Roots ›

Mulla on tossa 5 litran kaljatynnyri ja pelkkää vaahtoa tulee, kirjoitan tässä siis odotellessa vaahdon laskeutumista..
 
No joo, itse asiaan: (taustaa)
 
Mä oon 32 -vuotias (1976, eli tänä vuonna 33V) kitaristin alku, joka kaipailisi lisää neuvoja ja ohjeita omaan soittamiseen. Mun kitaristin "ura" lähti käyntiin jouluna -92, kun sain halpis-paska-kitaran isoveljeltäni joululahjaksi. Ramones olis silloin kova juttu, kuten myös mm. ZZ Top ja AC/DC, mutta oli kova juttu huomata Ramonesin myötä, ettei tarvitse olla mikään virtuoosi voidakseen tehdä hyvän kuuloista musiikkia. Siispä bändi pyörimään, ennen kuin osaa kunnolla soittaakaan.
 
Näin myös kävi. Kaveri sai myös joululhjaksi kitaran ja toinen kaveri oli päättämässä vaihto-oppilasvuottaan jenkeissä ja halusi kannuttajaksi. Perus vitossoinnuilla tuli paukuteltua peruspunkrokkia joku vuosi, ennen kuin tuli uudet kuviot. Uudet kuviot olivat lähinnä CMX:n kolmikärkilevyn ja LAMA:n yms myötä tullut kiinnostus hieman hardcorempaan ilmaisuun. Pikkuhiljaa oppi jotain soittamaan ja veri veti takaisin rokkiin. Tuli "rokimmat" punkrokit, kuten Backyard Babies, D-Genereation jne ja pikkuhiljaa jotain soolojensoittoräpellystäkin.
 
Sitten tuli muutto Etelä-Suomesta Tornioon ja bändi ym. musahommat ikää kuin kuivahtivat ja soittohommat jäi. Myin vehkeet pois. Kunnes muutin Kajaaniin noin viitisen vuotta sitten. Työkaverilta lainasin kitaraa, kun tuntui siltä, että tekisi taas mieli soittaa. Ja niin tekikin!
 
30-vuotissynttärilahjaksi sain Epi Dotin ja ilmeisesti se on aika pyhähenkinen, koska on lisääntynyt jo parin kitaran verran! Eli nyt on jo sen lisäksi Epi Gold Top ja Fender Lite Ash Telecaster. Ja soitto soi!
 
Bändihommat Kajaanissa kuivahti kasaan ja aika yksikseen tässä on tullut soiteltua. Paitsi viime kesänä innostuin näistä Roots-skaboista.. Ja pikkuhiljaa on halu kasvanut myös oppia "oikeasti" soittamaankin!
 
Kivaa palautetta soitosta on tullut jonkin verran (erityiskiitos Stratomasterille!), mutta pisteitä ei paljon tunnu kisoista ropisevan. En mä nyt sitä itke, että ei pisteitä tule, koska ymmärrän, että mukana on kovia konkareita, jotka vetää paremmin. Mutta kun kuitenkin kommentit ovat yleensä tyyliin: "Pisteet ei riittäny kaikille" tai "Hyviä vetoja oli paljo", niin jää hämäräksi, että mikä omassa soitossa tökkii?
 
Mä oon yrittänyt soittaa mahdollisimman pitkälle ns. omalla tyylillä, vaikkakin kisatkin ovat joka viikko erityyppisiä tai eri"luontoisia". Mutta kuitenkin omalla tyylillä. Mä arvostan itse esim John Fogertyn yksinkertaista, mutta silti hyvänkuuloista tyyliä, eli en vieläkään tähtää miksikään virtuoosiksi tai ns. shredderiksi.
 
Miten minä voisin omaa soittoani kehittää tai toisaalta mikä siinä tökkii?
 
Palautetta pyydän tätä kautta, oman erityisen topicin kautta, koska rehellistä (?) palautetta ei skabojen kautta aina tunnu saavan. En siis ruinaa pisteiden perään, vaan kaipaan palautetta omasta soitostani. Mitä kehittää, mikä tökkii?
 
Vastatkaa arvon raati!
 
