 HaloOfFlies03.02.2009 10:15:55 | |
|---|---|
Briteissä etsittiin kaikkien aikojen parasta säveltäjää ja Lennon/McCartney jäi kisassa kakkoseksi varsin yllättävän tahon viedessä voiton. Repesin totaalisesti lukiessani uutisen. http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=16634 "Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen..." "Urpo laski väärin, joulu meni jo". S.M.A.K.-jäsen #5 | |
 velipesonen03.02.2009 10:32:58 | |
Briteissä etsittiin kaikkien aikojen parasta säveltäjää ja Lennon/McCartney jäi kisassa kakkoseksi varsin yllättävän tahon viedessä voiton. Repesin totaalisesti lukiessani uutisen. Toi Take That -jätkä saattaa olla säveltäjänä vielä kovempi kasvo kuin Nikki Sixx. | |
 Kailis03.02.2009 21:31:24 | |
Otanta 3000 musafania. Olisko ikäjakaumalla jotain vaikutusta tulokseen? | |
| velipesonen 03.02.2009 21:36:29 | |
Otanta 3000 musafania. Olisko ikäjakaumalla jotain vaikutusta tulokseen? Lasten ja imeväisten suusta jne. Tosin tokkopa joukossa oli montaakaan klassisen musiikin intoilijaa äänestämässä Peter Maxwell Daviesia. | |
 jyrki_i06.02.2009 21:58:28 | |
Beatles musiikkia luvassa uudessa formaatissa. Tällainen pelihanke on julkistettu jo viime lokakuussa: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Beatles_(video_game) http://multiplayerblog.mtv.com/2008 … 30/beatles-harmonix-game-announced/ http://www.variety.com/VR1117994943.html "This marks the first time that Beatles songs have been offered in digital form." Beatlesien CD:t olikin siis ilmeisesti analogisia. Ilmankos ne soikin niin huonosti CD-soittimessa :-) | |
| jyrki_i 06.02.2009 22:13:40 | |
Osaako kukaan sanoa, onko amerikkalaisella Yesterday And Today -levyllä julkaissuista kolmesta Revolverin kappaleesta samat vai eri miksaukset kuin Revolverilla? Täällä osaavat: http://www.columbia.edu/~brennan/beatles/var-1966.html | |
| velipesonen 06.02.2009 23:05:04 | |
Täällä osaavat: http://www.columbia.edu/~brennan/beatles/var-1966.html Mahtavaa, kiitos. Taas on pitkäksi aikaa mielenkiintoista luettavaa. | |
 jra07.02.2009 02:36:05 (muokattu 07.02.2009 02:38:36) | |
Mahtavaa, kiitos. Taas on pitkäksi aikaa mielenkiintoista luettavaa. Täältä löytyy lisää vertailuja ja muuta Beatle-tietoa: http://heroinc.fortunecity.com/btls/btls2.htm Tuolle sivulle oli linkki myös tuolla edellä olleella sivustolla, mutta se näytti osoittavan vanhaan osoitteeseen(?) Tässä pätkä Y&T-miksauksia koskevasta osasta: Yesterday...and Today T-2553 (mono) Side One: 1. Drive My Car mix: mixed down from the stereo mix The actual mono mix, made October 25, 1965, has the cowbell softer throughout the track. 2. I'm Only Sleeping mix: All mixes of this song are noticeably different. This mix, made May 12, 1966, does not have any backwards guitar mixed into verse 2. However, there is backwards guitar after "taking my time" and in verse 3 on "staring at the ceiling". During the (backwards) instrumental break, the backwards guitar starts at the beginning of the break and continues into the middle of the line "please don't...." At the end, the backward guitar does not come in until after four notes; on all other mixes, the guitar overlaps the four notes. The UK mono mix, from June 6, 1966, has backwards guitar in two places in verse 2 and on "staring at the ceiling" in verse 3. The backwards guitar starts at the beginning of the instrumental break and ends at the end of the break. 3. Nowhere Man mix: same as the UK mono mix of October 25, 1965. 