Kitarat: soittaminen ›

Joo tämä on niin totta.
 
Monta kertaa ollut se reaktio introsta, että "onpa nerokas biisi", mutta sitten kun ne rummut lähtee pauhaamaan, huomaakin että se ykkönen on ihan väärässä paikassa ja biisi kuulostaakin ihan p*skalta :D
 
Tai toisinpäin: "onpas perustylsä riffi" ... "eiku hitto, näähän on miettiny tän ihan eri tavalla, itse asiassa aika nerokasta".
 
Korostuu tilanteissa, joissa on kuvitellut riffin menevän vieläpä eri tahtilajissa kuin missä komppi menee.

En ole vieläkään täysin varma miten Thunderstruckin alun tahtijako menee. Joka kerta olen kuulevani sen oikein, kunnes huomaan että väärin meni taas. Kellään muulla samaa ongelmaa? :)

Yhen kerran oon menny junnuna halpaan näissä, oli toi Deep Purplen Maybe I'm A Leo
siinä on niin nerokas rumpuintro, että ihan putosin...

Yhen kerran oon menny junnuna halpaan näissä, oli toi Deep Purplen Maybe I'm A Leo
siinä on niin nerokas rumpuintro, että ihan putosin...
 
Onneks vaan yhdesti:)
 
Kuulin taannoin jonkun suomipoppibiisin radiosta, tulin kanavalle kappaleen jo soidessa ja olin hetken aikaa, että "wow, miten siisti saundi, tosi hyviä jakoja melodiassa" - kyseessä oli joku yhden staattisen soinnun päälle menevä säkeistö, jonka kaltainen ei tarjoa korvalle paljon vihjettä iskujen hierarkiasta - sitten kun kertsi tuli, tajusin että luulin snaren olevan ykkösellä ja biisi olikin aika perushudaa. Kun seuraava säkeistö tuli, se kuulosti aikas ankealta.
 
Itse asiassa, nyt tuli mieleen yks biisi, jossa ei oo maailman selkein intro - Bon Jovin Always:)

Itse asiassa, nyt tuli mieleen yks biisi, jossa ei oo maailman selkein intro - Bon Jovin Always:)
 
Niin no, ei joka biisin intro kieltämättä lähde edeltävän tahdin viimeiseltä 16-osatriolilta. ;)
 
Hieno intro kyllä, ite tykkään.

Itse en edes osaa kuunnella musiikkia "väärin", saattaa johtua siitäkin että olen kitaransoittoa harjoitellessa hyvin pitkälti jättänyt tahtiin liittyvät asiat huomioimatta, laiska kun olen. Takapotkuista, etupotkuista yms. termeistä minulla on vain omat itse muodostetut käsitykset, enkä ole syventynyt niihin liiemmin. Pitäisi toki kiinnittää näihin asioihin huomiota, metronomin korvikekin pitäisi kaivaa jostain esiin.
 
Toki on olemassa joitakin hankalia kappaleita, esim. SOAD:n kappale Science (?) muistaakseni lähtee laahaamaan jossain vaiheessa omituisesti, sekoittaen pollani. Mutta yleisesti ottaen en usko että pystyisin edes huijaamaan aivojani sekoittamaan tahteja jossain perus 4/4 tahtilajissa. Kertonee vain musiikillisesta tyhmyydestäni.
 
edit: tai sitten kuuntelen kappaleet aina väärin, enkä tajua miten ne oikeasti menevät? ;)
 
edit 2: jaa, kyse taisi alunperinkin olla näistä hankalista biiseistä, luin taas ilman ajatusta. Tuskin 4/4 -tahtilajin monimutkaisuus kovinkaan monen kitaristin aivohermoja rullalle laittaa.

Ainaki Led Zeppelinin Black Dogissa soitetaan niin väärin, niin väärin....8DDDDDD
Oisvat ees treennanneet enste, niin kerta....8DDD

Stonen The Last Chancen intro on kyllä hankala. Mitenköhän se oikein edes menee siihen säkeistöön saakka?

Joskus tulee jänniä efektejä, kun on kuunnellu esim Dream Theateria mp3:sesta ja jos nostaa toista kuuloketta vaikka vastatakseen jollekkin kaverille kesken Overture 1928:n alku sahauksen, niin rummut kuulostaa todella hämääviltä kun tulevat vaan toisesta kanavasta... en tiedä sitten onko siellä eri raidoilla/puolilla eri osia rummuista vai miten... kumminkin HäMäRäÄ....

Tämä. Ollaan samixii Latvalan Roopen kanssa. Samoin Strapping Young Ladin S.Y.L.in studioversio oli samanlainen tapaus.
 