Kas, vaahto on laskeutunut! ;)
 
EDIT: tässä joitain näytteitä, mukaan lukien tämän kertainenkin soolorykäisy:
 
http://d4.mikseri.net/m/4ec/7001644 … 76%20-%20Roots-skaba61.mickey76.mp3
 
http://d3.mikseri.net/m/b4e/5001626 … 76%20-%20Roots-skaba60.mickey76.mp3
 
http://d5.mikseri.net/m/768/1000113 … 76%20-%20Roots-skaba30.mickey76.mp3

Huomenta!
 
Kuuntelin noi sun vedot ja mun mielestä sulla on perusasiat kunnossa. Noitten muutamien "pallinaamojen " tasolle kehittymiseen on mun mielestä vain yksi tie, nimittäin armoton treenaaminen. Ilokseni olen huomannut että nuoria lahjakkaita kavereita on osallistunut skaboihin ja jo muutaman vuoden kokemuksella vetävät todella hienosti. Sulla on kyllä potentiaalia kehittyä todella hyväksi soittajaksi nyt kun vihdoin olet löytänyt oikean musan :) Hyvin vedät jo nyt.

Moi!
 
Hienosti ja tarkastihan tuo skittasi soi.

Tässä ollut kirjoitus provosoi eräitä täällä, joten poistan kirjoituksen herättämästä pahennusta.

Tossa yllä tahtahilla onkin jo runsaasti hyviä pointteja, mutta ajattelin minäkin sanoa omasta kapeasta näkökulmastani tähän jotain.
 
Kuuntelin nuo sun vetosi, ja tykkäsin ehdottomasti eniten viimeisestä. Minä ainakin koen, että siinä oli juuri sellaista tunnetta mukana kuin bluesissa pitää ollakin. Kaksi ylempää oli sellaisia, joita minä kutsun "perusvedoksi": homma periaatteessa toimii, mutta ei säväytä. Sulla on oikeastaan aika moni asia jo hallussa: oikeat äänet löytyy, eikä tatsikaan ole hullumpi.
 
Se, mikä sun soitossas eniten mielestäni mättää, on tietty ilmaisun rajallisuus, monet vedot on aika tasapaksuja, ja usein tuntuu, että mollipentatonista skaalaa sahataan edestakaisin ilman sen kummempaa ideaa. Hyvän (blues)soolon soittaminen vaatii mielestäni dramatiikan tajua, ja jonkinlaisia rytmisiä sekä melodisia oivalluksia.
 
Eihän hyvään soittoon mitään oikotietä ole, eli taas se sama litania: kuuntele kitaristeja, joita diggaat ja pölli niiltä juttuja, soita bändissä, hanki opettaja ja treenaa uusia juttuja. Kyllä siitä sanavarsto ja soittovarmuus kasvavat.
 
Mä itse yritän kiinnittää soitossa paljon huomiota fraseeraukseen noin taimimielessä, eli siihen mihin kohtaan ne äänet pudotellaan. Voisit esim. ottaa käsittelyyn jonkun vakiolikkisi ja sen sijaan, että soitat sen "suoraan", alat väkisin vääntää siitä eri versioita lisäämällä siihen esim. taukoja ja synkooppeja ja yhdistelemällä monipuolisesti pidempiä ja lyhyempiä ääniä. Eli jotenkin pätkit sitä ja yrität laittaa siihen jotain yllättävää.
 
Melodiapuoli on sitten toinen juttu. Vaikka soittaisi pelkkää pentatonista tai blues-asteikkoa, kannatta sieltäkin haeskella muita kuin niitä tavanomaisimpia intervalleja.
 
Luulisin, että kun sanavarastoa ja taitoa on kertynyt riittävästi, alkaa sitä tunnetta ja omaa tulkintaakin löytyä.