4. Doctor Robert mix: a unique mix, made May 12, 1966. The guitar is mixed louder here than in the UK mono mix of June 21, 1966. Also, after the song ends, there is a bit of muttering which many people say sounds like, "OK, Herb." The choruses, "Well well well...," also sound different here. 5. Yesterday mix: same as the UK mono mix of June 17, 1965. There is more echo during the line "I said something wrong. Now I long for yesterday." 6. Act Naturally mix: same as the UK mono mix of June 18, 1965. Side Two: 1. And Your Bird Can Sing mix: a unique mix, made May 12, 1966. This mix has louder clapping than the UK mono mix completed on June 8, 1966. The guitars also are slightly louder during the verses. 2. If I Needed Someone mix: same as the UK mono mix of October 25, 1965. 3. We Can Work it Out mix: same as the UK mono mix of October 29, 1965. 4. What Goes On mix: same as the UK mono mix of November 9, 1965. Ringo's adlibs (during the instrumental break and at the end) are mixed lower in this recording than in the stereo mixes. 5. Day Tripper mix: same as the UK mono mix of October 29, 1965. During the third verse, after "Tried to please her," one track (with a tambourine and guitar) drops out for one full beat. . Notes: One UK single, "We Can Work It Out" and "Day Tripper", two previously issued US singles ("Yesterday"/"Act Naturally" and "Nowhere Man"/"What Goes On"), two tracks from the UK Rubber Soul album, and three new tracks (which would appear on Revolver in England) comprise the Yesterday...and Today album. The Revolver tracks were the first three tracks considered definitely "completed". There are a few unique variations on the album, but its famous cover often overshadows its contents. _Yesterday...and Today ST-2553 (stereo) Side One: 1. Drive My Car mix: same as the UK stereo mix, October 26, 1965. The cowbell appears at full volume throughout the track, being mixed out only at certain points in the song. On the digital mix (1987), the cowbell does not drop out during vocal lines of the refrain. Also, the lead vocal has been centered somewhat; on the original stereo mix the vocal appears at the right (with the cowbell and guitar). 2. I'm Only Sleeping mix: rechanneled from the mono mix (most copies, see below). The true stereo mix, made May 20, 1966, has backwards guitar during verse 2 that overlaps the entire lines "Running everywhere at such a speed" and "Till they find there's no need." There is no backwards guitar during verse 3. The backwards guitar starts late in the solo and finishes late, continuing through "please." The UK stereo mix, made the same day, has slightly less backwards guitar on verse 2, and the backwards overdub during the instrumental break starts and ends when it should. 3. Nowhere Man mix: same as the UK stereo mix of October 26, 1965. The digital remix (1987) has the tracks spread out; the original stereo mix has all tracks either far left or far right. The Mobile Fidelity cassette (C-106) of Rubber Soul has the trebly guitars much more clear than any other known release. 4. Doctor Robert mix: rechanneled from the mono mix (most copies, see below). The true stereo mix found on tape copies and some LP copies was made on May 20, 1966, the same day as the UK stereo mix. 5. Yesterday mix: same as the UK stereo mix of June 18, 1965. As the song is fading, both this mix and the mono mix reveal the plink of a string. The digital remix from 1987 has the error mixed out. 6. Act Naturally mix: same as the UK stereo mix of June 18, 1965. Side Two: 1. And Your Bird Can Sing mix: rechanneled from the mono mix (most copies, see below). The true stereo mix appears to be the same as the UK stereo mix of May 20, 1966. 