Rummut: rumpukamat ›

En mä oo missään vaiheessa väittänyt ettei laadulla ole mitään väliä, vaan että näistä kehnonpuoleisista pöntöistä saa TODELLA hyvää soundia irti, vieläpä aivan perinteisellä mittapuulla. Silloin ne eivät voi olla huonoja rumpuja, vaikka olisivat huonosti tehtyjä.
 
Melkoista Jargonia. Itsellesi uskottelet, kun ei ole parempaa tallissa.
 
Tähän voi ottaa mukaan senkin näkökulman, että puun sointi muuttuu sen ikääntyessä. Enpä usko että kovinkaan monia rumpuja tehdään puusta jota on säilytetty happikaapissa 50 vuotta. Niinpä voi jokin 70-luvun halparumpu yhtäkkiä ollakin muutamaa pykälää "parempi".
 
Mutta ei hyvä kuitenkaan.
 
Eihän tässä ole edes päästy siihen että soundi riippuu myös soittajasta.
 
Ladalla ei pärjää kärkikahinoissa, vaikka olisi Schumi puikoissa.

Ladalla ei pärjää kärkikahinoissa, vaikka olisi Schumi puikoissa.
 
Kamafetisismiä.

Kamafetisismiä.
 
Ladakerhon vakiovastaus.

Ladakerhon vakiovastaus.
 
Rumpu on pötkö. Sylinteri. On pöljää verrata sitä mihinkään koneistoon, sitä paitsi auto on erittäin monimutkainen laite. Akustiikka on maailman asioista kenties toiseksi vaikein mutta kovasti näkee liioiteltavan rummun rungon ominaisuuksien osuutta rummun soundissa.

Rumpu on pötkö. Sylinteri. On pöljää verrata sitä mihinkään koneistoon, sitä paitsi auto on erittäin monimutkainen laite. Akustiikka on maailman asioista kenties toiseksi vaikein mutta kovasti näkee liioiteltavan rummun rungon ominaisuuksien osuutta rummun soundissa.
 
En tiedä missä komerossa noita sun vertailuja on tehty, mutta oman työni kautta koen asian ihan tarpeeksi usein. Samassa tilassa on viisi settiä. Niiden kalvotukset ja viritys on minun jäljiltä. Jokainen setti ja jokainen rumpu on soinniltaan hyvin erilainen. Vanhin setti on oma -66 Ludwig. Sitten 70-lukulaiset Hoshino ja Tama Royalstar. 80-luvun Pearl Export ja 90-luvun lopun Tama Rockstar täydentävät listan. Toisessa huoneessa on Sonor 2003 ja kolmannessa Taman Rocstar DX 90-luvun alusta. Näiden kanssa touhutessa asia konkretisoituu ja muuttuu todellisuudeksi aivan kristallinkirkkaasti. Ikääntyminen ei tee rummusta vintagea soinniltaan. Pelkästään vanhaa siitä halvasta tulee. Jos kuuntelee 60-luvun hyvin tehtyjä nauhoituksia, voi kuulla oman aikansa hyvien rumpujen sointia ja siltä ne vanhat hyvät edelleen kuulostavat.
 
Omalla treeniksellä on kolme settiä pystyssä ja ne kaikki ovat aivan erilaisia soinniltaan.
 
Minulla on seitsemän settiä ja kaikki soivat omalla tavallaan.
 
Joskus minäkin tein noista halpiksista omia viritelmiä. Lakkailin sisäpuolia ja tein viisteet uusiksi. Vaihdoin pintaan muovin tilalle viilun ja ripustelin tomit Rimseillä. Olihan se mukavaa puuhastelua, mutta opetti sen, ettei siitä rummusta kovin paljoa parempaa saa millään taikatempulla. Siinä oppi rummun sielunelämää. Rungon lisäksi soundiin vaikuttaa kaikki siinä olevat osat. Lugit ja niiden kiinnitystapa sekä määrä vaikuttaa rummun sointiin. Vanteet on nekin tehty joko hyvin tai huonosti. Halvoissa rummuissa on usein ohuesta pellistä väännetyt saumalliset ja soikeat vanteet.
 
Minun väitteni on, että soittaja saa rummut soimaan, mutta ero hyvien ja huonompien rumpujen välillä on muualla, kuin soittotatsissa, kalvoissa ja virityksessä. Hyvin tehty rumpu on osiensa summa ja kokonaisuuteen vaikuttaa kaikki.

