Rummut: rumpukamat ›

Ensimmäinen setti oli lainaan saatu Stratford setti, jossa oli Premierin lattiatomi. Rummut oli valmistettu -60 luvulla ja englantilaiset tietty. Yllättävän hyvin ne toimivat, sillä kun omia aloin hankkia, oli se Premierin lattiatomin soundi referenssinä.
Stratford setti tuli käyttööni syksyllä -72.
 
Vuonna -73 jaoin kesällä postia kuukauden ja niin sain rahaa omien rumpujen ostoon. Ei 740mk kyllä mihinkään järjelliseen olisi riittänyt. Onnekseni eräs vanhemipi kitaristi otti minut siipensä suojaan ja lainasi rahaa, ettei tarvinnut käytettyjä Arai -rumpuja hänen veljeltään ostaa. (En kyllä olisi ostanutkaan. Ne oli huonommat kuin Stratfordit.)
Ensimmäinen setti oli komea kullan värisellä tapettipinnoitteella pällystetty Beverley. Klassin 22-12-13-16 ja telineet. Virvelin Beverley 14 x 5, joka oli yllättävän hyvä kampe kyllä.
Tällä rummustolla sitten treenattiin tosissaan. yksi oma symbaali oli. 18" Avedis Zildjian, joka oli crash/ride tyyppinen. Hi-hat symbaalit sain jostakin käyttööni.
Beverley palveli hyvin vuoteen 1978, jolloin päätin tilata Rogersin mahtisetin. 24" x 14" BD ja tomi 13 & 14. Lattiatomi oli 18". Virvelin oli 14 x 6,5" metallisnare.
Tämä setti osoittautui aika pian aika huonoksi valinnaksi. Sointi oli oudon tumma. Virveliä en saanut koskaan toimimaan oikein. Aina sieltä kuulu ylimääräistä maton ääntelyä.
Niinpä virvelirumpu vaihtui paikallisessa liikkeessä Ludwigin 14" x 8" vaahteravirveliin.
Se oli todella hyvä laite ja toimi kaikin puolin kuten kuuluukin.
 
Vuonna 1984 sain Rogersin myytyä sopivasti. Tuolloin työskentelin paikallisessa musiikkiliikkeessä, joka oli hankkinut ison kasan Ludwig Classic rumpuja, kun PSO lopetti toimintanda Suomessa. (Musiikki Fazer osti firman.)
Kasasin irtorummuista rummustoja ja niitä myytiin soittajille. Tuolloin ei valkoinen väri ollut oikein myyvä ja ninpä valkoiset tomit ja bassorumpu päätyivät liikkeen omistajan suosiollisella avustuksella minulle. Rogersit myytiin firman nimissä ja kannoin kasan Ludwig rumuja kotiini. 22" x 16" Bassari. 10" x 10", 13" x 12", 14" x 13" power tomit. Lattiatomit 16" x 16" ja 18" x 16". Niin minusta tuli Ludwigien omistaja ja tämän rumpuläjän elementit minulla on edelleenkin. 18" lattiatomi ja 13" tom-tom meni -90 luvulla myyntiin, mutta kaikki muu on. 12" x 10" tomin tilasin USA:sta jo -80 luvulla.
Jossakin vaiheessa -80 luvun puolivälissä vaihdoin 14" x 8" vaahteravirvelin erään tanssimuusikon kanssa Ludwig Super Sensitive Black Beuty 14" x 6,5" rumpuun. Kyseessä on blue/olive versio. Tähän päättyi sen oman virvelin etsiminen. Se on siinä!
 
Jossakin vaiheessa -90 luvulla toisena settinä oli Premier Signia, mutta se ei ollut SE juttu minulle. Erittäin hyvät rummut, joilla vois soittaa käytännössä mitä musaa tahansa.
 
Aivan -90 luvun puolessä välissä tutustuin kunnolla Noble & Cooley CD Series rumpuihin USA:ssa. Sellaiset kulkeutuivat sitten Suomeen ja veljeni ne hankki itselleen.
Näillä rummuilla soitamme molemmat ja täytyy sanoa, että eipä ole valittamista.
 
Aikaa on kulunut yli 35v, mutta perusasiat ovat samoja. Hyvin soiva rumpusetti maksaa enemmän kuin ihan hyvä. Vuonna 1974 hankki tuttavani Sonorit ja ne ovat edelleenkin soitossa. Tuolloin Sonor oli aivan liian kallis hankkia. Se maksoi silloin lähes 5000mk!
 
