Studiotyöskentely ›

Moi! Ihan simppeli kysymys: Mihin kohtaan asetatte ns. bassotaajuuksien cut-off pointin laulun ekvalisoinnissa (ja millä taajuudella oikeastaan kaikki on jo leikattu pois)? Tää riippuu tilanteesta, joten vastatkaa vaikka muutamalla esimerkkitilanteella. Erityisesti haluisin tietää, mikä se vois olla tällasessa tilanteessa:
-rock
-miesääni (matalimmat perustaajuudet käväisee noin 150 Hz paikkeilla)
-laajakalvonen konkkamikki
 
Kiitos!

No tossa sun esimerkkitilanteessa mulla se saattais olla siellä 120-150Hz huitteilla. Riippuu paljon kaikesta, niinkuin tiedät varmasti. Jossain örinämetallissa on tullut leikeltyä jopa 250Hz asti, tosin ei kamalan jyrkästi. Sitten taas sellaisessa piano + naislaulu -produktiossa en ole leikannut alapäätä lainkaan.
 
Nämä tälleen harrastelijan näkökulmasta ja "kokemuksella".

Ihan simppeli vastaus
 
Lähde nostamaan cut-offia hiljalleen. Sitten kun se alkaa vaikuttaa haitallisesti lauluun, niin tiedät, minkä yli ei pidä menemän. Kuuntele lopputulosta miksauksen seassa.

Muista että mikään EQ ei vaikuta vain siihen taajuuteen jota leikataan tai korostetaan vaan se vaikutus tuntuu myös siinä ympäristössä.
 
Periaatteessa ei haluaisi leikellä kuin selkeimmät runkoäänet pois, sen matskun mikä ei kuulu mutta syö turhaan energiaa. Kuitenkin käyrän pitäis olla puhdas ja valmis korostuksiin jo rintaäänen (alkaa yleensä tuolla 400Hz huiteilla, jollain Pavarottilla menee alemmaskin, naisäänellä n 650Hz alkaen) kohdalla. Riittääkö jos laitat leikkurin oletusarvoisesti sataseen ja pudotat siinä sellaiset 6-8dB?

Täytyykö sieltä välttämättä jotain leikata? Jos äänitysympäristö ja laitevalinta on toimiva, ei sinne narulle pitäisi mennä mitään ylimääräistä mitä leikellä.

Täytyykö sieltä välttämättä jotain leikata? Jos äänitysympäristö ja laitevalinta on toimiva, ei sinne narulle pitäisi mennä mitään ylimääräistä mitä leikellä.
 
On se näinkin. Energiansäästömielessä voi kuitenkin ottaa jotain pois, alakerrassa paljon energiaa kuluu sellaiseen mitä ei edes kuule.

Mä leikkelen yleensä siitä 50-100Hz tietämiltä lead-laulut ja 100-150Hz tietämiltä taustat/stemmat. Mutta tietty aina kuuntelen tapauskohtaisesti musan kanssa et mikä toimii. Kandee todellakin muistaa että tällaset presettiarvot on vaan suuntaa-antavia ja lopullinen ratkaisu pitää tehdä korvilla.

paavi:
Mihin kohtaan asetatte ns. bassotaajuuksien cut-off pointin laulun ekvalisoinnissa (ja millä taajuudella oikeastaan kaikki on jo leikattu pois)?
 
Viimeksi kun käsittelin jäbän laulua, niin sellanen loiva leikkuri jostain 90Hz kohdilta suurinpiirtein. Tuonne se on asettunut muutenkin 80 - 100Hz paikkeille, tolleen nostamalla alhaaltpäin ja sit kun tuntuu että jotain katoo, niin pari pykälää pakkia...

Kiitoksia näistä. Täytyy kokeilla. Kyllähän tuota leikkausta yleisesti pidetään tarpeellisena etenkin musassa, joka on ahdettu täyteen raitoja. Haitallisia botnetaajuuksia voi kai syntyä ihan ilman osumisesta mikkikalvoonkin, eikö?
 
No, itse asiassa itse en ole nyt miksaajana ja aloin vaan epäillä meidän melko dramaattista leikkausta lauluissa. Mutta kuten sanottua - pitää kuunnella vielä ominkin korvin (vaikka miksaajaan luotankin hyvin pitkälle).
 
Kivi puhui, että rintaääni alkaa jostain 400 Hz. Miksi ääneksi sanotaan sitten sitä alempia laulun perustaajuuksia? Onks se jotain ylimäärästä hönkinää vaan, heh? Mieslauluhan normaalisti pyörii jossain välillä 100 - 500 Hz (alin perustaajuus siis).

paavi:
 
Viimeksi kun käsittelin jäbän laulua, niin sellanen loiva leikkuri jostain 90Hz kohdilta suurinpiirtein. Tuonne se on asettunut muutenkin 80 - 100Hz paikkeille, tolleen nostamalla alhaaltpäin ja sit kun tuntuu että jotain katoo, niin pari pykälää pakkia...
 
