Laulaminen ›

Nyt on ihan pakko avautua, vaikka voipi mennäkin vähän ohi varsinaisesta aiheesta... mutta CVT:tä kummasteleville ehkä vähän valaistusta asiaan.
 
CVT-kurssit itsessään ei tee kenestäkään laulajaa, ei edes CVT-termien ja asioiden ymmärtäminen tee kenestäkään laulajaa. Treenaaminen tekee. Nimimerkillä tänäänkin viettänyt 4 tuntia harjoittelun ja laulutekniikan merkeissä, vaikka olevinaan jo olen laulunopettaja ja laulaja... ja kappas vaan, kehitystä tapahtuu eteenpäin koko ajan.
 
Itsestäni on tärkeää, että tiedän mitä kropassani ihan konkreettisesti tapahtuu kun teen tietynlaisia ääniä - miten ne saa aikaan ja mitkä tekijät soundiin vaikuttavat. Sen lisäksi tiedän tarkalleen miten mitäkin juttuja harjoitella, jos en pääse jostain syystä siihen lopputulokseen mihin haluan. Osaan analysoida omasta laulustani ja oppilaiden laulusta mikä on pielessä, ja yleensä myös tiedän miten se korjataan. Silti laulaminen vaatii treeniä, koska kyse on kropan lihasten hienomotoriikan hallinnasta, eikä kaikkea saa haltuun vaikka teoreettisella tasolla asiat ymmärtäisikin.
 
Ihmisillä tuntuu olevan sellainen virheellinen käsitys, että CVT on jokin muotivillitys, joka olevinaan opettaa laulamaan hienosti parissa päivässä. Ei ole. Kaikki oppiminen vaatii työtä. Mutta oppiminen on ihan satavarmasti nopeampaa ja tehokkaampaa, koska ei tarvitse esim. yrittää ymmärtää opettajan omia mielikuvia, jotka ei välttämättä toimi itselle ollenkaan. Omalla aikaisemmalla laulunopiskeluajallani on mennyt niin paljon aikaa hukkaan itselleni merkityksettömiin, outoihin ja tuloksettomiin harjoituksiin, että siinä ajassa olisi CVT:n täsmällisyydellä ja analyyttisellä otteella ehtinyt ottaa haltuun hyvin monta muuta asiaa. CVT siis selittää ja selkiyttää asiat, mutta ei tarjoa mitään hokkuspokkus-temppuja.
 
Moni CVT-esittelykurssin käynyt kokee olevansa valaistunut (kuten minäkin silloin kun ensimmäistä kertaa asiaan tutustuin), koska on löytänyt uusia tapoja käyttää ääntään. Se ei vielä tarkoita sitä, että niitä äänenkäyttötapoja osaisi soveltaa sujuvasti laulamaansa musiikkiin. Innostus kuitenkin antaa varmasti kuvan jostain aivan uudesta ja ihmeellisestä, ja sitten kun kurssin käyneen hurmosta ihmetellään vierestä, se antaa leiman koko metodille. Ihan kuin nyt kyse olisi jostain hörhöilevästä lahkosta, asiaa hieman kärjistäen.
 
Klassisen laulun puolella on vahvat omat perinteet, ja ei CVT:tä minun mielestä ole tehty kumoamaan mitään siitä. Klassinen laulutapa voidaan selittää ja analysoida CVT:n keinoin ihan samoin kuin mikä tahansa ihmisen ääntely vauvan parkumisesta lähtien. Jos haluttuun lopputulokseen päästään, niin sama se on mitä metodia käyttää. Kevyen puolella mitään tällaista metodia (tai hyvää ja selkeää, kattavaa opetusmateriaalia) ei kuitenkaan ole ollut aikaisemmin. Ei kukaan ole osannut opettaa miten laulaa vahvalla, terävällä äänellä ja säröillä jotain g2:sta tai vaikka että miten saa aikaan heviörinää. Nyt kun tyypit on Complete Vocal Institutessa tutkineet asiaa vuosikausia ja metodi on levinnyt tänne meillekin, niin tottakai se puhuttaa. Joitakin se myös pelottaa, koska on ikään kuin löytynyt sellaisia soundimaailmoita ja äänenkäyttötapoja, joita on aikaisemmin pidetty äänelle vaarallisena tai sellaisina, että joku nyt vaan luonnostaan osaa niitä tehdä, ja joidenkin äänelle ne eivät ole luontaisia tai sovi muuten vaan.
 
CVT:stä tietämättömien joukossa myös se herättänee vastustusta metodia kohtaan, että aluksi esim. eri äänimoodit treenataan ikään kuin kärjistäen soundia. Etsitään oikea sointipaikka ja äänensävy sellaisella vokaalilla, jolla se parhaiten löytyy. Lopputulos ei välttämättä ole kauniin tai luontevan kuuloinen (etenkään kauniiseen ja miellyttävään, pehmeään soundiin tottuneen korvissa). Tälle äänimoodien tajuamisen tasolle pääsee ehkä juuri yhden esittelykurssin käytyään. Sen sijaan luonteva ja taiteellisesti miellyttävä äänimoodien käyttö vaatii paljon pidemmälle vietyä sointivärin halllintaa ym. ja siihen pääsee vasta vähän pidempään treenaamalla. Jos siis mielikuva CVT-kurssin laulajista on se, että ne vaan huutaa kovaa terävällä äänellä, niin silloin ei ole vielä kuullut ja ymmärtänyt koko totuutta, koska ollaan ehkä vasta kiipeämässä metodin ensimmäisillä portailla.
 
Ihan varmasti CVT on arka paikka myös monelle vanhemman koulukunnan laulunopettajalle, koska se pitää sisällään hyvin paljon sellaista, mikä heillä itsellään ei ole millään tasolla hallinnassa. Tiede, tutkimus ja kehitys menee eteenpäin koko ajan, ja omaa hölmöyttä on se, jos roikkuu itsepäisesti kiinni omissa luutuneissa käsityksissään ja tuomitsee sen mitä ei osaa tai ymmärrä. Olihan se Maakin joskus pannukakku ja koko taivaankannen keskus...
 
Omalla kohdalla voin nyt sanoa ihan rehellisesti, että ensimmäisiä lauluoppilaitani olen opettanut ihan päin metsikköä (niillä mielikuvilla ja harhakäsityksillä, joilla itseäni on opetettu, ja joita en ole loppujen lopuksi oikein tajunnut itsekään). Toivon sydämeni pohjasta, että heille ei ole aiheutunut mitään sen suurempia ongelmia äänen kanssa. Onneksi nyt osaan jo paljon paremmin ja tiedän oikeasti mitä teen ja miten ääni toimii. Sen lisäksi tajuan nyt CVT:n opetusmetodin mukaisesti kysyä koko ajan oppilaan omia tuntemuksia ja näkemyksiä siitä mihin suuntaan hän haluaa soundiaan viedä, sekä laitan kaikki oppilaani analysoimaan itse omaa laulamistaan, koska se jos mikä kehittää. Näin oppilaani eivät myöskään omaksu minun soundiani tai tapaani laulaa. Haluan sen lisäksi itsekin ymmärtää mahdollisimman tarkasti miten tämä kroppani laulaessa toimii, ja siihen saan selkeimmän vastauksen CVT:sta. Joku muu voi saada vastaukset jostain muusta metodista, kirjasta tai opettajaltaan.