Kitarat: akustinen ›

Haulla en löytänyt. Minkälainen solmu pitää tehdä kun laittaa kielen kiinni, tai siis pujottaa siitä tallasta?

Tästä on keskustelu ennenkin, mutta minusta tuo FRETS.COM:in ohje on väärin solmisen osalta. Jos kielen laittaa itsensä päältä, niin se puree pinnan rikki nopeasti ja kieli menee poikki. Vire kyllä saavutetaan nopeammin, kun kieli ei veny viritinkoneistojen päästä kovin paljoa. Oikeampi tapa on laittaa kierros viritintapin reijän päältä ja loput alta. Tässä kieli ole missään kohtaa itsensä päällä.

Vaikuttaako saundiin, miten kielet on laitettu?

Vaikuttaako saundiin, miten kielet on laitettu?
 
Tai levymyyntiin?

Vaikuttaako saundiin, miten kielet on laitettu?
 
Jonkun verran tuo lisää kielten kulmaa mitä enemmän kierroksi kielessä on virintapissa. Olettaen että se on laitettu juuri sillätavalla, että uudet kierrokset tulevat aina alaspäin. Kielten kulma tuo vähän lisää jännitystä kieleen, jonka huomaa helpoiten toisista kielistä, mutta ei missään tapauksessa kovin suurta merkitystä.

Lukikos kukaan kysymystä? Tuli vaan vähän nailonkielinen mieleen kun puhuttiin solmusta ja tallasta.. Ite en siitä mitään tiedä, mutta samasta paikasta näyttäis löytyvän ohjeet: http://www.frets.com/FRETSPages/Mus … assical/ClassicStr/classicstr1.html

Juu, alkuperäinen kysymys ilmeisesti koski klassisen kitaran tallaa. Ja tähän tulikin onneksi asiallinen vastaus edellisessä postissa.
 
Jos kuitenkin puhutaan vielä tasalapaisen teräskielisen kitaran kitaran virityskoneistosta, olen (luullakseni?) samoilla linjoilla flattopguitarin kanssa. Kun kielen ensimmäinen kierros menee ulostyöntyvän kielenpään päältä, ja loput kierrokset alta, ei kieli kulje missään itsensä yli. Kuten sanottu, lisähyötynä on se, että kielen kulma satulasta virittimeen jyrkkenee. Tätähän monet pitävät kolottulapaisen etuna verratuna tasalapaiseen.
 
Lisäksi, kun alapuolisia kierroksia on muutama (bassokielillä riittää 2-3, yläkielillä vähän enemmän) voi kielen vireeseen saatuansa vain yksinkertaisesti "vatvoa" poikki, ilman mitään työkaluja. Etuna on se, ettei viritystappiin jää mitään terävää piikkiä johon satuttaa sormensa, ja ennenkaikkea myös se, että kielen katketessa, sen saa helposti irti viritystapista yksinkertaisesti vetämällä kohtisuoraan ylöspäin viritystapin suuntaisesti -varsinkin keikkatilanteessa kiroan kaikenmaailman omatekoiset "perhosolmut" alimpaan helvettiin ;)
 
Eteeni on muuten kerran sattunut kitara, jonka viritystapin ja -holkin muoto oli sellainen, että virittäessäni bassokieliä yllämainitulla tavalla, koneisto nipisti kielen toisensa perään poikki, jos kierroksia oli liian monta, joten kannattaa tarkkailla sopivien kierrosten määrää. Taisi päästä pari kirosanaakin ennenkuin syy selvisi.
 
Em. viritysidea ei siis toki ole omani, vaan muuan englantilaisesta 70-lukulaisesta D.I.Y. guitar repair -teoksesta, jonka tekijä jää tällä kertaa arvoitukseksi, koska vaimo jo nukkuu sviittimme "käsikirjaston" puolella. Olen kielittänyt kaikki kitarani näin jo parikymmentä vuotta. Jotkut väittävät että kitara pitäisi vireen paremmin, mikäli kierroksia olisi vähemmän, mutta itse venyttelen kieliä aika tavalla heti ne vaihdettuani, ja kitarani pysyvät vireessä siinä missä muidenkin. On ollut muuten vuosien varrella hauska seurata oppilaitteni reaktioita näyttäessäni tätä; he eivät kertakaikkiaan usko, että kieli pysyy virittimessä, ja maastoutuvat kuka minnekin pöydän alle :D
 
Mutta heitänpä pallon takaisin Flattopguitarille ja teille muille -mikä olisikaan paras tapa kielittää kolottulapainen teräskielinen? Sivuttaissuunnassa kielten kiertyvään paineeseen ei kai voine luottaa samalla tavalla?

mikä olisikaan paras tapa kielittää kolottulapainen teräskielinen? Sivuttaissuunnassa kielten kiertyvään paineeseen ei kai voine luottaa samalla tavalla?
 
Jos reikä siinä viritintapissa mahdollistaa, niin kierroksia voi kerryttää samoin ulospäin kohti reunaa, jolloin kieli kiristyy jännittyessään itseään vasten. Ohut e-kieli on hieman ongelmallinen, mutta tarpeeksi kieeroksia + väli kiristyksiä kielestä vetäen, niin yleensä pysyy vireessä.
 
Nailonkielisessä ongelmallisia on punomattomat kielet, jotka lipsuvat sivusuunnassa ja pyrkivät riistäytymään holkista. Ne voi minusta laittaa kiinni itsensä päälle, koska materiaali ei ole yhtä leikkaavaa kuin metalli.