2. If I Needed Someone mix: same as the UK stereo mix of October 26, 1965. At one point in this mix, when the lead guitar is rapidly panned from one side to the other, one note appears in the center of the recording. The digital mix (1987) fixes this error. 3. We Can Work it Out mix: This mix, from November 10, 1965, has certain sections of the harmonium in the center of the recording. Both harmonium tracks are on the right side throughout the UK stereo mix made later that day. 4. What Goes On mix: same as the UK stereo mix of November 9, 1965. The guitar work at the end is different here, and Ringo's adlib vocals are more noticeable. 5. Day Tripper mix: a unique mix, from October 26, 1965. The UK mix, made November 10th, has lead guitar in both channels during the intro; this mix has the lead guitar in one track only. Also, John's initial "yeah" as the song begins to fade has been mixed lower on the UK mix. There is also more echo on the UK version. On both stereo mixes, the guitar and tambourine track drops out briefly, twice, during the last verse (after "tried to please her"). Notes: Breaking previous precedents, "We Can Work It Out" and "Day Tripper" ARE in true stereo on this album. It will now become normal for Capitol to ask Parlophone for stereo mixes for their stereo LP's (although there are three exceptions). Most releases on vinyl feature the three Revolver songs in rechanneled stereo. Capitol did not wait the week it took to get the stereo mixes. But all tape copies, the "record club" LP's from the late 60's and 70's, and some later copies of the album, do feature the Revolver songs in stereo -- although the mixes differ from the UK mix, as usual. As to which later pressings feature the true stereo mixes: Only copies pressed after about 1973 (Apple or newer) have the stereo mixes, and only copies pressed in Winchester, Virginia, have the stereo mixes. This factory can be identified by its factory symbol, -- - Kaukolähettimen Klassista Värähtelyä jo vuodesta 2008 - | |
| vinnemon 07.02.2009 19:32:04 (muokattu 07.02.2009 20:00:38) | |
Otetaanpa välillä ihan biisikohtaista kommenttia. Onko jonkun muun mielestä "We can work it out" ison B:n paras biisi? Mielestäni kyseisessä biisissä yhdistyy kaikki Beatlesin parhaat elementit. Niinkin mahdoton ja absurdi asia kuin nimetä parasta biisiä, kyseisen tapauksen kohdalla pistän jotain perustelua/huomioita: Biisi on "uuden" ja "vanhan" Beatlesin välissä, tavallaan lempiaikaani bändin historiassa. Sattumalta ei julkaistu millään alkuperäisellä studiolevyllä. Beatleseillahan riittää mainioita laulumelodioita, tässä ne ovat erityisen mahtavat. Se, mikä biisistä ehkä tekee niinkin upean, ovat Lennonin ja Maccan yhteiset laulumelodiat/harmoniat kertsissä. Kumpikin laulaa aivan eri melodian, jotka kuitenkin on täysin erotettavissa miksauksesta, ja sulautuvat yhteen täydellisesti. Biisin suolana on, muistaakseni Ringon itse keksimä rumpukompin muuttuminen kertsin lopussa, joka tuo biisiin pientä progressiivisuutta. Mielenkiintoista, että biisissä ei juuri kitara kuulu, vaikka ilmeisesti mukana onkin, pääasiallisena ja melko hallitsevana instrumenttinä kuuluu Lennonin soittama harmooni(?). Ennenkuin opettelin skeballa soittamaan kyseisen biisin, kertsin (vai mikä väliosa onkaan) sävellaji miellytti erittäin paljon. Kun huomasin, että se menee B:stä, kiinnitin huomiota, että myös "Hard day's night" -biisin kertsi menee B:stä. Joku maaginen juttu tuossa sävellajissa. Tai ainakin toimii Beatlesin noissa biiseissä. Sanatkaan ei ole pöllömmät. Biisin tempo muuten nopeutuu aika tavalla biisin aikana. Täydellinen popkappale. Vielä youtube-linkki biisin videoon, jossa mielestäni kertsin laluluharmoniat (Lennonin osuus) erottuvat eritavalla kun levyversiossa, liekö hieman eri miksaus? http://www.youtube.com/watch?v=59NNupminV8 Poitsuilla on ilmeisen hauskaa ollut videota kuvattaessa. | |
