Rummut: rumpukamat ›

Tuossa ko lueskelin noita topikkeja, missä puhuttiin dvd pläjäyksistä, niin millä muulla tapaa äijät motivoi itteensä? Kyllähän se rupee pikkuhiljaa syömään miestä, kun oman onnensa nojassa rumpuja paukuttelee. Bändin kanssa tietysti jaksaa aina soittaa ihan ilolla, mutta yksin se rupee pitemmän päälle jurppimaan. Drumbattle oli hyvä tästäkin syystä, sen jälkeen oli kyllä uutta intoo ko eturivistä seuras.. Että lisää semmosia! Mutta koodatkaapa omat niksinne ja innostuksen lähteenne: mikä saa teidät paukuttamaan useita tunteja päivässä!??

Bändihommat on tähtäimessä kaiken aikaa. Pakko oppia soittamaan, että voi joskus soittaa kunnollisessa, keikkailevassa bändissä. Siihen pyrin, ja siihen pääsen.

Useita tunteja päivässä ei millään pysty paukuttamaan, kun treeniksemme jakaa monta muutakin bändiä. Mutta kyllä hyvä ja rumpaloinniltaan sopivan haastava levy motivoi mukavasti opettelemaan uusia juttuja. Ja lisäksi intoa lisää se, että olemme bändin kanssa lyöneet lukkoon, että kesällä keikkaa ja äänityksiä sitten. Kiire tulee, mutta mukavaa on treenata, kun jotain saa aikaiseksikin.

...kun treeniksemme jakaa monta muutakin bändiä.
 
on muuten todella vittumaista.
nimim. kokemusta on
 
Mutta kyllä hyvä ja rumpaloinniltaan sopivan haastava levy motivoi mukavasti opettelemaan uusia juttuja.
 
levyjä enemmän ainakin minua motivoi kun käy aina silloin tällöin jossain oikeasti hyvän rumpalin omaavan bändin keikalla. viimeksi taisin saada harjoituspuuskan, kun näin lehtisen antin soittelevan smg:n kanssa, ja sitä ennen rami eskelinen & trio töykeät.
sitäpaitsi toisten keikkojen kiertäminen haihduttaa myös tilapäisesti pääkoppaan nousseen virtsan tehokkaasti pois, kun huomaa ettei itse olekaan se maailman paras rumpaloitsija..

Minulla se motivaatio lähtee ainakin siitä, että istumalla ei kehitytä. Jos todella haluaa olla hyvä rumpali pitää treenata siihen ei vaan ole mitään oikotietä taikka helppoa polkua.
 
Mutta ina pidän mielessäni sen, että koskaan ei pidä soittaa jos se ei tunnu innostavan, koska se tappaa sen nautinnon.
Niitä aikoja on itselläni ollut, mutta sitä jaksaa pienen tauon jälkeen taas painaa eteenpäin. Ja bändissä soittaminen on tosi jees ja kyllä se antaa ihmeesti potkua eteenpäin ja se kun huomaa todella kehittyvänsä se antaa kanssa potkua.
 
Tavoitteita on hyvä olla.

mulla taas tulee enemmänki kauheita vierotusoireita jos ei pääse soittaan vähään aikaan.
 
rumpufilmit ja huippusoittajien levyt on aina potkinu eteenpäin

Motivaatio vaihtelee kovasti. On hyviä hetkiä kun soitto kulkee todella hyvin ja välillä tuntuu siltä että: "ei helevetti, parempi myydä rummut pois ja ostaa vaikka moottoripyörä, ei tästä mitään tule". :) Näitä "masennuskausia" hoidan netistä ladatuilla rumpuvideoilla ja live dvd tallenteilla.
Niistä sitten yleensä tulee ammennettua sitä inspiraatiota.

Motivaatiota tulee kaikesta hyvästä mitä näkee ja kuulee. Jotain Virgil Donatin juttujakin kun tsekkailee, niin täytyy päästä yli siitä vaiheesta jossa on myymässä omaa settiään vittuun, jotta pystyy kääntään sen homman niinpäin että tää on mageeta. Sillon tulee se tunne, että munkin täytyy tehä sitä duunia, jotta pystyy tohon.
 
Todellisuudessahan on eri asia sitten pystyykö samaan ku esim. Donati... mutta kyllä se motivoi. Mulle ne tärkeimmät tekijät on hyvät levyt, videot ja tietenkin keikat. Oli ne kaikki sitten oikeiden artistien tai omia juttuja. Kyllä se oman musankin kuunteleminen tuottaa mielihyvää, kun kuuntelee studiossa ruuvattuja soundeja... vaikka paskaaks tää ketään kiinnostaa... :D:D:D

Meikäläistä motivoi eniten tietysti videomateriaali toisten rumpaleiden soitosta, sekä hyvä. mukaansa tempaava musiikki. Ja voinen myöntää että myös kaikenlainen rumpuihin liittyvä keskustelu motivoi tietyllä tavalla, etenkin jos keskustelussa ilmenee joitakin uusia niksejä joita voisi omassa soitossa hyödyntää.

