins mod), mutta oikeastaan aina ongelmaksi on tullut se, ettei vahvistin soundaa enää samalta. En osaa antaa mitään tieteellistä selvitystä miksi, mutta korviin (ja kitaristeihin) lienee pakko uskoa.
 
Onko toi äänenvärin säätö hyvin toimiva ?
 
Mielestäni on. Tosin tästä on useampi vuosi kun kunnolla olen itse 5E3:lla soittanut, joten hatarien muistikuvien varassa mennään.

SirElwood: Kaikki potikat ovat logaritmisia. Joskin, uskoisin että lineaariset voisivat tuossa toimiakin paremmin. Logaritmiset tuossa on varmaankin siksi, että käytännössä kaikki saman aikakauden fenkut moisia käyttää. Lienee laatikkokaupalla ollut varastossa niitä.
 
Kelpaa maanmainiosti suunnitteluperusteeksi. Siis toi laatikkokaupalla.
 
Volumepotikat reagoivat keskenään (vai pitäisikö sanoa että "vaikuttavat ristiin" kanavien välillä), ja näin mahdollistavat äänensävyjä mitä ei "normaalisti" kytketyillä potikoilla saa aikaan. Itseasiassa se on käytöltään huono siinämielessä, että se vaatii vähän totuttelua, ja jotkut eivät siihen ole tottuneet koskaan
 
Olisi mielenkiintoista ottaa pois tai pienentää tuota ekan putken katodeilla olevaa konkkaa. Tekisi sen että signaalit sekoittuisivat sitäkin kautta. Jos sinne laittaisi vaikka 0.47uF konkan niin toisella potikalla voisi tehdä bassoboostia. Olettaen tietenkin että sinne toiselle kanavalle ei samaan aikaan syötetä signaalia jolloin taas toisen kanavan potikka toimisi sille bassoboostina... Hmmm....
 
Tuo on erilainen, ja hyvä _tuossa_ vahvistimessa. Tiedän useammankin soittajan jotka eivät ollenkaan tule toimeen tuommoisten säätöjen kanssa. Ja eihän noita ole pahemmin muissa koneissa näkynytkään. Noita on aika paljon modattu perinteisemmäksi (mission amps/Bruce Collins mod), mutta oikeastaan aina ongelmaksi on tullut se, ettei vahvistin soundaa enää samalta. En osaa antaa mitään tieteellistä selvitystä miksi, mutta korviin (ja kitaristeihin) lienee pakko uskoa.
 
No näinhän se on. Omissa korvissani on niin paljon vaikkua että varmuudella osaan sanoa vain että en tiedä varmasti. Väittäisin että noiden potikoiden lisäksi tuo signaalien sekoittuminen katodilla tuo oman sävynsä soittoon. Tuon konkan ESR (Effective Series Resistance) kasvaa kun se ikääntyy. Vähän niinkuin joku olisi käynnyt laittamassa sadan ohmin vastuksen sen kanssa sarjaan. Muokkaa ääntä aivan varmasti. Voin vain kuvitella että kun tämmöinen on käytetty pajalla ja korjaaja suuressa viisaudessaan onkin laittanut tuohon modernin lyytin jolla on hyvin pieni ESR niin soundi on saattanut muuttua huonompaan suuntaan.
Vaikka toisinaan myönnän nauraneeni kaikenmaailman "orange-drop" löpinöille niin eivät nämä jutut tyhjästäkään ole ilmaantuneet.
 
Mielestäni on. Tosin tästä on useampi vuosi kun kunnolla olen itse 5E3:lla soittanut, joten hatarien muistikuvien varassa mennään.
 
Äänenvärin säätö yhdellä nupilla. Jos toi toimii niin sitten semmoiset kolminuppiset säädöt lienee nuppi- ja potikkatehtailijoiden hapatusta.