| velipesonen 07.02.2009 20:51:02 | |
Onko jonkun muun mielestä "We can work it out" ison B:n paras biisi? ... Biisi on "uuden" ja "vanhan" Beatlesin välissä, tavallaan lempiaikaani bändin historiassa. Sattumalta ei julkaistu millään alkuperäisellä studiolevyllä. Mielenkiintoista, että biisissä ei juuri kitara kuulu, vaikka ilmeisesti mukana onkin, pääasiallisena ja melko hallitsevana instrumenttinä kuuluu Lennonin soittama harmooni(?). Vielä youtube-linkki biisin videoon, jossa mielestäni kertsin laluluharmoniat (Lennonin osuus) erottuvat eritavalla kun levyversiossa, liekö hieman eri miksaus? Ei ole mielestäni paras biisi, mutta ehdottomasti omanlaisensa. A-osan melodia on hyvin omintakeinen ja silti tarttuva eli Maccaa parhaimmillaan. Joo, Lennon soittaa polkuharmoonia. Vaikka Paul oli taitavin koskettimien kanssa (milläpä soittimella ei olisi ollut), oli John erittäin kekseliäs myös tällä instrumentilla, huom. Piggies. Uuden ja vanhan väliin osuu nimenomaan tämä single ja Rubber Soul, sekä kenties pari biisiä Helpiltä. Normal Smith teki hienon äänitystyön näillä levytyksillä. Tosin pienenä miinuksena joku olisi voinut laittaa Georgen kitaran vireeseen kun Day Tripperiä tehtiin. Paitsi eri miksaus (mono tai stereo tms.), kyseessä voi olla eri masteroinneista tai kaiverruksista tai prässäyksistä johtuva ero, eli esimerkiksi eri maalaiset vinyyliversiot olivat aikoinaan kuin erilaisen eq:n ja kompressoinnin lävitse ajettuja. | |
| MK73 07.02.2009 21:41:13 | |
Otetaanpa välillä ihan biisikohtaista kommenttia. Onko jonkun muun mielestä "We can work it out" ison B:n paras biisi? Mielestäni kyseisessä biisissä yhdistyy kaikki Beatlesin parhaat elementit. Niinkin mahdoton ja absurdi asia kuin nimetä parasta biisiä, kyseisen tapauksen kohdalla pistän jotain perustelua/huomioita: Biisi on "uuden" ja "vanhan" Beatlesin välissä, tavallaan lempiaikaani bändin historiassa. Sattumalta ei julkaistu millään alkuperäisellä studiolevyllä.. Minunkin mielestä Beatlesin huippuhetket osuvat noille tietämille. Ja kyllä kyseinen kipale parhaimmistoon lukeutuu. Kuten olen aiemminkin kertonut, minä en välitä kokonaisuutena oikein mistään yhtyeen studiolevystä. Pun & Sin -kokoelmat toimii mulle. Hiki ja vääntö. | |
| Kailis 07.02.2009 23:30:15 | |
I Am the Walrus on mun ainainen ihmettelyn aihe. Se on sellainen aikuisten Liisa Ihmemaassa satu, joskus vähän pelottavakin. Sanat on ihanan Lennonmaiset. Mielettömän onnistunut, tohtisin jopa käyttää täydellinen, kokonaisuus. | |
 Calliope08.02.2009 07:39:04 | |
Parasta on mahdoton nimetä, mutta "Fixing a hole" Sgt Pepperillä on aina miellyttänyt. Siinä on aivan omanlaisensa tunnelma. | |
| velipesonen 08.02.2009 10:01:47 | |
Parasta on mahdoton nimetä, mutta "Fixing a hole" Sgt Pepperillä on aina miellyttänyt. Siinä on aivan omanlaisensa tunnelma. Niinpä on. Yhdelle kaverilleni, joka on kova Beatles-fani, Fixing a Hole ja Got to Ge to into My Life ovat ainoat kappaleet joista hän EI pidä. En tiedä mikä on paras biisi, mutta Penny Lane/Strawberry Fields on maailman ja samalla Beatlesin paras singlelevy. | |
| mikainen 08.02.2009 13:07:15 | |
Biisin suolana on, muistaakseni Ringon itse keksimä rumpukompin muuttuminen kertsin lopussa, joka tuo biisiin pientä progressiivisuutta. Muistelisin sen valssi-osuuden olleen Harrisonin keksintö, mutta enpä voi tarkistaa mistään. | |