Videomateriaali, keikkojen katsominen, soitonopettajat, tulevaisuudessa backstagelle jonottavat kauniit naiset...
Noista mä saan inspiraationi.

metronomi korvaan niin taas se beatkomppi jaksaa kiinnostaa.
näin yksinkertaista minulla. tosin on kyllä kausia jolloin rummuilla vois vaikka lämmittää saunan.

tulevaisuudessa backstagelle jonottavat kauniit naiset...
 
Prkl, meinas unohtua... :D:D:D

Nyt tuntuu taas vaihteeksi siltä, että vois vaikka naulata kannut seinälle. Eli motivaatio lievästi sanottuna hukassa, ku joutunu yksikseen paukuttaan...ahistaa, ku kuiteski on niin pirun mukavaa hommaa olla keikalla.
 
Ja reenauksen puute alkaa kuulua jo soitossa...:o(
 
Pitäis varmaan lähtä katteleen muita rumpaleita, et saa taas innostuksen päälle.

öööh... tee elämästäs tylsää ni eiköhän treenit maistu

Eilen soitin lähes koko päivän (n. 8h) ja alkoi puhti loppua, kunnes yöllä kaverin luona näin Virgil Donatin soolon dvd:ltä. Kyllä tänään taas treeni maistuu. Toisaalta joskus tuollaisen näkeminen saattaa masentaa, kun tajuaa ettei osaakaan oikeastaan yhtään mitään.
Olen myöskin huomannut että välillä kaipaan "lomaa" koko touhusta. Kun vaikka päivänkin ajan tekee jotain aivan muuta mikä ei liity rumpuihin millään tavalla, niin saattaa saada huiman treenimotivaation.
 
hyvä allekirjotus sulla :D

Itselläni ei ole lähes koskaan ollut motivaatio-ongelmia(lucky me), mutta enemmänkin siinä mistä löytää aika reenaamiseen. Lukion alkamista ennen aikaa vei urheilu ja nyt lukiossa sitten se koulutyö ja bändihommat. Kouluakin voisi hiukan ahkerammin käydä :P
Hyvät levyt ja keikat sekä tekniikan viilaaminen(raspaaminen toistaiseksi ;) pistävät harjoitusinnon päälle aina...
Ja olen huomannut, että taukoja kannattaa pidellä.
 
Olin loman alun täysin eristyksissä rummuista muissa maisemissa ja arvaa onko nyt hinku reenata. Lyhyet tauot jotain täysin muuta tehden on aina jees. Viikon verran kun et soita niin ainakin mulla alkaa jo tatsi kadota mutta tulee tosi nopeasti takasin...

Mua innostaa ja motivoi ainakin se, kun kuuntelee omaa soittoaan, mikä on aika karseeta, ja siinä se halu, että haluaa olla muita parempi, niin se kannustaa treenaamaan..=I Toki kaikki hyvät ja groovaavat levyt, jotak on taidokkaasti soitettu, myös muuten kun rumpujen osalta, motivoi kovasti.. Sekä kaikki kuva materiaalit..=I
 
Mut ehkä kaikista eniten se, että haluaa kummiski olla parempi, ku joku toinen.. Siinä nimittäin riittääkin haastetta, sillä aina on joku joka on sua parempi jossain..=(

Nyt tuntuu taas vaihteeksi siltä, että vois vaikka naulata kannut seinälle. Eli motivaatio lievästi sanottuna hukassa, ku joutunu yksikseen paukuttaan...ahistaa, ku kuiteski on niin pirun mukavaa hommaa olla keikalla.
 
ERITTÄIN tuttu tunne. Nyt kans tuntuu et eihän tästä mittään tule..äkkiä pitää saada rumpuopettaja tai tää setti on torilla

Pitäis varmaan lähtä katteleen muita rumpaleita, et saa taas innostuksen päälle.
 
Näin on..
 
Motivaatiota tulee kyllä minulle siitä eniten kun on jonkun pro-äijän kanssa treeniksellä paukuttamassa ja solot on myös hyvä energian lähde. Taukoja on myös hyvä pitää, mulla soitto jopa paranee tauon jälkeen

No ittellä saa fiiliksiä Kasari musasta(Twisted Sister, Dingo...)
Ja sitte näistä Slayereistä ja muista....
 
Sillonkun on Treenaus oleen että "vittu minä mitään jaksa" niin Katton joko Lombardon pätkän drummerWorld issa tai ettin eri rumpaleiden settien kuviakin(Lombardo, Jordison, Bostaph....) niin tulee fiilis että olis tollaset ihan komjat ja jotenki vaan tulee taas se treweni halut ylös, että en onneks kauheita tarvi että palaa halut soittamisesta takasin...
Btw Jordisonin setti (mustalla Hardwarella) on aikas namu=)