Ja onhan se kai vähän niin, että eri ihmisillä on erilaisia tavoitteita. Kun on selkeä tavoite, keinoja sen saavuttamiseen on helpompi hakea.
Jos on itse tyytyväinen vetoihinsa ja on amatööri, toisten mielipiteillä ei juuri ole merkitystä. Tavoitteellisuus on erilaista kuin esim. työkseen soittavilla. Jos pitää olla valmis soittamaan prima vista biisi kuin biisi, jo perustreeni on tietyllä tasolla koko ajan.
Stratomasteria tänään(kin) runsaasti kuunnelleena hän osui mielestäni täysin oikeaan meidän monen kohdalla seuraavassa toteamuksessaan: on tietty ilmaisun rajallisuus, monet vedot on aika tasapaksuja, ja usein tuntuu, että mollipentatonista skaalaa sahataan edestakaisin ilman sen kummempaa ideaa. Hyvän1 (blues)soolon soittaminen vaatii mielestäni dramatiikan tajua, ja jonkinlaisia rytmisiä sekä melodisia oivalluksia.
Itselläni räpiköinti omaksi kiusaksi riittää. Jotenkin näiden pallinaamojen soitto on pitkästä aikaa saanut kipinää kynttilään. Järvinenkään ei tällä hetkellä kolise niin paljon kuin Stratomasterin, Kuhan ja MatMadin ideoiden kuuntelu. He voivat toimia opettajina ja antaa ohjeita "ylhäältäpäin" tyyliin "tuo sulla on hallinnassa, kehitä tuota osa-aluetta jne".
Ja huomaahan vuosia soittaneista kavereista, että heillä time ja vibraatto ovat omalla tasollaan - asioita, jotka tekevät valtavan paljon.
Onneksi tällä foorumilla saa, voi ja pitää pistää itsensä alttiiksi arvostelulle ja hyväksyä oma ja toisten harrastelijamaisuus.

Sellanen tuli mulle mieleen että kuuntele ja kuuntele ja kuuntele musiikkia. Kuuntele monenlaista bluesia, kaikkea Son Housesta Joe Bonamassaan ja sekaan vähän jazzia ja vaikka mitä muuta. Mulla ainakin kaikki oppiminen tapahtuu sillä että kuuntelee kovia vetäjiä ja blokkailee sieltä hyvältä kuulostavia juttuja. Mä en ole oikeastaan koskaan juuri mitään tekniikkaharjoituksia tehnyt kun ne jos mitkä vie innon soittamisesta. Myös toi koko fiilis-juttu on sillä tavalla vaikea homma että jos ei tunnu siltä että jumalauta nyt lähtee niin ei siinä auta vaikka vetää ikenet esiin ja silmät kiinni=). Se fiilis kyllä löytyy kun löytää ne omat juttunsa ja omat ajoituksensa ym. Pistetään tästä vielä pari fiiliksen kohottajaa:
http://www.youtube.com/watch?v=btXjDXkdWvA
http://www.youtube.com/watch?v=7dJwtzcb-dY
 
Mä en ainakaan pysty kuuntelemaan noita nappaamatta kitaraa käteen.
 
Edit: Luin nyt vasta Stratomasterin kommentit ja tuli vaan mieleen että kantsii tosta Junior Watsonin pätkästä just tota ajotusta kuunnella, jätkä vetelee ihan hiton tyylikkäästi koko ajan vähän tollain laahaten ja muutenkin osaa tiputella pikku hiljaa aivan helvetin tyylikkäitä juttuja. Kaiken kruunaa vielä toi kevyt pilke silmäkulmassa, tollasia AkuAnkka-lickejä kun Junior vetelee ei mitkään tuulikone-Ibanez-miehet pudottele niin vaan..

Jos jotain negatiivista on pakko keksia niin aivan muutaman kerran oli havaittavista lievää auktoriteetin puutetta ja yksittäisiä ääniä, joista ei voinut ihan täysin olla varma ettei kyseessä ollut lipsadus tms. epätarkkuus. Ponnekkaampaa vibraattoa olisin kyllä kaivannut paikka paikoin ja ehkä siinä olisi pieni skarppaamisen paikka.

http://www.youtube.com/watch?v=Yw74sDWPH7U
 
Paatuneimmankin bluesmiehen kannattaa kuunnella ilman ennakkoasenteita, orgastista vetoa.

http://www.youtube.com/watch?v=Yw74sDWPH7U
 
Paatuneimmankin bluesmiehen kannattaa kuunnella ilman ennakkoasenteita, orgastista vetoa.
 