Lopuski on mukava todeta, että ensimmäinen Beverely setti on täydessä käytössä ja tallessa. Ne löytyivät jostakin ja eräs paikallinen soittaja ne hankki ihan sen ulkoasun vuoksi itselleen.

Vuonna -73 jaoin kesällä postia kuukauden ja niin sain rahaa omien rumpujen ostoon.
Onpas hyvin samanlainen historia kuin minulla. Samoihin aikoihin olin postissa
kesätöissä ja rumpuihinhan ne rahat menivät. 1974 tuli hankittua käytetyt Ludarit jotka ovat vieläkin käytössä.

Lähdin likkeelle tuossa 2000-luvun alussa jammun erikoisella setillä..En vieläkään tiedä mitä mallia se oli.. :D Ostaessani myyjä sanoi että RT on malli, en tiennyt silloin rummuista yhtään, hyvältä näytti ja kuulosti joten mukaan samointein. Setti oli keltainen luultavasti jotain mahonkimassa tms oleva ja 22,12,13,15 ja virppa 14*5,5 kannut sisältävä. Kaikki vermeet kapuloita myöteen messiin ja kova reeni päälle (tuplat oli must)..Pari asiaa jäi mieleen setistä: basari oli vidun syvä varmaan lähemmäs kahtakymppiä ja tomit samoiten. Ja sen opin jo sillon et 15" kalvoa ei aina löydy lähimmästä liikkeestä, mut tota joo.. =/
 
Seuraavan setin täytyi tottakai olla isompi joten tilalle tuli pearlin 90-luvun alun musta tupla export-setti kuudella tomilla 2*22,9,10,12,13,14,16, virppa 14*6. Pelleiksi hommasin paisteen 302-setin ja tais mulla olla paisteen punaleima 2002 18" power crash, josta pidin kovasti, joka lopulta meni samoin kuin muutkin pellit paskaksi.. =/
 
Seuraavaan settiin panostin enemmän laatuun kuin määrään ja hommasin premierin artist birch setin kellluvilla tomeilla (koot 22,10,12,14 ja 14*5,5). Setti on vieläkin käytössä ja kelpaa vallan mainiosti, basari on tooodella hyvä, diggailen siitä tosi paljon..Ainoa mikä välillä tökkii on virppa, liian kova soundi. Peltejä on vuosien varrella vaiheltu mieltymysten mukaan silloin tällöin ja hardware siinä sivussa. Ketäköhän tämäkin kiinnosti, että näin.. =/

Export sarjan 9" tomi? Interesting. Luulis ettäpä siihen vasta vaikeaa oliskin kalvoja saada. En ole ikuna kuullut.

Khyl se 9" oli, ainakin melkein varma oon siitä.. =/ Ei se 8" ainakaan ollu ja 10" on jo liian suuri ja tosiaan kalvoa ei helpolla löytyny.. =/

En ole ikinä törmännyt 9" tomiin kenenkään valmistajan malistoissa. Enkä sellaiseen kalvookaan. Ja on tullut varsinkin kalvohommia tsekkailtua, nimittäin itselläni oli Tama Artstar II setissä 11" tomi ja nyt Dw:n setissä 15" tomi.
 
Löysin tällaisen keskustelun jonka perusteella 9" kalvoja sentään olisi:
 
"Unfortunately, REMO only makes 6,8,10,11,12,13,14,15...etc sizes in the ebony pinstripe. However, you can get an ambassador ebony in the 9". The Ambassador will provide you a brighter and resonant sound verses the nice fat lower sound that is better for pop and rock. It all depends on the sound you're aiming for".
 
http://www.remo.com/forum/post/view … mp;age=30&tpg=1&ppg=1#34062

Löysin tällaisen keskustelun jonka perusteella 9" kalvoja sentään olisi
 
Näköjään Remonkin sivun mukaan muutamaa peruskalvoa saa 9" kokoisena.

Näköjään Remonkin sivun mukaan muutamaa peruskalvoa saa 9" kokoisena.
 
Olisi mukava nähdä semmoinen 9" rumpukin. Koskaan ei ole kohdalle edes kuvassa sattunut.

Olisi mukava nähdä semmoinen 9" rumpukin. Koskaan ei ole kohdalle edes kuvassa sattunut.
 