Eroja on aina olemassa, ja harjaantunut korva huomaa niitä herkemmin. Rummun soundi on kymmenen metrin päästä kuunneltuna eri kuin soittajan korvissa, ja kuuloaisti on kytköksissä ihmisen tajuntaan, joka jatkuvasti kalibroi itseään ja adaptoituu eli sopeutuu milloin mihinkin.
 
Adjektiivilla "hyvä" on pakko voida tarkoittaa muutakin kuin "paras mahdollinen kuviteltavissa oleva", semminkin kun kyseessä on makuasia. Minun makuni on sellainen, että esimerkiksi osalla James Brownin 60-luvun lopun levyistä on erittäin hieno rumpusoundi. Mutta jos ääni ohjataan lähellä rumpua tai peräti rummun sisällä olevan mikin kautta ohueen letkuun ja sieltä erinäisten liitinten lävitse tallentimeen, äänipöytään jne., ja sen jälkeen ruutataan jollekin tulosteelle josta käytetään nimitystä "valmis äänite", niin ollaan yleensä hyvin kaukana mistään mikä välittyy korvaan kun kuuntelee kymmenen metrin päästä.
 
On toki olemassa myös hifi-korva, joka pystyy aistimaan akustisia ilmiöitä kohtalaisen objektiivisesti, mutta lienee syytä kysyä, onko kenelläkään mitään velvollisuutta ohjata makutottumuksiaan tämän hifikorvan perusteella?
 
Mutta summa summarum: Olen minä huomannut että varsinkin studiossa on huonompia rumpuja mahdollista valehdella oikeinkin hyviksi ihan ilman triggereitäkin. Kääntäen: Miksi äänittäjät saavat hyvät rummut niin usein kuulostamaan niin huonoilta? Olisivatko makuasiat sittenkin aika ratkaisevassa roolissa koko hommassa?

Itä-Saksalaisia?
 
Hah hah! Oma kokemukseni itäsaksalaisista ääni-ihmisistä on, että siellä on rinta rinnan todellista huippua ja nollalinjaa, eli mitään standardia ei ole. Tosin nyt se on kyllä jo saattanut tasoittua, kokemukseni ovat 90-luvulta.
 
Meillä on YLE muuten petrannut tosi paljon. Lauantaisessa Jerry Halloweenin bluesaiheisessa tv-show'ssa oli todella mainio bassorumpusoundi, joka välittyi ihan kotikatsomoon saakka. Rumpali saattoi olla Lukkarinen, Vettenranta tai joku muu.

tai joku muu.
 
Joo joku noista. YLE on petrannut kyllä live taltioinneissa ihan helvetisti.

Mielenkiintoista luettavaa ja sanailua. Olisikohan niin, ettei objektiivista totuutta ole olemassakaan.Olemassa on totuus, joka on jokaiselle sopiva.
 
Kettusen Kepa ilmaisi asian kerran hienosti: "Kaikilla valmistajilla on se paras laatu ja ne ovat hyviä soittimia. Ammattimies on se, joka saa vaikka lainapeitosta virittämällä soitettavan äänen ja hoitaa hommansa. Eri asia on se, onko se nautittavaa soittajalle, äänimiehelle tai kuulijalle. Yleensä suurin kärsimys on soittajalla, mutta työt hoidetaan pois." Kotona odottaa kuitenkin oma kulta.

En nyt tiedä onko läheskään oikea aihe mutta postaan tänne silti.
Tilasin siis Thomannilta Premierin Olympic Rock- setin. Mukaan tuli siis ride, crash sekä haitsu of course. Setti maksoi 399e ja on minusta ihan sopiva kaltaiselleni aloittelijalle. Olen siis soittanut vajaa vuoden koulun bändeissä ja serkun luona rumpuja. Minulle on aina luvattu rummut mikäli ostamme uuden asunnon. Nyt se oli vihdoin mahdollista. Rummut menevät siis väliaikaisesti autotalliin jossa ei ole eristyksiä eikä lämmityksiä. Mutta ne kyllä aiotaan väsätä. Matot vaan alle ja rokrok.
Mites, kandeeko peittää rummut jonkinlaisesti jos vaikka tulee pakkaset seuraavana talvena?
Haluan siis nyt kuulla vastauksianne vähän kaikesta ja ennenkaikkea tuosta setistä. Oma mielipide on siis se että kelpaa kaltaiselleni aloittelijalle ihan hyvin.
Loppuun vielä linkki jossa on ko. setti.
http://www.thomann.de/fi/premier_olympic_rock_22_bundleblack.htm
Lisäksi ostin vielä halpis tuplapedaalit. Millenium merkkiään, 99e.
En vielä mitään niillä tee mutta ajan myötä sitten. Parempi valmiiksi ostaa niin menee yksiin postikuluihin.
Vastauksia siispä. /,,/

Mites, kandeeko peittää rummut jonkinlaisesti jos vaikka tulee pakkaset seuraavana talvena?
 
