Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Noniin - kun mulla näkyy tota vapaa-aikaa riittävän niin..
 
Pistin kasaan yksinkertaisen 4 watin putkivahvistimen.
 
Putkitus on varsin tavanomainen: 2 kpl ECC82 + EL84.
 
Puukoppa syntyi alle tunnissa tuommoisesta K-raudan tarjouksesta ostetusta liimalevystä - se on kuusta ja vain luoja tietää miten se alkaa venkoilemaan kuivuessaan. Käsittelin sen parafiinilla. Se on koottu pelkällä liimalla (ei nauloja eikä tappeja). Käytetty liima on sellaista että se kyllä pitää tuon kasassa.
 
Naamataulussa oleva mittari on rekvisiittaa - se kyllä osoittaa jotakin joka ensituntumalta näyttäisi olevan tekemisissä äänenvoimakkuuden kanssa.
 
Itse vahvistin on koottu painopiirilevylle jossa putket on "väärällä" puolella pois komponentteja lämmittämästä. Piirilevy on tässä ylösalaisin. Tekniikka on erityisen hellä elektrolyyttikonkille.
 
Toimii ja tässä on mielenkiintoinen särö. Puhdasta soundia ei saa kuin alle 2 watin tehoilla. Tuosta särö sitten lisääntyy hissukseen ja ainakin omasta mielestäni kuullostaa mielenkiintoiselta.
 
Soittelin (Lue: rämpyttelin) tätä testikitarallani ja herkkyttä on senverta paljon että ääni alkaa kiertämään. Huomattavaa on se että tämän ääni pehmenee kun soittaa kovempaa - joku älypää voisi selittää että mistä toi johtuu.
 
Kuvia, skemat, piirilevyn maskit ym. -> http://furpile.com/Projects/5w-simple/

Onpa tosi makean näköinen vehje!

Hilpeän näköinen laitos. Putket on vähän arasti asennettu keikkailua silmällä pitäen.

Outo kytkentä. Mitä iloa on neljästä esivahvistinasteesta? Ollakseen yksinkertainen kitaravahvistin siinä on minun mielestäni yksi ylimääräinen ECC82-putki :-) Baxandall-tyyppinen äänensävynsäätöyksikkökin on aika hifistelyä, jos yksinkertaisuus on ollut lähtökohtana.
 
Toimii ja tässä on mielenkiintoinen särö. Puhdasta soundia ei saa kuin alle 2 watin tehoilla.
 
Joo, kun Gain ja Volume ovat samat. Volume-potikka EL84:n eteen, niin voisi säätää särön ja äänenvoimakkuuden määrää erikseen.
 
Kotelo on ihan hieno. Sivuseinät olisi voinut vetää putkien yläpuolelle ja sitten laittaa metalliverkon kiertämään edestä taakse putkien suojaksi.

Pistin kasaan yksinkertaisen 4 watin putkivahvistimen
 
Persoonallinen vahvistin, onko tekijänsä näköinen ;D
Juu, vahvistusta on reippaanlaisesti, joten akustinen feedback on taattu. Äänenvärinsäätö on oikein hi-fi kun se on paxandal. kytkentäkonkka C15 voisi olla pienempi se tekisi vähän fenderimäistä klangia röpöttelyn sijaan....samoin C9, C11 ja C14 voisi olla vaikka 0,47uF polko.
Toisaalta, kuka sanoo mikä on oikea soundi... tähän vahvistimeen kuuluu tuo soundi....
Mittari voi näyttää vaikka pääteputken katodivirtaa....mitä sillä tiedolla tekee, liikkuuhan viisari.

Outo kytkentä. Mitä iloa on neljästä esivahvistinasteesta? Ollakseen yksinkertainen kitaravahvistin siinä on minun mielestäni yksi ylimääräinen ECC82-putki :-)
 
Öööööhhh... Tuon toisen vahvistinasteen "vahvistus" on tasan 1 kun äänenvärinsäätimet on keskiasennossa. Syy moiseen kytkentään on se että tällä saavutetaan tuon putkiasteen vahvistusta vastaava vaimennus/vahvistus noihin äänenvärinsäätimiin.
Jos tuo toinen ECC82 jätettäisiin pois niin tämän soittamiseen tarvittaisiin kuulolaite. Olisihan tämän voinut tehdä vaikka ECLxx putkella niin tuo toinen ECC82 olisi jäänyt pois. Mutta kun noita ECC82 putkia on reippaanlaisesti tarjolla niin....
 
