Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Yleensähän se on tapana taputella aina "movementtien" välissä (tjeu: klassisen musiikin esitykset).
 
Ai. Ei mulla tulis mieleen taputtaa minuutin välein sille, että riffi vaihtuu. Mutta kaipa se sitten näin.

Hei jätkät ihan sama! :)))

Jos kuuntelee yksin himassa levyltä niin ei ainakaan kenenkään pitäis taputtaa väärään aikaan.

Oli muuten plussaa kun ei keikka tuntunut miltään rutiinivedolta vaan läppä lensi eivätkä spiikit vaikuttaneet harjotetuilta. Jukka Tolosen maininta lämmitti sydäntä myös. Miinuksena juuri tuo saatanan taputtelu ja ettei masters apprentices tullut kokonaan!

Tosiaan spiikit eivät vaikuttaneet suunniteltuilta, kun ne välillä koostui parista thank you:sta ja sitten tulikin the next song jne. Mutta musiikki toimi ja sitähän sinne mennään kuuntelemaankin. Bleak olisi tosiaan saanut tulla kokonaan vaikka Credencen tilalle, tahtoi mennä se vähän ohi.

Yleensähän se on tapana taputella aina "movementtien" välissä (tjeu: klassisen musiikin esitykset).
 
Itse teen näin. Haluan osoittaa kunniaa bändille aina, kun mahdollista.

Deliverance oli kyllä vähintään yhtä hieno lopetuksena kuin Heir Apparent oli alotuksena. Aivan hemmetin kova vetohan tuo oli. Huhhuh. Lotus Eater toimii!

Hyvä keikka oli tänään Pakkahuoneella. Aloituskaksikko Heir Apparent ja Ghost of Perdition oli erittäin toimiva. Godhead's Lament ja Hessian Peel kuulostivat livenä erittäin hyviltä. Olisin toivonut Damnationilta jonkun muun biisin Closuren sijaan, ja se Burden olisi ollut kiva kuulla. Bändi soitti kyllä hienosti yhteen ja esimerkiksi stemmalaulut olivat mahtavia. Åken läppä oli myöskin absurdin hauskaa. Mainittakoon myös että bändi soitti Godhead's Lamentia minuutin jonka jälkeen PA pimeni. Korjaamiseen ei kuitenkaan mennyt kauaa ja bändi aloitti biisin uudestaan Åken toistaessa biisinesittelyspiikkinsä sana sanalta :-).

Mainittakoon myös että bändi soitti Godhead's Lamentia minuutin jonka jälkeen PA pimeni. Korjaamiseen ei kuitenkaan mennyt kauaa ja bändi aloitti biisin uudestaan Åken toistaessa biisinesittelyspiikkinsä sana sanalta :-).
 
Hahah =D Hienoa.

Bleak olisi tosiaan saanut tulla kokonaan vaikka Credencen tilalle, tahtoi mennä se vähän ohi.
 
Mielestäni Credence on parhaimmasta päästä Opethin rauhallisemmissa veisuissa ja toimi erittäin hyvin. Mutta jokainen taaplaa tavallaan. Bleak olisi kylläkin tosiaan saanut tulla kokonaan.

Mielestäni Credence on parhaimmasta päästä Opethin rauhallisemmissa veisuissa ja toimi erittäin hyvin. Mutta jokainen taaplaa tavallaan. Bleak olisi kylläkin tosiaan saanut tulla kokonaan.
 
Kerkesin jo vähän innostua, kun soittivat sitä niin pitkään. "Ei saakeli, tuleeko se kokonaan?!" No eipä tullut. Kirosana.
 
E: Ja ärsyttää minuakin yleisön röytötaputus. rlrlrRLRLRLÄPS, rrrrllrlLÄPS aaltoilee pitkin salia. Mikä siinä on niin vaikeata? YY-kaa-koo-YY-kaa-koo.

Huh, hemmetin kova veto Pakkahuoneella! Watershedin biisit kuulostivat aivan mahtavilta, setissä oli Godhead's Lament joka on mulle yksi bändin tärkeimpiä biisejä. Ja Damnationilta oli mukana mahtava Closure jonka bändi veti aivan hemmetin mahtavasti.
 
Täällä onkin jo näköjään mainittu tuosta yleisön epätahtiin taputtamisesta. Komppaan.. Deliverancen seiskaan menevän puhtaan osan aikana pari tyyppiä taputtaa korvan juuressa miten sattuu.. kannattaisi opethella laskemaan seitsemään ennen niitä käsien läpsyttelyjä.
 
Ja lopuksi, yhes kohti meni hermo: Åke spiikkaili setin vikaa biisiä ja joku idiootti huusi parin metrin päästä: "soittakaa mourning palace!" näin punaista, ja lähimpien tyyppien ilmeistä päätellen en ollut ainoa.
 
Vihaksi meinasi pistää.