Ilmeisesti niitä on kuitenkin olemassa, koska kalvojakin tehdään niin markkinasaumaa varmaan löytyy, ei niitä kalvoja muuten tehtäisi :)

Menisköhän se 9" kuitenkin johonkin muuhun värkkiin kuin Pearlin tomiin? Siis onhan maailmassa ihmeellisempiäkin tapauksia, mutta mua nyt vähän epäilyttää...

Menisköhän se 9" kuitenkin johonkin muuhun värkkiin kuin Pearlin tomiin?
 
Hohoohhhhoo

Hohoohhhhoo
 
Tiesit siis varmaan että mm.banjot tarvitsevat kalvoja.

Tiesit siis varmaan että mm.banjot tarvitsevat kalvoja.
 
Tiesin, mutta tuolla hetkellä ajattelin jotain ihan muuta värkkiä kuin soitinta.

Tiesin, mutta tuolla hetkellä ajattelin jotain ihan muuta värkkiä kuin soitinta.
 
Sitähän se banjokin on.

Sitähän se banjokin on.
 
Nyt et tajunnut, tai sitten minä en vaan huomaa, että vedetään kuin pässiä narussa...
 
E: Tiedän kyllä minkänäköinen soitin banjo on, Markkuliini

Nyt et tajunnut, tai sitten minä en vaan huomaa, että vedetään kuin pässiä narussa...
 
E: Tiedän kyllä minkänäköinen soitin banjo on, Markkuliini
 
Kunhan dadaan. Kato kun Banjokin on enempi vaan sellainen värkki.

Sitähän se banjokin on.
 
Minullekin tuli banjo mieleen. Olen nähnyt 11" Remon banjon kalvon. Mutte että musta 9" banjon kalvo? Hevibanjo tukutukumiehille, joilla bassorummutkin pitää olla pienempä nopeamman reboundin vuoksi ;-)

Enpä uskalla ruveta lukemaan aiempia viestejä tästä ketjusta, voi iskeä kademieli päälle, joten kirjailen vain suoraan omat kamat vuosien varrelta... :)
 
Itsellä lähti silloin 9-vuotiaana Centuryn perussetillä harrastus liikenteeseen. Paisteen 502-haikka ja 502 ride tulivat setin mukana, ja myöhemmin taisin saada 302 crashin joululahjaksi :P
 
Reippaasti köyhyysrajan alapuolella elellen ei paljoa ole varaa satsata kamppeisiin, joten edelleen on sama haikka ja raidi käytössä. Setti vaihtui viisi-kuusi vuotta sitten Basix Customiin, haljenneen 302:n tilalle tuli Staggin 16" DH ja vielä DH-splashikin rävähti kylkiäiseksi. Sittemmin, noiden Staggien haljettua tuhanteen osaan tuli pidettyä vuoden-parin mittainen tauko soitosta, ja uudelleen aloitettua opettelin lyöntitekniikan aivan alusta. Edelleen on sama setti, samat haikka ja raidi, ja crashina on 14" Stagg SH, ja splashina 10" DH.
 
Pedaalina toimi ensimmäiset neljä vuotta Century-setin mukana tullut peruspedaali, jonka jälkeen ostin käytettynä Yamahan tuplat (ei mitään hajua, mikä malli oli kyseessä, silloin oli tärkeintä saada vain tuplat ;P). Parin vuoden päästä jostain mielenhäiriöstä kanitin pedut, ja muutaman kuukauden katumisen jälkeen Ykkös-Musiikin setä tyrkkäsi Dixonin pedaalit kyytiin. Eipä ole paljoa ollut noissa kehumista, mutta parempiinkaan ei ole varaa... Basix-setin mukana tulleeseen, järeysluokkaa Panzer olevaan pedaaliin en ole koskenutkaan.
 
Mitäs seuraavaksi? No, heti kun rahatilanne antaa myöten, on ostoslistalla uudet kalvot koko settiin basaria lukuunottamatta ja tietenkin uusi pedaali. Uskokaa tai älkää, mutta edelleen on tomeissa paikallaan _alkuperäiset_ kalvot. Arvatkaapa, miltä ne kuulostaa? :P

Uskokaa tai älkää, mutta edelleen on tomeissa paikallaan _alkuperäiset_ kalvot. Arvatkaapa, miltä ne kuulostaa? :P
 
Ööö.... Samalta kun sanomalehti rapisee hyppysissä aamupaskalla istuessa...? : D