Baxandall-tyyppinen äänensävynsäätöyksikkökin on aika hifistelyä, jos yksinkertaisuus on ollut lähtökohtana.
 
Ei se nyt niin jumalattoman mutkikas ole. Itseasiassa Fenderin tone-stack ei ole yhtään tätä yksinkertaisempi. Lisäksi se on patentoitu ja siinä käytettävät komponentit eivät noin vain löydy hyllystä. 250 kilon potikoita ei kasva joka paikassa. Noita 100 kiloisia mulla taas on ainakin 200 tuolla laatikossa. Ovatkin muuten sellaisia hyviä vanhanajan potikoita joissa liuku on grafiittinappi - se korjaa vastusrataa sitämukaa kun se kuluu. Muutenkin ovat mekaanisilta ominaisukksiltaan omassa luokassaan.
 
Joo, kun Gain ja Volume ovat samat. Volume-potikka EL84:n eteen, niin voisi säätää särön ja äänenvoimakkuuden määrää erikseen.
 
Mittailin tuon pääteputken ohjausta niin että pääteputki ei ollut paikoillaan. Tuo viimeinen aste antaa ilman silmin havaittavaa säröä REILUSTI YLI 90V p/p jännitteen. Ei auta vaikka tuohon potikan laittaisikin. Pääteaste on tässä se missä särö syntyy.
 
Kotelo on ihan hieno. Sivuseinät olisi voinut vetää putkien yläpuolelle ja sitten laittaa metalliverkon kiertämään edestä taakse putkien suojaksi.
 
Ei tämä mikään keikkakone ole. Onhan tuossa se ilo ettei tarvitse erillistä pilot lamppua kertomaan että vahvistin on päällä.... jollei hurina paljasta asian tilaa ennen sitä. Ja kyllä mulla tuo kävi mielessä mutta ainoa mitä oli tarjolla oli kanaverkkoa - olisihan sekin tietysti omanlaisensa ;)
 
Persoonallinen vahvistin, onko tekijänsä näköinen ;D
 
Taitaa olla. Et uskokaan miten hienoja nippeleitä vanhoista röntgenlaitteista löytyy....
 
Juu, vahvistusta on reippaanlaisesti, joten akustinen feedback on taattu. Äänenvärinsäätö on oikein hi-fi kun se on paxandal. kytkentäkonkka C15 voisi olla pienempi se tekisi vähän fenderimäistä klangia röpöttelyn sijaan....samoin C9, C11 ja C14 voisi olla vaikka 0,47uF polko.
 
Juu, taajuusvaste menee vähän turhankin alas. Tuo koppa huolehtii siitä että mikään ääni alle 150 hertsin tuskin kuuluu. C15 voisi hyvinkin olla vaikka kymmenesosa nykyisestä.
Että katodikonkat pienemmiksi. Tämä siis karsii alapäätä lisää. Pitääpä kokeilla seuraavan vahvistimen kanssa että mitä tuo saa aikaan. Laitoin noita elkoja kun mulla on niitä 9000+ kappaletta tuolla aitassa. Ovat aika erikoisia epeleitä - eivät ole tavallisia elkoja vaan Sanyon OS-CON konkkia. Näissä on kiinteä elektrolyytti ja nämä oikein tykkää kun on vähän lämmintä.
 
Toisaalta, kuka sanoo mikä on oikea soundi... tähän vahvistimeen kuuluu tuo soundi....
Mittari voi näyttää vaikka pääteputken katodivirtaa....mitä sillä tiedolla tekee, liikkuuhan viisari.
 
Tuo on 1 amppeerin mittari... 1 amppeerin katodivirta 300 voltin jännitteellä. No on mulla tuolla viisi sellaista putkea jotka tuosta selviävät mutta EL84 - olisi mielenkiintoista nähdä että mitä sille tapahtuu. Sulaako lasi vai meneekö ennen tätä oikkariin sisältä. Otin mittarista shunttivastuksen pois ja laitoin sinne tasurin ja sarjavastuksen. Toi on suoraan kaiutinjohdoissa kiinni.
 
