Yleistä keskustelua musiikista ›

Mä en jaksa kuunnella jotain otsakurttuista genrefanittajaa tyyliin "kaikki on paskaa paitsi hevi". Joten ei ole myöskään sellaisia soittokavereita. Ahdasmielisyys ei minusta oikein luovassa hommassa toimi. Mä tykkään soittaa ihan kaikenlaista musaa. Ei sitä biisiä tarvitse kuunnella tai tykätä siitä, kunhan sitä on hauska soittaa. Yleensä jos uskaltautuu tekemään jotain rajat rikkovaa, se myös kiinnostaa yleisöäkin.

...Se ottaa minua päähän koko ajan, kun jotkut yrittävät vain toistaa itseään koko ajan...
 
Vaikuttaa siltä että haet musiikkiharrastukselta monipuolisuutta, hyvä. Hankaluuksia siitä tosin tulee, mutta se on palkitsevaa. Ei ole ihme, jos ei nopeasti löydä itselleen sopivia soittokumppaneita. Kitaristien tai pianistien tai minkä vaan solistien kukkoilu on tuttua, mutta siihen saa tottua jos musapiireissä tahtoo pyöriä. Sielullista ristiriitaa aiheuttaa, jos itse tahtoo edistää yhteistä hyvää eli bändisoittoa ja -soundia mutta muut luulevat sitä basistin egoismiksi, niin kuin nyt järkevä musiikin kokonaisuuden hahmotus olisi jokin egoismin laji.
 
Itsekeskeisyyttä en nimittäisi välttämättä ylimielisyydeksi, vaikka kyllähän sitäkin totta kai esiintyy. Musiikkipiireissä silloin tällöin putkahtaa pintaan sosiaalidarwinistisia piirteitä ja asenteita, ja moni tietenkin ajattelee itse olevansa se luomakunnan kruunu.
 
Kaikista mahdollisista ongelmista huolimatta bändisoitto on kehittävää, jos se ei ole aivan liian helppoa.

Eiköhän keskustelun aloittaja oo virolainen, joka yksinkertaisesti ei osaa ihan täydellisesti suomea? Niin mä ainakin olen koko ajan arvellut.
 
Muuten olen sitä mieltä, että tässä on nyt sympatiseerattu kysyjää vähän liikaakin, hänenkin olisi syytä katsoa peiliin, koska tuntuu että kyseessä ei ehkä vaan ole bändisoittoon orientoitunut kaveri, musiikkimausta viis. Tuollainen "tekninen musa on haastavaa, ääliörokki liian helppoa" saattaa vihjata siitä, ettei se "helppo" musa taitukaan
:-D
 
Joskus on vaikeeta olla sellasena väliinputoojana kun ei taitu helppo eikä vaikee musa. Pitäs olla just tarkasti sopivaa.
 
:)
 
Ja aina sopii katsoa peiliin. Mä en ole kyllä ihan varma ymmärränkö noi viestit oikein vieläkään, vaikka olen niitä alusta asti tavannut.

Ei se bändisoitto ole niin helppoa jos kuvittelee. Kyllä mää kestän pienet kukkoilut bändeissä jos yhteinen mielenkiinto toimii musiikissa. Mut kun niinkuin sanoin niin nää kaverit haluaa kunnian vain itselle sen takia, koska ovat kitaristeja. He ovat sitä mieltä myös etteivät tarvitse rumpaleja, koska pystyvät soittamaan musiikkia ilman rumpalistia. En tiedä sitä että tarvitseeko he edes minuakaan. Haluaisin kuulua heidän bändiin mutta kun tuntuu siltä ettei he tarvitse basistia. Jos vaikka soitan esim kitaraa niin he savovat minulle: " Käytä ainoastaan vain neljä kieltä kitarassa ja kuvittele että se on neljä kielinen basso". Enhän mä tiedä tiedä kitara tekniikasta niin paljon kun he.
 
Heillä on se periaate että muut on väärässä ja minä oon oikeassa. Vaikka haluaisin soittaa kitara tekniikkaa mutten pysty soittamaan samaa kuin he mutta silti ne rupevat jänkkäämään mulle että älä soita kitara sointuja, vaan mä näytän sulle mitä sointuja sä soitat bassolla. Jos mä en pysty soittamaan bassolla vaikeata sointua niin heti yksi kaveri sanoo minulle: "Haista paska sitten jos et halua oppia tätä asiaa."

Se mitä tarkoitin tavarasta niin tarkoitin kitaraa ja vahvistimia eli ne kantaa sitä jatkuvasti mukana. Eli tarkoittaa sitä että ne ei pysty lopettamaan musiikkia edes hetkeksi, koska eivät tiedä esim. miten ottaa rennosti asiat. Mut samalla oppii myös uutta koko ajan muusikoista. Itsekin soitan melkein joka päivä mutta en jaksa aina soittaa. Näillä kavereilla ei ole oikeastaan muuta elämää ole kuin kitara ja blues.
 