Jännää kyllä että toi FFWF ei vieläkään taivu mun korvissa menemään oikeinpäin vaikka levyä on tullut kuunneltua sen ilmestymisestä asti. On tainnut juurtua jo niin syvään "virveli ykkösellä"-fiilis. Toi SYLin biisi jo sentään kääntyy viimeistään siinä vaiheessa kun laulu lähtee.
 
Mulla on sama. Fight Fire With Fire, alussa vielä tajuan missä ykkönen on, mutta jossain vaiheessa laulun tultua mukaan se aina hukkuu, vaikka olen kuullut biisin tuhansia kertoja. Vasta kertsissä pääsen mukaan. Ottaa päähän, niin yksinkertainen riffi ja olen sentään entinen rumpali. Johtuu ehkä siitä että Jamesin laulun paino on myös virvelin iskuilla, ja basari jää aika sivurooliin.
 
Meshuggahin musiikissa tuon ykkösen kadottaa myös aika usein, sattuneesta syystä. Noita on muitakin, jos biisi on simppeli se on ärsyttävää ja sitä on melko vaikea poisoppia, jos on ensin käsittänyt jonkun riffin jollain tavalla.
 
Vuosia luulin että jäätelöauton tunnari alkaa ykkösellä :D Sehän alkaakin koholla. Musiikkia hienoimmillaan.

Niin no, ei joka biisin intro kieltämättä lähde edeltävän tahdin viimeiseltä 16-osatriolilta. ;)
 
Hieno intro kyllä, ite tykkään.
 
Ai sekö siinä onkin? Oon aina ollu ihan että joku tuossa mättää

Ainaki Led Zeppelinin Black Dogissa soitetaan niin väärin, niin väärin....8DDDDDD
Oisvat ees treennanneet enste, niin kerta....8DDD
 
Siinähän on ainakin minua hämännyt eniten se, että se virvelifilli ei lopukaan tahdin loppuun, vaan jatkuu vielä hiukan seuraavan tahdin puolelle. Ei tätä kyllä väärin soittamiseksi voi sanoa, kun se vielä tulee joka kerta samalla tavalla. Vai tarkoititko kenties sitä kohtaa, jossa kitara ei pysy tahdissa rumpujen kanssa?
 
Deep Purplen Bloodsuckerin intron kuvittelee helposti alkavan ihan ykkösellä, mutta se alkaakin vasta kuudestoistaosan verran myöhemmin.

Pari lisää:
 
- Blurrin "Beetlebum" - aika klassinen esimerkki tätä kamaa
- Stingin "Ghost Story"
 
Mun mielestä myös Kings Of Leonin "Sex On Fire":ssa on jotain samaa meininkiä

Opethin Serenity Painted Deathin väliosa kääntyi pitkään väärinpäin. Jotenkin nyt kun sen kuulee oikein, huomaa soitosta että pojilla itselläkin ehkä ollut tekemistä ton kanssa. Metallican biisit on peruskauraa, tuntuu että joka levyllä jotain vastaavaa kummallisuutta.
 
Black Dogin kääntökohta kuulostaa sen verran hyvältä, että turha opetella kuulemaan oikein :)

Vuosia luulin että jäätelöauton tunnari alkaa ykkösellä :D Sehän alkaakin koholla. Musiikkia hienoimmillaan.
 
HA! Itekki oon luullu aina sen alkavan ykkösellä ja menevän vaa jotenki härösti mutta nythän tuli vähän enemmän tolkkua kun sen aattelee noin. :>

Vai tarkoititko kenties sitä kohtaa, jossa kitara ei pysy tahdissa rumpujen kanssa?
 
Tätäpä tätä.....ei noin saa soittaa, pitää pysyä tahdissa...isot miehet... häpeisivät edes...8DD

Radioheadin How Do You jaksaa vieläkin ihmetyttää. Se alun kitarariffi muuttuu täysin erilaiseksi kun rummut pääsevät mukaan.

Kikan Käyrä nousemaan -kappaleen alku on erittäin hämäävä.

Opethin Serenity Painted Deathin väliosa kääntyi pitkään väärinpäin. Jotenkin nyt kun sen kuulee oikein, huomaa soitosta että pojilla itselläkin ehkä ollut tekemistä ton kanssa.
 
Tuossa olen kuullut kyllä jotain ihmeellisyyttä aina, ykkösistä ja kohoista en tiedä kyllä mitään. Myös Ghost Reveriesillä oli jossain piisissä vähän samanlainen juttu.