Tämmöistä tää on - välillä mä innostun kaikenmaailman mikrokontrolleriohjatusta pääteasteesta mutta ne TODELLA toimivat - ne on melkein järkiään näitä analooki vehkeitä.

Kirjoitan tähän viellä pari ajatusta yksinkertaisuudesta.
 
Onko yksinkertaisuus sitä että kytkentäkaavassa on mahdollisimman vähän komponentteja vaiko kenties sitä että sinänsä mutkikkaan laitteen osat on laitettu suoriin riveihin piirilevylle joten itse kasaaminen on yksinkertaista ja lopputulos näyttää selkeältä?
 
Mielestäni yksinkertaisuus on kokonaisuuden yksinkertaisuutta. Esimerkiksi tämän härvelin kotelo. Sen kasaamiseen tarvitaan vain pistosaha, pari puristinta ja hyvää liimaa. Ideana on että liimapuulevystä sahataan oikeanmittaiset pätkät ja ne sitten kootaan kuin palapeli ikään. Lopuksi liiman kuivittua santapaperia ja päälle hyvää puuöljyä. Lakkaus olisi jo ollut turhan mutkikasta.
 
Tuo alumiininen "naama" taulu taas on VAIN yhdestä kohdasta taitettu. Kotikonsteilla pokkaaminen on uskomattoman hankalaa mutta tuollaisen pystyy tekemään keittiön pöydällä. Reijät voi tehdä sillä pistosahalla. Itse käytin lankasahaa mutta kokemuksesta tiedän että pistosahallakin onnistuu.
 
Kyllä minä luokittelisin tämän sarjaan "yksinkertainen" mutkikkaasta skemastaan huolimatta.

Hieman samoilla linjoilla tuon Eskon kanssa, ei kaikki tarvii olla aina niiden sinänsä hyväks havaittujen Fendereiden, Marsujen ja Voxien kytkentöjen kopioita. Hyvän että löytyy uskallusta ja intoa kokeilla jotain toisenlaista. Itsekin olen värkännyt joistain vanhoista radioista ja kelanauhureista mitä ihmeellisimpiä virityksiä, jotkun on toiminut ja jotkut ei ihan niin hyvin, mutta mitään ei saa jos mitään ei yritäkkään. Pientä hulluutta peliin näissäkin hommissa. Se on vähän sama tuon kitaran soittamisen kanssa myös. Keep up the good work Esko.
Yhden vinkin olisin sulle kuitenkin antanut tuohon kotelointiin, jos sinä olisit minä (mutta kun sinä oot sinä) , olisin ehkä sävyttänyt tuota vaaleata puunväriä pois jollain petsillä tms.
Sulla on muuten erittäin hyvät projektikuvaukset ja skemat noista sun jutuista.

Yhden vinkin olisin sulle kuitenkin antanut tuohon kotelointiin, jos sinä olisit minä (mutta kun sinä oot sinä) , olisin ehkä sävyttänyt tuota vaaleata puunväriä pois jollain petsillä tms.
Sulla on muuten erittäin hyvät projektikuvaukset ja skemat noista sun jutuista.
 
Kuinka osasitkin osua arkaan paikkaan. Kun olin tuon öljynnyt sillä parafiinilla niin tein välillä jotain muuta (jossa sormiin tuli pölyä tai muuta rähmää) ja kun sitten nostin tämän pois pöydältä niin eikös sen kupeisiin ilmaantunut komiat Eskon tahmatassujen jäljet !
 
Ongelma ei toki ole nuin paha kunhan se parafiini imeytyy tuohon puuhun mutta tummempi sävy olisi kyllä pelastus.

Tää on hyvä thread, viisaita ukkoja , huh

Tää on hyvä thread, viisaita ukkoja , huh
 
Näin on, mielenkiintoista luettavaa ovat jutut nää.

Ei se nyt niin jumalattoman mutkikas ole. Itseasiassa Fenderin tone-stack ei ole yhtään tätä yksinkertaisempi. Lisäksi se on patentoitu ja siinä käytettävät komponentit eivät noin vain löydy hyllystä.
 
Eiköhän noissa ole patentit umpeutuneet kauan sitten jo :)
 
Hieno on peli.
 