Kerran meidän piti nauhottaa jotain yhdessä tai mennä Vantaan Vernissaan harjoittelemaan juttuja. He eivät kertakaan pyytäneet meikäläistä mukaan edes, niin voit ajatella millaista se on luottaa omiin bändikavereihin. Eivätkä edes pyytäneet mua nauhottamaan tietokoneelle mitään. He nauhottivat vain kahdestaan eivätkä ottaneet meikäläistä siihen mukaan vaikka olisin halunnut.
 
Yksi juttu vielä piti mainita. Kerran ne meni katsomaan ilman minua tietysti treenikämppiä kerran eivätkä kertoneet minulle siitä mitään. He kuuntelivat muutamia artisteja treenikämpällä jotka harjoittelivat covereita siellä. Yksi niistä kavereista sanoi että noi tyypit soittavat surkeasti cover biisijä ja näyttivät machoilta. Mut sitten toinen kaveri sanoi toisesta kaverista sen: " Jos tällä kaverilla on tosi huono päivä, niin kaikki ihmiset ovat hänen mielestään kusipäitä."

Varsinaiseksi terapiaistunnoksi on muodotunut tämä... :D

jee kutsukaa doctor house

jee kutsukaa doctor house
 
Älkääs nyt, tämä on tärkeää. Jos kerran bändissä ollaan, on noudatettava jonkinlaista kollektiivisuutta mutta toisaalta yksilön elämä on aina kamppailua ja tsemppaamista. Toisin sanoen: Jos Wadler pidät tarpeellisena paheksua bändikavereittesi edesottamuksia niin lähde ihmeessä itse kävelemään ennen kuin elämä muuttuu liian ihmeelliseksi. Etsi kaverit joita pystyt arvostamaan, vaikka he olisivat huonompia soittajia kuin sinä itse.

By the way eikä millään pahalla, mutta oletko Wadler suomenkielinen?

Mä en jaksa kuunnella jotain otsakurttuista genrefanittajaa tyyliin "kaikki on paskaa paitsi hevi". Joten ei ole myöskään sellaisia soittokavereita. Ahdasmielisyys ei minusta oikein luovassa hommassa toimi. Mä tykkään soittaa ihan kaikenlaista musaa. Ei sitä biisiä tarvitse kuunnella tai tykätä siitä, kunhan sitä on hauska soittaa. Yleensä jos uskaltautuu tekemään jotain rajat rikkovaa, se myös kiinnostaa yleisöäkin.
 
... meidän pitäs soittaa yhdes.

Kiitoksia ihan hirveästi. Meikäläisen mieli tuli tosi paljon paremmaksi. On ollut noitten heppujen takia ollut pitkään mieli maassa. On tehnyt mieli esim. luopua soittamisesta heidän takia. Toi mun nickname Wadler tuli itseasiassa siitä, kun kauan sitten pelasin Diablo 2:sta. Piti keksiä barbaari hahmolle joku nimi ja siitä se sitten alkoi.
 
En välitä siitä onko joku parempi tai huonompi, koska en ajattele sitä asiaa ollenkaan. Pääasia on se, että on hauskaa jammailla ja tehdä musiikkia muittenkin muusikoiden seurassa. Olen itsekin ollut myös kriittinen soittajia kohtaan alkuvaiheessa. Tajusin itsekin että olin väärässä soittajien suhteen, koska on paljon asioita mitä muut eivät pysty soittamaan täysin samanlailla kuten Jack Bruce esim. Sitäpaitsi olisi suuria kunnia päästä liittymään bändeihin mutta välillä tuntuu siltä etten ole nyt vielä valmis. Mun pitäisi opetella tietyt asiat ensin, ennen kun voin lähteä minnekkään. Esim: Tietyt biisit pitäisi opetella ulkoa ja samalla kehittää omaa soittotaitoa.
 
Olen nauhottanut materiaalia jo viime vuoden maaliskuussa ihan testausta varten. Aion tehdä sen saman maaliskuussa. Kiitoksia tosi paljon noista kommenteista mitä olette kirjoittaneet tähän. Teidän juttujen perusteella en aio jatkaa musiikkia heidän kanssaan. Olen päättänyt teeskennellä olevani bändissä mukana siinä vaiheessa, kunnes löydän itselleni oikean bändin. Tää peli pitää pelata niin ovelasti, ettei ne huomaa mitään. Sitten siinä vaiheessa kannattaa haistattaa paskat heille, jos on menestynyt musiikissa. Ennen sitä pitää se hoitaa yhtä kierosti kuin he tekevät sitä minulle koko ajan. Ei tässä muuta sitten ole tältä kertaa sanottavana. Mutta jokatapauksessa toivotan teille paljon onnea ja menestystä soittouralle.