Toi on nähty, mielummin kattelen vaikka näitä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=WEubiUaDq0o&feature=channel_page
 
http://www.youtube.com/watch?v=muRWVpQEbqY&feature=channel_page
 
http://www.youtube.com/watch?v=HbJUs8QPxqc&feature=channel_pag
 
http://www.youtube.com/watch?v=leUYu88hWt0&feature=channel_page
 
ja ilman niitä paljon puhuttuja ennakkoasenteita oon kuunnellut paljon muutakin.

En mä pystynyt katsomaan tota loppuun, loppua kohden rupes jo toi koreografia kaikkine irvistyksineen huutamaan sitä tuulikonetta ;)
 
Tässä myös fiilistä niin että niskakarvat nousee pystyyn:
http://www.youtube.com/watch?v=x6LPKwAwi1I

Sit jos oikein fiiliksiä haen niin tältäkin herralta löytyy siihen lääkettä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=12hRFnuTNjc&feature=channel_page
 
http://www.youtube.com/watch?v=ytdsPVkNCOM&feature=channel_page
 
http://www.youtube.com/watch?v=q9aFHQG7w5E&feature=channel
 
http://www.youtube.com/watch?v=FM7WY2MjpPk&feature=channel_pag

Sellanen tuli mulle mieleen että kuuntele ja kuuntele ja kuuntele musiikkia. Kuuntele monenlaista bluesia, kaikkea Son Housesta Joe Bonamassaan ja sekaan vähän jazzia ja vaikka mitä muuta. Mulla ainakin kaikki oppiminen tapahtuu sillä että kuuntelee kovia vetäjiä ja blokkailee sieltä hyvältä kuulostavia juttuja. Mä en ole oikeastaan koskaan juuri mitään tekniikkaharjoituksia tehnyt kun ne jos mitkä vie innon soittamisesta. Myös toi koko fiilis-juttu on sillä tavalla vaikea homma että jos ei tunnu siltä että jumalauta nyt lähtee niin ei siinä auta vaikka vetää ikenet esiin ja silmät kiinni=). Se fiilis kyllä löytyy kun löytää ne omat juttunsa ja omat ajoituksensa ym. Pistetään tästä vielä pari fiiliksen kohottajaa:
http://www.youtube.com/watch?v=btXjDXkdWvA
http://www.youtube.com/watch?v=7dJwtzcb-dY
 
Mä en ainakaan pysty kuuntelemaan noita nappaamatta kitaraa käteen.
 
Edit: Luin nyt vasta Stratomasterin kommentit ja tuli vaan mieleen että kantsii tosta Junior Watsonin pätkästä just tota ajotusta kuunnella, jätkä vetelee ihan hiton tyylikkäästi koko ajan vähän tollain laahaten ja muutenkin osaa tiputella pikku hiljaa aivan helvetin tyylikkäitä juttuja. Kaiken kruunaa vielä toi kevyt pilke silmäkulmassa, tollasia AkuAnkka-lickejä kun Junior vetelee ei mitkään tuulikone-Ibanez-miehet pudottele niin vaan..
 
Samat sanat sopivat tähän:
 
http://www.youtube.com/watch?v=rSK-0y3pjIA

Hankin siis noin vuosi sitten digipianon yrittääkseni toteuttaa
haaveeni osata soittaa ainakin jonkin yksinkertaisen pianoboogien.
Olen nyt siitä lähtien jauhanut esim. tätä boogie bassoa, miltei
päivittäin, ehkä keskimäärin puolisen tuntia per päivä:
 
http://www.gypsii.com/place.cgi?op=view&id=392266
 
Kun lähdin lähes nollasta, ensimmäiset viikot kuluivat siihen,
että sain sormet ja ranteen edes jotenkuten tottelemaan. Sen jälkeen
olen huomannut, että "oikean" jaon löytyminen niin että soitto
kuulostaa "aidolta" boogielta, on todella kiven alla. Vasta
aivan viime aikoina olen ollut suht. tyytyväinen siihen, että
ainakin ajoittain saan soiton kuulostamaan siltä kuin haluaisin.
 