Mitä tuo C28 tekee? Vaikuttaisiko se tuohon äänen pehmeytymiseen kovempaa soitettaessa? Onko se mittari kiinni tuossa G2-pisteessä? Sen mittarikin voisi ehkä tuohon jotenkin vaikuttaa kun se vaikuttanee hilaan?

Pääteaste on tässä se missä särö syntyy.
 
Miten muuten on, jos haluaa säröä nimenomaan EL84:stä, niin kannattaako se kytkeä toimimaan pentodina vai triodina?
 
Kyllähän tuo vahvistin riittävän yksinkertainen on ollakseen yksinkertainen vahvistin. Odotin vaan otsikon perusteella jotain todella yksinkertaista :-)

Kyllähän tuo vahvistin riittävän yksinkertainen on ollakseen yksinkertainen vahvistin. Odotin vaan otsikon perusteella jotain todella yksinkertaista :-)
 
Niinpä -- yhdellä ecl82 tai ecl86 -putkella toteutettu peli ilman säätöjä, grid leak biaksella olisi varmaan yksinkertaisuuden huippu. Gaini ei vain taida riittää - pahoin pelkään.

Niinpä -- yhdellä ecl82 tai ecl86 -putkella toteutettu peli ilman säätöjä, grid leak biaksella olisi varmaan yksinkertaisuuden huippu. Gaini ei vain taida riittää - pahoin pelkään.
 
Entäs yhdellä 12DW7-putkella toteutettu vahvistin :) Toinen triodi on etuaste, toinen pääteaste.
 
Jaa on jo keksitty: milliAmp

Hieman samoilla linjoilla tuon Eskon kanssa, ei kaikki tarvii olla aina niiden sinänsä hyväks havaittujen Fendereiden, Marsujen ja Voxien kytkentöjen kopioita. Hyvän että löytyy uskallusta ja intoa kokeilla jotain toisenlaista. Itsekin olen värkännyt joistain vanhoista radioista ja kelanauhureista mitä ihmeellisimpiä virityksiä, jotkun on toiminut ja jotkut ei ihan niin hyvin, mutta mitään ei saa jos mitään ei yritäkkään. Pientä hulluutta peliin näissäkin hommissa. Se on vähän sama tuon kitaran soittamisen kanssa myös. Keep up the good work Esko.
Yhden vinkin olisin sulle kuitenkin antanut tuohon kotelointiin, jos sinä olisit minä (mutta kun sinä oot sinä) , olisin ehkä sävyttänyt tuota vaaleata puunväriä pois jollain petsillä tms.
Sulla on muuten erittäin hyvät projektikuvaukset ja skemat noista sun jutuista.
 
Samoilla linjoilla myös,joskus kuullostaa että kaikkea verrataan fenkkuihin vaikka verrattavan kapineen ei pitäisikään muistuttaa fenkkua tai muutakaan pätkän vertaa.
 
Fender,Marsu ja Vox saattaa joillekkin olla pyhä kolminaisuus,vaikka ne todellisuudessa lienevät aika kökköjä koska ne tunnistaa ominaisesta soundista jokaisen merkin kohdalla kuulemma ,ne siis eivät pysty toistamaan signaalia puhtaasti.. ;D

Moro!
 
Hieno peli on, persoonallinen ja omalla tavallaan tyylikäs. Mittari on upea ja ristikko kajarin edessä on hieno.
 
Sen tiedän kokemuksesta, että noi liimapuulevyt vääntyilee ihan varmasti. Lähinnä varmaankin vääntyilee kylkilevyt, niissä kun syyt on pystysuunnassa. Eipä siinä mitään, lienee vain ulkonäköseikka.
 
Millanen kajari tuossa on? Entä mitä eroa baxandall-säätimissä on ns. perinteisiin ja toisaalta aktiivi-equun?
 
Ville

Itseasiassa kitaravahvistin on soittimen osa. Toinen osa tuota soitinta on itse sähkökitara ja kolmas on sitten kaikki muu. Erittäin suuri osa siitä mikä tekee kitaravahvistimesta hyvän tai huonon asuu korvien välissä. Juuri siellä missä musiikkikin. Hyvää soundia ei oikein voi mitata muuten kuin jolkottamalla jonkun muusikon luo ja antamalla hänen soittaa. Ja sitten kuunnella ja koettaa arvioida että onkohan se mitä tämä soundi...)
 