Tein itse yhden noita 5E3-pelejä joku aika sitten ja täytyy todeta kuten Elwood, että tämä vahvisitn saundaa ihan omaltaan, eikä ollenkaan loppuun asti kliininä pysyvältä perusfenderiltä kuten esim. twin. Tässä tullaan taas siihen ihmettelyyn, että sähkökitarahistorian suurimmat saundielämykset ja ideat ovat syntyneet kait tahattomasti kuten särösaundi ,joka kuulemma syntyi alkuun rikkoutuneesta vahvistimesta. Tästä saundista joku soittaja sitten innostui ja loppu on historiaa. Tein itselleni myös yhden 50W Plexin viime kesänä sillä odotuksella, että siinä on kliiniä saundia ainakin johonkin asti. Sen saundi menee kuitenkin murolle jo volapotikan ollessa klo 10-11 ja täysin puhdasta siitä ei saa ulos millään. Oliko se sitten suunnitteluvahinko vai suunniteltu juttu, mutta plexin nimiin vannotaan tänäkin päivänä eri kitaristipiireissä. Olen soittanut kitaraa eri bändeissä jo yli 30 vuotta ja rakennellut samalla ajanjaksolla kloonit melkein kaikista tunnetuimmista kitaravahvistimista. Jos nyt pitää valita mitkä niistä ovat kestäneet ajan hampaan, ovat ne edelleenkin Fender ja Marshall, ollen omien tyylilajiensa kunkkuja. Tuo 5E3 ei edusta kyllä perinteistä Fenkku-linjaa, vaikka onkin loistavasaundinen peli tietyn tyyppiseen soitantaan. Elektroniikan teoriapuolen osaamisesta ei ole haittaa tässä vahvistinharrastuksessa, mutta jos itse ei ole soittomiehiä, on kitaristien saundinäkemyksiä ja perusteita joskus vaikea varmaan ymmärtää. Harry

harryk: .... Tässä tullaan taas siihen ihmettelyyn, että sähkökitarahistorian suurimmat saundielämykset ja ideat ovat syntyneet kait tahattomasti kuten särösaundi ,joka kuulemma syntyi alkuun rikkoutuneesta vahvistimesta. Tästä saundista joku soittaja sitten innostui ja loppu on historiaa. ....
 
Tästä legendasta tuntuu liikkuvan erinäisiä juttuja, itse olen kuullut että kaiutinelementit olisivat olleet repaleisena jollakulla, olisko ollut Link Wray ? ja siitä innostuneena särösaundiin sitten. Olisko vielä peräti tökkinyt reikiä tarkoituksella elementteihin sitten jatkossa saadakseen saman saundin. Luulen että mitään yhtä totuutta ei tähän asiaan ole, vaan useampi soittaja tuohon aikaan on todennut, että perkules kun tulee hyvää saundia, kun pistää volaa hieman lisää.
 
EDIT: Eikös tuo plexi ole kuuluisa siitä miten se reagoi kitaran volapotikkaan, ja sitäkautta säädetään muron määrää

En ole omasta plexisstni vielä löytänyt kohtaa missä se saundaisi ja reagoisi halutuamallani tavalla mm. soittotatsiin. Täytyy vielä testata sitä eri putkilla ja viritellä sitä muutoinkin lisää. Seei tosiaan reagoi soittotatsiin mitenkään ylimaallisesti verrattuna esim. Trainwreck Expressiin, joka on myös tullut tehtyä. Sen suunnittelija Ken Fischer kuulemma halusi tehdä turboutetun plexin ja onnistui siinä mielestäni erittäin hyvin. Sen reagointi soittotatsiin ja kitaran volapotikkaan on uskomaton. Kotisivuillani www.bluetone.fi.kotisivukone.com/14 on ääniklippi tästä. Siinä Putkisen Ykä soittaa Gibsonin Les Paulilla ja vahvarin kaikki hanikat pysyvät kokoajan klo 12. Tuollainen vahvari vaan vaatii soittajalta aika paljon ja nykyään pystytään monikanavaisilla vahvareilla helpottamaan tuota asiaa huomattavasti. Jimi Hendrix paralla oli käytössään VAIN yksikanavainen vahvistin, mutta saundeja irtosi kliinistä hurjaan säröön herran vain käskiessä kitaraansa ja sen volapotikkaa. Harry