Oman kokemuksen perusteella sanoisin siis sinulle, että tiettyjä
kuvioita kannattaa jauhaa vaikka se tuntuisi kuinka puisevalta hyvänsä,
ja keskittyä samalla siihen, miten riffiin saisi enemmän ns. munaa,
tai mitä ikinä siihen sitten haluaakaan sisällyttää. Kun kuviota
jauhaa jauhamistaan, alitajuntakin luultavasti työskentelee mukana
ja riffi saattaa ajan mittaan "automaattisesti" muuttua eloisammaksi. Kyse on tietenkin kai siitäkin, että kun soittotekniikka tulee ns. selkäytimestä (tai
pikkuaivoista??), voi siihen yrittää ladata tunnetta teknisen suorituksen
kärsimättä.
 
Edit: kuuntelin nyt uudestaan näytteitäsi. Ekasta sanoisin sen, että
se *voisi* kuulostaa paremmalta, jos "pidättelisit" vähän.
 
Toinen näyte, jonka kuuntelin vasta nyt kirjoitettuani yo. viestin, oli
mielestäni huomattavasti varmemman oloinen kuin eka.

Mä itse yritän kiinnittää soitossa paljon huomiota fraseeraukseen noin taimimielessä, eli siihen mihin kohtaan ne äänet pudotellaan. Voisit esim. ottaa käsittelyyn jonkun vakiolikkisi ja sen sijaan, että soitat sen "suoraan", alat väkisin vääntää siitä eri versioita lisäämällä siihen esim. taukoja ja synkooppeja ja yhdistelemällä monipuolisesti pidempiä ja lyhyempiä ääniä. Eli jotenkin pätkit sitä ja yrität laittaa siihen jotain yllättävää. Luulisin, että kun sanavarastoa ja taitoa on kertynyt riittävästi, alkaa sitä tunnetta ja omaa tulkintaakin löytyä.
 
Tässä aiemmassa stratomasterin viestissä minusta se ydin on. Kussakin laulussa on joku sanoma, tarina, tarkoitus ja sooloissa yritän osaltani viedä tuota tarinaa eteenpäin...siis jotain sanottavaa minulla pitää olla, jota sitten skitalla kerron. Ellei oikein mitään sanottavaa ole, menee se skaalojen ja liksien esittelyksi. Mieti, mitä haluat biisissä kitaralla kertoa ja soita se, sillä fiiliksellä kuin itse haluat tarinaasi kertoa

Moi!
 
Kuuntelin nuo sun demot parin kaljan jälkeen ;-)
 
Avointa ja rehellistä meininkiä laittaa ne esiin!
 
1.
 
Minun korviini kuulostaa ihan kantrilta. Vältä kantria jos halua oppia soittamaan bluesia ;-) Tietenkin kantrin ja esim. rockabillyn kanssa on hyvä jammata kun muistaa vain mistä on kyse: oppia soittamaan bluesia!
 
2.
 
Minun korviini kuulosti aikalailla Albert Järviseltä. Vältä suomiblueskitaristeja jos haluat oppia soittamaan bluesia ;-)
 
3.
 
Tässä oli SITÄ! Soittoa sydämestä ja sielusta. Jatka tällä tiellä! Pienenä vinkkinä: venyttäminen ei saa KOSKAAN olla epävireistä. Sen sinä varmaan jo tiedätkin...
 
Pari linkkiä jotka saattavat auttaa sinua valitsemallasi tiellä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=9HLOS2fi2Vo
 
http://www.youtube.com/watch?v=9-ELydnDgKY
 
Ekalinkki sen vuoksi että blueskitaristille soundi ja rhytm on SEJUTTU!
 
Tokalinkki sen vuoksi että siinä Peter soittaa loppusoolossa kokoajan bluesia ja ihan muutamalla sävelellä, vaikka kyseessä ei ole edes bluesbiisi!!! Mieti sitä!!!
 
ape

apeape: Moi!
 
Kuuntelin nuo sun demot parin kaljan jälkeen ;-)
 
Avointa ja rehellistä meininkiä laittaa ne esiin!
 
1.
 