Rummut kannattaa pitää lämpimässä tilassa. Ne menee pilalle lämmittämättömässä paikassa. Tuon hintaluokan rummuissa on metalliosat herkkiä ruostumaan ja lämpötilojen vaihtelu kerää ksoteutta metalliosille.

Tiätääkös kukaan tästä Pearlin vision vx sarjasta jossa on neljä tomia ja 20 tuumanen basso???

lare21: Tiätääkös kukaan tästä Pearlin vision vx sarjasta jossa on neljä tomia ja 20 tuumanen basso???
 
Kahdella lattiatomilla? Olin jo ostamassa mutta olivat thomanilta loppuneet mokomat.

lare21: Tiätääkös kukaan tästä Pearlin vision vx sarjasta jossa on neljä tomia ja 20 tuumanen basso???
 
Heikki?
 
Virhe! Heikki tai liian Heikki kirjoitus!

Onko kellään kokemusta tuosta gretschin catalina setistä?

S.a.m: Onko kellään kokemusta tuosta gretschin catalina setistä?
 
Eijjole eikä tule.

S.a.m: Onko kellään kokemusta tuosta gretschin catalina setistä?
 
Halpissontaa. Kandee ostaa, jos tunnustaa itselleen hinta/laatu-suhteen realiteetit.

Elikkäs kaveri on ostamassa toisia rumpuja, en ole mikään rumputietäjä, mutta täältä nyt varmaan kannattaa kokeilla ja kysellä.
 
Rahaa kyseisellä kaverilla on n. 1000. Pelivaraa ylöspäin ei ole. Kaveri soittelee black-, death metallia ja myös hieman jotain rockia ym. perussettiä. Itsellään ei ollut paljon mitään ehdotuksia mutta thomannilta oli katsonut http://www.thomann.de/fi/tama_imperialstar_standardmcsbk.htm tälläisiä.
 
Omasta mielestäni kannattasi ostaa jotkut pari kolme vuotta vanhat rummut käytettynä ja siten jäisi esim. tupliin ja ständeihin rahaa. Mitä te olette mieltä? Jotkut sonor, tama, pearl olisi varmaan ihan perushyvät, ja tarpeisiin sopivat.
 
Sillä ei ole väliä että tuleeko pellit samassa vai ostetaanko erikseen, riippuu mikä olisi järkevintä, mutta käyetettynä kun ostaisi niin saisi varmaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla?? Mutta ihan hyvät pellit kuitenkin olisi tarpeessa. Chinat ja muut ns, ekstrat sitten myöhemmin nyt vain perussetti ja pellit.
 
Soittaa ihan kotona, harjoittelee kuitenkin aktiivisesti ja erittäin potentiaalinen kaveri omaankin bändiini, joten mielelläni tarjoan apua. Pyytäisin ihan asiallisia vastauksia, kokeneemmilta rumpaleilta, koska en itse mikään rumpumestari ole.
 
Kiitos jo etukäteen :)

Torikulli: Elikkäs kaveri on ostamassa toisia rumpuja, en ole mikään rumputietäjä, mutta täältä nyt varmaan kannattaa kokeilla ja kysellä...
 
Omasta mielestäni kannattasi ostaa jotkut pari kolme vuotta vanhat rummut käytettynä ja siten jäisi esim. tupliin ja ständeihin rahaa. Mitä te olette mieltä? Jotkut sonor, tama, pearl olisi varmaan ihan perushyvät, ja tarpeisiin sopivat...
 
Soittaa ihan kotona, harjoittelee kuitenkin aktiivisesti ja erittäin potentiaalinen kaveri omaankin bändiini, joten mielelläni tarjoan apua. Pyytäisin ihan asiallisia vastauksia, kokeneemmilta rumpaleilta, koska en itse mikään rumpumestari ole.
 
Kiitos jo etukäteen :)
 
Hyvä nikki sulla ;-)
 
Suosittelen käytettyjä. Uusien halpiksien hinnalla saa jo paljon paremmat käytetyt, joiden hinta pitää ja ei tule myydessä takkiin. Tuplaspedu on aika kallis, mutta ymmärrän sen tarpeellisuuden, kun genre on tuo. muuten suosittelen aina ensin pidempää rupeamaa ilman tuplaspedua, jotta se haitsu soitto tulisi jalallakin tutuksi.