| Calliope 08.02.2009 13:16:27 | |
Niinpä on. Yhdelle kaverilleni, joka on kova Beatles-fani, Fixing a Hole ja Got to Ge to into My Life ovat ainoat kappaleet joista hän EI pidä. En tiedä mikä on paras biisi, mutta Penny Lane/Strawberry Fields on maailman ja samalla Beatlesin paras singlelevy. Näin nämä mielipiteet vaihtelee. Löysin mielenkiintoisen linkin http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=14/2008&id=0231240 Oletteko lukeneet Philip Normanin "John Lennon" -teoksen? | |
| velipesonen 08.02.2009 17:24:04 | |
Oletteko lukeneet Philip Normanin "John Lennon" -teoksen? En ole lukenut, mutta Shoutista en tykkää yhtään, joten jos meininki on sama niin saapa nähdä luenko lainkaan. Shoutissa Norman yhdistelee Lennon-fetisismiään ja sensaatiojournalistista maailmankuvaansa. | |
 Flash08.02.2009 19:29:23 | |
En tiedä mikä on paras biisi, mutta Penny Lane/Strawberry Fields on maailman ja samalla Beatlesin paras singlelevy. Joo, piti oikein hankkia alkuperäinen brittipainos tosta sinkusta. Tais olla The Beatlesin eka kuvakannellinen single, ainakin kotimaassa. Live Music Is Better! | |
| Calliope 08.02.2009 19:55:59 | |
En ole lukenut, mutta Shoutista en tykkää yhtään, joten jos meininki on sama niin saapa nähdä luenko lainkaan. Shoutissa Norman yhdistelee Lennon-fetisismiään ja sensaatiojournalistista maailmankuvaansa. On piiitkä aika kun luin "Shoutin" enkä minäkään siitä tykännyt. Muistelen että jako meni; McCartney = roisto, Lennon = enkeli. Mutta "John Lennon" on kehittyneempää journalismia. Valtavasti hän on vaivaa nähnyt, tuloksena on mielenkiintoinen kirja. Ainoa miinus siitä, kun hän ei vaivaudu käymään läpi sitä, miten hra Koschmider (meniköhän oikein, Star Clubin omistaja) päätyi tilaamaan yhtyeitä Alan Williamsilta. Siitä olisi kuulemma pitänyt kirjoittaa oma lukunsa, on niin pitkä tarina. Olisi sitten kirjoittanut sen luvun! Ainakin minua kiinnostaa, miten herran tähden näiden kahden tiet kohtasivat. | |
| jyrki_i 09.02.2009 00:43:01 | |
McCartney = roisto, Lennon = enkeli. Tuosta tuli mieleen vuosi 1991 ja Beatles-festarit Liverpoolissa. Allan Williams ja Alistair Taylor kävivät paneelikeskustelua aiheesta, kuka oli Beatlesien todellinen nero: John vai Paul. Williams liputti Lennonin puolesta ja Taylor Paulin. Tuossa aikaisemmin viitattiin Day Tripperiin, josta tulee heti mieleen seuraava kerta Liverpoolissa 2001. "Beatles No 1" -levy oli hiljattain julkaistu ja se soi joka paikassa taukomusiikkina. Sattumaa tai ei mutta "Day Tripper" tuli yleensä aina ekan viiden minuutin aikana ja se alkoi olemaan liikaa jo tällaiselle pitkän linjan fanillekin. Kyllä siinä useampi kuukausi meni, että pystyi kuuntelemaan ko. biisin kotona. Nyt tuli mieleen myös, että 2001 Adelphi-hotelissa oli huone, jossa sai soittaa ja laulaa Beatlesiä tietokonepelin tahtiin. Ilmeisesti musiikki ei tuolloin sitten vielä ollut Beatlesien levyiltä vaan toisten soittamaa: http://img19.imageshack.us/img19/3976/20010826b0097un6.jpg http://img3.imageshack.us/img3/41/20010826b0119ku9.jpg Tiedossa ei ole kuinka kauan tuo Helter Skelter versio kesti. Tässä Clifters-faneille kuva Jiri Nikkisestä: http://img25.imageshack.us/img25/4710/20010826b01513rx0.jpg Tässä vielä kaikille manselaisille, jos sattuu Liverpooliiin meno ahdistamaan, niin niillähän on siellä kaikkki - näsinnneula ja verkatehtaan piippu - Ratinan suvantohan se siinä :-) http://img131.imageshack.us/img131/8244/20010825b0129aul3.jpg | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)