Komppaan Eskoa tuossa täysin.
Periaatteessa kitaravahvistimen taajuusvaste nousee 3dB/okt. Siis, se on ikään kun käänteinen pinknoise-filtteri. Parhaissa rautalanka-klangeissa yläpää on korostunut 20..30dB ja 200..500 Hz on kuoppa. Särö on sitten ihan oma lukunsa. Aikanaan kun Leo myi firmansa CBS:lle puulaakin inssit poistivat Fendereistä harmonista säröä ja lopputulos oli kamala.....leikkaus onnistui , mutta potilas kuoli.
 
Fenderin perusäänenvärin säätö hyvä, toki Marshallissa käytetään sitä vanhempaa versiota. Se on hyvä lähtökohta kaikkeen, sitä voi laajentaa lisäsäätimin, kuten monesti tehdään. Sinänsä äänenvärinsäätimillä ei tehdä kitaraan kunnon soundia. Jos toistoketju on muuten huonosti kitaralle istuva, ei pelkillä EQ:lla tehdä hyvää soundia. Hyvä soundi on koko ketjun summa alkaen soittajasta itsestään, päätyen kaiuttimeen.
 
Sähkökitara kaikkineen on nykykousissa monipuolinen soitin, sointiskaala ulottuu perinteisestä jazz/rautalanka soundista aina täysin synteettiseen tilutukseen. Siispä jokaiselle suuntaukselle on omat vahvistimensa, riemurasiat, unohtamatta itse kitaroita. Toki se perinteinen rock/blues soundi on aina muodissa.

Moro!
 
Hieno peli on, persoonallinen ja omalla tavallaan tyylikäs. Mittari on upea ja ristikko kajarin edessä on hieno.
Kiitos ;)
Tuon ristikon sahaamiseen lankasahalla meni kaikki 20 minuuttia - kolmasosa koko kotelon rakennusajasta. Kaikkeen se harppi pystyykin ;)
 
Sen tiedän kokemuksesta, että noi liimapuulevyt vääntyilee ihan varmasti. Lähinnä varmaankin vääntyilee kylkilevyt, niissä kun syyt on pystysuunnassa. Eipä siinä mitään, lienee vain ulkonäköseikka.
Kunhan eivät venkoile niin paljon että koko aparaatti ratkeilee liitoksistaan. Liimapuulevyt on kuitenkin olleen pari kesää ja talvea vintillä - mutta kuusi se kyllä jaksaa venkoilla aika kauan ennenkuin väsyy...
 
Millanen kajari tuossa on? Entä mitä eroa baxandall-säätimissä on ns. perinteisiin ja toisaalta aktiivi-equun?
 
Philips AD8066/W4
Datenblatt: http://www.hupse.eu/radio/speakers/AD8066.htm
 
Perinteinen Fenderin tone-stack toimii vaimennus periaatteella. Kun kaikki säätimet on nollilla niin vahvistin on mykkä. Kun taas kaikki säätimet on maksimiasennoissaan niin vahvistin on "suora putki". Tai siis niin suora kuin se voi olla. Perinteisessä marsussa on sellainen ero että se ei mykisty jos kaikki säätimet on nollilla - muuten toiminta on aikalailla samankaltainen.
 
Bandaxall säädin taas on "suora putki" säätimien ollessa keskiasennoissaan. Ääriasennot sitten vaimentavat/vahvistavat toivottua äänialuetta. Tyypiullisesti bassosäädin vaikuttaa tuosta 200-400 Hz:stä alaspäin ja diskantti 3 KHz:stä ylöspäin. Kitaravahvistimissa on parempi että basso alkaa vikuttamaan tuosta 400Hz:stä alaspäin ja diskantti heti 800Hz:stä ylöspäin. Tämä siksi että tuohon 800-1000 Hz:n korville toivotaan "kuoppaa" tiettyjen sähkökitaran ominaisuuksien takia.
 
Syy tänmmöisen bandaxall säätimen epäsuosioon soittimissa on kahtalainen; Ensinnäkin se vaatii hyvin toimiakseen oman vahvistinasteen ja toisekseen se (aivan turhaan) koetaan jonkinlaiseksi HiFi:stelyksi. Kunnolla soittohommiin modattu bandaxall pyörittää sukkia siinä missä Marsun tai peräti Fenderinkin tone-stack.