...taivaassa perseet tervataan.
Kalle

Lyhyesti kiteytettynä kilpailu aiheuttaa kateutta ja ylimielisyyttä, vaikka samassa veneessä tässä kaikki ollaan.

Toinen kiteytys..
Jos ei bändissä kemiat natsaa edes ruohonjuuritasolla soitellessa, niin leikki kannattaa lopettaa heti alkuunsa ja turha tuhlata aikaa sellaisten tyyppien kanssa jos ei homma toimi.
 
Uutta poppoota ympärille ja kokeilemaan jos toimisi paremmin.
 
Itse en soittaisi päivääkään bändissä jossa en viihtyisi.

Ei pitäisi, mutta sanon kuitenkin sinulle Wadler:
 
1) Jos tää on trolli, niin olet mestari (vähän tuo prodge-musiikki epäilyttää).
2) Jos tää ei ole trolli, niin:
A)Musahommat on viime pelissä sydämen juttuja; bändin pitäisi olla enemmän kuin osiensa summa, ts. kemia on ihan oleellinen asia koko jutussa. Toki on lukuisia maailmanluokan bändejä, joissa diivojen egot ottavat yhteen, mutta se ei yleensä kanna loppuun asti. Eli, listen to your heart.
B) Jos tuossa vaiheessa mietitään sitä, että tästä voisi tulla elanto, homma menee kiville. Soittaminen on pääasia; pitää haluta mennä treeneihin, pitää haluta treenata, pitää digata omaa musaa hulluna.
C) Älä ota liian vakavasti. Tää on fakta: maailmassa on 1000 000 parempaa soittajaa kuin sinä ja minä. Se, että jollekin tulee se lucky break, tarkoittaa, että on yhtä menestyjää kohti miljuuna kellarissa soittajaa, joista kukaan ei kuule koskaan. Sen takia:
D) Nauti soittamisesta, älä funtsi liikaa. Tuskin menisit pelaamaan korttia jätkien kanssa, jotka on täysiä mulkkuja.Musiikki on tärkeintä; jos pystyt itse seisomaan sen takana, mitä sinä ja sun bändis edustatte, se riittää. Treeneihin menon pitää olla päivän kohokohta!

Treeneihin menon pitää olla päivän kohokohta!
 
Tämä.
 
Tai mulla se on viikon kohokohta.

Tämä.
 
Tai mulla se on viikon kohokohta.
 
Entäs baariin meno? Niin paitsi jos tarkoittaa melkeen samaa asiaa.
 
Onneks kaikki mun tuntemat ylimieliset muusikot on niin hyviä soittajia että sietääkin olla vähän ylimielisiä. Vähän vaan silti.

Entäs baariin meno? Niin paitsi jos tarkoittaa melkeen samaa asiaa.

 
No kyllä se 1 tai 2 tulee treeneissä joskus otettua mutta ei se oikein baarireissua vastaa..
 
Kohokohtana baariin meno on aika laimeaa, ja ei todellakaan kuulu viikottaiseen rytmiin. Muutaman kerran vuodessa jos käy niin riittää. Nekin melkein mieluummin keikalla tai sitten kuuntelemassa jonkun muun keikkaa.
 
Baariin meno oli kivaa joskus teininä. Viikottain. Pariinkin kertaan. Vähintään.

Tulin tänään siihen ajatukseen että en halua tuntea heitä enään koskaan. Musiikki pitää olla hauskaa ja rentouttavaa. Ei ole olemassa sääntöjä mitä ei pitäisi soittaa. En ota musiikkia liian henkilökohtaisesti. En murehdi asioita ollenkaan. Olen optimistinen ajattelija joka uskoo elämässä hyviin asioihin. Pää asia on se että en soita musiikkia enään koskaan heidän kanssa. Mulla on ihan sama onko ne vaikka kuinka hyviä soittajia kun vika on heidän asenteissa. Olen yrittänyt muuttaa heidän asenteita mutta mitä väliä sillä enään on. Pää asia on se että voin keskittyä soittamiseen kaikessa rauhassa ja unohtaa tuollaiset nirsot kusipäät, joiden tarkoitus on kukkoilla kaikille. Kaverit jotka nauttivat masentavista asioista ja samalla pottuilevat sinulle päin naamaa. En mä tarvi tuollaisia kavereita ollenkaan. Ovat mm. aiheuttaneet ongelmia minulle hyvinkin paljon, joista en halua esim. puhua. Olen päättänyt lähteä heidän kaveripiiristä pois ihan vain itseäni varten. Kiitos noista opettavaisista lauseista. Tarvitsin niitä paljon, jotta ei mieli muutu tästä enään pahemmaksi. Kiitoksia!