Tuliko uusimman levyn kylkiäisenä liian pieni pipo vai hiekkaiset pikkupöksyt?

Tuliko uusimman levyn kylkiäisenä liian pieni pipo vai hiekkaiset pikkupöksyt?
 
Pipo olisikin ollut jees. Tuli vain bokserit täynnä sepeliä.
 
Bändin soitosta nilittäminen on jo out, nykyään kuuminta hottia on kitistä yleisön taidottomuudesta. Mutta tuota joo, keikassa ei ollut juuri mitään oikeata valittamista, niin pitää sitten valittaa pienemmistä asioista. Saunditkin toimivat ja Opeth jytisi ja jyräsi muhkeasti mutta silti selkeästi. Biisitkin olivat loistavia, varsinkin jo hehkuttamani Godhead's Lament (ne puhtaat laulumelodiat!!) ja Lotus Eater. Olisihan siellä tietysti mieluusti kuullut vielä sen ja sen ja sen, mutta minkäs teet. Parempi tämä oli ehdottomasti, kuin viime keikka (2005 Nosturi).

Kerkesin jo vähän innostua, kun soittivat sitä niin pitkään. "Ei saakeli, tuleeko se kokonaan?!" No eipä tullut. Kirosana.
 
E: Ja ärsyttää minuakin yleisön röytötaputus. rlrlrRLRLRLÄPS, rrrrllrlLÄPS aaltoilee pitkin salia. Mikä siinä on niin vaikeata? YY-kaa-koo-YY-kaa-koo.
 
Eihän siinä mitään vaikeaa olekkaan jos jotkut pari eivät alottaisi sitä väärää rytmiä. Usein käy sitten niin että muu sali taputtaa niitten väärien mukaan.

Itse teen näin. Haluan osoittaa kunniaa bändille aina, kun mahdollista.
 
En minä tiiä, minusta se kyllä ennemminkin osoittaa epäkunnioitusta biisiä kohtaan, jos sävellyksessä on vaikka selkeä draamankaari kovemmasta hiljaisempaan kohtaan ja siinä kauneimmassa kohdassa koko yleisö alkaa sitten mylvimään ja taputtamaan. Tuntuu yhtä käsittämättömälle kuin se, että jossain Idolsissa porukka hurraa ja viheltää kun laulaa vähän korkeammasta nuotista. Ehkä olen taas liian vanha.

Ehkä olen taas liian vanha.
 
Tai liian nuori, tai liian sivistymätön tai sivistynyt. Tiedä häntä. Mielestäni välitaputukset olivat vallan mainioita, tuli melkein jazz-keikka mieleen. Eihän tuo muusta kieli, kuin yleisön arvostuksesta bändiä kohtaan.

Pakkahuoneen keikka oli mahtava, settilista oli hyvä. Uudempaa materiaalia enemmän kuin vanhempaa, josta diggasin. Watershediltäkin olisi voinut soittaa enemmän, mutta en valita koska levyn parhaat biisit kuitenkin kuultiin. Åken spiikit oli mahtavat, kuten myös Perin viikset. Soundit oli loistavat ja soitto toimi. Kaveri kritisoi Axenrothia siitä, etteivät basarit oikein rullanneet. Omasta mielestäni Axe soitti kuitenkin tosi hyvin, kuten muukin bändi.

Mielestäni basarit tuli muuten mallikkaasti, paitsi Deliverancen loppuriffin nopeassa pyrähdyksessä aina sinnepäin
 
Rupesin loppupuolella itsekin kiinnittämään huomiota, että tuplat olivat Axenrotilla välillä hukassa. Lotus Eaterilla mentiin aika sotkuisissa tunnelmissa ja Deliverancen lopussa myös. Noin muuten bändi soitti ihan helvetin timmisti ja esimerkiksi Wibergin ja Åkessonin laulustemmat toimivat hienosti.
 
Tosiaan, yleisön taputusyritykset Deliverancen seiskaan menevässä tunnelmointiosiossa olivat aika huvittavaa kuunneltavaa. Vaan onpa tätä ongelmaa esiintynyt ruotsalaisten progemetalliyhtyeiden kohdalla ennenkin: http://www.youtube.com/watch?v=Z1vYIOqeqCw
 
Muutenkin tuntui olevan yllättävän, eh, irtonaista yleisöä noin arki-illaksi; ehkä sille vain herkistyy kun on itse selvin päin. Kännisen holtiton huojuminen, jossa ei pysytä pystyssä vaan tönitään jatkuvasti ympärillä olijoita käy hyvin pian rasittavaksi.
 
Settilista ei nyt koskaan voi olla täydellinen, mutta tämä oli hyvä ja kattava, kun kaikki levyt Orchidia lukuun ottamatta olivat edustettuina. Huippukohta tuli ehkä heti kärkeen, Heir Apparent nimittäin tuhoaa kyselemättä.