Minun korviini kuulostaa ihan kantrilta. Vältä kantria jos halua oppia soittamaan bluesia ;-) Tietenkin kantrin ja esim. rockabillyn kanssa on hyvä jammata kun muistaa vain mistä on kyse: oppia soittamaan bluesia!
 
2.
 
Minun korviini kuulosti aikalailla Albert Järviseltä. Vältä suomiblueskitaristeja jos haluat oppia soittamaan bluesia ;-)
 
hehe pari vähän kyseenalaista suositusta, mutta voihan sen tietystoi noinkin nähdä :-) , noi ei kyllä bluesinsoittoa mitenkään voi haitata, pikemminkin päinvastoin.

Moro.
 
Toi kolmas veto oli jo aika hyvä varsinkin alkupuolella. Nopeus sulla periaatteessa piisaa ja perustekniikka on kunnossa, benditkin osuu pääosin kohdilleen, eikä sillä aina oo niin väliäkään, mutta älä jätä bendejä roikkumaan vajaaksi vaan vedä ennemmin yli.
 
Sun suurin ongelmasi on, että sulla ei tunnu olevan mitään sanottavaa. Ei siis millään pahalla, mutta noissa sooloissa on sellainen (anteeksi jo etukäteen) akateemis-aneeminen konservatoriomeininki eli skaalat osataan ja luullaan että se riittää. Periaatteessa oikeita ääniä, mutta se tarina, joka sitoo likit yhteen puuttuu. Olitko miettinyt kaikki likkisi etukäteen (kuulosti osin siltä) vai veditkö hatusta lennossa? Jos valmistelet vetosi etukäteen, koita tehdä kokonaisuudesta yhtenäisempi, niin jo toimii paremmin.
 
Voisit ottaa tarinaa/melodiaa luodessasi enemmän riskejä: nuotteja skaalan ulkopuolelta, päästä silloin tällöin enemmän useita kieliä soimaan yhtä aikaa, että saisit rähjäisempää äänimaailmaa. Kokeile kromaattisia kulkuja. Kokeile mitä päähän pälähtää sen kirotun pentatonisen ulkopuolelta. Se skaala on vaan luuranko: sinänsä tärkeä ja syytä pitää mielessä, mutta tarvitaan lihaa sen ympärille, että se kiinnostaisi ketään. Ei luurangoista ole mihinkään muuhun kuin merirosvolipun koristeeksi.
 
Älkääkä ampuko mua, mä oon vain viestintuoja.

Voisit ottaa tarinaa/melodiaa luodessasi enemmän riskejä: nuotteja skaalan ulkopuolelta, päästä silloin tällöin enemmän useita kieliä soimaan yhtä aikaa, että saisit rähjäisempää äänimaailmaa. Kokeile kromaattisia kulkuja. Kokeile mitä päähän pälähtää sen kirotun pentatonisen ulkopuolelta. Se skaala on vaan luuranko: sinänsä tärkeä ja syytä pitää mielessä, mutta tarvitaan lihaa sen ympärille, että se kiinnostaisi ketään. Ei luurangoista ole mihinkään muuhun kuin merirosvolipun koristeeksi.

 
Täyttä asiaa joka sana ja sen verran vielä että sieltä kromaattisen asteikon nuottien välistäkin löytyy jänniä ääniä, joilla sitä kaivattua tunnelmaa ja jännitettä ja omaa juttua voidaan luoda. Tuntuu olevan vallalla oleva käsitys, ainakin joissain kitaristipiireissä, että pelkän blueskaavan opettelemalla osaisi soitta bluesia, mutta sehän vastaa bluesin soitossa smaa kuin koulunkäynnissä ekan luokan lukemaan opettelu, josta on melkein yhtä pitkä matka yliopistotason bluesinsoittoon kuin sillä ekaluokkalaisella tohtorintutkintoon.
 
Blueskaavaa voisi luurangon sijasta pelastusrenkaaseen, sillä kyllähän silläkin pääsee vaikka valtameren yli jos vaan jaksaa polskutella, mutta hädän hetkellä kun mikään muu ei enää auta se voi olla kultaakin kalliimpi myös silloin kun alla on oikea Svan tai Riva. Eli tärkeä, muttei välttämättä aina pääosassa.