Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Hyvin vähän asiaan liittyen: Baxandall vs. Bandaxall. Tietääkö kukaan, mistä jälkimmäinen muoto on saanut alkunsa? Minä en. Itsekin on tullut sitä aikaisemmin käytettyä. Samaa herrojen James ja Baxandall kehittämää kytkentää tiettävästi tarkoitetaan.

Onkos näitä vahvistinpaketteja DIY olemassa? vaikka vain tekniikka ja ohjeet sisältäviä? lootanhan voi tehdä itse. tai sitten ihan koko pakettia tyylin DIY?

Hyvin vähän asiaan liittyen: Baxandall vs. Bandaxall. Tietääkö kukaan, mistä jälkimmäinen muoto on saanut alkunsa? Minä en. Itsekin on tullut sitä aikaisemmin käytettyä. Samaa herrojen James ja Baxandall kehittämää kytkentää tiettävästi tarkoitetaan.
 
Mr Peter Baxandall tuli tutuksi jo 60 luvulla hakiessani audio tietoutta Wireless Worldista. Tein ensimmäisen diskomikserini 1969 ja siinä oli Baxandall äänenvärin säätimet. Puuhastelin äänipöytien kanssa reilun 10-vuotta ja niissä tuli käytettyä myös Baxandall tyyppistä korjainta.
 
Peter Baxandall oli tunnettu alan mies joka kirjoitteli Wireless Worldiin ja muihin julkaisuin audioteknisiä juttujaan. Hänellä lienee ollut myös patentteja, hänen equaan teki kyllä kaikki olkoon patentti tai ei.
www.aes.org/aeshc/docs/jaes.obit/JAES_V44_9_PG796.pdf

Aina sitä oppii uutta. Olen tähän päivään asti uskonut että muoto "Bandaxall" on se oikea. Kiitos korjausliikkeestä - lupaan etten enää ikinä käytä tuota virheellistä muotoa!
 
Onkos näitä vahvistinpaketteja DIY olemassa? vaikka vain tekniikka ja ohjeet sisältäviä? lootanhan voi tehdä itse. tai sitten ihan koko pakettia tyylin DIY?
 
Netti on täynnään erilaisia putkivahvistin "projekteja". Osa toimivia osa ei. Osa kytkennöistä on kunnolla labrattuja osa on laitettu esille lähinnä rekvisiitaksi ja luonnossa ne todennäköisesti eivät toimi. Ongelmana on seuloa karike pois.
 
Oikein hyvä ratkaisu on ostaa Uraltonen Jr rakennussarja. Siinä on kaikki tarvittava ja homma pelaa. Lisäksi Mikko on senverran vastuuntuntoinen kaveri että homma ei hevin jää puoleentiehen. Ja hänen lisäkseen tätä värkkiä on tämänkin foorumin lukijat kasanneet senverta useita että eiköhän pahimmat sudenkuopat jo ole koettu.
 
Useampia satoja putkiradioita korjanneena olen saanut jonkinlaisen kuvan siitä että minkälainen pääteaste on vakaa ja toimiva tuommoisella EL84:lla tehden. Mutta silti kitaravahvistin on niin poikkeava käytöltään ja ominaisuuksiltaan että omiin kytkentöihini lipsuu jollei suoranaisia virheitä niin ainakin lieviä mokia. Hyvänä esimerkkinä päätepillin hilakonkka ja sen arvo. Itse olen tuuppaamassa siihen 0.1uF konkkaa jotta kytkentä ei hukkaa alapäätä mutta todellisuudessa kymmenen kertaa pienempi ajaisi asian paremmin. Sama koskee etupään katodikonkkia lukuunottamataa ihan ekaa astetta jossa reilunkokoisella konkalla saadaan hurinaa pois.
 
Olen myös havainnut että tämmöiselle pienitehoiselle vahvistimelle on oma käyttönsä ja kysyntänsä.
 
Voisinhan tietenkin yrittää kiteyttää osan tietämyksestäni tuommoisen putkivahvistinsivuston avulla. Hmmm.....

Tuon Baxandallin EQ piirin erikoisuushan oli se, että se oli aktiivinen ja yhdistetty vahvistusasteen takaisinkytkentään. Eli jos tuota "Baxandall" termiä haluaa käyttää eksaktisti niin sillä tulisi viitata nimenomaan kyseiseen aktiiviseen kytkentään. Useinhan tuota termiä käytetään myös puhuttaessa samankaltaisesta mutta passiivisesta kytkennästä mutta sillä ei oikeastaan ollut juurikaan tekemistä Baxandallin perimmäisen idean kanssa (joka oli siis käyttää takaisinkytkentää hyväksi). Ja jos saivarrella halutaan niin tuo vastaava piiri passiivisessa muodossa kehiteltiin jo 1930-luvun puolessa välissä Saksassa vaikkakin yleisempään tietoisuuteen se tuli vasta E. J. Jamesin esittelemänä - noin pari vuotta ennen Peter Baxandallin kehittelemää versiota.
 
No, se off topicista.
 
Kitarapuolella jengi tuppasi joskus vierastamaan tuota Baxandall-piiriä. Itselläni on tuon ilmiön syistä seuraava teoria: Kys. piirin perustaajuusvaste on melkein suora ja basso ja diskantti tosiaan säätimien puolivälin jälkeen korostuvat. Sitten kun ihmisten selkäytimessä oli jotkut tietyt (Voxeja, Fendereitä tai Marshalleita käyttäessä opitut) tyypilliset asetukset äänenvärinsäätimille niin niillä tutuilla asetuksilla vahvistin kuulostikin ihan kummalliselta tai muuten vain "honottavalta" - etenkin jos kytkentään oli vielä lisätty taajuuksia leikkaava / korostava "middle" -säädin. Tuo perus Fender/Marshall/Voxihan on taajuusvasteeltaan suora vasta kun middle säädin rullataan maksimiin ja treble ja basso nolliin eli ero on aikamoinen. Lisäksi noista Baxandall variaatioista tuppaa puuttumaan se "interaktiivisuus" joka vaivaa sitä perus Fender/Marshall/Vox kytkentää. Eli veikkaisin, että suurin osa noiden säätimien huonosta maineesta perustuu siihen, että niitä ei yksinkertaisesti osattu käyttää. Nykyäänhän aika moneen vahvistimeen joissa on jokin perustaajuusvasteeltaan suora EQ on tupattu lisäämään myös jokin erillinen 400 - 800 hertsin taajuuksia vaimentava "notch" filtteri jolla taajuusvaste saadaan lähtökohtaisesti hieman "normaalimmaksi".

Eikös tuossa perus Baxandall-kytkennässä keskitaajuus ole luokkaa 1kHz ? Toisaalta perus fender / marshall-kytkennässä middle-potikka vaikuttaa 500Hz kieppeillä. Joten osasyy huonoon maineeseen voisi tulla siitäkin, että suunnittelijat eivät huomanneet muokata kytkentää sopivaksi kitarataajuuksille.