Jou! Sillon oli biisejä, joissa lauloin välillä varsin matalaltakin. Nyt ei oo sellasia jostain syystä, joten ehkä pikkasen päälle 100 Hz vois sen mukaan olla passeli nyt...

paavi:
Nyt ei oo sellasia jostain syystä, joten ehkä pikkasen päälle 100 Hz vois sen mukaan olla passeli nyt...
 
Jee. Mut ei se välttämättä ole noin yksinkertaista, siellä vois silti olla sitä jotain kivaa täyteläisyyttä siellä satkun molemmin puolin. Voi, tai sit ei:-P

Jee. Mut ei se välttämättä ole noin yksinkertaista, siellä vois silti olla sitä jotain kivaa täyteläisyyttä siellä satkun molemmin puolin. Voi, tai sit ei:-P
 
Jee. Ja ilmeisesti usein käy niin, että kannattaa käyttää erilaista equa eri kohtiin? Esim. suvantokohdassa, jossa laulun on tarkoitus olla lähellä ja intiimi eikä bändi pauhaa taustalla. Nää kai menee usein vähän sit siihen jaksamisaspektiin... mihin pistää raja... kuinka tarkkaan seurata equlla biisin luonnetta jne, heh.
 
Huomenna nähään. ;)

Jee. Ja ilmeisesti usein käy niin, että kannattaa käyttää erilaista equa eri kohtiin? Esim. suvantokohdassa, jossa laulun on tarkoitus olla lähellä ja intiimi eikä bändi pauhaa taustalla. Nää kai menee usein vähän sit siihen jaksamisaspektiin... mihin pistää raja... kuinka tarkkaan seurata equlla biisin luonnetta jne
 
Voi olla hyvä idea avata puhdas laulukanava tuon ekutetun ja kompressoidun laulun rinnalle, ja laittaa siihen sitten vain limitteriä niin ettei se karkaa käsistä kun äänenpaine nousee. Jos siis materiaali on huomattavan laajalla skaalalla. Silloin meillä on tavallaan "automatiikka" - kun vedetään täydellä teholla rokkia, tulee muotoon veistetty laulusoundi läpi, sit suvantokohdissa kuulee myös luonnollisen dynamiikan ja avoimen soinnin. Esimerkiksi.
 
Disclaimer: tapauskohtaista, kokeile ensin.
:-)

Mmm... ihan hyvä neuvo tuo. Mut noista perustaajuuksista oon kyllä eri mieltä.
Täältä löytyy:
http://en.wikipedia.org/wiki/Vocal_range
Mut niinhän se taitaa olla, että noi perustaajuudet yksinään on aikamoista "mutaa", vasta ensimmäinen kerrannainen eli oktaavin korkeampi ääni kuulostaa enemmän "normaalilta".

Mmm... ihan hyvä neuvo tuo. Mut noista perustaajuuksista oon kyllä eri mieltä.
Täältä löytyy:
http://en.wikipedia.org/wiki/Vocal_range
Mut niinhän se taitaa olla, että noi perustaajuudet yksinään on aikamoista "mutaa", vasta ensimmäinen kerrannainen eli oktaavin korkeampi ääni kuulostaa enemmän "normaalilta".
 
Ei me kyllä olla eri mieltä. Mä vain ilmaisin itseäni epäselvästi.
:-D
 
Se lauluäänen luonne tulee just noista kerrannaisista, ja ne on soivaa materiaalia kanssa, ei pelkkää laskennallista kamaa. Resonanssia, jos niin halutaan sanoa.

Kyl ne on just ne perustaajuudet jotka siitä alkaa. Mutta sitä koherenttia kamaa tulee monesta kohtaa: tärkeitä paikkoja säätää on just tuo mainitsemasi alin perustaajuus, sitten vajaan kilon ja kahden kilon välistä se selkeys, ja sitten kuuden-kahdeksan kilon paikkeilta preesens. Nuo kun saa avattua luonnollisiksi ja muun kaman siivottua tieltä pois, niin aika turvallisilla vesillä liikutaan.
 
Disclaimer: Kaikki esitetyt taajuudet ovat summittaisia ja vaihtelevat laulajittain.
:-D
 
Tämä tietysti riippuu paljon musatyylistä. Klassisessa laulussa matalin basson perusääni on n.85Hz ja tenorin n. 140Hz. Naisäänillä sitten 200Hz ylöspäin. Nuo laulajat puhuvat myös formantista, jossa pyritään suun/nielun resonanssiin 2,5-3kHz taajuudelle. Tämä asettuu ihmiskorvan herkälle alueelle ja tällä lailla saadaan lauluääni kuulumaan yli ison orkesterin.
 
Edit: typo